lauantai 22. elokuuta 2015

Kisarata

Loppurentoutus antaumuksella, laitsakaveri varmistaa

Hiphei! Eka 60 cm:n kisarata! Tuomari puhalsi pilliin kolmannen kiellon jälkeen, mutta Ponimies veti ihan hyvin radan loppuun. Yksi puomi kolisi ja yksi putosi. Näin sitä kokemusta karttuu!

En voisi olla tyytyväisempi. Kiitos tiimille, tästä on hyvä jatkaa. Meillä on kyllä niin huipputiimi apuna näiden hevosten kanssa, että en voi koskaan kylliksi kiittää kaikesta hyvästä joka osaksemme on koitunut. Uskoni hevosväkeen ja sen vilpittömään pyrkimykseen tehdä asioita hyvin on taas (lähes) vankkumaton.

...

Video kisaradasta on nyt tuolla alhaalla (kunhan tämä ---keleen ohjelma lataa sen), siinä näkee kyllä hyvin mistä kielto samalle esteelle tuli, varjot ja vastavalo, eipä siinä tarvita kummoisempaa mörköä. Näitä asioita treenataan sitten kun saadaan oma kenttä hyppykuntoon, kyhätään kaikenlaisia peikkoröllejä ja säikytetään Ponia ihan tunteella. Kyllä siitä vielä kehittyy hyvä. Nuoruus ja kokemattomuus ovat asioita jotka aika hoitaa.

...

Kiva päivä muutenkin. Minä siivosin talossa ja Iso-J könysi eteläseinustalla. Maalia tarttui ruohon lisäksi talon seinäänkin. Illan urakan päätti sysipaska alumiinitikas jonka jalka vääntyi kaataen koko hökötyksen nurin ja samaan rytäkkään suistui myös maalari. Kaukaa katsoen punamulta miehen paljaalla kintulla näyttää yllättävän paljon vereltä. 

Sauna hoitaa kuntoon,  huomenna homma jatkuu!
Mukavaa elokuun lauantai-iltaa, missä lienetkin.


video


PeeÄäs:
pitkästä aikaa syötiin Takapihan Tavernassa. Muutenhan siellä viihtyisi vaikka pikkutunneille saakka, mutta sääsket ovat ärsyttävän sosiaalisia kuokkavieraita. Täytyypä kaivella jostain jotain citronellakynttilöitä, muistelen niitä jossain laatikossa olevan. Ja haju kyllä kertaa kun kohde on lähettyvillä.






perjantai 21. elokuuta 2015

Viikko nr. 34


Ihan näin lunkina ei ole viikkoa löntystelty. Melkolailla päinvastoin. Huomaa kyllä, että arki on alkanut oikein täydellä höyryllä, kalenterin tahdissa humpataan. Onneksi se pinkki orjuuttaja ei ole ihan vielä täysin täynnä, vaan jokunen hetki jää ihan vapaaseen ajatuksissavellomiseen (uusi termi?). Joskus paras keino pään nollaamiseen on Farm Heroes Sagan pelaaminen, punajuuriketjun muodostaminen voi olla äärimmäisen terapeuttista. Ja on.

Tarkemmin kun pysähdyn perjantaihin kiitänyttä viikkoa miettimään, sehän oli oikeasti ihan älyttömän kiva viikko.

Nemppakuoma kävi hakkaamassa päätään (kuv.) karjalan mäntyyn Tikkamäen valkoisessa talossa, sorry heimoni puolesta, se nuiva tyyppi oli varmaan joku junantuoma. Mutta ihan parasta oli se, että Nemppa kurvasi Torpan pihaan ja se, että seuraavana päivänä syötiin (turhan hätäinen) lounas Kerubin lounaspöydässä. Hyvä ruoka, hyvä seura = superiloinen mieli. Kiitos vielä kerran myös siitä keräilyharvinaisuudesta josta luovuit. Olet mielessäni joka kerta kun spruittaan iholle Polo Sport Womania. Muille tiedoksi, sitä ei todellakaan saa Suomesta, eikä Euroopasta.

Ja kyllä, minä olen tällä viikolla viettänyt tovin bemarikaupassa. En minä sinne muuten, mutta siellä on hyvä kaveri töissä ja hyvän Ystävän autoasioiden takia teen lähestulkoon kaiken minkä voin.

Jumpillekin olen joutanut, nyt on jumalaton kokokehojumi, kiitos eilisen Body Pumpin. Voimani tunnossa latasin tankoon melko reilusti kiekkoja ja nyt sitten kulkuani tahdittaa au-au-au -ruikutus. Kun ei ollut pokkaa ottaa kiekkoja enää pois. Ladattu mikä ladattu ja niillä mentiin. Au-au-au.


Leffepoika kävi kasvattajalla parturoitavana. Ei otettu ns. siviilimallin kampausta eli klania vaan sama kuohkea ja runsaskarvainen malli pidetään. Tassut ovat nyt noin neljä numeroa pienemmät, karvojen osalta. Eli kuivahtavat mattokelpoisiksi noin vartissa. Leffe ja lattialämmitys tulevat olemaan edelleenkin erottamaton pari, nyt vain lyhyempinä istuntoina.

Taitava saksien käyttäjä on tämäkin koirankasvattaja, ei voi kuin ihailla sitä tekniikkaa millä norsunkoiven kokoisesta karvatupsusta tehdään sievästi pyöristetty koirantassu. Sama taito on myös Peetun ja Nassen kasvattajilla.

Ilmoittauduin myös kielikurssille, maanantaiaamuisin istun pari tuntia opiskelemassa espanjaa, nyt on motivaatio kohdillaan senkin suhteen. Saa nähdä miten naama pannaan syyskuussa kun tämäkin survotaan kalenteriin.

Eilen kuskasin Äitikultaa pohjoiseen kaupunginosaan Titan tietämän Taikanäpin käsittelyyn. Edelliskerralla rustasi selkää, eilen polvia. Ja nyt mummolla sutii tossut siihen malliin, että kesän viimeisiin lavatansseihin lähtee jenkalle. On se melkoinen taikuri.

Tänään oli Ponimiehen takakenkien laitto, helisivät jo siihen malliin, että oli syytä laittaa uutta rautaa alle. Huomenna onkin kisapäivä, noin 12.15 maissa passaa kääntää peukut pystyyn, Ponimies ja Huimakuski ovat viivalla ja pillistä liikkeelle. Edessä esterata jossa maksimikorkeus 60 cm. Sehän tiedetään, että Ponimies osaa hypätä, katsotaan mihin se huomenna riittää. Ainakin kokemusta kertyy.

Sunnuntaina tulee kaivurimies arvioimaan kenttätyömaan aikataulua ja hevoset tulevat kotiin kuun vaihteessa.

Voin kertoa, että tänään molempia loppakorvia rapsutellessani tajusin miten iso ikävä noita hönöjä on ollut. Ovat enemmän kuin tervetulleita kotiin. Heinäasiatkin taitavat järjestyä, tavalla tai toisella.

Säätkin ovat tätä elokuista viikkoa suosineet, pilvetön taivas ja mukavat +20jotain lukemat. Näillä lämmöillä ihminen on vielä toimintakykyinen.

Mukavaa viikonloppua, missä lienetkin.


PeeÄäs: merkataan nyt muistiin sekin, että jouduin ottamaan yhteyden valkotakkisiin. Jokunen vuosi sitten kävin pääkopan magneettikuvauksissa. Löytyi sieltä ne aivotkin mutta löytyi myös semmoinen verisuoniklöntti joka painoi aina joskus ilkeyttään kolmoishermoa. Lääkkeet löytyivät ja annostuskin sattui sopivaksi.

Nyt on kuitenkin ollut ihan uusia oireita samalla suunnalla ja soitinkin toimintaohjeet neurologian osastolta. Ne saatuani olin sinnikäs ja hankin lääkäriajan. Sieltä antavat mitä todennäköisimmin lähetteen uuteen magneettikuvaukseen. Luvassa on siis uusi kahden päivän migreenikohtaus, mutta ehkäpä sen kuvauksen myötä selviää mikä näitä kasvohermoja nyt riivaa. Jännän äärellä juu.
Eipä tässä voi muuta tehdä kuin antaa ajan kulua ja näyttää tämäkin käänne elämässä.

maanantai 17. elokuuta 2015

Tihutöitä

Pupperaasu

Uutta viikkoa aloitellaan ja kerrankin voin jättää ainaisen säistä narisemisen. Nyt on korkeapaine Kurjalan kunnahillakin. Lämmöt eivät ihan Andalucian lukemiin nouse, mutta kyllä tuolla ulkona tarkenee shortseissa. Paitsi illalla kun verenhimoiset sääskiäiset liihottelevat ruokailemaan.

Tänään kitkin kaksi kottikärryllistä kukkapenkkien ylenpalttista rehotusta. Helppo nyhtää turhat pois nyt kun kukkivat, tietää mitä kitkee. Saattaahan siinä mennä jokunen pionin siementaimikin, mutta pakko oli tehdä tilaa syyskukkijoille. Näinä päivinä saisi hakea niin paljon leviäviä perennoja kuin kuvittelee tarvitsevansa, tänne vaan paikalliset tutut. Verikurjenpolvi on tullut hulluksi, sitä nyt ainakin saisi hakea pois.

Leffereppanan lempilelu, Puppe koki kovan kohtalon ja ekan kuvan kaltainen kuolinilmoitus odotti tuvan pöydällä. Rikollinen ja epäilty lienevät sama tyyppi, Suolistaja-Peetu. Näytön puutteessa tyydyin nuhtelemaan ja varoitin, ettei jatkossa(kaan) saa tuhota Leffen unilelua. Leffe tosin ei taida enää muistaa surra Puppen kohtaloa, se liitelee karvat liehuen levittämässä rakkauden sanomaa. Kissat eivät ole otollisinta väestöä rakkauden sanoman suhteen, konsultit kun eivät voisi vähempää kiinnostua muusta kuin latzpussin avaamisäänistä. Me muut toki saamme ylitsevuotavaisen runsaasti koirahaleja ja iholle puskevaa spanielirakkautta.

Jep, tähän on tultu, rakkauden lähettiläs on tassutellut Torpalle eikä ärrierikoirien machoärhentely oikein sovi Leffen maailmankuvaan. Rakkautta vaan kaikille ja ruokaa runsaasti, se on Leffen resepti kaikkeen. Peace and love. 

Kun normaali ei ole vaihtoehto; Felix

Iso-J aloitti Torpan maalaamisen purkamalla seinää. Pari päällirimaa piti vaihtaa kun etelänpuolen seinällä ovat niin kovissa oloissa. Tämä Torpan maalaushomma tuli minulle vähän puskista, että nyt just näillä kiireillä se pitää tehdä. Mutta myönnän, eteläseinä on kipeästi maalin tarpeessa ja nyt maalatut nurkkalaudat hohtelevat kuin uudet. Punamulta odottaa vielä pänikässä. Jos nyt tällä viikolla saisi etelä- ja länsiseinät maalattua niin hieno juttu. Ympäri ei ehkä ehditä kulkea, riippuu tietysti säistäkin.

Punamulta on viheliäistä, jälkeä kyllä syntyy, mutta sitten maalarikin on yltäpäältä punamullassa. Lykkään siis sovulla kampaamoaikaani, olisi turhauttavaa ja tuhlaavaista maksaa kampaajalle tuntien aherruksesta ja sotkea sitten itse kuontalonsa punamultamaalilla. Parempi toisinpäin.

Mitä tulee vähemmän järkevään toimintaan, viikon Felix on taattua kissaurpoilulaatua. Eihän kissa voi juoda omasta vesikipostaan joka on sievästi kissojen ruokapaikan tarjottimella, ihan siinä raksukupin vieressä. Ei, pitää juoda koirien kupista ja asentaa itsensä seisomaan viereiseen ruokakippoon. Tuo vesikippo piti Leffen korvien takia muuttaa suippoon spanielimallin kuppiin johon mahtuu kuono muttei korvat.

Huoh, tuo katti tekee minulle harmaita hiuksia enemmän kuin kampaaja ehtii korjaamaan. Mutta Felix on Felix. Koskaan ei voi tietää mistä sen kissan löytää.

Osuttiin sitten pyhäiltana Balancen jälkeen kaupungin uusimman sillan ylösnousemuk... suun. Yksinäinen purjevene puksutteli jokea ja sillat vuoronperään tekivät sille kunniaa. Onhan se aika juhlavan näköinen.

Mukavaa alkuviikkoa, missä lienetkin!

Läpsähti tie pystyyn

PeeÄäs:
Sillasta tuli mieleen, olen nyt useampana iltana katsonut Netflixistä Silta -sarjaa. Ekan tuotantokauden puolivälissä olen, kakkoskausi pitäisi vielä ehtiä ja joskus marraskuussa taitaa kolmoskausi tulla ihan telkkaristakin.  Saga Norén on ihan yliveto mimmi. Ei länkytä turhia, hetkittäin samaistun hyvinkin paljon häneen. En tiedä pitäisikö olla huolestunut. Minäkään en aina jaksa 'juttuja'.

Ja pointtihan tässä oli se, että minä en ikinä jouda katsomaan ohjelmia telkkarista, siis niinkuin normaalit ihmiset tekevät. Se on linnanjuhlat, lätkämatsit ja ehkä parit uutiset jotka katson niiden oikeaan ja viralliseen lähetysaikaan. Mutta Netflixin kautta minulle on avautunut ihan uusi ajanvieteikkuna. Harmi vain, että Netflixin seurassa vietetty aika on pois yöunista. Lilyhammer on nyt nähty, Silta on katsonnassa ja monenmonta muuta sarjaa on aloittamatta.