perjantai 8. tammikuuta 2016

Olen nähnyt parempaakin

Iltapäivän mollukka

Päivän tuhannes huokaus. Piti tämäkin perjantain versio nähdä. Ja kokea.
Aamulla kaikki oli vielä niin hyvin. Koska Esikoisen koulu alkaa perjantaisin niinkin älyttömään aikaan kuin 09.25, sain lillua ihanassa aamutössehtimisessä hurjan pitkään. Aivan heti kun olin ensin aamupissattanut koirat, ruokkinut ne, käyttänyt pidemmällä ulkoilulla, palauttanut ne sisään oikeaksi havaitussa järjestyksessä, laskenut hevosten lämpimät vedet ämpäreihin, loimittanut hevoset, vienyt vedet, hevoset ja heinät ulos, tsekannut sähköt ja portin ja palannut takaisin kotiin ja saanut taas naamaan ja käsiin jonkinlaisen tuntoaistin. Sitten alkoi minun hidas ja miellyttävä aamuni jugurttimyslijyväröppökipponi ääressä puhelimen nettilehteä selaten.

Sitten oli aika saatella Nuorimmainen kouluun (viskata teini ovesta pihalle ja käskeä juoksemaan, että ehtisi bussiin) ja herätellä Esikoinen.

Riittävän monen kahvikupillisen jälkeen olimme valmiit lähtemään. Viskasin treenikassini Hopianuolen takapenkille, tuikkujahtikeräyksen saaliimme sievästi pussiin pakattuna sinne sekaan ja Hopianuoli hyrähti käyntiin. Miellyttävä ja mukava ajomatka koululle... kunnes jotain tapahtui. Hopianuolen näyttö sekosi, se vilkkui kaikenlaisia valoja ja ilmoituksia. Käyntiääni muuttui jyminäksi ja tuntui, että koko hiivatin auto posahtaa seuraavaksi yläpystyssä ilmaan. Ryömitin auton ruuhkasumpusta ulos ja pääsin jollain ihmeen konstilla vieriteltyä viereiselle parkkipaikalle.
Pikainen syvä henkäys ja puhelut a) Iso-J:lle b) Korjaamopäällikkö R:lle. 

Korjaamopäällikkö käski käynnistämään auton uudelleen. Hyrähti nätisti. Peruuttaminen onnistui ja eteenpäin meno oli ihan pirteää. Siispä sain kehotuksen ajaa merkkihuollon pihaan jossa hän ottaisi vastuun. Näin tein.

Istahdin hetkeksi odottelemaan. Hetki venyi toviksi ja tovi tunniksi.

Halovalo ja Ihana Valo

Siinä odotellessani näin kuinka pari johtotähtikeulaista autoa miehissä työnnettiin korjaamohallin jonoon, kuinka paikallinen hinausliike rehki parilla autolla hommia tuoden kyydissään aina uusia kohmettuneita kyytipelejä. Tuli ambulanssia, tuli postiautoa, uutta ja vanhaa. Huoltotöiden vastaanottotiski oli kuin Tokion pörssisali, hullua hulinaa. Kuulin kuinka huoltojono oli venynyt eilisen kahdesta viikosta kolmeksi. Sähkövikaa, akkuvikaa, totaalikuolemaa ja enemmän tai vähemmän ärtyneitä mörripersauksia (autojen kuskeja ja kyytiläisiä). Ei ollut hyvä henki ei. Mutta henkilökunta osasi ottaa ihmeen rennosti ja hyväntuulisesti vastaan asiakkaiden purkaukset sekä kasvotusten että luurin kautta. Pointsit heille. Minä olisin kyllä jo parille hyypälle sanonut vähemmän valitut sanat.

Ilokseni kuulin, että Korjaamopäällikkö R. ujutti Hopianuolen korjauksen maanantaille, joku ehkä luopui ruokatunnistaan, mutta pääsee sen sijaan kurkkaamaan pintaa syvemmälle Hopianuolen sieluun. Olin käynyt edellispäivänä nollauttamassa silloin harmittomaksi kuitatun virheilmoituksen, enpä tiennyt, että siitä sittenkin syntyisi isompi urakka.

Sattuneesta syystä (pakkanen -25 ympäri maamme) olivat maahantuojien ja merkkikohtaisten tiepalveluiden puhelimet tukossa eikä kolmen vartin jonotus edistänyt asiaa tuumaakaan. Niinpä Korjaamopäällikkö teki oman hiihdon ja tilasi minulle vara-auton. Sattuneesta syystä, jota on ehkä turha enää korostaa, kaupunkimme autovuokraamoiden autokanta oli lähes ylibuukattu. Avikselta löytyi minulle pieni musta kiesi (kyllä, samaa merkkiä kuin Kiesi). Se palasi vielä kerran kostamaan julman kohtalonsa tulla jätetyksi yksin autoliikkeen parkkipaikalle.

Niinpä siirsin treenikassin (treenit peruttu) ja ne tuikkuhylsyt lainakiesiin ja kurvasin eteenpäin.  Sinne jäi Hopianuoli viikonlopuksi, haikeasti hyvästelin rakkaan kulkupelini ja totisesti toivon pikaista jälleennäkemistä ja yhteisiä kilometrejä. Esikoisen koulupäivä oli päättymässä, joten piipahdin pikaisesti ruokamarketissa ja toimitin tuikkujahtipussin eteenpäin.

Päivän ansioiksi jäi täten vaihtunut auto, talon tarjoamat pullakahvit (lue: vihreä tee ja banaani) ja puutunut persaus.

Ajelimme kotiin vaisuina. Ärsytti ja väsytti. Yritin käydä soffalle pötkön pötkön mutta ei, Peetu pikkukoira änkesi naamalle ja Leffe kytisti jalkopäässä tilaisuutta päästä temmeltämään päälleni.

Ei hetken rauhaa

Iltapäivällä yritin pikkuisen rauhoittaa kivistävää ohimoani ja toviksi torkahdin. Heti kun koirapojat olivat saaneet riittäväksi katsomansa määrän huomiota ja rapsutuksia.

Pikkuisen närästää henkisesti. Eikä ihan vähänkään. Eiliset treenit oli peruttu koska salilla ei tullut vettä vanhan putken posahdettua koko korttelin pituudelta, olisin niin kaivannut kunnon jumpattelua tämän viikon päätökseksi. Vaan kun ei. Toivottavasti Hopianuoli tulee kuntoon eikä joudu pitkälle telakkakomennukselle.

Savonmuan tietäjät ovat kokoustaneet ja tänään postissa tullut päätös on, että Torpan Armon pääkoppaan kurkataan ja pikkuisen asennellaan mutkia suoriksi ja paremmin toimiviksi. Aneurysman koko on 8x9 mm ja koska vuotoriski on, ennaltaehkäisevä hoitomuoto on leikkaus. Lääkkeillä tämä vaiva ei parane.

Olen jotenkin oppinut sietämään lääkkeen sivuvaikutuksia ja nyt jaksan vielä paremmin kun tiedän, ettei tämä ikuisesti näin jatku.

Muilta osin hommat etenee niinkuin kaavailtu on ja kunhan tämä autokeissi on ohi, voin taas keskittyä olennaisiin. Ero Hopianuolesta on kuin vastarakastuneella, tiedättehän sen sydänalaa puristavan ikävän kun Armas ei ole siinä vierellä.

Aamulla ohjelmassa on Nuorimmaisen kyytiminen TeamGym -joukkueen kokeilutreeneihin ja kyllä, olen kaikkia karman virityksiä uhmaten ilmoittautunut Body Step -tunnille. Ei voi olla niin kökkö tuuri, että kolmannen kerran samalla viikolla joudun pettymään peruutuksen takia.

Maata kurittavan pakkasen on lupailtu hellittävän, saattaa siis olla niin, että Ponimies liikehtii ohjatusti ja heinääkin pitäisi hakea ennen lumentuloa. Joka on vääjäämätön seuraus pakkasen lauhtumisesta. Huomenna on myös Leffen synttärit, jostain pitäisi löytää sopivan hönö tötteröhattu sen päähän.

Ehkä tämäkin päivä tarvittiin. Palautti ihmisen taas sopivasti maan pinnalle ja perusarvojen äärelle. Kasvoinko ihmisenä? En.
Hyvää illanjatkoa, missä lienetkin.

Tämä on sitä hevosenomistajan glamourimpaa elämää



18 kommenttia:

  1. Ei jösses sentään... Joskus se vaan ropisee jäisinä puikkoina niskaan, ei mahda mitään. Sisulla ja kyynärpäillä eteenpäin, ei siinä muu auta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei meillä katos masennella ihan pienistä :D
      Ehkä tämä kasvattava kokemus jalostaa minusta paremman ja nöyremmän. Ehkä ei.

      Poista
    2. Mun täytyy tuottaa sulle pettymys: ei jalosta. Jos jalostaisi, mä olisin jo pyhimys.

      Poista
    3. Tajusin muuten hetki sitten, että treenikassissa on kulkenut koko ajan mukana sinne keskiviikkoiltana pakkaamani banaani, ilmankos koirat nuuhkivat kassia niin innokkaasti. Taitaa olla banaaninpäivityksen paikka :D

      No jos ei jalosta niin sitten ei. Muuten vaan tekee mukavammaksi ihmiseksi kun näkee ja kokee kaikenlaista.

      Poista
  2. Nemppalassa karautettiin eilen Isolle Kirkolle, lähtiessä -26,5, rekka jäätyi livesti eteen ylämäessä ja kosolti oli ajopelejä tien poskessa. Huoltoasemalla dieseltankin äärellä letkut olivat niin jäässä, että piti miettiä kuinka pistoolin saa ujutettua tankkiin, ei onnannut, letku ei taipunut ja autoa piti siirtää. Kotiin kuitenkin hyvässä järjestyksessä ja aamulla oli niin tylyt lukemat että kollegalle tieto että Punainen Kauniokainen ei starattaa tänään kohti Savonmuata, puhelinkonsultointi saa sopia. Kulkupelit on aika epeleitä, toivottavasti Hopiaisen visiitti on lyhyt ja ensi viikolla taas kehissä. Pemppuselle terveisiä, meistä tulia Kaiffareita ja Lefalle synttärionnea. Nemppa tuo äänekkään paketin varsin pian...hih Päivänsankarin Iloksi ja muiden mieli......i ! Pakkaspäiviä Nemppalasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli kokonaisvaltaista hyytymistä tosiaan, sinne jäi laivat satamaan ja autoja rampautui ihan kaikkialla.

      Peetu-Pemppunen lähettää terveiset, hän on niin aikuinen nyt.

      Poista
  3. Voi perse! Napsahti sitten sullakin pakkasnakki. Hitto! Tähän liittyen aattelin tänään toimistolta kotiin ajellessa, että turha on meikän miettiä, että tällaista tää vanhalla autolla talviautoilu on, kun sattuu sitä uusillekin pirsseille. Vaikka en nyt välttämättä siitäkään nauti, kun auto meinaa keittää, mutta mun kotteroon kuitenkin monesti auttaa ihan kotikonstit, toista se on noilla uudemmilla peleillä. Vaan on noisa uusissa kyllä se hyvä puoli, että sisälämmitys yleensä pelaa paremmin ja ikkunatkin pysyy auki.

    Anyway, toivotaan Hopianuolelle pikaista parenemista ja huolettomia kilometrejä. Ja sitä samaa aneyrusman suhteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä taivahan tosi, että ei niissä vanhemmissa kieseissä ole niin paljoa piuhoja sun muita jotka voivat pakkasessa jumittaa. Viimasuoja on jo tilattu Hopianuoleen, siinä on niin leveä hymy edessä, että on parasta tosiaan tukkia sekin hole.

      Persiin- ja ratinlämmittimet ovat kertakaikkiaan ihania <3

      Poista
    2. Mullakin on sentään persiinlämmitin :) Ja toimii edelleen, vaikka auto on 28 vuotta vanha. Kerran meillä oli uutena ostettu Sitikka, josta hajosi penkinlämppäri 1,5-vuotiaana. Vaihdettiin koko auto :D

      Mutta se Volvossa tökkii, ettei tule oikein sillain lämmintä ilmaa sisälle...

      Poista
    3. Bärssenlämmitin on kyllä ihan must, mutta toi lämpimän ilman sisääntulo olisi ehkä vielä tärkeämpää.
      Joskus olen ajanut autolla, jonka ikkunoita piti ajon aikana skraapata, sisältä käsin. Onneksi oli semmoinen varrellinen skraappa. Ja matka suht lyhyt.

      Poista
  4. No voi sun. Onneksi olen niin urbaani, että en omista autoa. Suomessa. Toistaiseksi.

    Tiedoksi, pikkukoirien silittely laskee verenpainetta.

    Pistähän se osoite tulemaan, maanantaina käym sillan toisella puolen. Pakkopakkopakko.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Verenpainetta alennetaan täällä päivittäin, Peetu vaatii kyllä oman osuutensa ja suoraan sanoen tietää, että kun käyn huilimaan, hänellä on lupa tulla ekaksi vatsan päälle köllöttelemään.

      Laitan sen osoitteen tänään, ihan varpisti. Aikuisten oikeasti.

      Poista
  5. Subaru osoitti taas oivallisen talviauton ominaisuutensa kyyditessään minua läpi pakkasten parinsadan kilsan edestä. -30 pakkasesta lähtiessä vähän kankea, mutta jo parin kilometrin sievällä ajolla notkistui ihan normaaliksi. Ja ennen kaikkea - sisällä tarkenee varpaita myöten!

    Asioilla on puolensa - Subaru nauttii näillä keleillä ainakin 14 litraa sataselle. Kesäkeleillä pääsee sievällä pintakaasulla kymmeneen litraan. Lompakko parkuu epätoivoisia äännähdyksiä.

    Luvassa on lauhtuvaa, sellaista -15 asteen molemmin puolin tänne Pohjanmaalle. Siis oikeaa, aitoa talvea. Ehkä toiveissa on sitten aito kesäkin. En mä tästä talvesta niin perusta, mutta kesällä sais aurinko paistaa ja olla enempi kuin +15 lämmintä.

    Peetun kuva on vaativan herhiläisen katseella. Minä sain nauttia aamulla klo 5 heräävistä corgeista tänään. Ei siinä muuta, mutta panin nukkumaan klo 01:00. Meni pannullinen aamukahvia harittavin silmin.

    Paranemista Jeepille ja lykkyä leikkuun odotukseen. Jeeppiä en jännitä, mutta Kuopijon reissuasi jännään...

    Paljon oli tien pieleen hyytyneitä dieseleitä. Kuinkahan monella oli vain talvilaatua tankissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin niin hyvin visioida kuinka Subaru ryykeltää peltotielle kuin tyhjää vaan, tosin melkoinen imu tankista koneeseen siellä on.

      Täällä jo lauhtui, tänään oli vain -15° ja sehän on ihan shortsikeli. Crocsit pääsivät taas käyttöön, lunta kun ei ole.

      Peetu osaa ottaa osansa, niinkuin mitä ilmeisimmin myös corgiseuralaisesi. Kello 5 on kyllä ihan käsittämätön ja meillä laiton aika eläinten heräämiselle. Vasta 06.15 sopii herätä ja alkaa järjestäytyä jonoon ulko-ovelle.

      Äläkä hyvä ihminen vielä jännää Kuopijon operaatiota, mulla on vasta joskus helmikuussa puhelinkonsultaatiot lääkäreiden kanssa ja siitä menee varmasti reilu kuukausi toimenpiteeseen. Menisi ajallisesti hitoksen hyvin niiden koulutusten kanssa, helmikuussa on eka osio ja huhtikuussa toinen. Maaliskuun joutaisi toipumaan.

      Poista
    2. Kiitos, lakkaan pidättämästä hengitystä :D

      Poista
    3. Lepo vaan. Minä postitan sulle käyttäjätunnuksen, salasanan ja turvasanan kun sen aika on. Saat luvan toimia kirjurina, mie sanelen :D

      Poista
  6. Kaikella kunnioituksella uutta autokantaa kohtaan, mun täytyy sanoa että kehityksessä on menty taaksepäin koska elektroniika ei kestä näitä pakkasia ja toinen asia on sähköllä toimivien vimpainten määrä. Enkä tarkoita perinteisiä penkin-, tuulilasin -tai takalasin lämppäreitä vaan sitä että nykyään on sähköistä venttiilinnostajaa, peilien säätöä (no sitä on ollut jo hyvän aikaa) ym. jotka kuluttavat akkua aivan helkkaristi.

    Onhan elektroniikka hyvää ja hienoa kun kaikki toimii mutta näillä leveysasteilla yksinkertainen tekniikka kuitenkin toimii paremmin ja mä olen ihan tyytyväinen Syyrialaiseen, joka täyttää tänä vuonna 16 vuotta mutta kun mittarissa ei ole kuin rapia kolmestaatuhatta niin sillä (diesel) ajelee vielä pitkään eikä kulutuskaan ole sieltä pahimmasta päästä.

    Onnea tulevaan leikkaukseen jonka toivon ja joka tulee menemään ongelmitta. Onpahan sekin huoli sitten pois ja elämä voi jatkua normaalisti koska tottahan on se, että nämä tällaiset jutut jylläävät takraivossa vaikka hyvin tietää ettei niille itse voi mitään eikä siinä kait niin itseään ajattelekaan, vaan jälkikasvua ja muita ihmisiä.

    Sitten kuules, älä sie koiraloista ole pahoillas koska ne tuli sua lohduttamaan sillä kuten tiedät, koirat tunnistavat ihmisen mielialat paremmin kuin me itse ja koittavat rakkaudesta tehdä parhaansa että omistajalla ois hyvä olla.

    Mukavaa lauantaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen ihan samaa mieltä siitä, että nämä uudet 'kaikki toimii sähköllä' autot eivät välttämättä ole ihan näiden karujen olojen autoja. Kuten jo tuolla aiemmin sanoin, se viimasuoja on jo tilattu Hopianuolen leveän hymyn eteen.

      Isävainaa opetti (härskien lorujen lisäksi) sen, että aina pitää olla talven polttopuut liiterissä ja vähintään yhden talven puut pinossa ja autossa talvella aina tankki täynnä. Puiden suhteen en ole ihan tilanteen tasalla, mutta auton tankin älyän pitää täytenä talviaikaan.

      Meillä autot ovat yöt hallissa, eivät taivasalla joten eivät ne ainakaan ihan umpeen jäädy/huurru. Iso-J:n autossa on webasto, mulla vaan lämppäripiuha.

      Onneksi on nuo koirat, kissat ja hevoset. Niiden kanssa kun on aina niin kokonaisvaltaisesti, että kököt ajatukset katoavat edes hetkeksi.

      Kiitos välittämisestä, kyllä tästä kuule selvitään ja lähdetään uuteen nousukiitoon niin, että läpse vain kuuluu räpylöistä ja siivistä!

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com