lauantai 19. syyskuuta 2015

Isommat lelut

Hiekkalaatikko
Sen verran rehvakkailla leluilla leikittiin tänään, että hiekkalaatikkokin pitää olla passelin kokoinen. Konemies aloitti aamulla kl. 8 ja jo puolen päivän aikaan oli homma näin pitkällä. Hirmuisen vaikea oli kuvata mittasuhteita, ei se oikein onnistu. Tuolla kuitenkin taputellaan kentän peräpäätä, sen takana alhaalla näkyvät valkoiset lauta-aidan rajat. Sinne jää hevosten talvitarhaksi ihan hyvä alue. Eiväthän ne ison hangen aikana kummoisia liiku.

Soraharjusta oli helppo kuoria pintamaat pois eikä salaojia tarvita. Ihan on kallistukset niinkuin pitääkin, luonnon muovaamat. Valokaapeli piti alunperin tulla kentän poikki pituussuunnassa, nyt se jätetään aidan viereen, säästyy muutama kymmenen metriä kaapelia, eikä tule turhia mutkia tai vekkejä kaapeliin.

Soratöyräällä kun ollaan, muutama kivikin löytyi. Mietittiin tovi mitä niille keksisi. Ja keksittiin, tehdään pieni maisemointityö.
Pari kiveäkin löytyy
Tuossa missä kaivuri alakuvassa on, on ollut kivirytö, siinä on vanhan kivinavetan perustaa ja ties mitä muuta ollut, nokkosia kasvavana rytönä. Lampaat pitivät sen puhtaana, mutta nyt viime vuosina näky on lähinnä kirveltänyt silmiä. Vaan ei kirvele enää. Tuohon taputeltiin kentän pintamaasta nätti kumpu joka viettää kauniisti takaosasta, ihan maastoon passaavasti. Kivet on aseteltu viistottuun reunaan ja päälle tulee A-katsomoksi nimetty uusi viheralue. 

Istutamme vaahteroita puolikaareen ja sijoitamme henkeensopivan puutarhakaluston, sitten kun alkaa pohjatyöt olla valmiina. Varastosta löytyi passelisti golfkenttänurmen siemeniä, ne pärjännevät kilvankasvussa nokkosten kanssa. Ravinteitahan tuosta ei puutu, hevosen ja lampaan jätöstä on reilu metrinen kerros.

Ruohonleikkuualue lisääntyi juuri melkoisesti, mutta helppo tuossa on pyörähtää päältäajettavalla koneella.

A-katsomossa on luonnollisesti A-oikeudet, kivasti lämmittää ilta-aurinko istujan selustaa. Oi että, hieno se on jo nyt, valmiina aivan upea. Taustalle, vanhaan lammashakaan on tarkoitus istuttaa tarkoin valittuja puuvartisia kasveja, Toveri Tita on hyvä ja laatii ehdotelmaa. Samoin kentän pitkälle sivulle, naapurin rajalle, pitäisi keksiä jotain tuulensuojakasvustoa. 

A-katsomon pengerrys
Kaukana katsomossa
Tulee parempi kuin osasin kuvitella. Mutta niinkuin sanoin, kun omalla rahalla tekee omaan käyttöön, on parempi tehdä hissuksiin huolella harkittuja siirtoja kuin rykäistä kerralla kaikki valmiiksi ja parsia jälkikäteen. Ja harmitella kun tuli tehtyä hätäisenä virheitä.

Monta vuotta olen seurannut miten mikäkin kohta läpäisee vettä, mihin se kerääntyy seisomaan ja missä on aina kuivaa. Ja sen tiedon perusteella sitten oli aika huoletonta ohjeistaa tekemään.

Iltapäivällä, noin kahden maissa päästiin jo paaluttamaan. Haluttiin tehdä kentälle kunnon aita ja korjattiin samalla vanhaa. Nopeasti kävi homma, koneella viilto maahan, tolppa vaateriin ja koneella taputeltu ympärys pitää routimisen kurissa. Eikähän soramaa isommin roudi.

En viitsi muistella mikä homma oli, kun itse lapiolla kaivettiin ensimmäiset tolpat maahan silloin vuonna 2011. Nyt tehtiin parin päivän homma tunnissa.

Paaluttaminen alkaa

Neljän aikoihin oli reunat tasattu, portin paikka tehtynä ja valotolppa siirretty odottamaan huomista ylösnousemusta.

Tippaakaan en liikaa kehu, mutta hiton hienoa tulee. On se niin ilo katsella ammattimiehen työtä, ei yhtään turhaa liikettä ja millintarkasti juuri siihen mihin osoitettiin.

Talkoolaisia ei tarvittu tänään eikä varmaan huomennakaan. Sitten kun aitalankkuja pitää maalata, raahata maisemaan ja ruuvata eristimineen paikoilleen, voisin keitellä talkoosopat ja hälyyttää apuja paikalle. Nyt olin minäkin välillä jaloissa pyörimässä, turhana. Mutta pomoja pitää aina olla. Näin isoa työmaata valvomaan tarvitaan minuakin isompi herra, se on tietysti Ponimies.

Huomenna alkaa Sandstorm, soraa ja hiekkaa luvassa useampi kuorma. Onneksi ei tarvitse käsipelillä itse niitä tuuppia paikoilleen, kone hoitaa senkin.

Oli pitkä ja kiva päivä, työnjälki on priimaa ja mieli hyvä. Nyt tovi televiissorin ääressä ja sitten unille. Aamu alkaa varhain.

Kivaa sunnuntaita, missä lienetkin!

Työnjohto tarkkana





perjantai 18. syyskuuta 2015

Nukkuu nukkuu, pikkulanttu nukkuu

Krooooooohpyyyyyyh (kuva: ES)

Nukkuu se meilläkin, pikkulanttu eli Esikoinen. Omassa sängyssään tuhisee väsynyt matkustaja.
Olin koulun pihalla aamulla kl. 03.28 ja bussi oli juuri saapunut Turusta. Kotimatkalla heitettiin yksi rinnakkaisluokan poika kotiinsa ja Torpan pihasora rapisi heti neljän jälkeen.

Yö oli ihan kamala, oma räkätauti hankaloitti unta, Nassea närästi ja se rapisteli ympäriinsä lähes tauotta. Tai tauottomalta se kuulosti pikkutuntien aikana, kun yritin nukkua ja samalla väijyin kelloa. Varsinaista väkisinmakuuta.

Sikäli oli helpotus, kun kello vihdoin soi ja loikkasin pyjamanpöksyistä verkkareihin. Onneksi vaihdoin edes vähän siivompaa päälle kun tuli se vieras poika kyytiin.

Hiljainen oli kaupunki, muutama taksi kurvaili liikenteessä ja jokunen hassu henkilöauto. Mietin, miten ihmeessä ihmiset jaksavat riekkua ravintoloissa valomerkkiin (03.30) saakka, ne ovat kai niitä nuoria?

Minäkin kömmin takaisin petiin, seuraava herätys oli jo 06.30 kun Nuorimmainen piti riipiä vällyjensä alta aamupalalle ja kouluun.

Hänellä oli poikkeuksellinen aamu, pääsi Isolla Mustalla kouluun. On se ihan jäätävän kokoinen auto, hupsistasamperi sentään.  Iso-J näyttää pieneltä (tai ainakin normaalikokoiselta) istuessaan kuskinpenkillä, se on aika outo juttu.

Kun Torppa hiljeni, raahustin kolmannen kerran yöunilleni. Heräsin kymmeneltä Leffen piipitykseen. Sillä oli ihan tylsää kun Peetukin vain kuorsasi eikä kukaan leikkinyt. Ja nyt kun termoksellinen seitsemältä keitettyä, seissyttä ja haaleaa kahvia on imuroitu ääntä päin voisin kuvitella pysyväni hereillä iltaan saakka.

Tänään odottelemme kaivuria ja muuta maansiirtokalustoa pihaan. Saa nähdä mitä sää tekee työmaalle. Ankaraa vesisadetta on luvattu ja se varmasti hidastaa maanläjitystä. Olisi nyt saanut jatkua kuivana nämä kelit ainakin viikonlopun yli. Tuleepahan kentän vedenläpäisykyky heti testattua.

Äitikullan olen luvannut viedä puolukoita jahtaamaan, sateella en lähde!
Kivaa perjantaita, missä lienetkin. Minä taidan ehtiä vielä ihan pienille hätäisille päiväunille.


PeeÄäs:

Kukkuu kukkuu, pikkulanttu nukkuu kellarin pimeässä nurkassa.
Hiiri se tuli ja puraisi, pikkulanttu naurista potkaisi.
Nauris se parkas ja nurkkahan karkas,
porkkana paineli perässä.
Sipuli vain itkeä pillitti,
salaatti se tilliä lohdutti.
Kaali se suuttui ja punaiseksi muuttui,
punajuuri punoitti muuten vaan.
Retiisi ja kukkakaali kikatti,
salaatti vain yksinänsä mökötti.
Suut meni tukkoon kun avain kävi lukkoon,
tarhuri kurkisti ovesta.
Ollaan me ihan kiltisti, kasvikset yhdessä vakuutti.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Vee niinkuin valjashuolto

Himmelit levällään

Pihin ihmisen sielua närästää ja sappihapot pyrkivät kurkkuun huonosti huollettujen (ei ollenkaan huollettujen) nahkavarusteiden edessä. Eilisen vielä keräsin kiukkua, tänään oli pakko toimia. Retuutin Ponimiehen työvälineet tupaan, haalin kaikki löytämäni valjassaippuat ja öljyt, rätit, lumput ja ihmesienet ja sitten käskytin Nuorimmaisenkin hommiin.

Helppohan se on suitset purkaa... mutta kokoaminen vaatii ihan toisenlaisia öljyjä kärsivällisyyshermoa voitelemaan.

Ensin kuitenkin pestiin. Vesi harmaantui, mustui ja sitten se piti kirkastaa. Kolmannen kirkastuksen (veden vaihdon) jälkeen olin ensimmäistä kertaa tyytyväinen.. noh... nyökkäsin hyväksyvästi. Ainakin yritin.

Hevosesta lähtee kesän aikana hikeä melkoinen määrä ja kun se yhdistetään hienoon hiekkapölyyn ja muuhun tallipölyyn niin selvähän se on, että nahka ja kaikki ompeleet imevät kaiken moskan ja sotkun pintaansa. Tässä jynssätään suht uutta satulavyötä, Ponimiehen atleettiseen rintaan tarvittiin lyhyempi vyö *köhköh* mutta kyllä sekin oli jo likaa kerännyt.

Minulla on sellainen tapa ollut näiden hevosvehkeittenkin kanssa, että se mikä on rahalla ostettu, siitä pidetään huolta. Ja vaikka olisi ilmaiseksi saatu, siitäkin pidetään huolta. Puhdas ja huollettu varuste kestää pidempään, on turvallinen ja etenkin sen kuntoa pystyy seuraamaan säännöllisellä huollolla. Jos tällä ennakoinnilla estetään yksikin remelin katkeaminen kesken ratsastuksen, ollaan ehkä säästytty isommalta murheelta.

Isävainaa sanoi, että se on noloa jos kamppeet paskanjäykkänä katkeilevat, sietää vastuullisen antaa itselleen korvatillikka.
Kolmesti kirkastettu vesi, osa 2

Helppohan se on remelit irroitella toisistaan, mutta kokoaminen vaati jo ihan toisenlaiset öljyt. Jestas miten paljon valjasöljyä noihin suitsiinkin upposi. Imivät kuin sieni. Joskus aktiiviaikoinani osasin koota Herra Harmaan suitset vaikka silmät kiinni, niin tutuiksi ne vuosien aikana tulivat. Nyt piti miettiä moneen kertaan mikä remmi mihinkin solkeen tuli ja miten päin.

Kuolaimiakin pyörittelin tovin ja toisenkin ennenkuin sain ne mieleiseeni kulmaan. Näissä kun ei ole asennussuuntaa merkitty. Hevonen kyllä antaa välittömän palautteet jos helyt pukataan suuhun väärinpäin. 

Kokoamisessa meni vähintään yhtä pitkään kuin putsaamisessakin. Koirat ja kissat pyörivät tietysti jaloissa minkä ehtivät, Leffe yritti näpistää öljyrätit, kissat sorhasivat nahkaremeleitä ja Peetu kieri onnellisena selällään, ihan kuin valjassaippua olisi jotain nirvanaan saattelevaa ainetta. Ehkä ne tallikoiran geenit ovat russeleissa sisäänrakennettuina? Ken tietää mutta Barbie ei kerro.

Vee niinkuin varusteet

Lopussa (luojan kiitos) seisoo. Sain jopa jalustinhihnat paikoilleen, pari kertaa piti pysähtyä miettimään ja mallailemaan mitenkä päin ne soljet nyt pitää olla. Jalustimia ei laitettu kiinni koska jalustinkumit olivat hapertuneet ja ehkäpä nyt on syytä panostaa Nuorimmaisen turvallisuuteen hankkimalla kunnolliset turvajalustimet. Niistäkin olen ihan pihalla, hintahaitari on muutamasta kympistä moneen sataan. Täytyy piipahtaa paikallisella varusteella ja kysellä asiantuntijan neuvoa.

Se nyt on selvää, että en todellakaan maksa Swarowskikristalleista euroakaan, ilman pitää pärjätä. Mutta leveämpi otepinta pitää päkiän alle saada. Se, onko halpis yhtä pätevä kuin satasen kalliimpi jää myyjän perusteltavaksi.

Ponimies hyppää pystyyn ja korkealle ja siitä lähtee liito puomin yli. Silloin pitää kuskilla olla kunnon tuki jalalle. Ehkä sen hyppytekniikka vielä vähän hioutuu, mutta nyt eletään ronskien leiskautusten ikävaihetta ja kamat on oltava sitä myötä turvallisuutta edistävät.

Nätti
Puhdasta muutei kiillä vielä
Missä kiilto??

Huomenna haen varustekauppiaalta myös pikkuisen paremmat nahkaöljyt, tuo mitä meillä nyt on, on mitä ilmeisimmin jotain synteettistä. Minä haluan kiiltoa ja säihkettä!

Mitä tulee tähän suitsivyyhteen, siinä on varmasti paljon paljon säädettävää ja korjattavaa. Kyllä yritin, mutta pakko on tunnustaa, että osa remmeistä meni vähän arvauksella. Onneksi oli eri levyisiä remmejä ja solkia, niistä pystyi edes jotain päättelemään.

Tämä ykkösversio ei todellakaan tule olemaan se, joka lopulta on rubikin kuution oikea ratkaisu.
Yksi W-kirjainniitti otsapannasta oli kesän tiimellyksessä kadonnut, täytyy tilata valmistajalta uusi, uskon heillä olevan varaosia.

Lopputulokseen olen kuitenkin semityytyväinen. Ei ihan niin priimaa tullut kuin olisin toivonut, ehkäpä jo ensi kerralla homma sujuu luontevammin. Ja ensi kertaan ei todellakaan tule kulumaan kuukausia. Se on oltava ihan viikkorutiini, että kamat huolletaan paremmin, kerran kuussa puretaan ja kootaan.

Minut ja makuni tuntevat havaitsevat heti, että suitsissa EI ole palmikoituja nahkaohjia. Ne ovat kuulema liukkaat ja lipsuvat käsistä. Eivät kyllä lipsu, uskonkin, että suurin syy ohjien vaihtamiseen on ollut helpompi huollettavuus. 

No, minullakin on omat oikkuni ja pakkohan se on antaa Ponimiehen kuskin itse päättää minkälaisia ohjia mieluiten nyrkissään pitää. Väistyköön siis turhamaisuuteni ja antaa käytännöllisyyden voittaa. Edes tämän kerran. Tämä erä.

Vyyhti, versio 1
Pientä haastetta
Nippuhan se on tämäkin

Muilta osin tämä päivä on ollut räkäpäivä. Pikkuisen kuumettakin nousi, mutta sain rauhassa syrjäytyä vällyn alle ja levätä.

Aamulla tuli veretseisauttava puhelu, Citymarketista päivää. Selvisi, että eilisen kauppareissulla olin unohtanut korttikoteloni kassakaukaloon. Joku asiakas oli sen huomannut ja sitten oli meikäläistä kuulutettu ja perään juostu parkkipaikalle saakka. Niinpä oli pakko tänään lähteä uudelle kauppareissulle vaikka olo olikin hutera ja kehno. Infossa oli sattumalta sama ihminen jonka kassalla asioin eilen ja hän muisti tapaukseni hyvin.

Kun en muuta kiitokseksi keskinyt, laitoin kauppiaalle terveiset ylistävän palautteen muodossa. Sillä korttisetillä olisi joku kieropersaus tehnyt paljon harmia. 

Tämmöistä tänään. Esikoinen oli viihtynyt päivän Junibackenilla ja lähtevät kotimatkalle varhain torstaiaamuna. Turkuun saapuvat torstai-iltana, siitä bussilla halki Suomen ja perillä Karjalan kunnailla ovat joskus aamuvarhain perjantaina. Säätiedotus lupasi navakkaa tuulta läntisille merialueille joten kaikki elementit ikimuistoiselle öiselle bussimatkalle ovat valmiina. Väsynyt ja merisairas teinilauma on arvatenkin raskasta matkaseuraa. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Huomenna on jo torstai, mukavaa huomista, missä lienetkin!

Ei niin! Hyvä me!

PeeÄäs:
Harvoin minä näitä tyrkytän, mutta silloin kun sen teen, teen sen ilolla. Kuuntele jos jaksat.
Vee niinkuin viikon täky:


Tästä sen verran, että olen ihan vilpittömän iloinen kun tämä soi. Tunnetumpi mm. Saksassa kuin kotimaassa.




tiistai 15. syyskuuta 2015

Onko parempaa

Kotona

Tänään on hieno päivä. On se vaan niin mahtava tunne käppäillä oman hevosen rinnalla oman pihan omenatarhaan ja antaa hevosen valita parhaat palkinto-omppunsa suoraan puusta. Pikkuisen oli Ponimiehellä jännää, mutta kaikkeen tottuu ja omena päivässä pitää mielen virkeänä.

Ensimmäinen ratsastus kotona on suoritettu, tarhassa ja pelloilla tarpoivat, sen verran humputtelivat, että hiki näytti tulevan molemmille. Töttistuulispää juoksi laitumella itsensä hikeen, on se hölmö.

Hieno hetki karkotti pois päivän räkäflunssaärsytyksen. Aamukeikan jälkeen köllähdin villasukat jalassa vällyn alle ja nukuin pahaa oloa pois. Ihmeellistä kyllä, puhelinkin oli ihan hiljaa ja piippaamatta muutaman tunnin ja nukuin ihan oikeaa unta. Olo oli heti parempi, nessua ja serlaa kyllä kuluu ihan huimat määrät. Ja aivastus, hui kauhistus miten aivastuttaa.  Onneksi ei ole kuumetta, sillä tällä viikolla on muutakin tekemistä kuin maata potilaana punkan pohjalla.

Tänään lähdetään Nuorimmaisen kanssa vielä kaupunkiin ja käydään kaksisteen syömässä kunnon pizzat, ei omat kattilat ja pannut likaannu eli silkkaa säästöähän se.

Aamukahvin nappasin mukaan juhlavasti porsliinimukissa. Ihan eri makuista on kuulkaa Löfsbergin sumppi tuommoisesta posliinikupista kuin pinttyneestä vanhasta muovimukista. Silkkaa juhlaa. Toivottavasti uudessa autossa on vähän parempi mukiteline, tuo on sen verran pitkä, että keikkuu kiesin telineessä ja kaupungin lukuisissa liikenneympyröissä kahviroiskeita lentelee ympäriinsä. Täällä kun kaupungin viisaat ovat keksineet pyörän uudelleen, liikenneympyröitä kyhätään vähän joka risteykseen. Joku löysi liikennesuunnittelutoimistossa harpin. Eipä sillä, ihan toimivia kiekkojahan ne ovat kunhan ihmiset oppivat ajamaan niissä.

Nyt lisää buranaa kitaan ja hommiin! Täällä on kaikki enemmän kuin hyvin.
Kivaa päivänjatkoa, missä lienetkin!

Tyyliä aamukahviin
PeeÄäs:
Tita, sinne Kukkenheimin talviversioon suosittelen pölyn takia (kasvis)öljykiertoista patteria. Semmoinen ei vähästä säikähdä, ei vaikka kana lehahtaisi päälle istumaan. On meillä lämpölamppukin, mutta sen täytyy olla aika matalalla lämmittääkseen ja pölyisessä kanalassa minua pikkuisen hirvittää moinen herkkä härveli.

maanantai 14. syyskuuta 2015

Heinikossa kahisee

Nelivedot kotona

Tapahtui tänä päivänä, Torpan uljaat ratsut saapuivat kotiin. Ensin tuotiin Töttis joka sai kirmata yksin laitumella sen aikaa kun Ponimiestä ja varusteita lastattiin. Ihan yhtä pöljä tuo tamma on, ei ole kevään ja kesän aikana muuttunut mitenkään, paitsi täytti ekan kymppinsä.

Ponimies saapui yltäpäältä hikisenä, Nuorimmainen ratsasti hyvän perusjumpan, vähän jopa hyppäsivätkin. Uudet (jalka)suojat toimivat hyvin ja istuvat napakasti. Ei niitä suojia oikeastaan tarvita kun Ponimiehellä on niin ketterät kintut ja taito asetella ne alleen ilman kolhuja. Mutta etenkin noissa hyppelöissä on ihan turha ottaa turhia kolhuja kinttuihin kun ne voi suojata. 

Siellä ne nyt pellossa kahlaavat, koivujen ja ylipitkän heinän seassa. Näpistin naapurin puolelta (naapurin luvalla) aimo siivun vähän tuoreempaa heinää laidunalaan.

Pyhäiltana harjoitin hiljentymistä kiertämällä lankkutarhan uuden parhaan kaverini Ryobin kanssa. Nyppäisin kaikki parisataa eristintä pois tolpista. Vielä pitäisi jaksaa kerätä ja kieputtaa kelalle kaikki ne sadat metrit aitanauhaa. Jotenkin voisin kuvitella, että kerään nauhat huolettomille vyyhdille ja Äitikulta viettää tovin jos toisenkin pihakeinussa selvitellen nauhavyyhtejä kelan ympärille. Niin siinä varmaan käy. Taas.

Viikolla pellolle tuodaan paaluja uusiksi aitatolpiksi ja perjantaina illalla kaivuri jyrähtää käyntiin. On aika maansiirtotöiden. Ja taas saavat kyläläiset puhuttavaa. Nyt ne kaupunkilaiset siirtävät hyvää peltomaata pois ja levittävät hiekkaa tilalle. Voin niin kuvitella mikä jono niskansa nitkauttaneita autoilijoita jonottaa maanantaina Piäterveysasemalle.

Kätevä emäntä ja Ryobi

On se vaan helppoa ja kivaa työntekoa kun on oivat pelit ja vehkeet. Näpit krampissa noita vamaan muuten vääntäisin, mutta kun Iso-J esitteli eristimen asennus- ja irroituspään, työ olikin juhlaa.
Nyt nuo eristimet pitäisi lajitella, vääntyneet ja rikkinäiset nakata jätteeseen ja ehjät pistää jatkokäyttöön. Mikäli näitä ei käytetä uudessa aidassa, nämä saa hakea muodollista korvausta vastaan kenellä nyt ikinä käyttöä näille olisi. 

Tallikin on valmis vastaanottamaan yöpyjät. Seinät helottavat valkoisina, on puhdasta ja siistiä. Harjat ja talikot riippuvat nätissä rivissä seinätelineessä ja rehupistekin on siivottu, pois kaikki turha. Tänään kävin hakemassa säkillisen kivennäistä ja valkosipuligranulat sekä pellavarouheet. Heinää on hätävaruiksi (ylivuotista) mutta uutta satoa saadaan heti kun Iso-J tulee kotiin.
Nyt hevoset ovat vielä yötäkin laitumella, jos monsuunisateet alkavat, ne on äkkiä siirretty talliin.
Kenttätyömaalle ei nyt ketään laiteta, laidunkausi on pitkä tänä vuonna. Toivotaan, ettei pakkasöitä tule ainakaan viikkoon, mieluummin kahteen.

Kulje vain valoa kohti
Valkoisten seinien hetki

Voi että, kyllä minä tykkään kun on siistiä ja selkeää, kaikki on huollettu ja kunnostettu.
Huomenna meillä on varusteiden putsaussulkeiset. Otetaan satulat ja suitset, koko hiton kalusto pesuun. Turhat ja tarpeettomat kamppeet pistän kirppikselle myyntiin, vain oikeasti tarpeelliset kamat pidetään.

Loppuviikosta pestään hevoset, turvasta hännänpäähän. Puhtaaseen talliin puhtaat hevoset, eikös se niin ole hyvä?

Mitäpä muuta? No Leffe haukkuu hevosia, Peetu yritti napata Töttistä turpakarvoista ja Nasse nosti koipea vesipaljun kylkeen. Normisettiä siis.

Esikoinen on Tukholmassa, Iso-J kurvailee kohti etelää ja uutta autoa kohti, huomenna Iso Musta astuu palvelukseen. Vahvasti haiskahtaa myös siltä, että minä saan oman hopeanuoleni. Tuli hyvä tarjous ja esittelyautossa hyvät varusteet. Meinasin kyllä persiilleni lentää kun pelkkä talvirengassarja vanteineen (jotkut hiton hienot aluvanteet) oli tarjouslaskelmassa kahden tonnin arvoinen. Siis oikeasti!? Kaksi tonnia renkaista ja vanteista??  Tuon on pakko olla jotain sellaista autovarustelutiedettä, jota vain miehet ymmärtävät. 

Pitäkää nyt peukkuja, että saadaan kauppa tikistettyä päätökseen ja pääsen veivaamaan nimmarit papereihin.

Me jäätiin Nuorimmaisen ja Äitikullan kanssa vahtimaan Torppaa. Linnutkin lentävät joukko-osastoissa yli, suunta lounaaseen ja talvea pakoon. Mokomat elinolosuhdepakolaiset.

Täällä on outoa ja hiljaista. Ja minulla kytee syksyflunssan alku. Lataan siis iltapalalle tuplasinkit, inkiväärit ja hunajateen. 

Pidä varpaat lämpimänä, missä lienetkin, se on syksy nyt!

Siellä ne nyt menee, talvea pakoon