lauantai 1. elokuuta 2015

Sataa niin saamaristi



Eipä tässä Suomen suvessa ole tänä vuonna ihmeemmin kuvattavaa. Vesiheinää ja märkää luontoa, kuka hitto niitä kehtaa enää kuviksi tallentaa kun koko ajan muutenkin harmittaa. Oikein sieluun sattuu.

Palataan siis vielä ehtymättömän auringon maahan, nämä kuvat ovat Marbellan vanhasta kaupungista. Mahdottoman kaunis pikkuinen paikka, johon on syytä tutustua tarkemmin seuraavilla visiiteillä.

Tästä viikosta ei ole Leffen lisäksi juuri mitään positiivista mainittavaa. No on yksi positiivinen asia lisää, nimittäin se, että Nuorimmainen kävi perjantaina pitkästä aikaa Ponimiehen selässä ja heti ekalla kerralla hyppelivät vähän ristikoita. Hauskaa oli kuulema ollut. Maanantaina olisi seuraava ratsastus ja silloin on käsittääkseni tehtävänä erilaisia askellajien tempon vaihteluita. Eli kanuunankuularallilaukasta rauhalliseen käyntiin arvaan ma.

Kuninkuusravit on polkaistu täyteen vauhtiin. Tänään oli ravien ajan sateeton aika, nyt taas tulee kuin saavista kaatamalla. Kiva oli kaupungilla nähdä, että todellakin panostetaan ravivieraiden viihtyvyyteen, uusia pop-up -ravintoloita pystytettiin torin kulmille kiireellä ja muutenkin on hyvä meininki päällä.

Viime vuonna olivat savonmualla kuulema olleet ihan ihmeissään, kun "sitä hevosväkkee tulloo niin helevetisti"  eikä kukaan hoksannut varata pikkuisen enempää juomaa ja syömäpuolta. Joenkaupungissa ei lopu särvin kesken ja juomarekat ovat rahdanneet janoisalla ravikansalle kurkunkostuketta kaikissa vahvuuksissa. Jopa sitä kuuluisaa Laitilan lonkeroa jota ravintolassa saa tarjoilla vain senttilitroittain.

Tämä kuva ei ole meiltä kotoa, vaan eräästä Marbellan baarista jossa pysähdyimme virvoittavien eväiden äärelle.

Huomenna sunnuntaina meilläkin on tarkoitus lähteä raviloihin ja totoloihin, pitäähän se nyt hyvänen aika liikahtaa kun omilla nurkilla on noin ison luokan hevoskinkerit.

Illalla piipahdan vielä katsomassa omia hevosia ja moikkaan samalla ne Koffin hepat jotka majailevat samalla tallilla meikäläisten kanssa. Ovat täällä pr-keikalla, hieno juttu!

Kovasti odotan myös ravien välinumeroita, Suomenhevoskatrillissa pyörii Ponimiehen ratsuttaja omalla hienolla suokillaan ja tekevät myös muutaman lähtöjen esittelyvedonkin. Lipunkantamista on treenattu ja hyvin se sujuu.

Mitä tulee niihin vihjaamiini Suomenhevostalkoisiin eli Varsa vm-2016, matkaan tuli minusta johtumattomista syistä niin isoja mutkia, että puhalsin pelin poikki. Ei sitä sopimusta voi ihan tuosta vaan ilmoitusluontoisesti muuttaa. Katsotaan nyt Plan-B, semmoinen toki on olemassa. Joko ne hommat loksahtelee kohdalleen, tai sitten ei. Kaiken ei ole määrä tapahtua ja joskus tapahtuu asioita joita ei edes osaa aavistaa.


Edellisissä kuvissa on kahdenlaisia vesipetoja. Ylemmässä näemme entisen luokkakaverini koiran, Simban vilvoittelemassa oman pihan uima-altaassaan, alemmassa ui potentiaalinen käsilaukku.
Hitokseen ruma tuo alempi.

Viikolta on toki positiivisuusasiana mainittava pienimuotoiset pentutreffit (kuvia myöhemmin) täältä kotoa. Kaverit toivat suursnautseripentunsa Kermitin tutustumaan uusiin maisemiin ja koiriin. Torpan koirat muodostivat tavallaan vähän pettymyksen ja toisaalta tuloshan oli ennustettavissa. Peetulla aika meni tuijottamiseen ja jäpittämiseen, Leffe liehui karvoineen hieman hämmentyneenä mutta vanha kunnon Nasse veti kunnon sikarallia ja uunotti Kermitin mennen tullen, oikealta ja vasemmalta.

Ne Peetun heimolaisten treffit tiistaina sujuivat muuten hienosti. Oli yllättävää, kuinka hiljaista yhdessäoloa parikymmentä eri-ikäistä russelia pystyvät elämään. Pelkkää plussaa siitäkin.

Tänäänkin oli kiva juttu kun Heidi piipahti pikaisesti kananhakureissulla. Ja sori hei tää rusketus, kyllä se tästä haalistuu :D

Huomenna ohjelmassa vesisadetta (kuka yllättyi), ravikuninkaallisia, bodybalancea ja laidunvierailu omien heppojen lomamaisemiin.

Minä hinaan nyt itseni saunaan ja jään vakavasti harkitsemaan kannattaisiko tässä lotota. Poimin nimittäin männäviikolla neljä isoa neliapilaa. Mikäli voitto kosahtaisi, tiedän kyllä mihin osan sijoitan;

Letkeää lauantaita, missä lienetkin!

PeeÄäs: sauna teki tehtävänsä, kyllä tämä viikko ihan positiivinen oli vaikka ainainen sade nostaakin ärsytysmittarit tanakasti plussalle. Edes ne, lämpömittari on hätäisesti punaisella.


tiistai 28. heinäkuuta 2015

Uusi moppi

Joko nyt, joko nyt?? 

Niinhän siinä sitten kävi, että Torpan tantereilla tallaa yksi nelijalkainen lisää. Maanantaina illalla ajelimme naapuripitäjään ja siellähän se Remuna tutuksi tullut härvä pörräsi kasvattajan kintuissa.
Kotiin meitä lähti yksi enemmän eli Remusta taisi nyt tulla Nuorimmaisen koira. Samalla vaihtui nimi, uusi nimi on vaalean vehnälagerin mukaisesti Leffe. Tai Lefa. Tai Leif... rakkaalla moppikuontalolla on monta nimeä.

Illalla Leffe pääsi (joutui) pyykille, Perilliset kylvettivät ja föönasivat koiran kuohkeaksi ja mustikkamuffinsin tuoksuiseksi (todellakin on olemassa sellaistakin turkinhoitoainetta). Lähinnä tuvassa lemusi Eau de Märkä Koira, mutta aamulla aromi oli jo neutraalimpi.

Iso-J pyöritteli päätään ja totesi jääneensä pahasti alakynteen ja vähemmistöön. Pöh, onhan hänellä tukenaan jo kolmas UROSkoira, kaksi POIKAkiss... konsulttia, yksi Mieshevonen (ruuna)  ja hitosti paljon kukkoja. Että äijävalta täällä on, ainakin teoriassa *tirsk*

Pöljä pellavapää

Aamulla totesin, että aamutoimet on syytä suorittaa melko ripeästi, jäin koirien ruokinnan jälkeen tyhjentelemään tiskikonetta ja odottelemaan, että porukan hitain (ruokailija) Peetu saa kuppinsa puhtaaksi. Se oli virhe. Tuvan pitkän maton päähän ilmestyi köntsät. Niin tahmeaa mallia, ettei ollut putsattavissa vaan vaati pesun. Ja näillä keleillä maton kuivaminen vie muutaman päivän. Perhana.

Muutenkin aamujen aikataulutus on syytä pohtia uudelleen, etenkin sitten kun hevoset tulevat kotiin ja täytyy sovittaa aamuaikataulut koulujen lukujärjestyksiin sun muihin elämää mutkistaviin elementteihin.

Leffe ja Nasse ovat ihan iisejä tapauksia, kulkevat pihalla vapaana ja etenkin Leffe seuraa mukana eikä näytä mitään elkeitä omille teilleen poistumiseksi. Peetu onkin sitten aina narunjatkona, sillä tappijalka on sairaan nopee jos sikseen tulee eli jos tiellä menee auto tai taivaalla lentää lintu. Mitä vaan voi tapahtua ja Peetua viedään. Silloin ei löyty jarruja eikä järkeä eikä varsinkaan kuuloaistia.

Onneksi Leffe on niin easygoing -tapaus, että Peetu ja Nasse ovat todenneet sen täysin harmittomaksi eikä terrieriegoilua tarvita. Pikkuisen kun ylähuulta rypistää ja ääritapauksessa päästää ärähdyksen, lopettaa Leffe tekemisen ja poistuu sivuun. 

Nyt! Nyt! NYT! HETI!!!

Kissat eivät Leffeä noteeraa, niitä kiinnostaa paljon enemmän ikkunoissa surisevien kärpästen jahtaaminen. Joka on muuten jätkien nykykunnolla sangen huimannäköistä puuhaa. Paksut kissankoltiaiset yrittävät olla ketteriä ja elastisia mutta kun maha ottaa kiinni niin se ottaa. Onneksi vielä ei ole mitään aineellisia vahinkoja kirjattu. Lähinnä pientä nolostelua kun sulava tiikerinloikka muuttuukin mahalaskuksi tai jää lyhyeksi.

Että tämmöinen lisäys Torpan kansalaiskirjaan. Menopuolelle kirjataan yksi miinus kananuorikoiden listaan. Löytyi hengettömänä tarhasta. Veikkaisin, että sitä on kuritettu joko harakoiden tai haukan toimesta. Haukka nimittäin kiertää taas tiluksien ilmatilassa. Se tarha, jossa ne toukokuussa kuoriutuneet nuorikot ovat silkkikanojen seurana jäi lähtökiireissä kattamatta eikä sitä verkkoa ole vieläkään siihen viritetty. 

Illan ohjelmassa on Peetujengiläisten tapaaminen ja sille reissulle pitää sonnustautua melkolailla heti.
Ponimies on tänään saanut uudet tanssikengät jalkaansa, ainakin kengittäjän piti asia hoitaa tänään mutta tallilta ei ole vielä kuitattu tehtävää suoritetuksi. 

Tälleensä alkoi tämä viikko ja nyt ollaan vasta tiistaissa. Viikonloppuna olisi Kuninkuusravit omassa kaupungissa mutta saas nähdä pääsenkö kumpanakaan päivänä raviloihin ja totoloihin.

Säästä ei muuta mainittavaa kuin maanantain vastaisena yönä tehty sade-ennätys.

Mukavaa viikkoa, missä lienetkin!

Illinlillin lieru, lälläslää !



sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Sadepäivän aktiviteetteja

Pitihän se arvata, että eilisen shortsikelit vaihtuivat aamupäivän aikana reilusti viileämpään suuntaan. Siispä raappahousut jalkaan ja pihahommiin.

Vatukko siivottiin nokkosista ja muusta ryönästä, Perilliset haravoivat roinat kasoihin, minä tein kuormat ja kuskasin pois. Nuorimmaisen paino riitti (vihdoin) ruohonleikkurin kuskin paikalle (joku istuinlukko) ja kohta hän jo pöristeli ympäri pihaa suu korvissa. Nurmialueet on nyt sliipattu golfversioon ja pienemmät alueet viimeistelty pienemmällä leikkurilla.

Minä siirryin askaroimaan pihapensaiden ja kukkapenkkien pariin, näytti nimittäin pahasti siltä, että syysleimut ja päivänliljat kasvavat varjossa vinoon. Ensiavuksi otin järeät puutarhasakset ja kuritin puskia oikein tunteella.

Jokuhan voi nyt ihan aiheesta kysyä kuka käski istuttaa angervot ja perennat liian liki. En se minä ollut, se oli joku edellinen asukas. Minä kyllä laajensin penkkejä ja istutin reunat täyteen monivuotisia. Angervothan ovat siitä helppokasvuisia kasveja, että rehottavat hoitamatta ja kun saavat lähistölle hevosenpapanoita, ne suorastaan ryöpsähtävät hillittömään kasvuun.

Sakset napsuivat ja angervon valta-asema väistyi. Vielä olisi paljon saksille hommaa, mutta jääköön huomiseen. Tai jollekin muulle päivälle, ensiapu on nyt annettu. Seasta löytyi monta liljaa, kultapallo ja ne leimut.

Tuvan ikkunan alla oleva ruusupuska-perennapenkkiyhdistelmä sai samaa katkaisuhoitoa. Ruusua kurittaessani päätin, että koko räähkä lähtee tänä syksynä muualle, vaikka tulevan uuden hevostarhan aidan luo. Laitan tilalle jotain sopuisampaa kasvia. Onhan se ihan kiva, että ruusu tuoksuu tuvan ikkunan alla, mutta ehkä rosae-suvusta löytyy jotain maltillisempia vaihtoehtoja. Kirjoapteekkarinruusu kituu isompien varjossa, se saa varmasti jäädä.

Korjattiin yksi futispallosta osumaa ottanut sadevesiränni, Iso-J katkoi salavan liian matalalla roikkuvia oksia ja jotain muutakin pientä on tehty.

Nyt voisi vähitellen survoa itsensä joogatrikoisiin, me lähdemme Nuorimmaisen kanssa kohta kaupunkiin venyttelemään. Voi olla, ettei mitään superelastisia sotureita tänään irtoa, mutta jostainhan se on aloitettava.

Kuntosalin puolelle siirryn vähitellen, käyn ensin ottamassa vauhtia aineenvaihduntaan ryhmäliikuntasalin jumpista.

Kuten jossain aiemmin totesin, ns. kevätkireä kuntoni on mystisesti kadonnut. Jotenkin se Hipsaaniassa ilmeisesti lämpölaajentumisen ansiosta pehmeni ja ... noh... laajeni. Vähän niinkuin talipallo plösähtää auringossa.

Ja koska on niin hiton harmaa ja sateinen päivä, en laita kuviakaan. Kameralla on vielä kymmeniä räpsyjä reissusta ja kotipihaa en ole kuvannut vielä yhtään.

Kaikki aikanaan.
Hyväksi lopuksi kaikkein tärkein:

Hyvää syntymäpäivää Rakas Nemppa-Kuomaseni, missä lienetkin!