keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Ovi

Mahtipulla

Tänään oli kiva päivä.
Ystävä tuli kaupunkiin ja syötiin yhdessä lounasta. Kerubin lounasta voi suositella, on hyvä ja monipuolinen eikä hinta 9,50 € ole paha. Kun ei joka päivä ulkona syö.
Ruoka tuli enemmän kuin tarpeeseen, olinhan jo heti aamusta vetänyt pikkuisen jalkajumppaa uuteen ohjelmaan tutustuen ja tuntumaa ottaen. Huomenna voi olla hieman hitaampaa portaiden nouseminen mutta se asia korjaantuu aamuksi buukatulla Body Pumpilla.

Salin puolelta säntäsin Body Combatiin joka oli aivan ennenkokemattoman mainio miksaus kaikkia suosikkibiisejäni. Ja voin kertoa, että Torpan Armon koipi nousi taka- ja kiertopotkuissa ennätyskorkeuksiin. Jostain tuli hyvä flow, tulikohan jäädäkseen? Toivotaan niin.

Ja tuon fyysisen itsensä kanssa kilvoittelun jälkeen tuntui ansaitulta kasata lounasta lautaselleen ja vaihtaa kuulumiset.

Lounaan jälkeen kurvailtiin peräkanaa Autokauppaan josta Ystävä vuodenvaihteessa auton haki. Siinä odotellessamme tuhottiin ekan kuvan laskiaispullat. Oli muuten iso ja hyvä pulla. Kunnon voipulla oli silpaistu halki ja tursotettu sekä kermaa että hilloa riittävästi. Ja koko komeus tupsuteltu somaksi tomusokerilla. Jota levisi joka hemmetin paikkaan.
Kermavaahtoa oli nenässäkin mutta melko vikkelästi tuon pullarastin selvitimme. Mikäs siinä kun Autokauppa tarjosi.

Treenissä rähjääntynyt

Minä jätin Ystävän Autokauppaan ja kiirehdin Esikoisen koululle josta kiirehdimme tapaamaan Rouva Kirjanpitäjää. Tapaamisesta suurin osa meni hänen labradorinsa uusia temppuja ihastellessa ja koiran huimaa kokoa ihmetellessä. Koirasta koulutetaan hypokoira, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan (googletan kohta jotta sivistyn). Toinen tehtävä on toimia kuulokoirana. Hurjan hienosti ja fiksusti koira jo toimikin vaikka me toimme lahkeissamme pikkukoirien hajua ja muuta ulkopuolista ärsykettä.

Pakkanen panee säänpieksämää maakuntaamme huimilla lukemilla, aamulla tihrustin mittaria ja kun elohopea oli jossain kolmenkymmenen kohdalla, totesin, etten halua tietää tarkemmin. Kylmä siellä on ja taas yöksi kylmenee. Äsken näin revontulia, kauniisti tanssivat.

Sää on kuitenkin loppujen lopuksi aina pukeutumiskysymys, ei sen vaikeampaa. Kovat pakkaset ovat sentään näyttäneet paljon aurinkoa, tänäänkin paistoi todella kirkkaasti ja upeasti. Enemmän minä taidan kuitenkin ehkä pitää näistä pakkasista kuin lumisateesta. Tosin vähempikin pakkanen riittäisi.




Ai niin tuo otsikon ovi -juttu. Minun piti tästä tehdä joku sielukas ja isoja ajatuksia täynnä oleva juttu mutta ei pysty. Pakkanen jumittaa sen mikä jäljellä älystä on.

Eilen päättyi yksi ajanjakso kun kättelimme Nuorimmaisen hoitotiimin naiset ja poistuimme toivottavasti viimeisen kerran siltä osastolta. Case is closed.

Toinen ovi avautuu laskiaistiistaina jolloin Savonmuan Ihmemiehet asentavat jonkinlaisen paineentasausventtiilin Armon keskusyksikön valtimosuoneen, sen pahuksen aneurysman sisään. Kallonporaajaa ei tarvita, toimenpideradiologi hoitaa asennuksen. Minulta meni puolet lääkärin puheista ohi kun oli kaikenlaista häiriöhommaa, mutta pääpointti on se, että homma on periaatteessa nopea ja kivuton toimenpide jonka onnistumisprosentti on korkea.

Mikä tärkeintä, sairauslomaa ei juurikaan tarvita, vaan elämä voi jatkua lähes heti toimenpiteen jälkeen kutakuinkin normaalisti. Passaa hyvin. Minä levollisin mielin odotan toimenpidettä ja odotan, että Ihmemiehet hoitavat homman maaliin.

On nimittäin kaikenlaista kihistävän jännää odotettavissa. Ovia aukeaa tiuhaan tahtiin myös ihan lähiviikkoina kun teen kotikaupungissa liikuntaan liittyvää kartoitus- ja tutkimustyötäni. Seitsemän eri liikuntapaikan oven avaan ja käyn henkilökohtaisesti kokeilemassa yhden liikuntalajin erilaiset tunnit ja ohjaajat. Näin saan melko kattavan käsityksen tarjonnasta. Valitettavasti  tämä salakähmäisyys jatkuu vielä vähän aikaa.

Yksi toinenkin jännitettävä asia aukeni tänään, se ei ole minun käsissäni mutta toivotaan jymypottia, se menee kyllä niin oikealle henkilölle kuin mahdollista!

Juujuu, tiedän olevani ärsyttävä kun tälleen herutan, mutta enempää en nyt voi asiaa avata. Tekeillä on kaikkea huikeaa ja todellakin vanha sanonta pitää paikkansa. Kun yhden oven takanaan sulkee, edessä aukenee uusia. Joskus käsi on jo kahvalla kun vasta tajuaa mahdollisuutensa. Joskus vaatii rohkeutta tarttua ovenkahvaan.

Ei mulla muuta tänään. Oli hyvä päivä. Eikä eilisessäkään moittimista ollut.
Mukavaa loppuviikkoa, missä lienetkin!

Tämä!


12 kommenttia:

  1. Kettu kuittaa! Äärimmäisen hieno päivä!!!

    VastaaPoista
  2. Paljon mahtuu asioita päivään elämässä. Ovia aukeaa ja sulkeutuu. Omalta kohdaltani koen vähän suljettujen ovien syndroomaa, mutta kyllä täällä pimeässä on ihan hyvä istuksia. Pahempaakin on nähty.

    Pian päivän pituus yltää kuuteen valoisaan tuntiin täällä! Kevään tulo on aina odotettu tapahtuma. Sitä ennen hytistään vähän aikaa vielä pakkasissa.

    Iloa, valoa ja hyvää sykettä Torpan Armolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Toveri Tita, pitenevä päivä tuo valoa ja iloa!

      Älä sinä huoli, mulla se odotustila ovettomassa aulassa kesti reilut kolme vuotta. Nyt taas vetää kaikista ovista ja ikkunoista :D

      Pakkaset alkaa riittää, ei jaksaisi enää yhtään.

      Poista
  3. Tuo pullan kuva postauksen alussa vähän häiritsi lukemisen ymmärrystä, mutta onneksi olkoon sen yhden oven sulkeutumisesta sinun ja perillisesi kohdalla.
    Milloin onkaan laskiaistiistai?

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pullan kuva voi myös olla symboli sen yhden vastuksen selättämisestä.
      Pahoittelen sekaannusta.
      Laskiaistiistai on minun tietääkseni 9.2.

      Poista
    2. Niin minä vähän ajattelin, että pulla on hyvä symboli tämän oven sulkeutumiselle, pidän peukkuja, ettei niihin kuvioihin tarvitse palata. Koskaan.

      Itse avasin laskiaispullakauden eilen. Nyt pitäisi löytää pulla mantelimasssalla.
      (Olin kirjoittaa "läskiaispulla", melkein sama, hyvä asia).
      Vihdoin lyyti täällä tekee niitä töitä joita pitääkin, jotta muutto tulee ajankohtaiseksi.
      OP

      Poista
  4. Vaikuttais siltä että mitä pidemmälle uutta vuotta eletään, niin positiivisemmat virtaukset työntää Karman jonnekin hevon veen nevalle ja hyvä niin. Jo sulla tuossa syksyllä/alkutalvesta olikin ihan tarpeeksi näitä vastuksia ja hienoin juttu on tuo pääasian hoituminen noinkin "helposti". Sitä kun ihmisen elämä menee uusiksi ja kaikki on aloitettava tavallaan alusta jos ajatellaan että sitä joutuisi olemaan ensin sairaalassa vaikkapa kuukauden ja sen jälkeen totaalista hiljaiseloa vähintään kolme, neljä kuukautta joten pisteet ja respektit terveydenhuollolle jonka kehitys on huimaavaa.

    Kiertopotkusta tuli mieleeni kysyä että paljonko selkä kestää taivuttamista vai onko niin että yläkroppa + kintut taipuu kaikki täydet mitä nyt on mahdollista?

    Oma selkäni kun on siinä kunnossa etten saisi enkä oikein voikaan tehdä mitään kiertoliikkeitä koska esim. tilanteessa jossa oikea jalkaterä on ylempänä kuin vasemman polven taso ja kierrän selkääni, niin hermo tilttaa heti ja jalat lähtee alta joten aina kun mun on nostettava enemmän jalkaani, niin yläkropan on vastaavasti painuttava alaspäin ja nimenomaan ilman tätä kiertoliikettä.

    Surkeesti selitetty mutta toivottavasti ymmärsit ja varmaan ymmärrrät senkin että hieman v*tuttaa kun selkää ei leikata. Rajoittaa meinaan aika paljon kaikkea mitä voisi harrastaa ja tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karman kunnioitus on viisauden alku ;-)
      Kyllä nyt viimein hyvät tuulet tuntuvat puhaltavan, onhan tässä yhtä sun toista vastamäkeä tarvottu. Antaa mennä kun on alamäki vaan.

      Taipuu ja venyy kaikkiin suuntiin, yhä paremmin ja helpommin. Selkä meinaan. Isoja lukkoja on auennut ja kehon symmetria palaa vähitellen. Tasapainon suhteen puolieroja ei juurikaan ole. Eihän tätä minunkaan selkääni voi leikata mutta sen kanssa voi nyt elää, paljon helpommin.

      Voi kun sinäkin saisit apua selkäsi kuntoutukseen, pakkohan siihen on joku keino olla. Mitenköhän akupunktio toimisi?

      Poista
    2. Akupunktio kokeiltu - ei tulosta joten näillä mennään mutta hyvä kuulla tuo sun selän liikkuvuus (ja voisit sä vähn paljastaa niitä suunnitelmias....

      Poista
    3. No höh, akupunktio on yleensä tosi tehokas.
      Nää mun salakähmät liittyy tuleviin työtehtäviin. Aukeni oma latu jota lähden hiihtämään.

      Poista
  5. Grhh...Isolla Kirkolla noin 12 h takana. Erässä matkan varrelle osuneessa pikku kaupungingissa vanhempi herrasmies sitten päätti koputella varsin napakasti Redsien oikeaa takaikkunaa risteyksessä...Ei ollu Sedän inkkarit tänään kanootissa...Kahden viikon kuluttua taas huudeilla, Kettu kuittaa vahvistetuksi!Home sweet home huomenna! Terkkusia Torpalle!

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com