lauantai 5. joulukuuta 2015

Koti

Hirnakan Torppa 2015

Panostimme historian tallentamiseen ja tilasimme ilmakuvan Torpan tiluksista. Kuvassa ei ihan koko tila näy sillä kännykkäkuvan kääntäminen ei onnistunut, paljon rajautui pois.

Kuva on otettu kylätien päältä. Etummainen harmaa, matala rakennus on aitta jonka facelifting näkyy mm. yhtenä vaaleana hirsikertana rakennuksen keskivaiheilla. Torpan tälläpuolella vihreä kenttä ei ole (vielä) kotigolfrange vaan vanha tienpohja jota on pidetty leikattuna ja siistinä. Joskus ehkä saamme kunnollisen maitolaiturin tuohon tienpohjan ja pihatien risteykseen.

Kuvan vasemmassa alalaidassa näkyy kaartava tie, se vie piharakennuksen autohallin päätyyn.

Torppa on siellä missä pitääkin, eli keskellä kaikkea. Omenapuut kukkivat vasemmalla, kuva on otettu kesäkuussa ja sehän oli harvinaisen kylmä kesäkuu.

Pihatien päässä tönöttää riihi ja sen oikealla puolella salavan takana on kanatarha. Salavaryhmästä seuraava tönö oikealle on ikäloppu leikkimökin raato, hökötys jolla ei ole a) historiallista b) arkkitehtoonista arvoa. Suurin arvo sille olisi polttopuuna. Leikkimökin vieressä on pihasauna ja sen vieressä oikealla kasvihuone. 

Kasvihuoneen vieressä oikealla on mansikkamaata sekä saskatoon- että vadelmapuskat. Yrttimaa siinä kasvihuoneen edessä.

Pottumaa ja valkosipulit ynnä muut hyötykasvit jäävät omppupuiden siimekseen.

Vasemmalla olevassa piharakennuksessa on autohalli, Äitikullan residenssi, varastotiloja ja viimeisenä varasto ja talli.

Talli on rakennuksen vasemmalla laidalla ja hevostarha näkyy valkoisena aidattuna alueena.
Nythän tarhasta on lohkaistu aimo siivu kentäksi, talvitarhaksi jäi kuitenkin vielä iso tila jossa kaksi hevosta mahtuu hyvin spurttailemaan ja norkoilemaan päivittäiset 12 tuntiaan.

Tilusten vasen raja on hevostarhan takimmaisessa vasemmassa nurkassa. Oikea raja on suorassa linjassa vasemmasta rajasta.  Voisi sanoa, että melko tehokkaasti olemme onnistuneet käyttämään omat neliömme. Laitumet ovat heti vieressä, naapurien puolella heidän pyynnöstään.

Onni on oma koti. Etenkin näin Itsenäisyyspäivän aattona sitä saa olla onnellinen, että saa elää itsenäistä elämää turvallisessa valtiossa. Haluan uskoa, että se on sitä jatkossakin.

Leppoisaa lauantai-iltaa, missä lienetkin!

Etupihan salavat ja kylätie

PeeÄäs: myrsky oli ihan mitätön. Hormi ulisi ja mylvi ja jo illalla lumisade oli muuttunut räntäsateeksi. Maisema oli harmaa ja tylsä tänä aamuna. Nyt taas kylmenee ja selkenee.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Jokohan nyt saataisiin talvi?



Säätila jaksaa ihmetyttää. Eilen oli syksy, pimeä ja märkä. Nyt tulee lunta vaakatasossa niin, ettei eteensä näe. Paras onkin kulkea takaperin, sillä perin iljettävästi änkeää tuiskuava lumi korviin ja silmiin ja takin hupusta sisään.

Aamulla oli vielä ihan kiva keli, nollassa ja vähän yön jäljiltä kohmeinen maa. Päivällä kun heinämies oli tulossa, oli edelleen hyvä ja kuiva sää. Kun heinät saatiin varastoon lavoilleen ja puheet pidettyä (tarjosin munia kyytipalkaksi, kelpasi niin hyvin, että tehtiin diili), nousi tuuli ja se toi sateet lumena. Kiva ja kiitos, juuri tämä on sitä mitä joulukuussa haluan. Lunta ja vähän kuivempaa. Ja heinät varastossa.

Voihan tuo myteri yön aikana vesisateeksikin muuttua, mutta ainahan sitä saa toivoa. Joulun alla etenkin se on ihan luvallista.

Heinämies on kyllä tiukka asiantuntija. Kävi vasiten käpälöimässä edellisen erän viimeisen paalin puolikasta ja ronkki heiniä, nuuhki ja tutki. Sanoi, että yhtä hyvää on kuin tuotaessa. No niin onkin. Ilolla syötän hevosille hänen heiniään. Latokuivurissa kuivatussa heinässä säilyy vihreys ja tuoksu.
Pitää joskus hankkiutua katsomaan hänen kuivuriaan ja miten se homma oikein tapahtuu.



Mikäs on hevosen syödessä, leppoisassa päivärytmissä ei hevosta työllä rasiteta. Ovat löytäneet kaivurin mylläämän alueen ja oivaltaneet alueessa piilevät kylpymahdollisuudet, yllä olevissa kuvissa day spasta tullaan kiireellä lounaskattaukselle. Niin on tullut kiire lähtö kylvystä, että mudat ja mullat jäivät hipiään.

Vain Ponimies tietää, miten on mahdollista rypeä niin, että päitset menevät ihan vinoon ja vinksinvonksin mutta pysyvät tahrattomina. On se epeli.

Ponimies on saanut kaksi kokonaista vaparia peräkkäin koska Nuorimmainen teloi varpaansa koulun liikuntatunnilla ja nilkutti melko kipeän näköisesti. En kuitenkaan vienyt lääkäriin, koska eihän noita pikkuvarpaiden mahdollisia venähdyksiä lastoiteta tai kipsata. Huomenna olisi valmennustunti, varvas saa luvan olla kunnossa siihen mennessä.

Tuossa aiemmin mainitsin diilistä jonka tein heinämiehen kanssa. Tarjosin hänelle kyytipalkaksi munia. Kas kun on varaa taas jaella munia ympäri kyliä. Kyllä, meillä aukesi munarännit, eilinen saalis oli 11 munaelmaa. Munakennopino kasvoi hälyttäviin korkeuksiin joten vein naapurille pari kennoa joululeivontaan. Ja heinämies lupasi toistekin kyytiä heinää jos saa munia. Uskalsin luvata.
Lähettelen paikallisille tutuille ja ystäville viestiä jos ja kun alkaa olla ylituotanto tapissa.



Päivään mahtui myös tunti punttien kolistelua (savustin vähän olkapäitä ja yläkroppaa) sekä uuden Body Attackin parissa temmelletty tunti. Pikkuisen tuli hiki, eikä ihan niin pikkuisen. Hikosin vielä suihkussakin, se on jo aika hyvin.

Aineenvaihdunta tuntuu toimivan ainakin hikoilun osalta. Muilta osin odottelen, että aloittamani detox -kuuri vaikuttaa. Se lääke näemmä pistää kropan tukkoon. Hyvä puoli on se, että lääke todella vaikuttaa kasvojen alueen hermosärkyyn. Ihan huomattavastikin.

Aamuinen terveyskeskusreissu sujui kuin tanssi. Nappasin pitkästä numerorimpsusta ensimmäisen ja istuin lukemaan puhelimesta päivän otsikoita. Hetki vain ja numeroani jo kuulutettiin. Verta imettiin moneen tuubiin. Sydänfilmissä eniten aikaa meni läpyköiden laittoon ja pois ottoon.

Siellä aulassa istui mummoa ja pappaa ihmeen vähän, kuulema maanantai on Se Päivä eli ruuhka. Tälle päivälle osui siis vähintään kaksi nappisuoritusta. Toinen tämä laboratorioreissu ja toinen se, että heinät saatiin viimeisellä hetkellä säänsuojaan.

Tästä on hyvä lähteä viikonloppuun. Iso-J puskee myrskyn läpi kotia kohti ja saapuu lähimmän tunnin sisään.
Kiva kun ollaan taas kaikki kotona.

Mukavaa viikonloppua sinulle, missä lienetkin!

Antakaa ton tamman syrjäytyä rauhassa, mulle ne herkut!


PeeÄäs: kun noita hevosten kuvia katsoo, näkee ihan selkeästi miten Ponimies on sutjakoitunut ja kasvattanut kuin huomaamatta melko massiivisen takaosan. Voinen olla tyytyväinen.


torstai 3. joulukuuta 2015

Talvi kävi näytillä



Niin nättinä oli maisema vielä keskiviikkona. Nyt onkin jo huomattavasti synkeämpää, kiitos plussille kohonneen lämpötilan. Että ei vieläkään talvi jäänyt pidemmäksi aikaa. Olisi kyllä voinut jäädä, heti piristää maiseman ja mielen. Etenkin tämmöisen synkeän kaamosmielen.

Leffe liehui onnesta soikeana pitkin pihoja ja hetkittäin näytti siltä, että se pöljä juoksi itseään karkuun. Talipallo suussa. 

Viikko on ollut oikeastaan ihmeen hyvä ja helppo vaikka tuplasin sen lääkeannostuksen. Ei sitten tullutkaan mitään megaväsymystä tai muuta huippausoiretta. Näinkö äkkiä elimistö tottuu? Toisaalta saamani terapiapuhelu Nempalta auttoi varmasti laittamaan asioita oikeankokoisiin raameihin. 



Tänään päivään mahtui normaalien hommeleiden lisäksi varsin aikataulutettu kaupunkikeikka iltapäivälle. Pakkasin Nassenkin mukaan, trimmaajan luo iltaa istumaan. Kaupungista kurvailin nilkka oikosenaan trimmaajalle ja pelmahdin sisään, hän näytti kuin aaveen olisi nähnyt. Olin kaksi minuuttia myöhässä... muuten ok, mutta sovittu aika olikin torstaina, 10. joulukuuta eli tasan viikon päästä. Huoh. Pitäisi kai joskus pysähtyä lukemaan viestit tarkemmin sillä usein sisältö paljastaa puhelimen näytöllä vilahtanutta tekstiä enemmän...

Siitä sitten pikkumarkettiin ja kotiin. Ihan kiva kun sai ajaa auton suoraan talliin, päivän ajot oli sitten siinä. Nasse näytti ihan tyytyväiseltä kun pääsi ajelulle.

Nasse viettää aamupäivät Mummolassa, Äitikulta hakee Nassen lehdenhakureissulle ja kävelevät kuulema pitkän lenkin kautta postilaatikolle. Ihan hyvä, siinä on taas Nasse omassa elementissään. Pentunakin se vietiin aamuisin Äitikullalle vanhustyöhön. Kävelivät rantoja ja kallioita pitkin, kolusivat sataman ja seurasivat joutsenten pesintää rantakaislikossa. Onnekas Nasse, ei ole oikeastaan koskaan ollut täyttä työpäivää täysin yksin.

Ilmeisesti Äitikulta saa purettua puheenpulinansa Nasselle, koirahan kuuntelee ilot ja murheet.



Aamuksi olen suunnitellut laboratoriokokeissa käymisen, miksi lykätä sitä maanantaille kun sen voi hoitaa jo huomenna. Totesin juuri, että kokeiden takia en sitten saa syödä tänään enää mitään, joten ei enää skyriä eikä satsumoita. Lääkkeet saa ottaa.

Saa nähdä millainen mummomuuri terkkarin aulassa istuu kun yritän sinne jonoon. Kuulin, että ne ovat niin kehveleitä, että ryysäävät jostain sivuoven kautta suoraan jonotuslippuautomaatille. Yritän peruskohteliaisuuden rajoissa hankkia itselleni kärkipään jonotusnumeron, mutta jos siellä on villi viidakon meininki, en minäkään armoa anna. Koska aikataulu.

Sittenpä alkaakin viikonloppu. Iso-J kotiutuu ja koko perhe on taas koossa. Viikonlopulle ei ole tietääkseni mitään isompaa savottaa. Puita pitäisi sahata ja pätkiä klapeiksi ja heinää hakea. Ehkä nyt viimeinkin saadaan viimeisteltyä Herrasväen eteisen väliovi paikoilleen ja karmit valkoisiksi.

Aika näyttää. Nyt minä näytän tallinväelle valomerkin ja kirmailen pikapikaa höyhensaarille.

Kivaa perjantaita, missä lienetkin!

Kasvihuone ja SE valo

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Työhevonen

Mie oon niin dööd, niin dööd

Joulukuu se petraa vanhetessaan, nyt on vasta toinen päivä ja jo maa valkoisena. Sen minkä marraskuu sössi, sen joulukuu kiltisti korjaa.

Nyt ei harmita yhtään tämä kaamos, tämä on nimittäin justiinsa kääntynyt jo voiton puolelle. Nimittäin joulukuu hujahtaa hetkessä ja sitten vuodenvaihteesta aurinkokin vähitellen näyttäytyy yhä pidempään ja pidempään. Pelkkää parhautta edessä.

Ja sitten otsikon asiaan. Ponimiesparka joutuu raatamaan ratsun urallaan pitkää päivää. Huomatkaa tässä ylimmässä kuvassa likimain olemattomiin kuihtunut vatsarumpu. On se siellä, mutta huomattavasti atleettisemmin rakentuneena kuin poikavuosinaan.

Nuorimmainen ratsasti ensin käynnit ja ravit, tehtiin paljon kulmien ratsastamista ja kyttäsin teiden ja reittien huolellisuutta, intohimoni nääs. Itsehän olen suttakin surkeampi ratsastaja mutta neuvomaan olen hyvä.

Sitten otettiin satula pois ja pistettiin Ponimies juoksutusliinan päähän, sai laukata hyvää, isoa ja rentoa laukkaansa ilman mitään turhia painolisiä. Sen näki, miten hevonen lopulta 'aukeni' ja liike oli todella hienosti rullaavaa ja helpon näköistä.

Helppoa se ei ollut, kenttä on pehmeä ja siksi hevoselle raskas. Mutta ei lätäkön lätäkköä koko minisaharassa. Ainoa märkyys oli Ponimiehen atleettisessa vartalossa.

Pientä pintahikeä

Talliin talutettiin tyytyväinen ja rento hevonen. Sitten vällyä niskaan ja takaisin tarhaan heinäkassin kanssa. Tänään kuvio oli suurinpiirtein sama paitsi ratsastusosio jäi kokonaan pois. Kuskilla oli kiire kylille, siellä taitaa nyt olla joku kaksilahkeinen magneetti joka sinne vetää.

Auttakee, nuo on hulluja!!

Minäkin kävin tänään koululla. Luokka oli myynyt vähän keksejä ja karkkeja Kakkutukun kautta ja lähetys tuli tänään. Hiton iso lava piukassaan paketteja.
Ihme ja kumma, kun tavara oli koulun käytävällä esilajiteltu, oppilaat saivat omat tilauslistansa ja keräsivät itse myymänsä tuotteet. Vain kaksi laatikkoa jäi ylimääräiseksi siinä vaiheessa. Luokassa sitten tehtiin tuplatarkistus ja lopulta meillä oli vain yksi väärin laskettu laatikko.

Opettajakin ihmetteli miten näppärästi kasiluokkalaiset tekivät hommansa, auttoivat toisiaan ja saivat homman valmiiksi, kuulema oli paras kemian tunti ikinä.

Kunnioitukseni yläkoulun opettajia kohtaan kohosi taas korkeuksiin (alakoulun opettajia arvostan jo suunnattomasti). Onhan se ihan mahdoton savotta pitää hormonihöyryiset teinit kurissa ja nuhteessa ja saada taotuksi heidän kalloihinsa kemian tärkeimmät asiat. Ja ylipäätään koko peruskoulun oppimäärä.

Tälle päivälle ei oikeastaan muuta. Tuplasin aamulla lääkeannoksen ja ihmeen vähin vaurioin selvisin aamusta. Leffe kunnostautui ja söi talipallon. En yllättynyt.  

Kävin potkimassa uuden Body Combatin ja tykkään ihan mahottomasti. On se vaan niin kiva. Salin puolella kurmootin kinttuja ja kyykkäsin kymmenen kilon kiekon kanssa syyyyyyviä sissikyykkyjä. Voi olla, että kadun huomenna. Tänään se tuntui oikealta.

Esikoisen kanssa ähellettiin tallin heinävarastoon kaksi paalipaikkaa vapaaksi, loppuvuoden heinät tulevat päivänä minä hyvänsä ja valmista pitää olla. Sitten vaan pariovet auki ja rullaati rullaa, paalit lavoille. Helppoa, kun on oivaltanut miten ne hommat kannattaa tehdä.

Lunta on sen verran, että maisema on kuin postikortista kun puut ovat saaneet ihanan kuorrutuksen. Se voi olla huomenna historiaa mutta tänään oli nättiä ja otin pari valokuvaakin muistoksi. Niihin palaan tuonnempana.

Nyt ei sitten muuta kuin hellumarei. Me kalastetaan kohta hevoset tuolta pimeydestä talliin ja sitten pääsee saunaan.

Leppoisaa iltaa, missä lienetkin! Ja huomenna on jo torstai, jjjei!

Siellä sitä sinistä




maanantai 30. marraskuuta 2015

Lälläslää marraskuu, se on loppu nyt!


Leffe lähihoitaja

Maanantain aamuvuoro on kuitattu ja syyslukukauden espanjan opiskelut saatettu finaaliin. Äkkiä se aika kului, justiinsahan me aloittelimme espanjan ääntämisohjeilla ja nyt jo osataan (?) varata hotellihuoneita, tiedustella onko koira tervetullut hotelliin ja valittaa tukkeutuneesta wc:sta. Monta muutakin tarpeellista juttua on toivottavasti jossain muistilokerossa.

Kieliopissa päästiin akkusatiiviin ja epäsäännöllisiä verbejä on ulkoaopeteltavissa kauhea määrä. Kun en vielä kunnolla ole kärryillä säännöllisten verbien taivutuksestakaan. Ja sanasto, sitäkin on jo monta sataa sanaa. Huoh. Tiedänpä mitä teen mahdollisella sairauslomallani, ¡Fantastico! -kirja pääsee mukaan lukemistoon. (Oli ihan pakko kokeilla osaanko laittaa espanjalaiset kiemurat nurin ja oikein, melkein onnistui huutomerkki.)

Postissa oli nopea asioida ja Kanadan paketti lähti vihdoin matkaan. Saa nähdä milloin se on perillä ja tutkiiko tulli. Ei sen puoleen, ei siellä mitään hämärää ole mutta ahneempi tullikoira saattaa lotaista kitaansa pikkuiset jouluterveisemme. Mikäli kuoren laidassa on hampaan jäljet, tiedämme virkakoiran olleen hajulla.

Postin lakkojumitteluista ei meidän kaupungin pääpostissa ollut tietoakaan, sukkelasti ja sujuvasti hoitui hommat.

Sen verran olen varautunut postilakkoihin, että kaikki mahdollinen liikkuva tavara kulkekoon matkahuollon kautta. Laskut lähetämme sähköpostilla. Saapuvilla laskuilla ei nyt niin kiire olekaan ;-)

Oscar, Massa-Ossi sievisteli pöydän alla ja oikoi töppökoipiaan. Leffe pääsi lähihoitajaksi ja alennettiin verenpainetta porukalla.


Soittelin tänään Kuopion tietäjille, puhelu meni poikki mutta asia tuli selväksi. Lääke mitä ilmeisimmin vaihdetaan, odottelen takaisinsoittoa. Pikkuisen harmittaa, että siinä meni vajaa viisi kymppiä huittusen hukkaan, ei ole Lyrica halvin lääke. Mutta toisaalta sen mukana tulee bonuksena varsin jännittäviä sivuoireita ja kohtuullisen mielenkiintoinen unimaailma.

Oman kylän terkkari ylitti taas kerran kaikki odotukset. Jätin sinne soittopyynnön ja vajaan vartin päästä sairaanhoitaja jo langalla pelasi.
Kerroin verenpainelukemani ja muut murheet. Sen puhelun aikana sain ohjeet mitata vielä toisen viikon ajan paineita, ohjeet ja lähetteen laboratoriokokeisiin ja sydänfilmiin menoon, ajan lääkärille puolentoista viikon päähän ja käskyn ottaa rennosti. Totta mooses!

Heitin sohvalle levyksi ja Leffe röhki tyytyväisenä jalkopäässä.

Ulkona on jo ihan hämärää eikä kello ole vielä kolmea iltapäivällä. Hyytävän kylmä tuuli kolistelee kattopeltejä ja riuhtoo salavien latvustoja. Jospa se viuhtoisi matkaansa ärtsyt siniset koristevalot. Ne tosin ovat kasvihuoneen katossa, mutta äkkiäkös kattoluukun kautta yhdet valot lennähtävät taivaan tuuliin eikä koira perään hauku. Kiitos Salla tästä päivän parhaasta vinkistä. Siitä se ajatus sitten lähti.

Viikolle on maltillinen määrä pakkojuttuja, Iso-J tosin lähtee monen päivän reissulle ja palaa Torpalle vasta perjantaina. Siihen saakka eletään kuin pellossa ollaan talonvahteina naisvoimin.

Huomenna on jo joulukuu ja tämä viheliäinen marraskuu jää historiaan. Voi kun minä niin mielelläni siirtäisin tämän marraskuu -nimisen turhakkeen vaikka lämpimäksi loppukesän kuukaudeksi tai suloiseksi alkukesän kuukaudeksi.

Tämmöistä tänne tänään, näytämme marraskuulle pitkää nenää ja toivotamme joulukuun tervetulleeksi!

Meinasin tähän loppuun yhtä hassunhauskaa videoklippiä mutta kun ei nyt passaa Bloggerille niin ei sitten. Verenpaineet kihahtaa tappiin jos pitää ruveta säätämään jotain giffejä.

Hellurei, missä lienetkin!

Joulusukka miun maun mukkaan 






sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Mitä mielen päällä viikonloppuna?




Olipahan taas viikonloppu, säiden puolesta eritoten.
Lumet ovat sulaneet ja vinha tuuli pöllytteli sekä kanojen sulkia, että salavien oksia. Onneksi lehdet on haravoitu ja kompostoitu, ei tarvinnut niiden kanssa enää telkuta.

Maatiaiset pääsivät jatkamaan väliaikaisesti katkolla ollutta ulkoiluaan ja pulinaa riitti. Nyt nimittäin aukenivat ovet sekä kääpiökochien että silkkien osastoillekin. Nuoret kukot tepastelivat terhakkoina ja pörhäkköinä ja pikkuisen mahtailivat pääkukolle (ylin kuva). Mutta toki viisaasti niin, että oli turvallinen välimatka sekä sen verran maltillisesti, ettei Pääkukko anna nuhteita ankarimman mukaan. Se kun on pitkä ja ikävä talvi koppihoidossa jos on pahasti sukset ristissä Pääkukon kanssa.

Sain purettua ja kerittyä kiepille viimeisen laitumenkin. Keväällä ei tarvitse muuta kuin ottaa kepit kainaloon ja nauhakela toiseen ja siirtyä aitaamaan ensilaidunta. Jahka se aika joskus koittaa. Toki toivon mahdollisimman aikaista kevättä ja lämmintä sellaista.

Lisäksi Iso-J ja Äitikulta ahersivat talvisuojausten parissa. Viime syksynä energiani ei riittänyt edes ajattelemaan puuvartisten talvisuojausta ja siitäpä syystä meillä on nyt runsain mitoin bonsaityylisiä hedelmä- ja koristepuita.

Eiväthän nämä varsinaista silmäkarkkia ole, mutta hankaloittavat toivottavasti jänesten ja rusakoiden elämää. Kyllä kai se niitäkin ketuttaa kun huuli jäätyy katiskaverkkoon kiinni.

Moneen kertaan jyrsitty kirsikka
Taisto Tammen panssari

Hevoskastanjan talvitakki
Vaahtera ja valkomarjapihlaja

Kas tässä oli katsaus Torpan puuvartisten talvimuotiin 2015. Toivottavasti lumi sataa pian ja peittää armeliaasti nämä hökötykset. Yhtä vihlovan näköisiä ovat hedelmäpuut huppuineen ja hattuineen.

Jopa Taalainmaankoivu sai verkon runkonsa ympärille, ei tarvitse rusakon ainakaan ihan tyvestä sitä tuhota. Latvaan ei enää yllä.

Voihan tässä käydä niinkin, että kasvava susikanta pitää tänä talvena jänekset poissa ja myyrät sen sijaan rellestävät juuristossa. Että keväällä on sitten liuta pystyynkuolleita puita.
Pidellään peukkuja ja toivotaaan parasta. Eikä niitä susiakaan tarvitse ihan pihapiiriin tulla norkoamaan.

Hevosvoimia katsellessa on mielessä pyörinyt montakin ajatusta Töttiksen suhteen.
Yhä useammin olen miettinyt, että sen voisi myydä/antaa ylläpitoon ihmiselle joka tajuaa juuri tämän yksilön korvien välisen tuulitunnelin pyörteet ja puhurit. Se hevonen olisi varmasti mahdottoman hoitava ja hyysäävä emätamma eikähän tuo rumakaan ole, nätti naama korvaa ehkä pienet rakennepuutteet? Ei mikään liitokavio, mutta ihan kiva ja yritteliäs tapaus. Vaatii ehdottomasti lauman ympärilleen ja selkeän johtajan ihmisekseen.

Kyllähän minä sen täällä pidän, sillä Ponimies tarvitsee kaverin. Yhä useammin on kuitenkin käynyt mielessä se, että minä olen Töttiksen kanssa polkuni kulkenut ja siitä hevosen tehnyt. Ehkä sen on aika mennä ja toteuttaa itseään hevosena ja ystävänä jonkun toisen kanssa.

Minulla on mielessä muutama henkilö jotka olisivat kuin tehtyjä Töttiksen ihmisiksi. En kuitenkaan lähde sitä ainakaan toistaiseksi tarjoamaan. Kyllä tässäkin asiassa ajopuu kolahtaa rantaan ja se oikea ihminen ilmaantuu näkyviin. Ponimiehen seuralaiseksi olen kaavaillut esimerkiksi issikkaa joka on varma peli maastossa.

Pallo on heitetty, saa nähdä kuka ottaa kopin!

Uusia näkökulmia 
Neiti Umpimieli
Kenttä marraskuun kunnossa, taustalla paskova hevonen

Ponimies on liikehtinyt hyvin viikonloppuna. Taas nähtiin se maailman totuus, että kun hevonen on hokkikengässä, pitoa ei tarvita. Töttiskin touhusi ratsuna ja oli taas kerran väläytellyt syvintä olemustaan, eli yritteliästä ja rehellistä hevosta.

Tänään on ensimmäinen adventti ja kynttilävati on valmiina. Pikkuhiljaa jotain jouluun liittyviä koristeita kuljetellaan varastosta esille. Adventtikranssi on jo portaikossa, kyntteliköt ikkunoilla. Iso-J on lisäksi koristellut kasvihuoneesta jouluhuoneen, siellä on kynttilälyhty ja olkipukki.

Arvaan myös, että eräs odottaa kynnet syyhyten jouluvalojen virittelyä pihapuihin. Jokavuotinen vääntö väreistä edessä, keskustelu alkanee tänään päivällispöydässä. Minä en kestä sinisiä tai vihreitä valoja maalaispihassa ja punainenkin menee läpi vain hammasta kiristellen perhesovun merkeissä.

Huomasin myös, että joulutervehdys Kanadaan on vielä täällä, se tulee sitten kun posti suvaitsee kuljettaa, toivottavasti ehtii jouluksi.

Muuten viikonloppu on sujunut tavalliseen tapaan. Poislukien se, että olen jokaisena iltana ollut nukkumassa heti kymmenen jälkeen ja juodut viinitkin mahtuvat yhteen desiin. Sen verran kieltä kostutin, että sain lauantain pizzan kyytipoikana huikan. Eipä tee tiukkaa ja onhan se ihan hyvä pitää pidempääkin viinipaastoa.

Lääkkeen sivuvaikutukset ovat lähinnä turtumus, ärtymys, väsymys ja ankarat biopäästöt. Että semmoinen kiva lääke se. Verenpaine on edelleen aivan liian korkea, huomenissa kyselen Savonmuan tietäjiltä toimintaohjeita. Tosin tällä kertaa en itse huomaa verenpaineen korkeutta, vaan joka mittauksella hämmästelen lukemia. Elämän Outoja Asioita.

Mukavaa pyhäiltaa, missä lienetkin!


PeeÄäääs: olipas vapauttavaa kirjoittaa auki ajatuksensa Töttiksestä. Itse taisin hämmästyä eniten omaa reaktiotani. Taisi olla niin valmiiksi ajateltu asia, ettei sen 'ääneen sanominen' tunnukaan enää yhtään pahalta. Alitajunta 6, minä 0.