torstai 13. elokuuta 2015

Uusi kouluvuosi

Lentokala Tarifassa
Näin se koululaisten kesäloma päättyi. Tulikohan sitä reilut 10 viikkoa yhteensä, suunnilleen,  ehkä.
Kouluun lähti kaksi ruskettunutta Perillistä, enemmän tai vähemmän innokkaana. Kotona on nyt outo hiljaisuus ja yritän tästä hiljaisuudesta kerätä motivaatiota tilinpäätösaineiston valmisteluun.

Kaksi positiivista puolta löydän tästäkin. Ensinnäkin, ensimmäinen kouluviikko on lyhyt ja toisekseen, tilinpäätös tehdään vain kerran vuodessa. Samalla hoituu veroilmoituskin joten hyvinhän nämä asiat ovat, kunhan vain saisin urakan aloitetuksi.

Sitä ennen ehdin ryystämään mukin jos toisenkin teetä, siivoamaan koirien ja kissojen sotkut lattioilta ja varmaan vielä paljon muutakin. Onneksi voin kiikuttaa aineiston kirjanpitäjälle joka hoitaa viralliset kuviot ja kutsuu minut sitten aikanaan allekirjoittamaan päätösasiakirjat. Osinkoja tuskin tänä(kään) vuonna jaetaan, mutta enpä niitä henkeäni pidätellen odottanutkaan.

Äiti lastaan opastaa
Äiti kerää motivaatiota tilinpäätöshommiin

Viikko jatkuu sateisena ja epävakaana, eipä olisi parempia päiviä valittu ison pyykin pesuun kuin viime viikon aurinkoiset päivät. Nyt loimet ja matot sun muut ovat puhtaina ja raikkaina varastossa odottamassa käyttöä. Pyykkinarulla riippuu surkeana viimeiseksi pesuun päässyt iso päiväpeite, se kasvaa levää ennen kuivamistaan. Eivät nimittäin näytä helteet ja paisteet tänne yltävän.

Tämä viikko siis vielä harjoitellaan arkea, ensi viikolla se sitten alkaa ihan täydellä rytkeellä. Kalenterista saa pitää visusti kiinni ja varoa päällekkäisbuukkauksia, niitä nimittäin on perin tympeää purkaa ja setviä. Eniten muuttujia tulee Wilman kautta, koulussa kun on milloin mikäkin poikkeuspäivä ja sitten ne aikataulut taas heittävät.

Onneksi Nuorimmaisella on sama lukujärjestys joululomaan saakka, Esikoisella ensimmäinen muutos tulee jo 5.10. jolloin vaihtuu toinen jakso.

Kai tästä selvitään, on selvitty ennenkin.
Nyt vielä toinen kuppi teetä ja aamun lehti. Sitten ujeltaa imuri. Huoh.
Tulta päin, missä lienetkin!








tiistai 11. elokuuta 2015

Vaadin muutosta!!


Otsikko on taas hienon mielleyhtymän kautta takaa savolaesittaen kiertäen... mistä noita oikein kumpuaa?? Kyseessä ei ole poronaaraan mielipide asuinsijan vaihdosta vaan yksinkertaisesti siitä, että nyt on Torpan Armon mielestä muutoksen aika!

Eihän tässä nyt ole mitään järkeä, että meillä pannaan lomakeskusten asetukset hittaammalle kun koulut alkavat elokuun toisella viikolla. Siellä olisi väkeä eteläisemmästä Euroopasta vyörymässä tänne eurot taskuissa pullottaen, mutta eivät tule kun täällä ei ole enää kesäsesonki. Ollaan auki pyhättömän viikon sunnuntaina ja muuten kiinni, tilauksesta ehkä saattaa olla joku kioski auki. Täällä ei liiku muut kuin thaimaalaiset marjanpoimijat.

Ja toisaalla, toimistoväki kiristelee hampaitaan ja yrittää saada vientikauppaa vetämään, mutta kun muu Eurooppa on lomalla niin siellähän pirisevät puhelimet tyhjissä toimistoissa.
Tässä yhtälössä Suomi voisi vain voittaa, mutta kun on menty persaus edellä puuhun vuosikymmenet niin aika hitaasti sitä muutosta on tulossa. Jos sittenkään.

Ihan oikeasti, koulut saisivat jatkua aina juhannusviikon loppuun saakka koska kesäkuun epävakaat säät eivät kesämielialaa kummoisesti kohota. Perheiden on sumplittava lomat ja työt ristiin ja perheettömät saavat lomalistoista jämäviikot, kaikkia harmittaa. Koulu voisi vastaavasti alkaa syyskuun ekalla viikolla koska elokuu on ihan täysi kesäkuukausi. Säiden puolesta useimmiten parempi kuin kesäkuu, jolloin on riskinä halla ja ainainen sade. Kurkkaapa vaikka tämän vuoden kesäkuun tilastoja.

Minkälainen kansalaisaloite tästä pitäisi tehdä, että voitaisiin palata siihen vanhaan kunnon systeemiin, jossa koulujen aikataulu ei määrittänyt elämäntahtia vaan se tehtiin järkisyillä?
Lupaan olla ekan kymmenen joukossa joka kansalaisaloitteen allekirjoittaa.

Niin, minähän olen tässä aivan tuohtunut kun tätä huutavaa vääryyttä ei ole saatu korjattua.


Kuvat ovat elokuun kahdeksannen päivän illalta, tuplasateenkaari valaisi Torpan ilmatilan ja siitä olisi osaavampi kuvaaja saanut ihan komeita otoksia.

Tänään oli jo toinen ilta peräkkäin kun perhe söi illallisen Takapihan Tavernassa. Kun ei satanut vettä eikä räntää. Esikoinen hiihteli paikalle polarfleeceissään, minä pyllyilin shortseissa. Sääskiäkään ei ollut koska tuuli just passelisti.

Auton mittari näytti napakkaa +25° -lukemaa joten kyllä oli ihan kesäinen olo ja mieli.
Ruoka kulki grillin kautta, hyvä niin koska hyvä tuli niin vartaista kuin paprikoistakin. Uusi suosikkini on valkoinen paprika suikaloituna, öljyssä kieräytettynä ja sitruunamehulla maustettuna. Grillissä se kypsyy juuri passeliksi lisukkeeksi lihalle. Cittarista saa tätä herkkua nyt eurolla kilon ja kiloon mahtuu hiton monta paprikaa. Minä ostin neljä ja kustansi jotain 0,33 snt. Melkein päästään Espanjan hintoihin.




Aamulla oltiin Perikunnan kanssa liikenteessä jo yhdeksän aikaan, tutustutin teinit omiin  harrastuksiini ja tänään oli vuorossa Body Vive. Ai että, kun oli kivaa ja hikistä. Huomenna Nuorimmainen viettää lepopäivän liikunnasta, korkeintaan ratsastamaan voi mennä. Esikoinen sen sijaan kokee taas aikaisen aamuherätyksen ja jumppasalissa on oltava 9.30, aamun aktiviteettina on tunnin verran Body Combatia.

Huomiselle suunniteltu buldoggikuvaus siirtyi parempaan ajankohtaan, katselin jo kuvauspaikat valmiiksi, omenatarhaan minä ne pylleröiset vien taapertamaan, tulee kivasti valoa ja varjoja ja uskoakseni hieman viettävä, epätasainen rinne pistää bulsut askeltamaan vetävällä askeleella.
Toivottavasti saan ruttunaamat tänne pian, kovasti tykkäisin kuvata vähän muutakin kuin näitä meidän hörhöjä.

Talliin tarvittavat metalliosat on nyt pätkitty määrämittaan ja odottavat maalausta. Sitten talli alkaakin olla kuivikkeita vaille valmis vastaanottamaan Torpan hevosvoimat kotiin.

Tässä tärkeimmät, huomenna lisää. Tai joskus. Kesäsäät näyttävät suosivan ulkoilma-aktiviteetteja. Pyykkikin kuivaa ihan salamana!

Salamoi sinäkin, missä lienetkin!

Lomalla Suomessa elokuussa



maanantai 10. elokuuta 2015

Likapyykki pestään kotona

Loimet valmiina
Sunnuntai oli mitä aurinkoisin ja parhain pyykkipäivä. Niinpä retuutimme painepesurin tykötarpeineen pihalle ja levitimme pressun. Siihen ensin muutama matto, sitten satulahuopia ja lopulta neljä loimea.

Kyllä se on vaan niin, että minä en enää muita loimia osta kuin Horsewaren Rhinoja ja Ramboja. Tuo yksi Wahlstenin fleece saa armon, se on hyvä kuivatusloimena. Vanhin Rambo -sadeloimi on vuosikertaa 2011 eikä siinä ole vielä mitään muuta vikaa kuin Ponimiehen repimä toinen etulukko. Oman nuttunsa jäbä tuhosi viime keväänä, samana yönä kun nosti karsinan oven saranoiltaan ja tuhosi saranat. Ihme virtuoosi se eläin kyllä on.

Mutta vielä noihin loimiin. Toki ostohetkellä yskittää, koska eivät todellakaan ole markkinoiden halvimpia loimia. Mutta mieluummin minä maksan kerralla pikkuisen enemmän, kuin ostan joka vuosi kaksi halpisloimea joita ei kannata ensimmäistäkään kertaa pestä.

Onneksi meillä hevoset eivät juurikaan harrasta toistensa loimien tuhoamista vaan antavat nuttujen olla kiltisti paikoillaan.  Paitsi Ponimies joka saa joskus äärimmäisen tuhoisia ideoita. 

Kun loimet oli ripustettu kuivumaan, oli aika laittaa kaikki munat yhteen koriin ja kokeilla miten laukkujen pesu painepesurilla onnistuu. Minulle on kertynyt vuosien aikana useampi Longchampin nailonkassi. Suurin osa on lojunut käyttämättömänä koska niihin on tullut joku ruma tahra tai muuten näyttävät nuhjuisilta.
Don´t try this at home
Siitä vaan pressulle, kastelu ja mäntysuopa pintaan. Vähän jynssäystä juuriharjalla ja sitten painepesurilla huuhtomaan.
Pikkuisen hirvitti niitä viritellä kuivumaan, lopputulos kun saattaisi olla ihan mitä vaan. 
Tänään kurkkasin varovasti ja kappas, ihan käyttökelpoisia ja puhtaita laukkujahan niistä oli tullut.
Yhteen isoon tummansiniseen oli tullut valkoinen pieni viiru, ilmeisesti paine oli raapaissut väriä veks, muuten ei mitään havaittavia vaurioita.

Joten kyllä laatu kestää vähän kovempaakin käsittelyä. Viime viikolla pesin muutamat kuolaimet astianpesukoneessa ja sekin oli oikein toimiva ratkaisu.
En nyt kuitenkaan ryhdy Niksi-Marttana ketään ohjeistamaan, omalla riskillä voi tehdä näitä kokeiluja. Tällä kertaa tarina ei päättynyt harmitukseen.

Kassialman pyykkipäivä

Pyykkipäivän parasta antia olivat puhtaan pyykin lisäksi entisestään ruskettuneemmat kintut. Aurinko näyttää nyt majoittuneen Torpan ilmatilaan ja se kyllä kelpaa. Tuuleekin juuri sopivasti.
Tänään olisi tarkoitus desinfioida talli ja katsoa mitkä kohdat kaipaavat paikkamaalausta. Karsinat on jo pesty.

Yritän lisäksi tehdä jonkinlaista päätöstä ensi talven kuivikkeesta. Meillähän on ollut olkipelletti hevosten alusena ja se on kyllä ollut hyvä ratkaisu. Nyt mainostetaan kovasti hamppukuiviketta ja naapurikaupungissa sitä valmistetaan. Täytyy varmaan vierailla tehtaalla ja tutustua aiheeseen paremmin. Turve ja puru eivät ole vaihtoehtoja, olkipelletillä tai hampulla mennään. Olisi kiva kokeilla hamppua, ainahan sitä voi palata olkipellettiin jos homma ei jostain syystä toimi.

Hevoset tulevat kotiin loppukuusta, katsotaan nyt miten saadaan hommat kuntoon.
Tähän loppuun haaviin jäänyt Haapaperhonen, koiras se kuulema on. Hieno kuin mikä ja melko harvinainen näillä seuduilla. Hevostarhassa olen joskus noita nähnyt, nyt Iso-J nappasi haaviin.

Nyt kun likapyykki on pesty, on syytä sukeltaa tilinpäätöspuuhiin. Älyttömän kiinnostavaa puuhaa tämän kesän ainoina aurinkoisina päivinä, mitenkä sattuikin?

Aurinkoista viikon jatkoa, missä lienetkin !

Haapaperhoskoiras