perjantai 3. heinäkuuta 2015

Lähde länteen


Toinen lomaviikko pitkällä.
Säätilassa on nyt tapahtunut semmoinen ihme, että armoton paahde ja porotus ovat hetkiseksi tauolla, taivas on tanakasti pilvessä. Edes kuvassa tököttävän Antennivuoren huippua ei näy eikä noita kauimmaisia talojakaan. Ihmeen vilpoisaa, vaikka lämmöt ovat kuitenkin +25°.

Meillä on nyt nyytit pakattuna ja porukka valmiina. Lähdemme ajelemaan kohti länttä. Ohi Gibraltarin aina Cadiziin saakka ja kenties vielä vähän pidemmälle. Tuskin nyt ihan Portugaliin sentään. Tai mistä sitä tietää.

Takaisin on tarkoitus tulla yläkautta kiertäen, ehkäpä kurkkaamme Setenilin tällä reissulla.
Yöpymiskamppeet on kuitenkin mukana eli varaudutaan vähän pidempään turistikierrokseen.

Palataan taas, laitan koodia jahka kerkeän. Läppäriä en ota mukaan, kameran kyllä.
Pidä huolta, missä lienetkin!


PeeÄäs, kotipuolesta kuului eilen sen verran tylsiä uutisia, että meinasi v-tutuskäyrä hujahtaa katosta läpi ja menikin se. Remu mitä ilmeisimmin ei nyt kuitenkaan tule meille ja Töttiksen deitit menivät niin hankaliksi, että taidan skipata koko homman.

Että mua ärsyttää kun jo sovittuja asioita muutellaan ihan vaan 'koska mä nyt päätinkin näin' -periaatteella. Ja sitten lähetetään pari hilpeää hymiötä perään. Teki mieli lähettää vastapalloon vähän rumempi hymiö, mutta koska kotikasvatus, en sitä tehnyt. Maailma on kuitenkin niin pieni paikka, ettei kaikkia siltoja kannata poltella vaikka mieli tekisi.

Gnnnnh.


keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Puutarhan ihmeitä




No nyt vihdoin sain liitettyä kameran piuhan tietokoneeseen ja siirsin ensimmäiset kuvat. Tosin en oikein tiedä mihin ne siirsin, ainakin kuvien löytäminen hienosta kansiosysteemistäni on lähestulkoon epäinhimillisen vaikeaa. Ja pelkään pahoin, että minulla on kaikissa mahdollisissa kuvaohjelmissa samat kuvat isoina alkuperäisversioina. Koettakaa nyt kestää, ei tämä kuvakurjuus ikuisesti kestä eli saan varmaan jossain vaiheessa jonkun vääntämään ratakiskosta tai rautalangasta simppelit systeemit kuvien hallintaan.

Järkkäri lähti kuitenkin reissuun mukaan, joskin säädöt ovat kuvausrutiinin pitkistä katkoista johtuen (uusi tekosyy) ihan päin sanonko mitä. En sano, näette kyllä itse.

Enimmäkseen sitä räpsii kuvia puhelimella, se kun kulkee mukana kaikkialla.

Talon pihalla kasvaa kaikenlaista. Uusin tulokas on kakkoskuvan viikunapuu jossa on jo ilahduttavan monta hedelmän alkua. Saas nähdä joutuvatko nuo kypsiksi ennen kuin sanotaan talolle hyvästit vai päästäänkö maistamaan aitoa lähiviikunaa. Sitruuna ja appelsiini löytyvät luonnollisesti samalta pihalta. Viiniköynnös puuttuu vielä ja pieni oliivipuu.

Täällä eläisi hedelmillä. Ne ovat niin hyviä, tuoreita ja aidosti auringossa kypsyneitä. Ei maistu kylmävarastolle, eivätkä vaadi pitkää kotikypsytystä. Siitä vaan ääntä päin. Valinnan varaa on, persikan sukulaisiakin lituskasta paragajosta (?) keltaiseen pyöreään ja tummanpuhuvaan peruspersikkaan.

Kirsikat ovat ihania, mutta mansikat ovat kotona parempia.

Yritin vähän inventoida puutarhan kasveja. Kadunvarsilla kasvaa kiinanruusua ja oleanteria pensasaitoina, bougainvilleaa harvennetaan vesurilla ja monta muuta meillä huonekasvina varjeltavaa ei täällä edes tunnista niiden suuren ja luonnollisen kasvutapansa takia. Niinkuin nyt kaupungilla bongaamani fiikus. Katsoin puuta ja mietin mistä se on tuttu. No, semmoista on joskus kotona pidetty olkkarin nurkassa seinää vasten kenollaan, ettei hutera rehu kaatunut holtittomasti. Lehdistä piti pyyhkiä pölyt säännöllisesti. Täällä se oli iso ja tanakka puu.





Tämä se vasta on metka esitys, Johanneksen leipäpuu. Etuparvekkeen edessä tämmöinen kasvaa. Se on nätti kokonaisuutena ja kerrassaan merkillinen sisältä päin. Tuommoisia papumaisia palkoja on lehvästön sisus täynnä, vihreitä ja ruskeita. Siitä saisi kätevästi poimittua aamiaiseksi papuja, terveysherkkuna kuulema myydään Suomessakin.

Viime vuonna meille toimitettiin pussillinen palkoja, piti tehdä koeviljely. Niin taidokkaasti jemmasin talletin palot, ettei niitä kylvöaikana löytynyt mistään. Vien siis tänä vuonna uudet ja teen kylvöksiä. Tiedä vaikka kasvihuoneessa itäisikin joskus.

Täytyy yrittää hankkia kirja Välimeren alueen kasveista, olisi kiva saada monelle ihmeelle nimi. 
Tämäkin kirjavalehtinen parvekkeen sivussa kasvava rehu on jollain etäisellä tavalla tuttu mutta en sitten millään saa sen nimeä päähäni. 

Bougainvilleaa olen bongannut punaisen eri sävyissä, keltaisena ja valkoisena. Ja yksi villi sielu oranssi kiipeää jonkun havupuun (tuija?) latvaa kohti, nyt jossain kuudessa metrissä.



Arki sujuu ihan loma-asetuksilla. Iso-J herää ekana ja hoitelee työjuttuja. Sitten jossain vaiheessa yleensä lähdetään jonnekin ajelemaan. Monena päivänä Perilliset on jätetty johonkin ostosparatiisiin ja itse lähdetty löntystelemään lähiseudulle.

Eilen käytiin tiistaimarkkinoilla Feria -alueella. Tyhjin käsin poistuttiin, sillä tarjonta on suunnilleen sama kuin viime vuonna ja sitä edellisenäkin. Toki sieltä haetaan muutama keramiikkavati ja pöytäliina jos sopivan pitkä Torpan tuvan pöytään löytyy.

Iltaisin syödään (myöhään) joko grillaamalla kotona tai liinapöydässä kaupungilla. Ihan tässä meidän lähistölläkin on kiva ravintola jossa on oikein hyvät pizzat.

Nyt kun nämä alkuloman pakolliset kuviot (parturit, kampaajat, ostokset) on hoidettu, on aika miettiä tulevien viikkojen ohjelmaa. Iso-J tahtoo jo auton rattiin, se meinaa kaupunkikeikkoja pidempiä reissuja. Huomenna on kuulema meininki lähteä Gibraltarin suuntaan ja siitä sitten jonnekin ylös vuoristoon. Pakataan varuilta hammasharjat mukaan jos ei ehditä illaksi kotiin.

Itse Gibraltar käydään katsastamassa kun Toveri Nemppa laskeutuu maisemiin.

Monta kohdetta on listalla, saa nähdä mihin kaikkiin tänä vuonna ehditään. Malagassa on paljon nähtävää ja Nerjakin on listalla. Samoin Rondan takana oleva Setenil.
Säätilasta ei ole mitään uutta. Aurinko paistaa aina vain kuumemmin.

Aurinkoa sinullekin, missä lienetkin!


PeeÄäs:
kotoa kuuluu muuten hyvää, mutta kanaharrastajien kanaloita riivaava mycoepidemia liippaa pelottavan läheltä meidänkin kanalaa. Yhdeltä jo todetulta tautitilalta tuli meille kääpiökochin munia jotka kaveri haudotti koneessa. Neljä kuoriutunutta tipua on nyt lopetettu ja kuopattu ohjeiden mukaan syvälle. Oireita ei meillä ole, mutta kun oireettomanakin voi olla kantaja niin pidetäänpä kanalan osalta homma stand-by -asetuksilla.

Eihän tuo karanteeni tehnyt tiukkaa silloin kun oli se Töttiksen pääntauti, pumppuruisku aina tankattuna desinfiointiaineella ja tiukka seula pihaan tulijoille, hevosväellä ehdoton kielto. Tämä mycoplasma on vähän kimurantimpi juttu, Evirassa ollaan kuulema kiireisiä ja ohjeistus on vähän sitä sun tätä. Joten odotellaan rauhassa.



sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Viikko yksi


Ensimmäiset päivät tiivitettynä

Näin se alkaa kohta ensimmäinen lomaviikko kääntyä lopuilleen. Lämpöä ja rentoutta on riittänyt ihan jokaiselle. Univelkoja on kuitattu ja vähitellen solahdetaan andalucialaiseen elämänrytmiin jossa illallista syödään yhdeksän maissa, mieluummin vähän myöhemmin. 

Pimeys putoaa näillä selkosilla säkin lailla juurikin kymmenennellä illan tunnilla ja sitten elimistö herää vaatimaan evästä. Sisäinen termostaatti puksuttaa hullunlailla yrittäen pitää kehon viileänä kun ilman lämpötila paahtaa omiaan.

Sitä minä vaan mietin, että kun ihmisen normaali ruumiinlämpö on osimoilleen +35° niin miksi hitossa tämä +30° tuntuu ihan kauhean kuumalta?
Näitähän sitä voi pieni ihminen pohtia samalla kun pitää nestetasapainoa yllä huurteisen kylmän tinto de veranon avulla.
Puerto Marítimo Benalmádena
Ostoksia on tehty useampana päivänä, joskin meidän aikuisten ostokset ovat lähinnä ravintolalaskujen kuittaamista ja tunnuslukujen näpyttelyä Lidlin ja Mercadonan kassoilla. Perikunta sen sijaan sipsuttaa ostoskeskusten käytävillä ja nauttii talven säästöistään pitämällä tämän maan kansantalouden rattaat pyörimässä omalla panoksellaan.

Se täällä on kiva, kun perikunnan voi melko huoletta jättää ostoskeskukseen ja luottaa siihen, että lukuisat vartijat ja joutilaat putiikkien ovimiehet pitävät silmällä asiakasvirtoja. Melko tehokkaasti näyttävät karsivan jo ovilla epämääräisen aineksen. Ainakin Marbellan La Canadan ostarilla sisääntulijat tsekataan huolella, mutta ihailtavan huomaamattomasti.

Rantakadun, Paseon, riesana ovat Välimeren vastarannalta tulleet yömustat kaupustelijat. Mitä tahansa voi väärentää, selfiekepeistä merkkilaukkuihin ja rannekelloihin. Euroakaan en heille maksa siitä muovikrääsästä, muovisia kestokasseja saa n. 20 snt:llä supermarketeista ja uskon niiden kestävänkin pidempään kuin nämä Mikael Korssit, Luis Vuihonit ja Ryan Byet.

Kaupungin keskustan kujilla liikumme vähän tiivimpänä porukkana eikä juurikaan mitään syytä ole poiketa pienimmille kujille. Öisin varsinkaan.

Autolla pääsee kätevästi paikasta toiseen ja pienet koipienoikomislenkit tekevät terää kunhan muistaa katsoa missä sen tekee.

Tänään kurvailtiin rantabaanaa pitkin Benalmadenaan. Siellä oli ihan sama meininki kuin ennenkin ja pari harvinaisen ärsyttävää sisäänheittäjääkin jaksoi huudella samat huonot jutut kuin aiemmillakin kerroilla, terveterve onko jano? Kyllä kai meidät melko hyvin suomalaisiksi tunnistaa vaikka parilla tyypillä oli kansalaisuutemme hakusessa, tarjosi jotain flaaminkielistäkin tervehdystä. Saattoi se olla tanskaakin.

Ruokapaikka löytyi. Se oli juuri sellainen paikka jossa juomat tulee pöytään nopeasti, ruoka hitaasti ja lasku salamana. Mutta ihan kohtuullinen eväs kohtuulliseen hintaan ja taas jaksoi.
Löytyi sitten kiva pikku talokin, tuosta sitten laitetaan Torpan etäresidenssi, mahtuu isompikin sukulaisporukka yöpymään.

Asuntosäästötilille tavoitetta

Ruuasta virkistyneinä jaksoimme vielä suunnistaa Torremolinoksen läpi Malagan aeropuerton liepeillä sijaitsevaan Plaza Mayor kauppakeskukseen. Siellä on muutama outletmyymälä joihin Perikunta kuulema haluaa. Voin minäkin toki vilkaista tarjontaa, etenkin Niken outletti kiinnostaa.

Kotiintultua lysähdin hetkeksi takapihan aurinkotuoliin ja noin vartissa tunsin kuinka pekoni käryää ja hiki valuu. Eihän siinä viilennä Tinto de veranokaan vaan tarvitaan kylmä suihku.

Nyt olo on kuin uudestisyntyneellä ja illan viiletessä voisi ehkä pohtia jotain ruokailuaktiviteettia.
Tällä hetkellä, tässä ja nyt on oikein hyvä. Julkaise -nappulaa painettuani luen pari lukua 'kevyttä' kesälukemistoa, vuorossa Erik Axl Sundin Varistyttötrilogian kakkososa. Enpä oikeastaan tiedä miksi luen kirjaa josta tulee paha olo, mutta luenpa nyt kuitenkin. 

Tämmöistä tänään, huomenna on maanantai eikä ärsytä yhtään!
Pidä itsesi lämpimänä, missä lienetkin!

Kliseekin voi osua joskus kohdalleen