lauantai 29. elokuuta 2015

Löördaagen

Leffellä hälytystilanne päällä
Kanalan rajavartija
Kolme joukko-osastoa

Olipa hiton hyvä, että sain männäviikolla napattua useamman kymmenen kuvan saaliin. Nyt on nimittäin satanut torstaista saakka. Leimukukat rojottavat surkeina ja läpimärkinä maanmyötäisesti eivätkä muutkaan pihan istutukset ole varsinaisia silmäkarkkeja.

Eilen vettä tuli kuin saavista, samoin viime yönä. Sattumoisin eilen kaupungissa oli Joen Yö -niminen tapahtuma ja valitettavasti kärsi yleisökadosta.

Tänään on vetelehditty lähinnä sisätiloissa, juuri kun päätän lähteä viemään lakanapyykkejä ulos aurinkoon ja tuuleen kuivumaan, onkin taivaallinen hana auennut ja vettä tullut tolkuttomasti.
Lähdetään nyt kuitenkin laittamaan tallin viimeiset sipistelyt kuntoon, vähän uutta metallivahviketta karsinoiden ovien pystypalkkeihin koska joku poni on keksinyt väkerrellä aikansa kuluksi puutöitä.

Ja kunhan tilusten takalaidan heinikko vähän kuivahtaa, aidataan hevosvoimille loppukesän laidun. Ensi viikolla saavat minun puolestani tulla kotiin, odotan vain kuivikekuorman toimituksen. Aion nimittäin jo ottaa hevosia yöksi sisään mikäli sää muuttuu ihan sysipaskaksi.


FB:ssa on usein hauskoja linkkejä, eilisen parhaat naurut takasi erilaisia klippausmalleja esitellyt kuvasarja. Tämän minä haluan ehdottomasti Ponimiehelle. Muistakin hauskoja oli, shakkilaudasta kirahviin.

Pitää varmaan ostaa semmoinen klipperi jolla saa nyljettyä sekä Leffen turkin, että hevosiin tuuletusviirut.

Muutenpa tänne ei tämän kummempia. Iso-J toi eilen tuliaisiksi autoesitteen, kovasti ilahduin. Oli tietysti käynyt koeajollakin ja kehuskeli miten oli kiva peli. Sanomattakin selvää, että minua ärsyttää huolella kun en itse päässyt kurvailemaan. Paikallisella kauppiaalla en aio koeajoa suorittaa, sen verran törpösti hoitivat Iso-J:n autokaupat. Ne kaupat tehtiin Tuusulassa. Ja nämä minun kaupat tehdään todennäköisesti Savonlinnassa kun samojen törppöjen kanssa pitäisi täällä asioida.

Autokauppiashan voi mokata vain kaksi kertaa, ensimmäisen ja viimeisen. Tästä periaatteesta en tingi. Ja jos autokauppias toimisikin hienosti, huolto voi mokata. Sekin on koettu moneen kertaan. Kuin myös toisinpäin.

Että nyt niitä peukkuja sitten pystyyn, tiedä vaikka minäkin pääsisin autokaupoille lähiviikkoina.
Eilen meillä pidettiin perinteinen pizzaperjantai, Kotipizza hoiti eväät pöytään ja tuli kieltämättä ihan tarpeeseen. Kaikilla oli hirveä nälkä eikä kukaan jaksanut veivata kyökissä patojen ja kattiloiden kanssa.
Pizzaperjantai ja jälkiruoka

Tähän loppuun vielä Peetu "Suljumestari" ärrierin työnäyte. Jäbä tekee tarkkaa työtä kun hommiin ryhtyy, tuossa on jämät tennispallosta. Pallon ympärillä oli pariton tennissukka jossa useampi solmu. Ensin taituri kuori ja tuhosi sukan. Ei montaa langanpätkää jäänyt jäljelle.  Tässä on tennispallon ns. räjäytyskuva. Voiko taidokkaammin homman hoitaa?

Leffe seisoo vihreä pehmosammakko suussaan ja heiluttaa häntää. Muuhun sen mielikuvitus ei riitä. 

Mukavaa lauantaiehtoota, missä lienetkin!

Suljun silppua





torstai 27. elokuuta 2015

Torstaina sataa aina


Olipa hyvä, että eilen sain kuin sainkin kamerani ulkoilemaan. Tänään voisi kuvata sateen liiskaamia kukkia. Yöllä se alkoi, tuntikausia jatkunut sade joka taukoaa välillä ja sitten taas ropisee.

Pihaa kiertäessäni totesin, että ihan hirveän paljon olisi tekemistä ihan vaan kukkapenkeissäkin. Suurimpana kammotuksena tällä hetkellä on Torpan tuvan etupihanpuoleisen ikkunan alla reuhottava kasvien sekamelska.

Siinä on taustalla jotain puolivilliä ruusua jonka olen ihan perinnekasvin statuksella antanut siinä kasvaa. Joka vuosi leikkaan ja revin versot pois ja yritän antaa tilaa etureunaan istutetuille kasveille. Vaan ei, se perhanan ruusunrähjä leviää ja repsottaa. Nyt se oli ihan villiintynyt poissaollessamme.

Päätös on selkeä, puskat lähtevät tänä syksynä ja istutan tilalle jotain maltillisempaa, Tita varmasti ohjeistaa sopivien lajien valinnassa. Ensin toki hoidetaan isommat maansiirtotyöt, tähän se tulee, meidän oma kotibaana:



Iloa tuottaa kasvihuoneen viereen keväällä tekemäni penkki, siinä kasvavat kauniisti ja hyvässä järjestyksessä kaikki Raahen suunnalta raahatut ja Karjalan multiin istutetut. Titan asiantuntemus ja kokemus, missä olisin ilman niitä? Kiitos taas kerran! Esimerkkikasveina nämä, Lewisia ja Punahattu (?). Hyvin kotiutuivat. Sinivaleunikot pönöttävät hienona ryhmänä, yksi ekstrakappalekin tuli jonkun toisen taimen myötä, on niin taitavasti soluttautunut sinne sekaan, etten raaski nyt vielä kaivaa ylös erottelua varten.


Pihasta huomaa, että hevosenpapattia on kärrätty penkkeihin useampikin keikka. Toisaalla rehottaa komea kauratupsu, toisaalla leimukukat tavoittelevat kahta korkeusmetriä. Hevosvoima on huima voima.

Tämän päivän tehtävälistalla on sattuneesta syystä lähinnä sisäpalvelusta. Paperitöitä kyllä riittää ja illemmalla niitä myyjäisleipomuksia. Nuorimmainen huilaa vielä tämän päivän kotona, olo näyttää huomattavasti pirteämmältä eikä äänikään kärise niin surkeana kuin eilen. Huomenna on jo koulukuntoinen.

Esikoinen lähti tukioppilashommiin ja kotiutuu huomenna. Iso-J kotiutuu tänään. Tähän pitää kai totutella, koko ajan joku tulossa ja toinen menossa. Eivätkä kaukana liene nekään viikot kun möllistellään täällä ihan vaan aikuisten kesken.


Nämä kolme alinta kuvaa ovat Äitikullan kahvittelupaikalta napattuja, varsinaisessa piilopirtissä siellä ollaan. Aivan alimmassa kuvassa minä istun hänen terassituolillaan ja tuon verran näkyy ulkomaailmaa. Saa olla omassa rauhassaan.

Jaan näitä kuvia nyt tälleen heruttelemalla, jätin paljon tulevia postauksia varten, sillä eihän tuosta säästä taas tiedä yhtään. Kuvausinspiraatiokin on pahemmanlaatuisesti taantunut lähes nollaan.

Tähän loppuun vielä yksi keskiviikon asioista. Sain tehtäväksi kuvata uljaan Kiesini, kuvat ovat jo autokauppiaalla joka laatinee jonkinlaisen vaihtotarjouksen. Asiasta enemmän (toivottavasti) lähiviikkoina.

On minun kyllä sanottava, että tämä auto on ollut hintaansa nähden halpa pitää ja helppo ajaa, eihän se mikään salama ole, mutta luotettavasti se on kiikuttanut minua ja sekalaista määrää tavaraa, kasveja, eläimiä ja ihmisiä halki ja poikki maamme. Huollot on tehty aina ajallaan eikä mitään isompia vikoja ole ollut. Vain sellaisia osia on vaihdettu, jotka kuluvat autossa kuin autossa. Tankillisella pyyhkäisee Helsinkiin ja hyvän matkaa takaisinkin. Oikeasti, tämä on ollut viimeiset kuusi vuotta uskollinen sotaratsuni joka ei ole jättänyt tielle kertaakaan.

Tässä pari kuvaa ja saateteksti jonka värkkäsin kuvien mukaan.

Ostaisitko tältä naiselta käytetyn auton? Mieti sitä, missä lienetkin!


Selkeä mittaristo
Kabiinin mukavuudet
Pelkistettyä tyylikkyyttä
Tälle penkille pääsee pian joku onnekas

Terve, tässäpä kuvia uskollisesta toveristani Skodzillasta.
Kiireessä näpätyt kuvat eivät todellakaan tee oikeutta tälle maanteiden sulottarelle. En vain mahdolliselta luopumisen aiheuttamalta liikutukseltani kyennyt kuvaamaan tolkun kuvia.
Näkyy kuitenkin sporttinen sininen väri, maalipinta on priima, eihän tällä ole ajettu kuin pyhättämien viikkojen sunnuntaisin kirkkoon ja kotiin, yhteensä vajaat 140000 km. Kaikki ilolla ajettuja.
Sisustus on selkeä ja pelkistetyn elegantti. Ei turhia ajonautintoa mahdollisesti häiritseviä elementtejä kuten ilmastointi tai lämpötilamittari. Värinä aina tyylikäs herraskaisen harmaa. Mittaristo on selkeä ja näyttää kaiken oleellisen.
Audiolaitteistokin löytyy, monta kanavaa, äänentoisto omaa luokkaansa. Repsikan penkillä saa nauttia samasta pelkistetystä eleganssista kuin kuskinpenkilläkin. Kuskiksi mahtuu pidempikin henkilö. Takakonttiin mahtuu helposti paljonkin tavaraa.
Tässä on kaikki, tässä on Skodzilla.

tiistai 25. elokuuta 2015

Nyt se kesä sitten tuli

Laiskana auringossa

Tässä taisi nyt käydä niin, että kesä teki meille suomalaisille sunseekereille kikkakakkosen ja kesän syksyyn. Käyhän se näinkin, yhtään en valita siitä, että saan pestä petivaatteita ja kuivata ne auringossa ja tuulessa.

Eikä auringonvaloa voi tankata liikaa, ei ainakaan nyt kun pitkä ja kylmä ja märkä kaamos väijyy ihan muutaman kalenterinlehden käännön takana.

Torpalla on kaikki hyvin, kenttärojektikin nytkähti eteenpäin kun kaivurimies kävi. Hintahan se tietysti köyhää aina yskittää, mutta eihän sitä kenttää joka kesä rakenneta uudelleen. Nyt kun tekee kunnolla aitoja myöten niin saa huoletta kurvailla hevospelillä useamman kesän. Sattumalta tältä kaivurimieheltä löytyy koneiden lisäksi suhteet maa-ainesten toimittajiin, paksuja aitatolppia hakupalkalla, valotolppia valoineen (!!) ja mitä muuta nyt keksii kysyä. Ainiin, kokemusta on muutaman ratsastuskentän teostakin. Ja kun ei meillä raukoilla ole kuljetuskalustoa katuvalotolpille niin häneltä toki semmoinenkin kyyti löytyy.

Valokaapelista unohdin kysyä, eiköhän tuotakin löydy kelatolkulla. Eiköhän tuo samalla vetäise valokuitupiuhat Torpan nurkasta sisään jotta päästään nettiinkin pikkuisen liukkaammin.

Kenttää ryhdytään työstämään syyskuun puolenvälin tienoilla. Hevosten kotiinpaluun suhteen ollaan vähän kahden vaiheilla. Pidetäänkö laitumella tuonne syyskuun loppuviikoille saakka jolloin treeni jatkuu katkeamatta oman kentän myötä. Vai otetaanko nyt kotiin syömään, laidunalaahan on kun vain jaksaisi aidata. Se tietää sitten peltohumpattelua ja rymy-Eetu -retkiä pusikkoihin. Jossa vaanii hirvikärpäsiä.

Kyllä nämä asiat yleensä jotenkin järjestyvät. Ei pidä nyt sortua tyttömäiseen hätäilyyn vaan antaa päivien näyttää miten tässä kannattaa edetä.

Polly tahtoo peukalon

Kameraa pitäisi ehdottomasti ulkoiluttaa, nyt on syysleimujen ja liljojen kukinta upeimmillaan. Ehkä jo huomenna...

Muilta osin tämäkin viikko on alkanut ihan isompia kiemuroita. Nuorimmainen on kotona tänään ja huomenna, jotain kurkkutulehdusta näyttäisi tekevän ja kipeä on. On ihan oikeasti kipeä koska jätti väliin eiliset estehyppytreenit. Keitteli itselleen bataattikeittoa jota ryystää hyvällä halulla. Chili ja hunaja näyttävät olevan parhaat kurkunpuuduttajat, siitä vaan. Itse imeskelisin mieluummin strepsilsejä ja rommitoteja.

Esikoinen puunaa huolella, huomenna on luokkakuvaus. Torstaina lähtee tukioppilaan statuksella läheiseen kurssikeskukseen ryhmäyttämään uusia seiskaluokkalaisia, yön yli reissu tiedossa. Hauskaa ohjelmaa ovat keksineet, toivottavasti saavat pitää kaiken suunnittelemansa. Ja luotan siihen, että ohjaajaopettajat ovat tsekanneet ohjelman etukäteen, ettei tulisi mitään mielensäpahoittamispuheluita vanhemmilta. Nykyisin kun ei saa oikein mitään sanoa, etteikö siitä joku pahastuisi.

Meille Nuorimmaisen kanssa jää vielä yhdet leipomistalkoot, Esikoisen luokka järjestää viimeiset myyjäiset Keskussairaalan aulassa perjantaina, keräävät leirikoulukassaan vielä vähän toimintavaluuttaa. Matkat on jo maksettu, nyt haalitaan irtoeurot yhteiskassaan. Ilahduttavan hyvä tuotto noilla myyjäisillä on ollut, joten ihan mielelläni minä parit suolaiset piirakat väkerrän. Ja ehkä Nuorimmainen tekee mustikkamuffinseja. Tai jotain muuta puutarhan sadosta.

Tämä jälkikesä on tehnyt hyvää puutarhalle. Karviaiset ovat isoja, pulskia ja meheviä, vadelmia tulee vähän mutta maukkaita. Omppusato on pilalla eikä mustaherukkasatokaan iso ollut. Punaista tulee kyllä. Valkosipuleita jännitän vielä, ovat nostamatta kun koenostoissa ovat olleet vielä pieniä. Maku on toki kohdallaan jo nyt. Chili kaipaa vielä runsaasti lämpöä ja paistetta. Porkkanat tukehtuivat alkukesän vesisateisiin.

Iso-J lähti reissuun aamulla ja kuulema vasta perjantaina tulee kotiin. Eipä tässä hätää ole vaikka outoa onkin olla taas ihan vaan likkaporukalla kotona.

Siirryn vielä toviksi pihalle (marjapuskaan syömään) kesäiltaa viettämään.
Mukavaa iltaa, missä lienetkin!



PeeÄäs: tämä kuva on erityisesti Sudburyyn, paljon terveisiä!


sunnuntai 23. elokuuta 2015

Plänit ja teot

Mustaa valkoisella, teippiä myös

Kuvista puuttuu yksi, se tärkein eli Torpan etelä- ja länsiseinien uudet maalipinnat. On nimittäin nättinä nyt sekin kantti tästä elämän keskipisteestä.

Kuvia otin sen sijaan sieltä, missä itse puhelimeni kanssa enimmäkseen notkuin eli tänään tallista. Siellä on nyt hohtavan puhdasta, valkeaa seinäpintaa ja mustaa rautaosaa. Esikoinen avusti tehokkaasti.

Mietin tänään pitkän tovin, miten saisin tuohon tallin liukuoveen maalattua yhden mielestäni hienon hevoskuvan. Minulla olevan kuvan koko on noin 5x5cm ja oveen se tulisi noin 70x70cm mitoissa. Ainoa keino lienee piirtoheittimen lainaaminen koululta ja kuvaoriginaalin kopiointi kalvolle. Sitten siitä heijastetaan kuva oveen ja maalataan viivojen mukaan. Helppoa. 

Kalvoton mies on kelvoton mies, sanonnan muistavat varmasti kaikki 90-luvun myyntikokouksissa istuneet tyypit. No se siitä. Piirtoheitintä etsitään.

Hyvin pläänätty on... joo... alulla

No sitten se toinen pläni, ratsastuskenttä. Otettiin askelmitalla Esikoisen kanssa suuntia sinne sun tänne ja lyötiin laidunkeppejä maamerkeiksi. Määriteltiin kentän kulmia ja lähtöpistettä. Vihdoin älysin miten porttiratkaisu toteutetaan, nykyinen portti ja saranapuolen tolppa siirtyy pelkästään tarhan portiksi. Kentälle menevä väylä jätetään leveämmäksi ja laitetaan vaikka sailorhenkinen köysihakaportti ensimmäiseksi talveksi.

Mitoiksi kentälle arvioimme n. 35x20 m, totuus lienee lähempänä 40x20m. Siinä mahtuu jo pyörähtämään kiekan jos toisenkin ja tekemään jos jonkinlaisia ratoja. Tänään piti kaivurimiehen tulla katsomaan työmaata, mutta siirrettiin sovulla huomisiltaan.

Yritän muistaa kuvata projektia ja tehdä tuonne Hirnakan Talli -sivulle päivityksen.

Hätäiseen laskin, että uuden kentän aidan ja pakolliset paikkaukset teemme noin sadalla lankkumetrillä. Jonkun pitäisi maalata ne lankut valkoiseksi vielä tämän kesän aikana. Puhelinpylväitä meillä on vielä useampi ja tiedossa lisää. Lyhyempiä aitatolppia tarvitaan n. 30 kpl, riippuen oman varaston tilanteesta ja kunnosta.

Ja sitten vielä valokaapelit kentän toiseenkin päähän... puuh. Tässä on nuppi kovilla kun yrittää miettiä kaiken, mieluummin ennakkoon. On varmaan perin fittimäistä puuhaa kaivaa kentän hiekka auki päästä päähän ja sen jälkeen upottaa valokaapeli tolpalta toiselle.

Hävitty taistelu

Lauantaina minä vs. jäätelötaistelu päätyi luovutusvoittoon, jätski voitti. Ilolla hävisin koska oli niin mahdottoman hyvää. Sen jälkeen rojotinkin tuolissa Leffen kokovartalokooma-asetuksilla.
Tuo selkänojatyynyn vekki kertoo vain sen, että Peetu on juuri poistunut nukkumapaikaltaan. Pikkukoira tykkää nukkua korkealla josta näkyy ja näkee kauas.

Ihan tosi väsy

Sitten vielä toinenkin etsintäkuulutus. Etsinnässä kuvassa näkyvän mallinen ja mielellään ihan samanlainen nahkainen satulavyö. Tuo ei ole mikään tyrävyö, vaan ihan oikeasti hevosen satulavyö. Merkki on Chetak ja tarvittava pituus 130 cm, väri musta. Muukin merkki käy, mutta tuo Chetak on kivan pehmeä ja mukava. Hommaan toki kaupasta uuden, mutta jos jollakulla lukijalla roikkuu talliroinan joukossa turhana käytetty tuommoinen niin viestiä tänne. Ponimies tarvitsee uuden vyön atleettisen rintansa ympärille.

Onko joutavana?

Iltakin oli kiva, käytiin Perillisten kanssa Balancessa venymässä ja sen jälkeen sauna siloitteli hipiän ja mielen rennoksi. Nyt vielä yksi jakso Sillan kakkoskautta. Onhan tämä elämänrytmi vielä vähän välimerellinen, mutta vähitellen sitä on pakko hinata askeettisemmaksi. Nyt on kuitenkin vielä ihan kesä ainakin säiden puolesta eikä ajatus taivu kello kuuden räntäsadeaamujen mukaiseksi. Tänään oli oikeasti kuuma päivä ja oli kiva hengailla tallissa sutimassa maalia seiniin.

Mukavaa viikon alkua, missä lienetkin. Jos sinulla alkaa nyt loma niin kivat sulle... säät suosii!

Veistä haavaan, kerran vielä