keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Kumma keskiviikko

Kultu Kimallus

Kas näin olemme jo keskiviikossa. Marraskuu etenee kiitettävää tahtia. Pimeää on kuin säkissä, koko päivän on tullut vettä erilaisissa olomuodoissaan ja muutenkaan ei ole mieli säätä kirkkaampi. Aamulla olo oli niin kurja, että heitin Esikoisen koululle ja ajoin suoraa tietä takaisin kotiin, siirsin kylmästi aiotut jutut iltapäivään. Aikeena oli hautautua sohvaan ja nukkua päänsärkyä pois.

No sehän on saletti kuin Moskovan baletti, että ne aikeet ovat tuomittuja epäonnistumaan. En saanut kunnolla päätä tyynyyn kun puhelin soi. Sovittiin Hopianuolen renkaittenvaihto ja lämppärilaittoaika torstaille, Savonlinnaan.

Pää tyynyyn, tilulilulii.... X täällä hei, se meidän narttu on vielä juoksussa, minä lähden nyt ajamaan teille sinne. Jahas, totean, että on kaksi tuntia aikaa nukkua, pää tyynyyn. Tilulilulii... Iso-J täällä terve, mitä kuuluu? Sovittiin torstaiksi treffit Savonlinnaan. 

Pää tyynyn... Nasse päästää hälytyshaukun (koira ohitti Torpan) ja seuraa yleinen älämölö ja hälinä. Komennan koirat hiljaiseksi, Oscar loikkaa vatsalleni. Hyrisee ja puskee.

Totean, ettei nukkumisesta todellakaan tule mitään, siirryn tonkimaan erästä isoa lipastoa jonka uumenista pitäisi löytyä yksi kauan sitten kadonnut lomake. Ei löydy.
Takaisin sohvaan, pää tyynyyn. Hirmuinen haukunräyskytys päälle, Peetun morsio saapui.

Sitten vietettiin koirien (ei niin) herkkä hetki, tällä kertaa takkatuvassa. Minä pitelin hännistä liiton sinettinä ja koko homma kesti parikymmentä minuuttia. Peetu on riuska mies kun toimeen ryhtyy.

Seuraavaksi juotiin jo toiset kihlajaiskahvit parin päivän sisään. Jospa nyt loppuisi nartun vonkaaminen ja alkaisi iloinen odotus.

Siitä se iltapäivän ajoralli sitten taas lähti, Hopianuoli hyrskähti tulille ja sainkin monta keikkaa hoidettua. Mitään ei jäänyt (käsittääkseni) rästiin huomiseksi.

Pikkuisen olin tavallista tarkempana kun auto ohjeisti keltaisella hiutalemerkillä mahdollisesta jäästä tien pinnassa. Hienosti selvittiin kotitalliin saakka. Onnistuin myös yhdistämään puhelimeni bluetoothilla autoon, vehkeiden yhteinen sävel löytyi ja nyt muuten raikaa autossakin musat Spotifyn kautta. Ilman mainoksia. On se huimaa tämä teknologian kehitys.

Ei ole koiraa karvoihin katsominen

Tiistai-illan aktiviteetteihin kuului Leffen talvisiivous. Karvan alta paljastui pikkuisen liian hoikka koira, joten lihotuskuuri jatkuu. Ällistyttävä määrä ruokaa tuohon otukseen uppoaakin. Onkohan kaikilla keltaisilla eläimillä joku ahneusgeeni? Meinaan kun meillä on Ponimies, Felix ja Leffe joita kaikkia yhdistää suunnaton ruokahalu ja keltainen karva. Muilla kasvaa maha mutta ei Leffellä, vielä.

Koira ei ollut milläskään karvojen lähdöstä ja nyt helpottui myös ulkoilu. Enää ei tarvita lenkin jälkeen alustanpesua vaan pelkkä pyyhkeellä kuivaaminen riittää. Ravat voi huuhtaista pois ja piski on kuiva hetkessä.

Onhan se vähän ristiriitaista, että on koira joka karvoistaan tunnistetaan juuri kyseinen rodun edustajaksi, ajellaan sileäksi. Voihan se olla helppo pitää jenkkicockeri siistinä karvoineenkin, kuivissa olosuhteissa. Mutta meillä jossa vuodesta noin 1,5/4 on märkää ja lumista, on touhusta mielekkyys kaukana. Etenkin kun kyseessä on sporttinen kotikoira joka ei tule käymään näyttelyissä.

Tällä tyylillä mennään ja veikkaan, että Leffekin arvostaa enemmän sohvalla loikoilua kuin kylppärin kaakeleiden tuijottelua.

Tänään Leffe toi minulle lahjaksi ponin. Tuossakin kuvassa minä nukkuisin jos voisin, mutta kun Leffelläkin oli asiaa.

Leikitään poneilla, joooooo!!!!

Lupasin Titalle kuvan geelikynsilakkauksesta (jonka siis eilen sain uskollisen asiakkaan ansioistani).
Ylimmässä kuvassa se nyt sitten on. Käytännöllisen lyhyt malli, sileä ja kestävä. Kimallus ei näy liian räikeänä vaan on juuri sopivan vaalea. Suuresti tykkäämääni ruusukultaa ei (vielä) ollut saatavilla, piti tyytyä tähän vaalemapaan vertaan. Kulta mikä kulta, ihan kiva näinkin. Ja kun perjantaina on ne The Pikkujoulut eli Edustustilaisuus niin on kiva kun on kerrankin siistit kynnet.

Tänään uhrasin puolikkaan ajatuksen Edustustilaisuuden asuvalinnoille, uutta ei tarvita, kaapista löytyy kyllä mustaa monessa rätissä.

Seuraavaksi ohjelmassa vähän sähköposteja (ei vieläkään kissapostia, prkl!!) ja iltatalli. Sitten vielä vähän aikaa sinnittelyä valveilla ja kun talli on pimeänä, säntään kärppänä petiin.
Aamulla on aikainen herätys ja on paras olla skarppina, koska nyt satanut roina voi hyvinkin kosahtaa jäähän yön aikana. Saa kieputella varovasti Hopianuolta.

Huomenna ostan lounaaksi Savonlinnasta lörtsyn!
Miellyttävää torstaita sinulle, missä lienetkin.

Liehuu kaikkiin suuntiin

PeeÄääs: siitä LPG-hoidosta jatkokommentti. Penikkatauti on huomattavasti vähemmän äkäinen eikä polven ulkosyrjän seutu ole läheskään niin kipeä kuin ennen käsitelyä. Sääriluun päällä ollut ryynipussi on silinnyt. Melko ihanaa. Menen uudestaan.

tiistai 10. marraskuuta 2015

Tihkutiistai

Harmaskuu on täällä. Se on päällä ja se käy myös mielen päälle.
Kuviakaan en laita kun niin on ankeaa.

Tänään pääsin kuitenkin kahteen ensimmäistä kertaa elämässä -juttuun. Eka oli LPG-hoito. Salilla on fysioterapeuttiopiskelija tekemässä viimeistä harjoittelujaksoaan ja hänen tekemänsä LPG:t kustantavat kokonaisen kympin á 45 minuuttia. Olihan vinha kokemus.

Minulla on ollut hirmuisen kireät polven ulkosyrjät ja penikkatauti on riivannut kinttuja nyt muutaman viikon. Liikunnan vähyyttä, sanon minä. Olen sattuneesta syystä nyt ottanut vähän löysemmin ja tämän siitä saa, kipeäksi tulen.

LPG on eräänlaista imurullaushoitoa jossa hinkutetaan hoidettavaa aluetta alipaine'suuttimella'. Paljaalle iholle sitä ei tehdä joten varasin ohuimmat treenipöksyt mukaan.

Teki juuri niin mojovanmuikean kipeää, että varmasti osui kohteeseen. Muuta eroa en oikeastaan entiseen huomaa kuin sen, että vessassa saa juosta tiuhemmin.
Seuraava hoito tehdään ensi viikolla.

Toinen elämässä ekaa kertaa -juttu oli geelikynnet. Olen ansioitunut paikallisen kauneushoitolan asiakkaana niin, että sain ilmaisen hoidon valinnan mukaan. Kun en osannut päättää mitä vaivaa hoidettaisiin, päädyin kynsiin. Käpälät ovat kovilla kun en minä osaa tallihommia hanskat kädessä tehdä ja heinätkin otan paalista paljain käsin.

Joka välissä pitää pestä ja rasvaahan ei ole tietenkään juuri silloin saatavilla kun sitä tarvittaisiin.
Nyt on kynnet lyhyet ja kultukimalteiset. Ihan hauskat. Kuulema geelaus kestää kuukaudenkin verran, oma kynsi kasvaa siellä lakan alla ihan normaalisti.

Kivaa on se, että kynnen pinta on ihanan sileä vaikka kultahippusia onkin monta kerrosta.

Iltapäivän muihin riemunhetkiin kuului ehdottomasti Ponimiehen ja Nuorimmaisen valmennustunti PT:n ohjeistuksessa. Hikihän niille tuli, molemmille. Mutta kaunista laukkaa ja hyvää ravia tekivät. Melko vaikeitakin tehtäviä (minun tasoltani katsottuna) suorittivat, mm. kolmikaarista kiemurauraa laukaten ja keskimmäinen kiemurankaari ravissa.

Ponimies edistyy, Nuorimmainen edistyy. Tosi kivaa sitä tekemistä on katsoa.

Illan ohjelmassa on vielä Leffen trimmaus eli koneella ajelu. Pään päälle haluan mahtiananaksen ja korvat saa jäädä pidempään karvaan. Muut otetaan kokolailla lyhyeksi.
Huomenna mennään haalarikauppaan.

Eipä mulla tänään muuta,
tihkusateesta terveiset, missä lienetkin!

---


PeeÄäs: Vappupilli on taas poikamies, viimeinenkin rouvakokelas löytyi hengettömänä. Leskeä ei sureta, rääkyy ihan entiseen malliin ja pyrkii kochien selkään heti kun kukolta silmä välttää.



sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Isyyden iloja

Vastuu painaa. Ja uudet häät

Iso-J sai aamulla hoilotusherätyksen, lahjanyytin ja kortit sänkyyn. Sen jälkeen sai nukkua vielä reilun tunnin. Esikoinenkin paineli takaisin sänkyynsä, Nuorimmainen lähti rippikoulupassin kanssa kirkkoon.

Aamiaiskattauskin oli tavallista laitetumpi, sai istua valmiiseen pöytään eikä tarvinnut itse muniaan paistella tai kahvejaan kaadella. Harvinaista herkkua meillä moinen hyysääminen. Mutta kerran vuodessa on isäkin kahvinsa ansainnut vähän nätimmin laitettuna.

Peetukin vietti ensimmäistä isänpäiväänsä, norjassa on matkamuistot äiteen suomenreissulta, pontevia pikkukoiria.

Peetulla oli sikäli kiva isäinpäivä, että uusi morsio oli jo lähtenyt aamulla matkaan. Niin nopeasti olikin morsian täällä, ettei ehditty edes kosiosolmiota sulhaselle asettelemaan kaulaan. Tallissa oltiin siivoamassa kun morsiota jo tuotiin.

Tämä tapaus oli melko helppo nakki, suorastaan varma. Ensin vähän tutustuivat, sitten morsio pois hetkeksi ja sulhanen jäähylle, sitten pariskunta yhteen ja kas, niin oli homma hoidossa. Ehtaan russelityyliin tallinkäytävällä. Hevostilalta oli tämä morsio joten ei ollut mikään ongelma pitää häitä tallissa.

Kasvattajatäti istui fleeceloimen päällä ja piteli häntiä kiinni, liiton sinetti nääs.
Sitten juotiin jälkikäteen kihlajaiskahvit ja morsian lähti kotimatkalle.

Hänelle joka on jo poissa

Isänpäivä on monelle haikea päivä. Joillekin vihan, katkeruuden tai kaunan höystämä. Minä muistan omaa isääni vinosti hymyillen, hän oli omanlaisensa. Häneen minä omat nuoruusangstini purin ja kiukkusin, hän selvitteli monet sotkut ja sählingit mihin onnistuin itseni hankkimaan. Kannusti puurtamaan läpi lukion ja oli tyytyväinen kun sen tein.

Uskoisin, että hän olisi ihan tyytyväinen siihen, miten elämä on minua kuljettanut ja nyt tänne Torpalle tuonut. Pikkuisen ehkä puistelee päätään polttopuuvaraston pienuudelle. Mutta varmasti muuten on tyytyväinen näkemäänsä. Moi vaan sinne jonnekin. Minä muistan isää aina kun taivaalla on nappikauppa auki, hänen kuolemattomia sanontojaan sekin.

Ponimies pääsi jumpalle, koska hänelle joka päivä on Miestenpäivä.
Kivan näköisesti liikkuivat, kaikki askellajit käytiin läpi ja minusta meno lähti jo heti alkuhetkellä oivallisesti käyntiin. Teetin tarkoituksella erilaisia tehtäviä kuin virallinen PT, en minä ole mikään ratsastuksenopettaja. Minä painotan niitä asioita, joista itse ratsastaessani lintsaan eli taas kerran ratsastettiin huolellisia neliöitä, suoria linjoja ja kunnollisia kulmia. Pyöreitä ympyröitä ja tasaisia kahdeksikkoja.

Illalle ei ole mitään ihmeempää. Ihan perusmeiningillä saatetaan tämä viikko finaaliin ja lähdetään uudella tarmolla uuteen nousuun.

Mukavaa pyhäiltaa, missä lienetkin!

Rentoa kuin ruunan ravi