lauantai 10. lokakuuta 2015

Vielä pari kuvaa sisäsaunasta


Jonkinsortin ikuisuusprojekti tämä sisäsaunaremontti on kestonsa puolesta ollut. Se kaamea paskavedenpaisumus tapahtui keväällä 2013. Tässä yläkuvan osoittamassa tilassa sauna on ollut ainakin useamman kuukauden. Kiuas oli paikoillaan ja monta asiaa tehty.

Tuossa kuvausvaiheessa yksi muutos sentään oli jo tapahtunut. Kiukaan jalustakakun mosaiikin saumaus on korjattu. Iso-J jossain miehisessä fiksuuspuuskassaan saumasi kaakelit harmaalla. Siis oikeasti!! Harmaalla?!!

Osoitin närkästykseni moisesta oma-aloitteisuudesta ilmiselvästä urpoilusta sangen värikkäin sanakääntein, sillä seurauksella, että kaikessa hiljaisuudessa hän raapi pois väärät värit ja pakkeloi saumat uudelleen. Kas näin:


Tässä kuvassa tulosta arvioi Torpan nelijalkaisten porukka poislukien hevoset ja Nasse. Etualalla Peetun häntä, sitten punainen paksu Felix, sen takana sekalainen tuppo Leffeä ja vasemmassa yläkulmassa Oscar.

Vuonna 2013 kun remontti tuli yllättäen ja pyytämättä, ei aikaa materiaalivalintoihin ollut. Periaatteella piti olla jo tehtiin materiaalien suhteen päätökset ja minä sain jonkinlaisen mustanpuhuvan vision. Tämä sisäsauna kun on varsin iso. Sinne mahtuu metrin syvät ja lipo kolme leveät lauteet, nyt vielä uudessa L-kirjaimen muodossa. Eli musta ja harmaa ovat hyvät värit näin isoon tilaan.

Kuten kaikki remppoja tehneet tietävät, aina on joku 'viimeinen lista' tai muu vastaava pikkunäpertelyä vaativa homma ennenkuin työmaan päälle voidaan lyödä 'valmis' -leima.
Niin meilläkin.

Iso-J:n isä kurvasi paikalle ja johan alkoi homma joutumaan.
Tästä lähdettiin; lauteilla sekalaista roinaa, ledit roikkuvat katosta. Ja kiukaasta puuttuu hormiliitos. Sekin oli valmiina mutta piti rälläköidä puolen sentin rinkula pois ja ujuttaa paikalle jonkinlainen tiivistenaru.


Suurinta päänvaivaa tuottivat ledit. Niin helppolaittoiset kuin ovatkin, asentaessa voi näemmä sattua mitä vaan. Yksi johdonpätkä karkasi paneleiden väliin, moka näkyy ylemmässä kuvassa keskimmäisenä, rivistä puuttuu selkeästi yksi. Kiuasledin asennus takelteli sekin. Uusi ledi on kuitenkin jo tulossa ja sen asennuksen pitäisi olla ihan läpihuutojuttu. Saas nähdä kuka lopussa kovimmin huutaa.

Minun visiossani valot olisivat tulleet alhaalta ylös, mutta hyvä tuo on nytkin. Jotain pientä sipistelyä niissä edelleen on, en tiedä mitä. Ja se mitä en tajua, siitä en valita. Reilu peli?

Kaikesta huolimatta lopputulos on erittäin hyvä, ellei täydellinen.
Kyllä tuossa kelpaa saunoa. Ja mikä mukavinta, suihku on aivan seinän takana. Perikunta on vallan ihastuksissaan, harva se ilta lämmitetään pesällinen tai pari ja läträtään kaikenmaailman kuorinnoilla ja naamioilla.

Hieno se on, hyvä siitä tuli. Kiitos kaikille jotka urakassa auttoivat! Tervetuloa saunomaan.

Leppoisaa lauantaita, missä lienetkin!





perjantai 9. lokakuuta 2015

Tilhen protesti



Viikko sitten lauantaina pihalla myrskytuhoja ihmetellessäni havahduin kiivaaseen sirinään. Katse korkeuksiin ja siellä langalla istui parin kymmenen tilhen parvi. Selkeästi protestoivat Torpan pihlajatarjoomuksia. Niitä kun ei ole.

Kiitokseksi paskoivat tallinpihan ja kaiken sähköjohdon alapuolella olevan kasvuston.
Aikansa pirisivät langalla ja sitten lehahtivat paremmille apajille.
Ei niille kelvannut edes ruusunmarjat. 

Olivat vallan veikeän näköisiä kun osa napotti tiukassa rintamassa langoilla, pari kiikkui taalainmaankoivun latvassa ja yksi hevostarhan viereisessä koivussa. Tuuli oli myrskyn jäljiltä vielä varsin navakka joten useamman kuin kerran joutui tuokin alimman kuvan tirppa hakemaan tasapainoa. Välillä tuuli pyöräytti töyhdön vinoon ja lintu näytti aivan Donald Trumpilta.


Yleensä tilhet ovat viihtyneet pihalla useamman päivän, syövät yhden pihlajan kerrallaan tyhjäksi ja siirtyvät sitten omenatarhaan. Nyt ei ole nokittavaa kummallakaan saralla sillä inha pihlajanmarjakoi teki tuhoa molemmissa. Tai en minä tiedä ihan tarkkaan miten se tuhotyö etenee, mutta lopputuloksena oli marjaton pihlaja ja rupiset omenat. Yhdistävä tekijä on kuitenkin pihlajanmarjakoi. Onneksi ei sentään samaan vuoteen tullut tuomenkehrääjäkoi, se tekee niitä inhottavan näköisiä aavepuita. Semmoista en muuten ole nähnyt aikoihin, joskus tallin pihalla Inkoossa semmoisia aavepuita oli. 

Nämä ruusunkiulukatkaan eivät kelvanneet tilhille, ehkä niissä ei ole vielä tarpeeksi käymisteitse tapahtuvaa alkoholinmuodostusta tai sitten ruusunmarja on vaan paskanmarja tilhen mielestä.

Minusta tuo on nätti. Kasvaa korkealle ja on Titan pihalta, liekö sitten torniolaaksonruusu vai punalehtiruusu, en enää yllättäen muista. Lehtien väristä päätellen on Tornedal.



Ja vielä kuva takapihasta myrskyn jälkeen;


Esikoinen haravoi kekoja, minä putsasin kanalaa. Nyt pitäisi vähitellen muiluttaa pikkuväki kanalaan. En vain tiedä miten ratkaistaan pikkuväen talviasutus. Kun eivät nimittäin meidän machot mahdu samoille neliöille. Siellä on Vappupilli joka käy kaikkien hermoille, Chabokukko ja musta iso silkkikukko. Äijät pullistelevat toisilleen verkon läpi, Vappupilli tosin asuu Chabokukon kanssa kimppatarhassa. Vanhin silkkikukko, Gaddafinräähkä pitää varmaan kalauttaa pois päiviltä, ei se kuitenkaan enää kesää näe.

Jos lukijoissa olisi joku, joka pystyy tarjoamaan talviasumuksen vaikka silkeille, olisin enemmän kuin kiitollinen. 

Toinen, hyvä syy parvien erilläänpitoon on Vappupilli. Se ryökäle kun polkaisee kaikki kohdalle osuvat kanat rotuun ja sukuun puuttumatta. Ja minä kun olen yrittänyt vaalia rotupuhtautta edes silkkien kohdalla.

Jotta talveksi olisi koti hakusessa.

Siirryn parantelemaan eilisessä valkosipulinnostossa äkeentynyttä kättäni. Leppoisaa perjantai-iltaa, missä lienetkin!



torstai 8. lokakuuta 2015

Välikevennys

video


MUOKS: VIKA KORJATTU, VIDEO NÄKYY NYT

Toivottavasti tämä maailmanluokan paras video tulee nyt kunnolla ja yskimättä näkyviin!
Ei mulla muuta. Lähden saunaan koska siellä kylmän kohmettama ihmiskurja ehkä lämpenee.

Otin nimittäin parituntisen urakan valkosipulimaalla. Raastoin ja riivin moneen kertaan pakastetun vesiheinän ja juolavehnän seasta valkosipulit ja nostin ne pientä haraa apuna käyttäen. Paljon tuli istukassipuleita juu. Mutta yllättävän paljon myös syöntiin.

Ei nyt mennyt ihan niinkuin kotipuutarhuriohjelmissa mutta näköjään Luoja hulluistaan huolen pitää.
Yritän päästä istutushommiin vielä ennen ensilumia. Nyt ei niinkuin jaksaisi yhtään niitä kyläläisten vinoja ilmeitä äässimarketin kassajonossa, niin moni kyllä näki, että Armo kyykki valkoisessa (!!) takissaan sipulipenkillä.

Pimeä oli jo kun raahauduin kivistävin ohimoin, tunnottomin varpain ja tärisevin käsin pois työmaalta. Pesen ja lajittelen huomenna, loput polkaisen maahan takaisin.

Iso-J kotiutui myös, nyt ollaan taas kaikki kotona.

Tuosta videosta vielä, on siinä kuitenkin turvallisuus otettu huomioon, kypärä on kuskilla päässä. Ja on muuten mahdottoman korrekti istunta. Ilolla katselen (ties monettako kertaa).

Hellurei sun heiluvilles, missä lienetkin!

Hirrveen huonoa huumoria



tiistai 6. lokakuuta 2015

Laidasta laitaan


Pakkasyön jälkeen Torpan nurkan vesitynnyri on saanut saaliikseen nipun koivunlehtiä. Lopullista, kesä on mennyt.

Pelargoniat siirrettiin kasvihuoneesta sisään ns. viimeisellä tipalla, tänään ei olisi enää tarvinnut siirtää, kopistella vain pakastetut pelakuut kompostiin. Josta muistin, että vielä tänään on perehdyttävä viiniköynnöksen talvettamiseen. Ainakin se on syytä laskea alas kiipeämisköydestään.

Päivään mahtui sekä sitä että tätä, voittopuolisesti kuitenkin ihan positiivista, kai.
Kiesi käväisi huollossa ja siitä sitten kiepahdin kaupunkiin katsastusmiestä vonkaamaan. Leimahan oli eräpäivässä tänään, siis ei mitenkään jäänyt yllättäen tämä(kin) homma viime tinkaan. Ei ollenkaan, monta tuntia olisi vieläkin aikaa vuorokauden vaihtumiseen. No ei se mennyt läpi, joku pikkuinen letkumurtuma oli ja se pitää korjata ennen uutta näyttöä. Vasen parkkivalokaan ei pala, pikkuvika jonka kyläpajamme automies fiksaa vaikka klemmarilla. En suoraan sanottuna edes huomannut tuon parkkivalon pimennystä.

Onneksi sain sentään munkkikahvit odotellessani, tosin närästys olikin iltapäivän riesana. Kilpailu katsastusasemien välillä on näköjään kovaa, mitähän evästä siellä on uusintanäytöllä tarjolla? Ikinä ei näistä katsastuskonttoreista tarvitse tyhjin vatsoin lähteä. Ja hintaansa nähden halvat kahvit, katsastukset alkaen 29 € plus päästömittaukset päälle. Kuulema maamme edullisimpia hintoja.


Ja koska kesä on nyt mennyt, on aika ajatella uutta kesää. Iso-J bongasi netistä superhalvat lennot, niinpä klikkailin ostoskoriin neljä menopaluuta Malagaan ja takaisin, kesällä 2016 paistaa taatusti aurinko! Melkein jo maistan suussani Tinto verano con limonen maun. Ja espanjan opiskelut saavat taas aivan uutta tsemppiä. Mikäli joku lukijoista tietää suoralta kädeltä neuvoa kuinka mac-laitteen näppäimistöstä saa esiin nurinkuriset kysymys- ja huutomerkit, antakoon ohjeensa. Puhelimeen sain helposti asennettua espanjalaisen näppiksen mutta noita merkkejä en sieltäkään pikaisen tsekkauksen jälkeen löytänyt. Nyt tämän kaamoksen jaksaa kun on aurinkoa ja leppoisia rantapäiviä luvassa.

Jaksaahan sitä toki muutenkin, asiathan ovat kuitenkin vallan mainiosti. Näitä satunnaisia arkea häiritseviä pikkujuttuja tulee ja menee. Niinkuin nyt tänään ilmennyt keskusteluyhteyden häiriö kameran ja läppärin välillä. Jostain syystä ei toimi, läppäri ei löydä kameraa eikä kamerasta tule mitään läppäriin.

En tiedä johtuuko ongelma laitteita yhdistävästä piuhasta (ei ole saanut kissanhampaasta) vai juuri päivittämästäni El Capitan -käyttöjärjestelmästä. Pitää käydä näyttämässä kameraa ja piuhaa paikalliselle kauppiaalle ja sitten miettiä mikä muu voisi olla vikana.


Leffe on kaikkien kaveri, sen yhteys molempiin terriereihin toimii mainiosti. Nasse näyttää ihan pieneltä tuon karvamadon rinnalla ja Peetu, koviksista kovin on ihan hytinöissään Leffen kanssa nujutessaan. Yhdessä nuo kaksi 'hoitavat' Felixiä, kissaparalla on varmaan kohta korvat nilellä ainaisesta nuolemisesta ja paapomisesta.

Ponimies liikehti tänään PT:nsä kanssa, en nähnyt liikutustilannetta, mutta tallissa loimen alla kuivatteli tyytyväisen oloinen hevonen. Kenttä toimii ja täyttää tehtävänsä ja mikä mukavinta, sen käyttöaste on korkea.

Syyslomaviikolle ei ole tiedossa päivän reissuja pidempiä poissaoloja ja niinpä onkin vähän suunniteltu kahden päivän tehotreeniä hevosille. Mikäli saamme ajoissa kamat kasaan, meillä voidaan vaikka hypätä jotain pientä estettä ja tehdä maapuomitreenejä.

Toivottavasti säät ensi(kin) viikolla ovat kuivat ja kivat. Pikkupakkanen ei haittaa, pääasia että olisi kuivaa ja mieluusti vähän aurinkoakin.

Sen näkee ensi viikolla. Tällä viikolla ollaan Perikunnan kanssa, Iso-J lähti juuri kurvailemaan savon suuntaan. Aamupäivällä hänen piti lähteä, mutta kello löi jo seitsemän kun Ison Mustan takavalot kaarsivat pihatieltä pikitielle.

Mukavaa viikkoa, missä lienetkin!

Oscarilla on taas jännää

PeeÄäs: Häthätää fiksasin tuota blogilistaa. Moni blogi on hiljentynyt, osa kokonaan, osa väliaikaisesti. En kuitenkaan ketään sieltä vielä poista koska onhan niissä paljon luettavaa vaikka ei  päiväntuoretta olisikaan. Lisäsin muutaman uuden, tai siis uusvanhan. Jostain syystä en vain ole saanut kaikkia listalle.

Osaa blogeista luen säännöllisesti, osassa piipahdan aina satunnaisemmin. Yleensä en käynnistäni kommenttia jätä mutta pitäisi kai yrittää parantaa tapansa tässä suhteessa koska ainakin itse tykkään kommenteista ja tervehdyksistä. Kivaa syksyä kaikille teille bloggarituttavilleni.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Eipä sillä

Osa viikonlopun annista

Eipä sillä, että töitä luettelisin mutta nyt laitan ihan vaan ranskalaisin piiruin viikonlopun koosteen:

- sisäsauna valmistui, suurkiitos Iso-J:n isälle. Kiuas on paikoillaan ja hyvin pöhisee. Löylyt ovat aivan mahtavan pehmeät ja iso saunatila takaa sen, ettei happi lopu. Nuorimmainen hyökkäsi ekana löylyihin.

- kanala on siivottu. Eivät ne pirun maatiaiset silti saaneet munahanoja auki. Pitänee teroitella kirvestä.

- molemmat hevoset saivat liikehdintää. Lauantaina Nuorimmaisella oli ratsastustunti Ponimiehen PT:n valvon silmän alla, tänään Ponimies ja Nuorimmainen kertasivat kotiläksyjä. Töttis sai liikehdinnän lisäksi uuden nimen Ystäväni -kirjaansa, ei siellä montaa nimeä ole mutta täydellinen 'terapian tarpeessa' -pari on nyt syntynyt. 

- Nuorimmaisen koulun myyjäisiin on kotipaakarissamme leivottu sen kuusi sorttia syötävää. Seitsemättä ei ehditty kun piti rientää...

- ...sunnuntai-illan Balancerituaaliin. Tunti hyvää venymistä ja rentoutumista.

- tallissa on kaksi jättirullaa superhyvää heinää. Ei pelkkää kortta vaan ihan on lehtikin mukana. 

- Valio ei aiheuttanut muuta kuin pätkiviä sähköjä, muutaman tunnin katkokset ja kaksi irronnutta kasvihuoneen kattopanelia. Toinen on yhä jossain päin maisemaa, toinen on jo omalla paikallaan.

Olisi kai sitä muutakin mutta tässä nämä tärkeimmät. Nyt vielä espanjan läksyt ja sitten nukkumaan. Pääkin keikkuu yhä harteilla, sitä särkee enemmän ja vähemmän, välillä ei yhtään.

Kameralla kaikenlaisia otoksia, puran ne sitten alkuviikosta. Kaikenlaista säätöä luvassa koko viikoksi.

Heippa, missä lienetkin!

Talveksi tämmöinen projekti

PeeÄäs:
pitäähän mun vähän ilkkua, Nasse tarjosi perjantain parhaat naurut. Pappakoira porhalsi koivennostolle ennen nukkumaanmenoa. No sattui niin onnettomasti, että Nasse nosti koipea Valion vastatuuleen ja länsituulen myrskypuuskan yllättämänä kellahti selälleen leimukukkien ja kultapallon sekaan. Voi sitä harmistunutta ähinää jolla pungersi itsensä yläs ja käänsi selkänsä tuulelle. Tuolla koiran iällä koivennosto kestää minuutteja, ei mitään pikkuruikkauksia. Pitänee sopia taas visiitti eläinlääkärille.