maanantai 31. elokuuta 2015

Hei hei Kalle!


Torpan vanhin ja viimeinen marsu, Kalle pääsi tänään hetkeksi vihreälle. Nuorimmaisen sylissä oli turvallinen olla ja iltapäivän aurinko lämmitti mukavasti.

Se jäi viimeiseksi kerraksi, Kalle unohti herätä iltaeväille ja nukkuu nyt ikiunta. Panin voikukanlehden matkaevääksi ja kehäkukkakimpun haudalle. 

Yksi elämänvaihe on nyt takana kun Perillisten ensimmäiset omat lemmikit poistuivat kukin vuorollaan. Hauskoja pikkukavereita mokomat olivat, ikävä jää sitä kuikutusta jolla marsut kommentoivat maailmanmenoa. 

Kallen papanaralli jää klassikkona elämään!




sunnuntai 30. elokuuta 2015

Elokuun viimeinen sunnuntai



Elokuu alkaa kääntyä lopuilleen ja seuraavaksi vuorossa onkin silkkaa luisua kohti syksyn liukkaita räntätuhruisia päiviä. Pimeyttä kohti, sinne vaan. Onneksi ensilumen odotus on aina yhtä jännää ja adventista alkava joulunodotus tuovat mukavan tauon pitkään pimeään vuodenaikaan.

Syyskuu on parhaimmillaan rapsakan kirpeitä aamuja, nättiä ruskaa ja hiljalleen hiipivää talvilepoa.
En viitsi miettiä mitä se pahimmillaan on, kyllähän sen tietää; loputonta vesisadetta, tuulta ja yleistä ankeutusta. Kumpparit vuotaa ja muutenkin harmittaa. Levitä siinä sitten soraa ratsastuskentälle ja hakkaa tolppia maahan kun rapa roiskuu ja leka lipsuu...

Olisi nyt vähintäänkin kohtuullista, että vetisen kesän jälkeen saisimme kuivan ja kauniin syksyn.
Kylmäkin saa olla, kunhan on kuiva.

Viikonloppuna saatiin säiden puolelta ihan täyskäsi ja/tai koko kattaus. Ankarasta vesisateesta mukavaan aurinkoiseen säähän. Tänään satoi todella paikallisesti, valtatiellä satoi kuin saavista, meidän kylätiellä sadan metrin päässä oli kuiva tienpinta. Ja toisinpäin.



Alkava viikko on ainakin suunniteltu ihan tavalliseksi arkiviikoksi, eihän sitä toki tiedä mitä viikko vanhetessaan eteen heittää. Hyvin se ainakin alkaa, aamupäivällä istahdan kampaajan tuoliin. Päätin pätkäistä hiuksista vielä muutaman sentin vähemmäksi. Varmaan väriäkin kirkastetaan koska juurikasvu on viheliäinen vaiva ja saa naaman kuin naaman apeankalpeaksi. Hipsaaniassa hommatut rusketukset alkavat olla muisto vain.

Perjantaina on ensimmäinen lääkärivisiitti koskien päävaivaani, ilman jatkotutkimuslähetettä en sieltä pois lähde. Pitää varata ainakin vesipullo ja vähän evästä mukaan jos joudun oikeasti siellä jäkittämään.

Perjantaihin on kuitenkin pitkä matka, katsotaan nyt ensin miltä maanantain jälkeen tuntuu.
Nyt tuntuu ihan hyvältä, oltiin Perillisten kanssa hikisessä BodyVive -jumpassa. Uusi ohjaajatuttavuus oli vähän etäinen tai jotenkin vieras, mutta ohjelma itsessään ihan tykkihyvä.

Tykkihyvää viikkoa sinulle, missä lienetkin!



lauantai 29. elokuuta 2015

Löördaagen

Leffellä hälytystilanne päällä
Kanalan rajavartija
Kolme joukko-osastoa

Olipa hiton hyvä, että sain männäviikolla napattua useamman kymmenen kuvan saaliin. Nyt on nimittäin satanut torstaista saakka. Leimukukat rojottavat surkeina ja läpimärkinä maanmyötäisesti eivätkä muutkaan pihan istutukset ole varsinaisia silmäkarkkeja.

Eilen vettä tuli kuin saavista, samoin viime yönä. Sattumoisin eilen kaupungissa oli Joen Yö -niminen tapahtuma ja valitettavasti kärsi yleisökadosta.

Tänään on vetelehditty lähinnä sisätiloissa, juuri kun päätän lähteä viemään lakanapyykkejä ulos aurinkoon ja tuuleen kuivumaan, onkin taivaallinen hana auennut ja vettä tullut tolkuttomasti.
Lähdetään nyt kuitenkin laittamaan tallin viimeiset sipistelyt kuntoon, vähän uutta metallivahviketta karsinoiden ovien pystypalkkeihin koska joku poni on keksinyt väkerrellä aikansa kuluksi puutöitä.

Ja kunhan tilusten takalaidan heinikko vähän kuivahtaa, aidataan hevosvoimille loppukesän laidun. Ensi viikolla saavat minun puolestani tulla kotiin, odotan vain kuivikekuorman toimituksen. Aion nimittäin jo ottaa hevosia yöksi sisään mikäli sää muuttuu ihan sysipaskaksi.


FB:ssa on usein hauskoja linkkejä, eilisen parhaat naurut takasi erilaisia klippausmalleja esitellyt kuvasarja. Tämän minä haluan ehdottomasti Ponimiehelle. Muistakin hauskoja oli, shakkilaudasta kirahviin.

Pitää varmaan ostaa semmoinen klipperi jolla saa nyljettyä sekä Leffen turkin, että hevosiin tuuletusviirut.

Muutenpa tänne ei tämän kummempia. Iso-J toi eilen tuliaisiksi autoesitteen, kovasti ilahduin. Oli tietysti käynyt koeajollakin ja kehuskeli miten oli kiva peli. Sanomattakin selvää, että minua ärsyttää huolella kun en itse päässyt kurvailemaan. Paikallisella kauppiaalla en aio koeajoa suorittaa, sen verran törpösti hoitivat Iso-J:n autokaupat. Ne kaupat tehtiin Tuusulassa. Ja nämä minun kaupat tehdään todennäköisesti Savonlinnassa kun samojen törppöjen kanssa pitäisi täällä asioida.

Autokauppiashan voi mokata vain kaksi kertaa, ensimmäisen ja viimeisen. Tästä periaatteesta en tingi. Ja jos autokauppias toimisikin hienosti, huolto voi mokata. Sekin on koettu moneen kertaan. Kuin myös toisinpäin.

Että nyt niitä peukkuja sitten pystyyn, tiedä vaikka minäkin pääsisin autokaupoille lähiviikkoina.
Eilen meillä pidettiin perinteinen pizzaperjantai, Kotipizza hoiti eväät pöytään ja tuli kieltämättä ihan tarpeeseen. Kaikilla oli hirveä nälkä eikä kukaan jaksanut veivata kyökissä patojen ja kattiloiden kanssa.
Pizzaperjantai ja jälkiruoka

Tähän loppuun vielä Peetu "Suljumestari" ärrierin työnäyte. Jäbä tekee tarkkaa työtä kun hommiin ryhtyy, tuossa on jämät tennispallosta. Pallon ympärillä oli pariton tennissukka jossa useampi solmu. Ensin taituri kuori ja tuhosi sukan. Ei montaa langanpätkää jäänyt jäljelle.  Tässä on tennispallon ns. räjäytyskuva. Voiko taidokkaammin homman hoitaa?

Leffe seisoo vihreä pehmosammakko suussaan ja heiluttaa häntää. Muuhun sen mielikuvitus ei riitä. 

Mukavaa lauantaiehtoota, missä lienetkin!

Suljun silppua





torstai 27. elokuuta 2015

Torstaina sataa aina


Olipa hyvä, että eilen sain kuin sainkin kamerani ulkoilemaan. Tänään voisi kuvata sateen liiskaamia kukkia. Yöllä se alkoi, tuntikausia jatkunut sade joka taukoaa välillä ja sitten taas ropisee.

Pihaa kiertäessäni totesin, että ihan hirveän paljon olisi tekemistä ihan vaan kukkapenkeissäkin. Suurimpana kammotuksena tällä hetkellä on Torpan tuvan etupihanpuoleisen ikkunan alla reuhottava kasvien sekamelska.

Siinä on taustalla jotain puolivilliä ruusua jonka olen ihan perinnekasvin statuksella antanut siinä kasvaa. Joka vuosi leikkaan ja revin versot pois ja yritän antaa tilaa etureunaan istutetuille kasveille. Vaan ei, se perhanan ruusunrähjä leviää ja repsottaa. Nyt se oli ihan villiintynyt poissaollessamme.

Päätös on selkeä, puskat lähtevät tänä syksynä ja istutan tilalle jotain maltillisempaa, Tita varmasti ohjeistaa sopivien lajien valinnassa. Ensin toki hoidetaan isommat maansiirtotyöt, tähän se tulee, meidän oma kotibaana:



Iloa tuottaa kasvihuoneen viereen keväällä tekemäni penkki, siinä kasvavat kauniisti ja hyvässä järjestyksessä kaikki Raahen suunnalta raahatut ja Karjalan multiin istutetut. Titan asiantuntemus ja kokemus, missä olisin ilman niitä? Kiitos taas kerran! Esimerkkikasveina nämä, Lewisia ja Punahattu (?). Hyvin kotiutuivat. Sinivaleunikot pönöttävät hienona ryhmänä, yksi ekstrakappalekin tuli jonkun toisen taimen myötä, on niin taitavasti soluttautunut sinne sekaan, etten raaski nyt vielä kaivaa ylös erottelua varten.


Pihasta huomaa, että hevosenpapattia on kärrätty penkkeihin useampikin keikka. Toisaalla rehottaa komea kauratupsu, toisaalla leimukukat tavoittelevat kahta korkeusmetriä. Hevosvoima on huima voima.

Tämän päivän tehtävälistalla on sattuneesta syystä lähinnä sisäpalvelusta. Paperitöitä kyllä riittää ja illemmalla niitä myyjäisleipomuksia. Nuorimmainen huilaa vielä tämän päivän kotona, olo näyttää huomattavasti pirteämmältä eikä äänikään kärise niin surkeana kuin eilen. Huomenna on jo koulukuntoinen.

Esikoinen lähti tukioppilashommiin ja kotiutuu huomenna. Iso-J kotiutuu tänään. Tähän pitää kai totutella, koko ajan joku tulossa ja toinen menossa. Eivätkä kaukana liene nekään viikot kun möllistellään täällä ihan vaan aikuisten kesken.


Nämä kolme alinta kuvaa ovat Äitikullan kahvittelupaikalta napattuja, varsinaisessa piilopirtissä siellä ollaan. Aivan alimmassa kuvassa minä istun hänen terassituolillaan ja tuon verran näkyy ulkomaailmaa. Saa olla omassa rauhassaan.

Jaan näitä kuvia nyt tälleen heruttelemalla, jätin paljon tulevia postauksia varten, sillä eihän tuosta säästä taas tiedä yhtään. Kuvausinspiraatiokin on pahemmanlaatuisesti taantunut lähes nollaan.

Tähän loppuun vielä yksi keskiviikon asioista. Sain tehtäväksi kuvata uljaan Kiesini, kuvat ovat jo autokauppiaalla joka laatinee jonkinlaisen vaihtotarjouksen. Asiasta enemmän (toivottavasti) lähiviikkoina.

On minun kyllä sanottava, että tämä auto on ollut hintaansa nähden halpa pitää ja helppo ajaa, eihän se mikään salama ole, mutta luotettavasti se on kiikuttanut minua ja sekalaista määrää tavaraa, kasveja, eläimiä ja ihmisiä halki ja poikki maamme. Huollot on tehty aina ajallaan eikä mitään isompia vikoja ole ollut. Vain sellaisia osia on vaihdettu, jotka kuluvat autossa kuin autossa. Tankillisella pyyhkäisee Helsinkiin ja hyvän matkaa takaisinkin. Oikeasti, tämä on ollut viimeiset kuusi vuotta uskollinen sotaratsuni joka ei ole jättänyt tielle kertaakaan.

Tässä pari kuvaa ja saateteksti jonka värkkäsin kuvien mukaan.

Ostaisitko tältä naiselta käytetyn auton? Mieti sitä, missä lienetkin!


Selkeä mittaristo
Kabiinin mukavuudet
Pelkistettyä tyylikkyyttä
Tälle penkille pääsee pian joku onnekas

Terve, tässäpä kuvia uskollisesta toveristani Skodzillasta.
Kiireessä näpätyt kuvat eivät todellakaan tee oikeutta tälle maanteiden sulottarelle. En vain mahdolliselta luopumisen aiheuttamalta liikutukseltani kyennyt kuvaamaan tolkun kuvia.
Näkyy kuitenkin sporttinen sininen väri, maalipinta on priima, eihän tällä ole ajettu kuin pyhättämien viikkojen sunnuntaisin kirkkoon ja kotiin, yhteensä vajaat 140000 km. Kaikki ilolla ajettuja.
Sisustus on selkeä ja pelkistetyn elegantti. Ei turhia ajonautintoa mahdollisesti häiritseviä elementtejä kuten ilmastointi tai lämpötilamittari. Värinä aina tyylikäs herraskaisen harmaa. Mittaristo on selkeä ja näyttää kaiken oleellisen.
Audiolaitteistokin löytyy, monta kanavaa, äänentoisto omaa luokkaansa. Repsikan penkillä saa nauttia samasta pelkistetystä eleganssista kuin kuskinpenkilläkin. Kuskiksi mahtuu pidempikin henkilö. Takakonttiin mahtuu helposti paljonkin tavaraa.
Tässä on kaikki, tässä on Skodzilla.

tiistai 25. elokuuta 2015

Nyt se kesä sitten tuli

Laiskana auringossa

Tässä taisi nyt käydä niin, että kesä teki meille suomalaisille sunseekereille kikkakakkosen ja kesän syksyyn. Käyhän se näinkin, yhtään en valita siitä, että saan pestä petivaatteita ja kuivata ne auringossa ja tuulessa.

Eikä auringonvaloa voi tankata liikaa, ei ainakaan nyt kun pitkä ja kylmä ja märkä kaamos väijyy ihan muutaman kalenterinlehden käännön takana.

Torpalla on kaikki hyvin, kenttärojektikin nytkähti eteenpäin kun kaivurimies kävi. Hintahan se tietysti köyhää aina yskittää, mutta eihän sitä kenttää joka kesä rakenneta uudelleen. Nyt kun tekee kunnolla aitoja myöten niin saa huoletta kurvailla hevospelillä useamman kesän. Sattumalta tältä kaivurimieheltä löytyy koneiden lisäksi suhteet maa-ainesten toimittajiin, paksuja aitatolppia hakupalkalla, valotolppia valoineen (!!) ja mitä muuta nyt keksii kysyä. Ainiin, kokemusta on muutaman ratsastuskentän teostakin. Ja kun ei meillä raukoilla ole kuljetuskalustoa katuvalotolpille niin häneltä toki semmoinenkin kyyti löytyy.

Valokaapelista unohdin kysyä, eiköhän tuotakin löydy kelatolkulla. Eiköhän tuo samalla vetäise valokuitupiuhat Torpan nurkasta sisään jotta päästään nettiinkin pikkuisen liukkaammin.

Kenttää ryhdytään työstämään syyskuun puolenvälin tienoilla. Hevosten kotiinpaluun suhteen ollaan vähän kahden vaiheilla. Pidetäänkö laitumella tuonne syyskuun loppuviikoille saakka jolloin treeni jatkuu katkeamatta oman kentän myötä. Vai otetaanko nyt kotiin syömään, laidunalaahan on kun vain jaksaisi aidata. Se tietää sitten peltohumpattelua ja rymy-Eetu -retkiä pusikkoihin. Jossa vaanii hirvikärpäsiä.

Kyllä nämä asiat yleensä jotenkin järjestyvät. Ei pidä nyt sortua tyttömäiseen hätäilyyn vaan antaa päivien näyttää miten tässä kannattaa edetä.

Polly tahtoo peukalon

Kameraa pitäisi ehdottomasti ulkoiluttaa, nyt on syysleimujen ja liljojen kukinta upeimmillaan. Ehkä jo huomenna...

Muilta osin tämäkin viikko on alkanut ihan isompia kiemuroita. Nuorimmainen on kotona tänään ja huomenna, jotain kurkkutulehdusta näyttäisi tekevän ja kipeä on. On ihan oikeasti kipeä koska jätti väliin eiliset estehyppytreenit. Keitteli itselleen bataattikeittoa jota ryystää hyvällä halulla. Chili ja hunaja näyttävät olevan parhaat kurkunpuuduttajat, siitä vaan. Itse imeskelisin mieluummin strepsilsejä ja rommitoteja.

Esikoinen puunaa huolella, huomenna on luokkakuvaus. Torstaina lähtee tukioppilaan statuksella läheiseen kurssikeskukseen ryhmäyttämään uusia seiskaluokkalaisia, yön yli reissu tiedossa. Hauskaa ohjelmaa ovat keksineet, toivottavasti saavat pitää kaiken suunnittelemansa. Ja luotan siihen, että ohjaajaopettajat ovat tsekanneet ohjelman etukäteen, ettei tulisi mitään mielensäpahoittamispuheluita vanhemmilta. Nykyisin kun ei saa oikein mitään sanoa, etteikö siitä joku pahastuisi.

Meille Nuorimmaisen kanssa jää vielä yhdet leipomistalkoot, Esikoisen luokka järjestää viimeiset myyjäiset Keskussairaalan aulassa perjantaina, keräävät leirikoulukassaan vielä vähän toimintavaluuttaa. Matkat on jo maksettu, nyt haalitaan irtoeurot yhteiskassaan. Ilahduttavan hyvä tuotto noilla myyjäisillä on ollut, joten ihan mielelläni minä parit suolaiset piirakat väkerrän. Ja ehkä Nuorimmainen tekee mustikkamuffinseja. Tai jotain muuta puutarhan sadosta.

Tämä jälkikesä on tehnyt hyvää puutarhalle. Karviaiset ovat isoja, pulskia ja meheviä, vadelmia tulee vähän mutta maukkaita. Omppusato on pilalla eikä mustaherukkasatokaan iso ollut. Punaista tulee kyllä. Valkosipuleita jännitän vielä, ovat nostamatta kun koenostoissa ovat olleet vielä pieniä. Maku on toki kohdallaan jo nyt. Chili kaipaa vielä runsaasti lämpöä ja paistetta. Porkkanat tukehtuivat alkukesän vesisateisiin.

Iso-J lähti reissuun aamulla ja kuulema vasta perjantaina tulee kotiin. Eipä tässä hätää ole vaikka outoa onkin olla taas ihan vaan likkaporukalla kotona.

Siirryn vielä toviksi pihalle (marjapuskaan syömään) kesäiltaa viettämään.
Mukavaa iltaa, missä lienetkin!



PeeÄäs: tämä kuva on erityisesti Sudburyyn, paljon terveisiä!


sunnuntai 23. elokuuta 2015

Plänit ja teot

Mustaa valkoisella, teippiä myös

Kuvista puuttuu yksi, se tärkein eli Torpan etelä- ja länsiseinien uudet maalipinnat. On nimittäin nättinä nyt sekin kantti tästä elämän keskipisteestä.

Kuvia otin sen sijaan sieltä, missä itse puhelimeni kanssa enimmäkseen notkuin eli tänään tallista. Siellä on nyt hohtavan puhdasta, valkeaa seinäpintaa ja mustaa rautaosaa. Esikoinen avusti tehokkaasti.

Mietin tänään pitkän tovin, miten saisin tuohon tallin liukuoveen maalattua yhden mielestäni hienon hevoskuvan. Minulla olevan kuvan koko on noin 5x5cm ja oveen se tulisi noin 70x70cm mitoissa. Ainoa keino lienee piirtoheittimen lainaaminen koululta ja kuvaoriginaalin kopiointi kalvolle. Sitten siitä heijastetaan kuva oveen ja maalataan viivojen mukaan. Helppoa. 

Kalvoton mies on kelvoton mies, sanonnan muistavat varmasti kaikki 90-luvun myyntikokouksissa istuneet tyypit. No se siitä. Piirtoheitintä etsitään.

Hyvin pläänätty on... joo... alulla

No sitten se toinen pläni, ratsastuskenttä. Otettiin askelmitalla Esikoisen kanssa suuntia sinne sun tänne ja lyötiin laidunkeppejä maamerkeiksi. Määriteltiin kentän kulmia ja lähtöpistettä. Vihdoin älysin miten porttiratkaisu toteutetaan, nykyinen portti ja saranapuolen tolppa siirtyy pelkästään tarhan portiksi. Kentälle menevä väylä jätetään leveämmäksi ja laitetaan vaikka sailorhenkinen köysihakaportti ensimmäiseksi talveksi.

Mitoiksi kentälle arvioimme n. 35x20 m, totuus lienee lähempänä 40x20m. Siinä mahtuu jo pyörähtämään kiekan jos toisenkin ja tekemään jos jonkinlaisia ratoja. Tänään piti kaivurimiehen tulla katsomaan työmaata, mutta siirrettiin sovulla huomisiltaan.

Yritän muistaa kuvata projektia ja tehdä tuonne Hirnakan Talli -sivulle päivityksen.

Hätäiseen laskin, että uuden kentän aidan ja pakolliset paikkaukset teemme noin sadalla lankkumetrillä. Jonkun pitäisi maalata ne lankut valkoiseksi vielä tämän kesän aikana. Puhelinpylväitä meillä on vielä useampi ja tiedossa lisää. Lyhyempiä aitatolppia tarvitaan n. 30 kpl, riippuen oman varaston tilanteesta ja kunnosta.

Ja sitten vielä valokaapelit kentän toiseenkin päähän... puuh. Tässä on nuppi kovilla kun yrittää miettiä kaiken, mieluummin ennakkoon. On varmaan perin fittimäistä puuhaa kaivaa kentän hiekka auki päästä päähän ja sen jälkeen upottaa valokaapeli tolpalta toiselle.

Hävitty taistelu

Lauantaina minä vs. jäätelötaistelu päätyi luovutusvoittoon, jätski voitti. Ilolla hävisin koska oli niin mahdottoman hyvää. Sen jälkeen rojotinkin tuolissa Leffen kokovartalokooma-asetuksilla.
Tuo selkänojatyynyn vekki kertoo vain sen, että Peetu on juuri poistunut nukkumapaikaltaan. Pikkukoira tykkää nukkua korkealla josta näkyy ja näkee kauas.

Ihan tosi väsy

Sitten vielä toinenkin etsintäkuulutus. Etsinnässä kuvassa näkyvän mallinen ja mielellään ihan samanlainen nahkainen satulavyö. Tuo ei ole mikään tyrävyö, vaan ihan oikeasti hevosen satulavyö. Merkki on Chetak ja tarvittava pituus 130 cm, väri musta. Muukin merkki käy, mutta tuo Chetak on kivan pehmeä ja mukava. Hommaan toki kaupasta uuden, mutta jos jollakulla lukijalla roikkuu talliroinan joukossa turhana käytetty tuommoinen niin viestiä tänne. Ponimies tarvitsee uuden vyön atleettisen rintansa ympärille.

Onko joutavana?

Iltakin oli kiva, käytiin Perillisten kanssa Balancessa venymässä ja sen jälkeen sauna siloitteli hipiän ja mielen rennoksi. Nyt vielä yksi jakso Sillan kakkoskautta. Onhan tämä elämänrytmi vielä vähän välimerellinen, mutta vähitellen sitä on pakko hinata askeettisemmaksi. Nyt on kuitenkin vielä ihan kesä ainakin säiden puolesta eikä ajatus taivu kello kuuden räntäsadeaamujen mukaiseksi. Tänään oli oikeasti kuuma päivä ja oli kiva hengailla tallissa sutimassa maalia seiniin.

Mukavaa viikon alkua, missä lienetkin. Jos sinulla alkaa nyt loma niin kivat sulle... säät suosii!

Veistä haavaan, kerran vielä





lauantai 22. elokuuta 2015

Kisarata

Loppurentoutus antaumuksella, laitsakaveri varmistaa

Hiphei! Eka 60 cm:n kisarata! Tuomari puhalsi pilliin kolmannen kiellon jälkeen, mutta Ponimies veti ihan hyvin radan loppuun. Yksi puomi kolisi ja yksi putosi. Näin sitä kokemusta karttuu!

En voisi olla tyytyväisempi. Kiitos tiimille, tästä on hyvä jatkaa. Meillä on kyllä niin huipputiimi apuna näiden hevosten kanssa, että en voi koskaan kylliksi kiittää kaikesta hyvästä joka osaksemme on koitunut. Uskoni hevosväkeen ja sen vilpittömään pyrkimykseen tehdä asioita hyvin on taas (lähes) vankkumaton.

...

Video kisaradasta on nyt tuolla alhaalla (kunhan tämä ---keleen ohjelma lataa sen), siinä näkee kyllä hyvin mistä kielto samalle esteelle tuli, varjot ja vastavalo, eipä siinä tarvita kummoisempaa mörköä. Näitä asioita treenataan sitten kun saadaan oma kenttä hyppykuntoon, kyhätään kaikenlaisia peikkoröllejä ja säikytetään Ponia ihan tunteella. Kyllä siitä vielä kehittyy hyvä. Nuoruus ja kokemattomuus ovat asioita jotka aika hoitaa.

...

Kiva päivä muutenkin. Minä siivosin talossa ja Iso-J könysi eteläseinustalla. Maalia tarttui ruohon lisäksi talon seinäänkin. Illan urakan päätti sysipaska alumiinitikas jonka jalka vääntyi kaataen koko hökötyksen nurin ja samaan rytäkkään suistui myös maalari. Kaukaa katsoen punamulta miehen paljaalla kintulla näyttää yllättävän paljon vereltä. 

Sauna hoitaa kuntoon,  huomenna homma jatkuu!
Mukavaa elokuun lauantai-iltaa, missä lienetkin.


video


PeeÄäs:
pitkästä aikaa syötiin Takapihan Tavernassa. Muutenhan siellä viihtyisi vaikka pikkutunneille saakka, mutta sääsket ovat ärsyttävän sosiaalisia kuokkavieraita. Täytyypä kaivella jostain jotain citronellakynttilöitä, muistelen niitä jossain laatikossa olevan. Ja haju kyllä kertaa kun kohde on lähettyvillä.






perjantai 21. elokuuta 2015

Viikko nr. 34


Ihan näin lunkina ei ole viikkoa löntystelty. Melkolailla päinvastoin. Huomaa kyllä, että arki on alkanut oikein täydellä höyryllä, kalenterin tahdissa humpataan. Onneksi se pinkki orjuuttaja ei ole ihan vielä täysin täynnä, vaan jokunen hetki jää ihan vapaaseen ajatuksissavellomiseen (uusi termi?). Joskus paras keino pään nollaamiseen on Farm Heroes Sagan pelaaminen, punajuuriketjun muodostaminen voi olla äärimmäisen terapeuttista. Ja on.

Tarkemmin kun pysähdyn perjantaihin kiitänyttä viikkoa miettimään, sehän oli oikeasti ihan älyttömän kiva viikko.

Nemppakuoma kävi hakkaamassa päätään (kuv.) karjalan mäntyyn Tikkamäen valkoisessa talossa, sorry heimoni puolesta, se nuiva tyyppi oli varmaan joku junantuoma. Mutta ihan parasta oli se, että Nemppa kurvasi Torpan pihaan ja se, että seuraavana päivänä syötiin (turhan hätäinen) lounas Kerubin lounaspöydässä. Hyvä ruoka, hyvä seura = superiloinen mieli. Kiitos vielä kerran myös siitä keräilyharvinaisuudesta josta luovuit. Olet mielessäni joka kerta kun spruittaan iholle Polo Sport Womania. Muille tiedoksi, sitä ei todellakaan saa Suomesta, eikä Euroopasta.

Ja kyllä, minä olen tällä viikolla viettänyt tovin bemarikaupassa. En minä sinne muuten, mutta siellä on hyvä kaveri töissä ja hyvän Ystävän autoasioiden takia teen lähestulkoon kaiken minkä voin.

Jumpillekin olen joutanut, nyt on jumalaton kokokehojumi, kiitos eilisen Body Pumpin. Voimani tunnossa latasin tankoon melko reilusti kiekkoja ja nyt sitten kulkuani tahdittaa au-au-au -ruikutus. Kun ei ollut pokkaa ottaa kiekkoja enää pois. Ladattu mikä ladattu ja niillä mentiin. Au-au-au.


Leffepoika kävi kasvattajalla parturoitavana. Ei otettu ns. siviilimallin kampausta eli klania vaan sama kuohkea ja runsaskarvainen malli pidetään. Tassut ovat nyt noin neljä numeroa pienemmät, karvojen osalta. Eli kuivahtavat mattokelpoisiksi noin vartissa. Leffe ja lattialämmitys tulevat olemaan edelleenkin erottamaton pari, nyt vain lyhyempinä istuntoina.

Taitava saksien käyttäjä on tämäkin koirankasvattaja, ei voi kuin ihailla sitä tekniikkaa millä norsunkoiven kokoisesta karvatupsusta tehdään sievästi pyöristetty koirantassu. Sama taito on myös Peetun ja Nassen kasvattajilla.

Ilmoittauduin myös kielikurssille, maanantaiaamuisin istun pari tuntia opiskelemassa espanjaa, nyt on motivaatio kohdillaan senkin suhteen. Saa nähdä miten naama pannaan syyskuussa kun tämäkin survotaan kalenteriin.

Eilen kuskasin Äitikultaa pohjoiseen kaupunginosaan Titan tietämän Taikanäpin käsittelyyn. Edelliskerralla rustasi selkää, eilen polvia. Ja nyt mummolla sutii tossut siihen malliin, että kesän viimeisiin lavatansseihin lähtee jenkalle. On se melkoinen taikuri.

Tänään oli Ponimiehen takakenkien laitto, helisivät jo siihen malliin, että oli syytä laittaa uutta rautaa alle. Huomenna onkin kisapäivä, noin 12.15 maissa passaa kääntää peukut pystyyn, Ponimies ja Huimakuski ovat viivalla ja pillistä liikkeelle. Edessä esterata jossa maksimikorkeus 60 cm. Sehän tiedetään, että Ponimies osaa hypätä, katsotaan mihin se huomenna riittää. Ainakin kokemusta kertyy.

Sunnuntaina tulee kaivurimies arvioimaan kenttätyömaan aikataulua ja hevoset tulevat kotiin kuun vaihteessa.

Voin kertoa, että tänään molempia loppakorvia rapsutellessani tajusin miten iso ikävä noita hönöjä on ollut. Ovat enemmän kuin tervetulleita kotiin. Heinäasiatkin taitavat järjestyä, tavalla tai toisella.

Säätkin ovat tätä elokuista viikkoa suosineet, pilvetön taivas ja mukavat +20jotain lukemat. Näillä lämmöillä ihminen on vielä toimintakykyinen.

Mukavaa viikonloppua, missä lienetkin.


PeeÄäs: merkataan nyt muistiin sekin, että jouduin ottamaan yhteyden valkotakkisiin. Jokunen vuosi sitten kävin pääkopan magneettikuvauksissa. Löytyi sieltä ne aivotkin mutta löytyi myös semmoinen verisuoniklöntti joka painoi aina joskus ilkeyttään kolmoishermoa. Lääkkeet löytyivät ja annostuskin sattui sopivaksi.

Nyt on kuitenkin ollut ihan uusia oireita samalla suunnalla ja soitinkin toimintaohjeet neurologian osastolta. Ne saatuani olin sinnikäs ja hankin lääkäriajan. Sieltä antavat mitä todennäköisimmin lähetteen uuteen magneettikuvaukseen. Luvassa on siis uusi kahden päivän migreenikohtaus, mutta ehkäpä sen kuvauksen myötä selviää mikä näitä kasvohermoja nyt riivaa. Jännän äärellä juu.
Eipä tässä voi muuta tehdä kuin antaa ajan kulua ja näyttää tämäkin käänne elämässä.

maanantai 17. elokuuta 2015

Tihutöitä

Pupperaasu

Uutta viikkoa aloitellaan ja kerrankin voin jättää ainaisen säistä narisemisen. Nyt on korkeapaine Kurjalan kunnahillakin. Lämmöt eivät ihan Andalucian lukemiin nouse, mutta kyllä tuolla ulkona tarkenee shortseissa. Paitsi illalla kun verenhimoiset sääskiäiset liihottelevat ruokailemaan.

Tänään kitkin kaksi kottikärryllistä kukkapenkkien ylenpalttista rehotusta. Helppo nyhtää turhat pois nyt kun kukkivat, tietää mitä kitkee. Saattaahan siinä mennä jokunen pionin siementaimikin, mutta pakko oli tehdä tilaa syyskukkijoille. Näinä päivinä saisi hakea niin paljon leviäviä perennoja kuin kuvittelee tarvitsevansa, tänne vaan paikalliset tutut. Verikurjenpolvi on tullut hulluksi, sitä nyt ainakin saisi hakea pois.

Leffereppanan lempilelu, Puppe koki kovan kohtalon ja ekan kuvan kaltainen kuolinilmoitus odotti tuvan pöydällä. Rikollinen ja epäilty lienevät sama tyyppi, Suolistaja-Peetu. Näytön puutteessa tyydyin nuhtelemaan ja varoitin, ettei jatkossa(kaan) saa tuhota Leffen unilelua. Leffe tosin ei taida enää muistaa surra Puppen kohtaloa, se liitelee karvat liehuen levittämässä rakkauden sanomaa. Kissat eivät ole otollisinta väestöä rakkauden sanoman suhteen, konsultit kun eivät voisi vähempää kiinnostua muusta kuin latzpussin avaamisäänistä. Me muut toki saamme ylitsevuotavaisen runsaasti koirahaleja ja iholle puskevaa spanielirakkautta.

Jep, tähän on tultu, rakkauden lähettiläs on tassutellut Torpalle eikä ärrierikoirien machoärhentely oikein sovi Leffen maailmankuvaan. Rakkautta vaan kaikille ja ruokaa runsaasti, se on Leffen resepti kaikkeen. Peace and love. 

Kun normaali ei ole vaihtoehto; Felix

Iso-J aloitti Torpan maalaamisen purkamalla seinää. Pari päällirimaa piti vaihtaa kun etelänpuolen seinällä ovat niin kovissa oloissa. Tämä Torpan maalaushomma tuli minulle vähän puskista, että nyt just näillä kiireillä se pitää tehdä. Mutta myönnän, eteläseinä on kipeästi maalin tarpeessa ja nyt maalatut nurkkalaudat hohtelevat kuin uudet. Punamulta odottaa vielä pänikässä. Jos nyt tällä viikolla saisi etelä- ja länsiseinät maalattua niin hieno juttu. Ympäri ei ehkä ehditä kulkea, riippuu tietysti säistäkin.

Punamulta on viheliäistä, jälkeä kyllä syntyy, mutta sitten maalarikin on yltäpäältä punamullassa. Lykkään siis sovulla kampaamoaikaani, olisi turhauttavaa ja tuhlaavaista maksaa kampaajalle tuntien aherruksesta ja sotkea sitten itse kuontalonsa punamultamaalilla. Parempi toisinpäin.

Mitä tulee vähemmän järkevään toimintaan, viikon Felix on taattua kissaurpoilulaatua. Eihän kissa voi juoda omasta vesikipostaan joka on sievästi kissojen ruokapaikan tarjottimella, ihan siinä raksukupin vieressä. Ei, pitää juoda koirien kupista ja asentaa itsensä seisomaan viereiseen ruokakippoon. Tuo vesikippo piti Leffen korvien takia muuttaa suippoon spanielimallin kuppiin johon mahtuu kuono muttei korvat.

Huoh, tuo katti tekee minulle harmaita hiuksia enemmän kuin kampaaja ehtii korjaamaan. Mutta Felix on Felix. Koskaan ei voi tietää mistä sen kissan löytää.

Osuttiin sitten pyhäiltana Balancen jälkeen kaupungin uusimman sillan ylösnousemuk... suun. Yksinäinen purjevene puksutteli jokea ja sillat vuoronperään tekivät sille kunniaa. Onhan se aika juhlavan näköinen.

Mukavaa alkuviikkoa, missä lienetkin!

Läpsähti tie pystyyn

PeeÄäs:
Sillasta tuli mieleen, olen nyt useampana iltana katsonut Netflixistä Silta -sarjaa. Ekan tuotantokauden puolivälissä olen, kakkoskausi pitäisi vielä ehtiä ja joskus marraskuussa taitaa kolmoskausi tulla ihan telkkaristakin.  Saga Norén on ihan yliveto mimmi. Ei länkytä turhia, hetkittäin samaistun hyvinkin paljon häneen. En tiedä pitäisikö olla huolestunut. Minäkään en aina jaksa 'juttuja'.

Ja pointtihan tässä oli se, että minä en ikinä jouda katsomaan ohjelmia telkkarista, siis niinkuin normaalit ihmiset tekevät. Se on linnanjuhlat, lätkämatsit ja ehkä parit uutiset jotka katson niiden oikeaan ja viralliseen lähetysaikaan. Mutta Netflixin kautta minulle on avautunut ihan uusi ajanvieteikkuna. Harmi vain, että Netflixin seurassa vietetty aika on pois yöunista. Lilyhammer on nyt nähty, Silta on katsonnassa ja monenmonta muuta sarjaa on aloittamatta.

torstai 13. elokuuta 2015

Uusi kouluvuosi

Lentokala Tarifassa
Näin se koululaisten kesäloma päättyi. Tulikohan sitä reilut 10 viikkoa yhteensä, suunnilleen,  ehkä.
Kouluun lähti kaksi ruskettunutta Perillistä, enemmän tai vähemmän innokkaana. Kotona on nyt outo hiljaisuus ja yritän tästä hiljaisuudesta kerätä motivaatiota tilinpäätösaineiston valmisteluun.

Kaksi positiivista puolta löydän tästäkin. Ensinnäkin, ensimmäinen kouluviikko on lyhyt ja toisekseen, tilinpäätös tehdään vain kerran vuodessa. Samalla hoituu veroilmoituskin joten hyvinhän nämä asiat ovat, kunhan vain saisin urakan aloitetuksi.

Sitä ennen ehdin ryystämään mukin jos toisenkin teetä, siivoamaan koirien ja kissojen sotkut lattioilta ja varmaan vielä paljon muutakin. Onneksi voin kiikuttaa aineiston kirjanpitäjälle joka hoitaa viralliset kuviot ja kutsuu minut sitten aikanaan allekirjoittamaan päätösasiakirjat. Osinkoja tuskin tänä(kään) vuonna jaetaan, mutta enpä niitä henkeäni pidätellen odottanutkaan.

Äiti lastaan opastaa
Äiti kerää motivaatiota tilinpäätöshommiin

Viikko jatkuu sateisena ja epävakaana, eipä olisi parempia päiviä valittu ison pyykin pesuun kuin viime viikon aurinkoiset päivät. Nyt loimet ja matot sun muut ovat puhtaina ja raikkaina varastossa odottamassa käyttöä. Pyykkinarulla riippuu surkeana viimeiseksi pesuun päässyt iso päiväpeite, se kasvaa levää ennen kuivamistaan. Eivät nimittäin näytä helteet ja paisteet tänne yltävän.

Tämä viikko siis vielä harjoitellaan arkea, ensi viikolla se sitten alkaa ihan täydellä rytkeellä. Kalenterista saa pitää visusti kiinni ja varoa päällekkäisbuukkauksia, niitä nimittäin on perin tympeää purkaa ja setviä. Eniten muuttujia tulee Wilman kautta, koulussa kun on milloin mikäkin poikkeuspäivä ja sitten ne aikataulut taas heittävät.

Onneksi Nuorimmaisella on sama lukujärjestys joululomaan saakka, Esikoisella ensimmäinen muutos tulee jo 5.10. jolloin vaihtuu toinen jakso.

Kai tästä selvitään, on selvitty ennenkin.
Nyt vielä toinen kuppi teetä ja aamun lehti. Sitten ujeltaa imuri. Huoh.
Tulta päin, missä lienetkin!








tiistai 11. elokuuta 2015

Vaadin muutosta!!


Otsikko on taas hienon mielleyhtymän kautta takaa savolaesittaen kiertäen... mistä noita oikein kumpuaa?? Kyseessä ei ole poronaaraan mielipide asuinsijan vaihdosta vaan yksinkertaisesti siitä, että nyt on Torpan Armon mielestä muutoksen aika!

Eihän tässä nyt ole mitään järkeä, että meillä pannaan lomakeskusten asetukset hittaammalle kun koulut alkavat elokuun toisella viikolla. Siellä olisi väkeä eteläisemmästä Euroopasta vyörymässä tänne eurot taskuissa pullottaen, mutta eivät tule kun täällä ei ole enää kesäsesonki. Ollaan auki pyhättömän viikon sunnuntaina ja muuten kiinni, tilauksesta ehkä saattaa olla joku kioski auki. Täällä ei liiku muut kuin thaimaalaiset marjanpoimijat.

Ja toisaalla, toimistoväki kiristelee hampaitaan ja yrittää saada vientikauppaa vetämään, mutta kun muu Eurooppa on lomalla niin siellähän pirisevät puhelimet tyhjissä toimistoissa.
Tässä yhtälössä Suomi voisi vain voittaa, mutta kun on menty persaus edellä puuhun vuosikymmenet niin aika hitaasti sitä muutosta on tulossa. Jos sittenkään.

Ihan oikeasti, koulut saisivat jatkua aina juhannusviikon loppuun saakka koska kesäkuun epävakaat säät eivät kesämielialaa kummoisesti kohota. Perheiden on sumplittava lomat ja työt ristiin ja perheettömät saavat lomalistoista jämäviikot, kaikkia harmittaa. Koulu voisi vastaavasti alkaa syyskuun ekalla viikolla koska elokuu on ihan täysi kesäkuukausi. Säiden puolesta useimmiten parempi kuin kesäkuu, jolloin on riskinä halla ja ainainen sade. Kurkkaapa vaikka tämän vuoden kesäkuun tilastoja.

Minkälainen kansalaisaloite tästä pitäisi tehdä, että voitaisiin palata siihen vanhaan kunnon systeemiin, jossa koulujen aikataulu ei määrittänyt elämäntahtia vaan se tehtiin järkisyillä?
Lupaan olla ekan kymmenen joukossa joka kansalaisaloitteen allekirjoittaa.

Niin, minähän olen tässä aivan tuohtunut kun tätä huutavaa vääryyttä ei ole saatu korjattua.


Kuvat ovat elokuun kahdeksannen päivän illalta, tuplasateenkaari valaisi Torpan ilmatilan ja siitä olisi osaavampi kuvaaja saanut ihan komeita otoksia.

Tänään oli jo toinen ilta peräkkäin kun perhe söi illallisen Takapihan Tavernassa. Kun ei satanut vettä eikä räntää. Esikoinen hiihteli paikalle polarfleeceissään, minä pyllyilin shortseissa. Sääskiäkään ei ollut koska tuuli just passelisti.

Auton mittari näytti napakkaa +25° -lukemaa joten kyllä oli ihan kesäinen olo ja mieli.
Ruoka kulki grillin kautta, hyvä niin koska hyvä tuli niin vartaista kuin paprikoistakin. Uusi suosikkini on valkoinen paprika suikaloituna, öljyssä kieräytettynä ja sitruunamehulla maustettuna. Grillissä se kypsyy juuri passeliksi lisukkeeksi lihalle. Cittarista saa tätä herkkua nyt eurolla kilon ja kiloon mahtuu hiton monta paprikaa. Minä ostin neljä ja kustansi jotain 0,33 snt. Melkein päästään Espanjan hintoihin.




Aamulla oltiin Perikunnan kanssa liikenteessä jo yhdeksän aikaan, tutustutin teinit omiin  harrastuksiini ja tänään oli vuorossa Body Vive. Ai että, kun oli kivaa ja hikistä. Huomenna Nuorimmainen viettää lepopäivän liikunnasta, korkeintaan ratsastamaan voi mennä. Esikoinen sen sijaan kokee taas aikaisen aamuherätyksen ja jumppasalissa on oltava 9.30, aamun aktiviteettina on tunnin verran Body Combatia.

Huomiselle suunniteltu buldoggikuvaus siirtyi parempaan ajankohtaan, katselin jo kuvauspaikat valmiiksi, omenatarhaan minä ne pylleröiset vien taapertamaan, tulee kivasti valoa ja varjoja ja uskoakseni hieman viettävä, epätasainen rinne pistää bulsut askeltamaan vetävällä askeleella.
Toivottavasti saan ruttunaamat tänne pian, kovasti tykkäisin kuvata vähän muutakin kuin näitä meidän hörhöjä.

Talliin tarvittavat metalliosat on nyt pätkitty määrämittaan ja odottavat maalausta. Sitten talli alkaakin olla kuivikkeita vaille valmis vastaanottamaan Torpan hevosvoimat kotiin.

Tässä tärkeimmät, huomenna lisää. Tai joskus. Kesäsäät näyttävät suosivan ulkoilma-aktiviteetteja. Pyykkikin kuivaa ihan salamana!

Salamoi sinäkin, missä lienetkin!

Lomalla Suomessa elokuussa