lauantai 26. joulukuuta 2015

Tapaninpäivän hevoshurjastelut


Lainaus eteläisen Ystäväni fb-sivulta:

"Rauhallisena perhejuhlana vietetyn joulun jälkeen Tapani on ollut sopivaa aikaa nuoren ja vähän vanhemmankin väen ilonpidolle. Aamulla noustiin varhain ja kuljettiin iloiten ja karkeloiden naapureissa. Jos talossa ei oltu ehditty tehdä uuniin valkeaa, vieraat uhkasivat kaataa uunin. Talo selvisi tilanteesta vain tarjoamalla ryypyn mieheen.
Miehet kävivät aamuvarhaisella myös saunomassa. Sen jälkeen he menivät talliin ja nauttivat jäniksestä tai oravasta valmistetun rokan oluen ja viinan kera, jotta hevoset menestyisivät. Keiton luiden piti säilyä ehjinä ja jäädä talliin, muutoin tulevalle vuodelle ei tulisi hyvää hevosonnea.
Tapanina nuoret varsat valjastettiin ensimmäisen kerran ja niitä koulutettiin. Kun vanhempi väki lähti vierailemaan sukulaisiin, nuoremmat lähtivät tapania ajamaan. Hevosella saatettiin ratsastaa jopa tupaan sisään. Hevosen päähän, selkään ja harjaan kaadettiin olutta. Ratsun annettiin myös juoda olutta ja syödä kauroja. Lopuksi ratsastaja ryyppäsi tuopista ja ratsasti ulos tuvasta.
Tytöillä oli tapana antaa mieluisille pojille »tapaninlankaa», jonka pojat kiinnittivät lakkiinsa. Kerätystä saaliista tiedettiin kuka pojista oli pidetyin tyttöjen parissa. Samalla lankojen laadusta voitiin päätellä kenestä tulisi kätevin emäntä.
Tapanina muodostettiin myös lasten ja aikuisten kulkueita, jotka kulkivat talosta taloon. Aikuisten joukkoa johti tapaninpukki eli »jouluäijä», jolla saattoi olla esimerkiksi turkki väärinpäin ja tervaan kastettu vihta häntänä. Jos äijää kohdeltiin talossa huonosti, se riehui. Jos taas kohtelu oli hyvää ja avokätistä, pukki toivotti asukkaille onnea ja menestystä. Pukki lauloi:
»Lehmät maitoa antakoot,
lampaat kaksosia kantakoot,
kissan häntä olkoon kippurassa,
koiran häntä koppurassa,
sian saparo solmussa!»"


Torpan hevosvoimat pääsivät myös työnteon makuun. Kukaan ei kuitenkaan kaatanut ratsujen harjaan olutta saati juottanut päihdyttäviä perinnejuomia näille urheiluvälineille.  Sen sijaan kumpikin jumppasi itsensä hikeen. Esikoinen pyöritti pellavapäätä ja Eka Esikoinen kurvaili Ponimiehellä. Ponimies pisteli parastaan ja sai vuolaat kehut edistyksestään. Tämä syksy on kieltämättä ollut huimien edistysaskelten kausi. 
Ponimies nakkasi vasemman etukenkänsä aatonaattona hevosenkengän heittokilpailuissa yli takalaittoman rajan. Koska kengittäjää ei ole näissä olosuhteissa järkevää hoputtaa irtokengän laittoon pyhinä, sai Ponimies liikehtiä vajaapidolla. Kenttähän on superhyvässä kunnossa eli pitoa ei suoranaisesti tarvittukaan.
Koska vietän Virallista Torpan Armon vapaapäivää, hosuin ulkona myrskytuulessa pyjamanhousuissa. Crocseissa oli sentään villasukat ja untuvarotsi niskassa. Silti näpit olivat aivan kohmeessa ja kameran säädöt edelleen ties minkä mantereen mukaiset.
Oli kuitenkin kiva nähdä miten mainiosti kumpikin hevonen liikehti myös vaihtuvan kuskin alla. Kyllähän sitä itse tiedetään millä säädöillä suurinpiirtein lähdetään optimaalista liikehdintää hakemaan. Vähänkin vieraampi kuski saa tovin jos toisenkin hakea oikeita säätöjä. Tänään ne löytyivät nopeasti. Toki Eka Esikoinen on taitava ratsastaja joten yhteinen sävel löytyi molempien hevosten kanssa nopeasti.
Töttis tietysti oli aivan touhuissaan ja mennä kipsutti ensimmäiset kierrokset kuin Vermon takasuoraa konsanaan. Ponimies asetteli kinttunsa tarkemmin ja nopeammin siihen tahtiin jota kuski pyysi.

Joo, on se kyllä ilo katsoa, että tehty työ todellakin kantaa hedelmää eikä kauneus ole pelkästään katsojan hurmoslasien ansiota.
Ihan on itse saatu hevosemme pilata ja tähän on tultu. Tammastakin saisi melko vähällä laitolla ihan soivan pelin, hyvä peruskuntotreeni alle ja siitä sitten vaan hiomaan kuvioita. Hitsit kun olen ehkä vähän ylpeä meidän hevosista.
Eipä mulla tähän Tapaninpäivään muuta. Ulkona on julma talvimyrsky, sähköt eivät ole vielä räpsyneet mutta se lienee vain ajan kysymys. Nyt ollaan pari astetta pakkasella ja eilinen vesisade (joka vei lumet) on historiaa. Se mikä nyt sataa, tulee lumena, terävinä pieninä hitusina. Enpä ihan heti muista tämmöistä joulunseutua säiden puolesta olleen.
Siskolikka lähti jo aamusta ajelemaan kohti etelän valoja.
Vähitellen Torpanmäki hiljenee ja arki ottaa taas otetta. Onneksi tässä on vielä lomapäiviä jäljellä ja päivä päivältä kuljetaan valoa ja kevättä kohti. Mikäli tähän nyt jonkinlainen vuodenaikaan kuuluva talvi saadaan, se jää mitä ilmeisimmin melko lyhyeksi.
Minä lähden nyt saunaan, mukavaa illanjatkoa missä lienetkin!

PeeÄääs: voi hyvä ihme sentään mikä epeli tuo Kai Kunnas on. Viittaan tällä nyt meneillään oleviin lätkän Nuorten MM-kisoihin Äskeisellä erätauolla Kunnas blokkasi presidenttimme käytävältä haastatteluun eikä meinannut millään päästää tätä jatkamaan matkaansa. Ilmeisesti Kunnas on kaikesta huolimatta niin harmittomaksi tiedetty tapaus, että turvamiehet ja adjutantit antoivat haastattelun jatkua vaikka tilanne oli jo ilmeisen kiusallinen presidentillekin.








perjantai 25. joulukuuta 2015

Näin se menee

Haudoilla käytiin
Hiljainen hetki, osa 1
Hiljainen hetki, osa 2
Torppa aattoiltana
Tuskin maltan odottaa
Oscarilla on aina jännää
Täsmälahjat
Joulupäivän rentoutta
Nassen eka selfie
Ohhoh!

Näissä merkeissä on päästy aatosta Joulupäivän iltaan, sen viimeiselle tunnille. Huomenna on vielä täysin virallinen vapaa, eihän Tapaninpäivänä tarvitse tehdä muuta, kuin korkeintaan humpatella hevosilla. Jäärekirallia ei tänä(kään) talvena harjoiteta mutta hevoset saavat satulat selkäänsä.

Turha kai mainita, se lumi joka aatoksi saatiin, kesti vain aaton. Tänään on jo satanut silkkaa vettä ja lämpötila pyörinyt plussan kesäisemmällä puolella.

Pääasia, että pukin reki ei juuttunut nurmeen vaan luisti liukkahasti kaikkien kilttimysten luo.

Meillä on ollut kivaa, toivottavasti sinullakin, missä Joulua vietätkin!
Minä taidan tepsuttaa vielä yhden kierroksen jääkaapin luota viinihanalle ja siitä sitten soffaan köllimään.


Ei mitään lisättävää




torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvää Joulua !










Hirnakan Torppa hiljenty Joulunviettoon.
Hyvää Joulua, missä lienetkin!

tiistai 22. joulukuuta 2015

Pikkuhiljaa


Nonnih, kyllä se tästä vähitellen kaiken kuumotuksen jälkeen Jouluksi muuttuu.
Eilen illalla, kun karautin ties monettako kertaa samana päivänä Torpan pihaan (oltiin Esikoisen kanssa mättämässä angsteja pois Body Combatissa), oli Siskolikan auto jo tukevasti parkissa. Kaikki kolme komeaa perillistäänkin mukana.

Kaikki olivat jo Äitikullan hoivissa saaneet evästä ja päässeet virransäästötilaan eli lojuivat pulla suussa kuka missäkin. Ainoa joka ei ole ollut virransäästötilassa on Torpan nettiverkko, se kuumottelee kuin sädekehä Torpan yllä ja kaikki manailevat ruuhkaa.

Tänään aamusta, heti kun olin palauttanut hevoset talliin ja hälyyttänyt Iso-J:n aidankorjaustoimiin, kurvattiin Siskolikan kanssa Hopianuolella kaupunkiin. Ekana osoitteena oli tietysti kuntosalin ryhmäliikuntatila jossa jumpattiin ja humpattiin hyvät ostoshiet pintaan.

Onneksi meillä oli väljä aikataulu ja ehdittiin hienosti suihkun kautta juoksemalla kahvittelemaan ennen seuraavaa rynnäkköä, näinä keski-iän ankeina aikoina; apteekkin.


Pikkuisen hiotti kuulla apteekin tädiltä, että Lyrica -reseptini on käytetty viimeistä pilleriä myöten loppuun. Eilen jäin iltalääkkeittä ja tänään aamulla vetelein vain aamuvitamiinit ja verenpainelääkkeen. Jokin sekaannus Savonmualla, selvisi kun soittelin osastolle ja selitin tilanteen.
Iltapäivällä resepti löytyikin apteekin tietokoneelta ja sain tarvittavat pillerit pärjätäkseni joulunpyhien yli.

Juostiin noin x määrä kauppoja etsimässä 'paria' tiettyä juttua. Sitten oli vuorossa ruokakauppa. Ihmeen väljästi käytävillä väkeä, kellohan toki oli vasta puolessa päivässä. Sain tykötarpeet laatikoihin, en ostanut porkkanoita ja lanttuja kokonaisena, vaan nappasin pari pötkylää kumpaakin, luomusoseena sentään.


Siskolikan ripsiräpsyhuollon ajan kurvailin kuusenkynttiläsarjaa metsästämässä ja pari lahjakorttiakin muistin hätävaraksi hommata. En kyllä voi ymmärtää, miten ihmeessä koko helvatan kaupunki menee tukkoon kun väki ryysää Sokoksen parkkitaloon ja sieltä ulos. Seassa loikkii jalankulkijoita eikä kukaan pääse mihinkään. Koska minulla on sangen lyhyt hermo ja ketterä auto, kiepsautin  vähän jalkakäytävää hyödyntäen näppärän uukkarin. Yllätyin itsekin miten kätevästi se kävi. Aika siistiä kun on auto jossa on reilusti maavaraa ja isot, leveät renkaat. Matka joutuu :D

Apteekin kautta kotiin -ja kohta takaisin kaupunkiin. Nyt kuskina oli Iso-J. Taas x määrä stoppeja ja toimitettavien asioiden lista lyheni ainakin Matkahuollon ja maatalouskaupan verran. Ja pari muuta siihen päälle. Sekä uusi visiitti ruokamarkettiin.

Nyt on varattu hevosille kuiviketta, kanoille ruokaa, kuuseen pari uutta kynttiläsarjaa ja jotain muuta mitä nyt en kertakaikkiaan enää edes muista mainita. Tuskinpa tuo nyt on tarviskaan. Kauheasti oli tuttuja liikkeellä, pankinjohtajakin siunaili joulukoristehyllyn tyhjyyden äärellä ostoslistansa kanssa.


Tätä kirjoittaessa kello käy puolta yötä, lanttu- ja porkkanalaatikot ovat uunissa ja alkavat tuoksahdella melko tuhteja joulun aromeja Torpan öiseen tunnelmaan.
Keittelen vielä perunat ja laitan ne parhaan taitoni mukaan soseeksi ja siitä sitten yöksi imeltymään. Se on kyllä semmoinen käymisprojekti jota ei syvän idän ihminen ymmärrä. Mutta joka vuosi on perunalaatikko kelvannut eikä ole piisannutkaan.

Kuusi on koristeltu ja muutenkin homma alkaa olla voiton puolella. Toki huomenna on kinkun paistoyö ja kalkkunallekin pitäisi kai jotain kypsennystoimenpiteitä harkita. Taidan ensin tutkia paketista minkälaista kalkkunaa on ostettu. Muistan kun ekana kalkkunajouluna löysin jääkaapin vihanneslokerosta käsikranaattia muistuttavan könttäreen. Onneksi se oli kypsennetty eli piti vain lämmittää. Siitä se sitten on lähtenyt rakettimaiseen kasvuun, kalkkunan kulutus Torpan joulupöydässä.



Huomiselle on ohjelmassa vielä pari jumppaa ja kalojen hankinta. Lohi oli vähissä kaikissa kaupoissa, graavilohen sain, mutta kylmäsavustettu puuttuu. Meillä ei ole kysynnän vähyyden vuoksi kovinkaan laaja kalaruokakattaus. Paria erilaista lohta pitää olla -ja sienisalaattia. Ei ole jouluhaukea, ei lipeäkalaa eikä viimevuosina edes mätiä. Kun ei kukaan ole vasiten pyytänyt niin ei ole laitettu tarjolle.

Omista lapsuuteni jouluista muistan oikeastaan vain kinkun ja sienisalaatin (jota rakastan yhä) sekä karjalanpiirakat con munavoi. Siihen päälle vielä pipareita, taatelikakkua ja joulutorttuja, en muista juuri muita makuja ollenkaan. Nyt on sen verran makuskaala laajentunut, että laatikoita pitää olla, keitinperunoita kalojen kanssa ja se kalkkuna. Kinkku tietysti myös. Lihapullat ja maksalaatikko eivät kuulu meidän jouluopöytäämme, ei täytekakku eikä karjalanpaistikaan.

Niin se maku muuttuu ja tavat siinä rinnalla.



Kuuseen on ripustettu tärkeimmät koristeet, kuten tämä ylläkilluva Perikunnan väsäämä sydän, vuodelta 2004. Kuusi on tietysti nätti ja symmetrinen, tuuhea ja tuoksuva, muotovalio kerrassaan.

Mikäli asuisin vielä kehäykkösen sisäpuolella, harkitsisin vakavasti pienen metsäpläntin ostoa näiltä seuduilta ja ryhtymistä joulukuusten kasvattajaksi. Hitaasti mutta varmasti sato metsässä kypsyisi ja eläkevuosinani (yrittäjän eläke, keheheheh) änkeäisin Töölöntorille kauppaamaan huolella vaalimiani kuusia, mojovaa korvausta vastaan tietysti. 

Nyt nautimme toisten kasvatustyön hedelmistä ja sisäpalveluksen jälkeen kuusi kierrätetään hevosten puuhapuuksi. Jonka jälkeen ranka raahataan liiteriin ja pätkitään polttopuuksi. Voiko enempää kierrättää?

Illan ohjelmassa seuraa haastavin osuus, pottujen muussaaminen ja tekeytymään laatiminen. Jännän äärellä sitä taas aamulla ollaan kun kurkkaan pottukattilan kannen alle. Kupliiko vai onko jämähtänyt klöntiksi. Siitä sitten soveltaen eteenpäin.

Mutta sen aika on huomenna. Kuten myös piparinpaiston. Nuorimmainen sai perintöreseptin haltuunsa ja teki ihan itse taikinan. Nyt se tekeytyy kylmässä. Saan olla kärppänä aamulla mikäli meinaan maistiaispalan taikinasta saada.

Takaisin hellan ääreen, moikka täältä, missä lienetkin!

Ihan nätisti ollaan, ei ole nähty Felixiä
Ai Felix, no sillä on vähän 'kiireitä'...

PeeÄääs: kukaan ei tiedä missä se pulska keltainen kissa tällä hetkellä lymyää. Kuusi seisoo pystyssä ja näyttää stabiililta. Toivottavasti katti löytyy ennenkuin on liian myöhäistä.




sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Valoa kansalle joka kaamossohjossa tarpoo

Neljäskin sai tulen
Melko kiva joutilas sunnuntai. Mitään isompaa en vielä tänäänkään värkännyt, varon edelleen torstain rassauksesta vähän helläntuntuista koipeani enkä lähtenyt esimerkiksi sontakärryjä lykkäämään sohjossa ryytimaan lannoitukseen. Harvoin sitä on joulukuussa lantaa ajettu lannoitustarkoituksessa ympäri tonttia. Hajoaapa vesisateessa tehokkaasti.

Ponimiehen liikehdintä jäi lyhyeksi eli lähes kokonaan väliin, koska nuoskalumi pakkautui hirvittäviksi tilsoiksi (lumiknööleiksi) ja Ponimies meinasi kompuroida polvilleen. Semmoista riskiä ei oteta eli satula pois ja lepo.

Perikunta kävi tekemässä Nuorimmaisen riparitehtävän eli lähimmäisen auttamisen. Se meinasi sitä, että merkistä liikkeelle ja takaovesta naapurin taloon. Siellä oli odottamassa keko lahjoja ja paketointitarpeet. Aikataulussa pysyivät ja työ tuli tehdyksi. 

Ensivuonna meillä ei ole riparilaista (ellei tuo epeli reputa) mutta joku auttamistyö olisi ihan aiheellista ottaa perinteeksi. 

Tuli hyvä mieli kun pystyimme todella vähin ponnisteluin auttamaan kiireistä perhettä.
Tätä meidän perhettä ilahdutti suunnattomasti muuan valonlähteen vaihtaminen.

Loimottaa

Meillä käyneet tietävät, mikä vääntö meillä on ollut muutosta saakka, koskien tuvan valaisinta. Iso-J sai muutossa tahtonsa läpi ja tuvan kattoon sarvilampun. Siis aivan järkyttävän ruman hökötyksen joka erittäin epäonnistuneesti imitoi jotain hirvensarvihimmeliä. Korrektisti ihmiset eivät ole valaisinta juurikaan noteeranneet.

Tässä syksyllä eteen tuli taas kerran ainutlaatuinen tilaisuus joka olisi ollut synti ja häpeä jättää käyttämättä. Kunnollinen ja minun mittapuullani hieno valaisinpari oli eräässä sisustusliikkeessä myynnissä. Kruunut olivat palvelleet omistajaperheen kyökissä ja jonkun sisustuvimman yhteydessä jääneet tarpeettomiksi. Hintaahan tuommoisilla on ruokottomasti, ainakin sen verran, etten minä olisi ikänäpäivänä valmis semmoista maksamaan. Hintahan on ihan eri kun Iso-J ryhtyy kauppoja hieromaan. Ja niin kaksi tuhannen painavaa valaisinta päätyi meille.

Tänään, pitkällisen pohdinnan, suunnittelun ja vitkastelun jälkeen ensimmäinen niistä on nyt asennettu ruokapöydän ylle.

Toinen kävi siinä rinnalla mallin vuoksi, mutta ei, liika on liikaa. Ehkä sitten kun tuvasta on raivattu kaikki joulukrääsä koristelu pois voidaan harkita toisen asentamista. Nyt ei.

Valoa on, vuoden pimeimpiä aikoja tässä lähestytään. Ettei jo peräti olla aivan pimeyden ytimessä, en nimittäin millään muista milloin se tasaus eli seisauspäivä on... oli siis pakko googlettaa ja tämmöinen tieto löytyi: "Pohjoisen pallonpuoliskon talvipäivänseisaus 2015 on jouluviikolla tiistaina 22. joulukuuta klo 6.48." 

Siitähän se lähtee valaistumaan, kesää kohti. Hieno ja lupaava lumipeite suli taas kerran pois, nyt lotisee loska ja crocseista on pitänyt jättää villasukka pois. Paljaat varpaat on paljon nopeampi kuivata kuin vettynyt villasukka. Crocseista en silti luovu.

Tähän loppuun vielä kuva hänestä jonka nupissa ei lamppu loimota eikä järjenvalo loista. Jouluviikolla yksi jos toinenkin alkaa kiireessä hosuessaan näyttää Leffeltä. Kauhea kohtalo.
Otetaan rennosti vaikka jouluviikko alkaakin.
Kivaa maanantaita, missä lienetkin!

Ei loimota