lauantai 7. marraskuuta 2015

Kaikenlaista kivaa

Härkä asennettu!

Nonnih! Nyt on tullut kaikkea hyvää ja kivaa. Autolla on kiva kurvailla ja olo on turvallinen. En ole vielä perehtynyt auton tekniikkaan, koska sitä on yhdellä istumalla aivan liikaa omaksuttavaksi. 
En edes tiedä mistä konepelti nousee ja miten siirrän kellon talviaikaan. Mutta sen tiedän, että tulevina vuosina on kiva tehdä pitempääkin reissua.

Koiranpennun ja uuden auton tuoksu on aina yhtä huumaava.
Koiranpentuja ei ole meille tulossa, nyt on kiintiö täysi. Peetu viettää huomenna ensimmäistä isänpäiväänsä, ilmeisesti treffit luvassa. Ja lisää olisi kai tulossa morsiamia meidän Tenavatähdelle.
Se kissahomma ei etene, laitoin meiliä mutta en ole saanut vastausta. Kätevästi olisi ensi viikonloppuna yksi kattinen kulkenut tänne päin.

Massa-Ossi näyttää miten piiiitkät kintut hällä on, oikeasti Oscar on ihan tynkäjalka. Jotenkin se saa kuitenkin ne tuolla lailla pitkäksi venytettyä. Yritin kuvata myös Felixiä, mutta se pulska ei mahtunut kuvaan.
Oscar ja piiiitkät jalat

Tänään oli pikkuisen jännää kun olin mennyt ilmoittautumaan salin lankutusmestaruuskisaan. 
Oma ennätys on parin vuoden takaa jotain vähän päälle 8 minuuttia. Tänään pääsin kolmanneksi ajalla 7,38. En saanut missään vaiheessa oikeaa asentoa päälle ja tossut jäivät maton ulkopuolelle sillä seurauksella, että ne lipsuivat ja energia meni jalkojen pitoon. No, selittelyt sikseen. Iloinen olen kun niin kovassa seurassa pystyin tuohonkin.

No, se selittelyistä. Voittaja lankutti huikean älyttömät 33 minuuttia, aivan hillitön nainen! Toiseksi tullut nuorimies sinnitteli päälle 11 minuuttia. Kaikki osallistujat ylittivät kuuden minuutin rajan ja se on jo hiton hyvin! Voi että kun olen iloinen, meidän porukat vaan on niin huippuja!

Illalla on luvassa hyvää ruokaa ja saunaa. Ei ole kiire mihinkään ja voi vaan olla. 
Huomiselle isänpäivälle on melko perinteiset kuviot, Iso-J saa toiveruokanaan makaronilaatikkoa ja luumutorttuja. En suostu niitä sanomaan vielä joulutortuiksi kun on vasta marraskuu.
Ulkoilma-aktiviteettina olisi tarha-aidan laittoa ja ehkä saan sipulipenkin äärelläkin jotain aikaiseksi.
Säät tosin jatkuvat leutoina joten eihän tässä ole vielä kiire...

Kiireetöntä oloa ja eloa sinullekin, missä lienetkin!

Urheilutulos



torstai 5. marraskuuta 2015

Ajoituksen mestari

Perfect timing

Nyt jos planeetat osuvat kohdilleen, loitsut ja manaukset pätevät ja rukoukseni on kuultu, kivojakin asioita tapahtuu. Hitaasti, mutta ihmeen varmasti asiat ovat loksahdelleet paikoilleen. Ei aina siinä järjestyksessä kuin olisin toivonut, mutta mitä ilmeisimmin oikeassa järjestyksessä kokonaisuuden kannalta. Bonuksena olen oppinut vähän lisää kärsivällisyyttä ja sen, että odottaminen on osa tuleviin tapahtumiin valmistautumista. Ja nyt alkaa olla käsillä yksi kiva arkea piristävä juttu.

Olen juuri ottanut uudelle autolle vakuutuksen, siirtänyt onnistuneesti Kiesille kertyneet bonukset uuteen vakuutukseen ja hoitanut asian kuntoon niin, että kun huomenna kurvaan (hillitysti) autoliikeestä ulos, kaikki on pedattu valmiiksi tuleville turvallisille kilometreille.
Silti saapi pitää peukkuja pystyssä vastakin.

Hyvä enne oli se, että pyörähdin päivällä ruokakaupassa pari välttämättömyyttä hakemassa. Kahvihyllyssä tuoksahti tuoreelle (tuoksumarkkinointia?) ja kas, Starbucksin jauhettua kahvia saa nyt keskolaisista kaupoista.  

Siitä lähti paketti perusvarmaa House blendiä mukaan. Pieni pussi ja kova hinta, viikon parempiin kahvihetkiin vain. Kotona leväytin sanomalehden auki ja kas, siinähän se oli kokosivun ilmoitus samasta kahviasiasta.

Piristää kummasti sekä minun, että Esikoisen aikaisimpia aamulähtöjä. Kaamoksen syvetessä tuhti kahvi tulee tarpeeseen.

Tämä päivä on ollut huomattavasti rauhallisempi kuin eilinen. Jonka paineita tasailin kotvasen illalla, uni ei tullut vaan monta asiaa pyöri mielessä; tuliko hoidettua, muistinko, varmasti ja kaiken? Ilmeisesti lopputulema oli se, että kaikki meni oikein ja hyvin sillä nukuin kuin possu sorkat suorana aamuun asti. Leffe pääsi Nuorimmaisen huoneeseen. Uskollinen Nasse jäi muistuttamaan olemassaolostaan, tunkkainen tuhnunhaju pyörii sen koiran ympärillä. Istun taikka kävelen, persaus soittaa sävelen, se on Nassepapan tunnuslaulu.

Nyt on otettava tuima tuijotus matkalaskuihin ja tositteisiin, huomenna kirjanpitäjä saa kosolti uutta aineistoa työstettäväkseen. Ja vieläpä ihan aikataulun mukaan.

Päivä on ollut kylmä mutta selkeä. Melko hieno marraskuu tämä 2015 -vuosimalli.

Kivaa torstain jatkoa, toivottavasti sinullakin asiat sujuvat, missä lienetkin!

Se tunne kun asiat järjestyvät

MUOKS:
Postimies teki päivästäni täydellisen, ensi vuoden jokainen kuukausi alkaa silmäkarkilla!
Yhdessä toisessa kuoressa oli Tom of Finland -merkki (siinäkin kuoressa oli sisällä kuva komeista pojista), tämä tuli ihan kaupungin frankkeerauskoneella kuitattuna:

Kuumotus 10+

Ja vaikka minulle mitä tapahtuisi, aion hetimmiten kuvata jokaisen aukeaman, ajastaa kuvat julkaisuun 1. päivänä kutakin kuukautta. Joten vuodelle 2016 uskalla luvata Torpan päiväkirjoihin ainakin 12 varmaa merkintää. Se on jo hyvä alku. Pikkuisen jo kurkistelin ja voi hyvät hyssykät kun on kuumaa... 



keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Ajettua matkaa

Sumuinen taival ja merkkivalo, uskollinen ystävä
Pientä maakuntakierrosta tänään.
Aamuhommien jälkeen kiesi sytytti uskollisen merkkivalonsa ja lähdettiin kohti kaupunkia. Sieltä muutaman lenkin jälkeen 9-tielle kohti pohjoista. Ei hurjan kauas, mutta ihan riittävän monta sumuista ja jännää kilometriä hirviä kuhisevalla tienpätkällä. Yhtään sarvipäätä tai muuta jolkottajaa en onneksi nähnyt ja takaisinkin selvisin aikataulusta etuajassa.

Opastin muuten oikein ystävällisesti erään turistin kaupungin tavoille. Eli parkkihalliin. Yritti reppana ostaa parkkiaikaa kadulta ykkösvyöhykkeellä jossa maksimi parkkiaika on tunti. Oli ostanut kaksi lappua ja kauheasti mietti,  miten toimien niillä saisi yhdistelmäajan.... etenkin kun olisi tarvinnut neljän tunnin parkin. 

Kaupungin salamannopeat parkkipirkot tietäen lunastin häneltä toisen lipukkeen ja neuvoin ajamaan biilinsä parkkihalliin joka on ihan kulman takana.  Sääliksi kävi, jospa nyt tämän kurjan kaupungin mainetta edes vähän pelastin.

No sitten oli monta muuta hoidettavaa hommaa ja poikettavaa paikkaa. Matkahuollon rahdin mukavat pojat olivat asettaneet täkyjä tiskille, kuka näitä voi vastustaa? En minäkään...

Matkahuollon uusin vetonaula

Ihan huipputyyppejä on kyllä paikallisen Matkahuollon rahtipuolella! Niin monta pikarahtia ovat hoitaneet oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Kerran yksi kullanmuru jopa piti puljua auki perjantai-iltana sen verran yliaikaa, että sain erään tilaamani kameraobjektiivin viikonlopun rientoihin mukaan. Sanoi, että ylitöiksi menee kuitenkin kun oli lupautunut viemään jollekin autottomalle mummelille hänelle saapuneen lähetyksen, kotimatkansa varrella kun melkein oli.

Jäin oikein miettimään. Hurjan monta todella hyvää asiakaspalvelutilannetta on osunut kohdalleni, sanotaan esimerkiksi viimeisen puolen vuoden sisään. Ehkä meillä alkaa vähitellen toimia se ajattelumalli, että ystävällisyys ja palvelualttius ei todellakaan maksa mitään, mutta tuo paljon hyvää. Enää en kyllä katso ynseilyä yhtään hyvällä. Varmasti olisi niillekin paikoille parempiasenteisia tekijöitä tulossa.

Huonosta palvelusta en yleensä valita, tiedänpä mihin puljuun en seuraavalla kerralla mene. Toki puhdasta perseilyä en kommentoimatta jätä. Sensijaan hyvästä ja luontevasta tyypistä kyllä laitan kiitosta ja palautetta. Niinkuin nyt viimeksi ruokakauppiaalle, kun nokkela kassa oli hoksannut unohtamani korttikotelon, kirmaillut perässäni pitkin kauppakäytävää ja yrittänyt löytää parkkipaikaltakin. Soitti sitten aamulla ja kysyi, onko jotain hävöksissä. Voi sitä enkeliä! Ihana ihminen. Onneksi sama tyyppi sattui olemaan infovuorossa aamulla ja sai välittömät kiitokseni. Toivottavasti kauppias tarjosi hälle edes kunnon pullakahvit.

Josta muistan, että Kuopion Hööksin myyjästä piti myös laittaa kehut eteenpäin.

Jouluvalmistelut, check!
Pidetään tämä selkeänä

Siinä vaiheessa kun Esikoinen oli loikannut kyytiini, pyörähdettiin vielä kerran kaupungilla. Ja kun yhdestä pysähdyksestä jäi parkkiaikaa, kipaistiin Savonmuan Stockalle kynttilöitä ostamaan. Adventtikynttilät hommattu! Ja mukaan tarttui myös kaksi söpöä pyyheliinaa joulun kokkailuihin.

Harvoin olen näin hyvissä ajoin joulujuttuja miettinyt. Muutaman lahjakassinkin jo löysin. Ilahduin hurjasti kauniin yksinkertaisista kasseista kaiken sen kimaltavan blingin keskeltä. Taidan hakea huomenna ne loputkin pois, euron kipale. Nuo on erityisesti niille, jotka eivät joulua juurikaan vietä, mutta joille on kiva antaa jokin hyvänmielen tervehdys.

Auton penkiltä löytyi kotiintullessa myös kissanmuroja eräiden ahneiden moolokkien kitoihin, neljä kiloa porkkanoita toisille ahmateille, ruokaa jääkaappiin ja muutama metri kaitaliinakangasta.
Kilometrejä kertyi mittariin ihan kiitettävästi, lähemmäs pari sataa.

To do -lista lyheni melkoisesti. Vielä pitäisi ehtiä suorittaa jonkinlainen sisäpesu Kiesille jonka luovutus on näillä näkymin perjantaina. Ulkopesu on Iso-J:n toimesta tehty, mutta se oli ihan turha, auto on taas harmaaraitainen. Kätevää, kun uusi auto on Hopianuoli, siinä ei niin pöly ja rapa näy. Tosin Iso-J:n haukansilmä kyllä näkee jokaisen roiskeen auton ulkopinnalla ja sisällä. Josta muistin, että Kiesin apukuskin puoleisessa aurinkolipassa on muutama tomaatinsiemen, ne roiskahtivat mozzarellabagelia puraistessani hämmästyttävän pitkälle. En olisi edes huomannut, ellei Perikunta olisi kysynyt kenet olen suolistanut autoon... ehkä ne siemenet voi vielä raaputtaa irti vai ovatkohan jo imeytyneet?

Kotona Nuorimmainen kävi vähän höntsäilemässä Ponimiehen kanssa. Eilen sen hikeen asti höykyyttivät PT:n kanssa, raasuparalta tippui hiki leukakarvoista ja korvatkin oli hiessä. Tänään oli vain vähän rentoa ravailua ja rentoa käppäilyä. Lopuksi kävivät tutkimassa portaille ilmestynyttä valoilmiötä. Ponimies yritti puhkua ja puhaltaa mokoman loimottimen sammuksiin. Ei niitä minunkaan mielestä ihan vielä tarvittaisi, noita valoja siis.

Minä lähden pimeään tutkimaan kanalan munaustilannetta, nyt on jo kahdenkin munan päiväsaaliita saatu!

Kivaa keskiviikkoiltaa, missä lienetkin!

Syökö toi valo-ufo poneja??
Juuei, lähemmäs en mene!

PeeÄäs: Veljesten Hulluudessa (RIP) uudellensyntymä on tapahtunut, nyt kaksi yhdessä. Laitoin jo sähköpostia ja mikäli onni suosii, läntisen Uudenmaan reissu on edessä. Nuorimmainen kihisi onnesta kun näki kaksi tuttua hassunkaista yhdessä kissannaamassa. Pitäkee peukkuja!

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Marraskuu, täällä taas

Paistinkääntäjä

Massa-Ossi kytisti lauantaina tilaisuutta kääntää paisti, kirjaimellisesti.
Tuossa noin metri kissan alapuolella köllöttää kolme lampaanpihviä ja nippu kanaa, odottelevat siinä grillinparilalle pääsyä.

Oscar olisi mielellään ihan itse hankkiutunut rotissöörien eli paistinkähveltäjien... kääntäjien veljeskuntaan. Minä kuitenkin estin moiset alhaiset aikeet ja survoin latzia kahteen kuppiin. Tarkkana sai olla, Felix ajelehti lähistöllä, selkeästi yritti hämätä lattiatasolta ja pelata tilaisuutta velipojalle.
Aikeeksi jäi ja kyllä oli hyvät pihvit lisukkeineen. Oscarin rinnan kohdalla roikkuu osuvasti valurautapannun koukku ja siitä pannu. Kuin kunniamerkkinä.

Nyt on grilliparilat ja muut paistamisosat pesty ja rasvattu ynnä varastoitu asiaankuuluvasti.
Pitkähän se grillikausi taas oli, joskus pääsiäisen tienoilla taisivat ensimmäiset habanerot kärytä, vai oliko se vappu? Monta mukavaa ruokahetkeä on kuitenkin tälläkin grillikaudella istuttu, välillä isollakin porukalla.

Pyhäinpäivä meni sekalaisia kotihommia toimitellen, taisin enimmäkseen siivoilla sisätiloissa. Ulkona oli sen verran vinha tuuli, että se otti oikeasti ohimoon.

Tänään oli tyyntä ja minäkin hankkiuduin ulkopalvelukseen. Lapioin salavanlehtiä kottikärryyn (isoon) ja kyytsäsin kompostialueelle. Iso-J pilasi naapureiden pyhärauhan ulisuttamalla lehtipuhallintaan (teholuokkaa halpa fööni). Kymmeniä kärryjä, satoja lapiollisia, varmaan tuhannen kiloa salavan lehtiä on nyt arkistoitu maatumisosastolle. Enkä muista milloin olisivat salavat ja muut pihapuut näin tyhjiä. Valiomyrsky ja lukuisat navakat tuulipäivät ovat erittäin tehokkaasti tyhjentäneet puut.

Vielä kun saisi nyhdettyä yhden ruusunräyskän pois tuvan ikkunanaluspenkistä ja kitkettyä alueen ensi kevään istutuksiin. Eivätkä ne valkosipulit ole vieläkään maassa.... huoh.

Heinääkin ajettiin yhden keikan verran, nyt näyttää kyllä todella hyvältä talven heinätilanne. On sekä hyvää, että priimaa heinää.

Alkavalle viikolle on luvassa normaalia arjen jyystöä, toivottavasti ilman isompia töyssyjä tai pomppuja. Ehkä ja kenties loppuviikosta vaihtuu auto. Minun ja sinisen salaman yhteinen taival (n. 100000 km) on päättymäisillään. Voi että, paljon ajettuja kilometrejä. Hyvä peli se on ollut, kiitos sinne minne kunnia kuuluu.

Tällä sitä sitten jatkossa huristellaan, jos Luoja suo ja tuulet ovat kerrankin myötäiset. Pikkuinen rouvajeeppi. Eihän tuolla tee mitään kelirikkoaikana jossain Rännivaaran perukoilla, mutta pikkuisen vahvempi peli kuitenkin on.

Mukavaa marraskuista maanantaita, missä lienetkin. Ja kyllä, niitä maanantaita mahtuu tähänkin marraskuuhun viisi. Kyllä, viisi.