lauantai 20. kesäkuuta 2015

Juhannus 2015

Paljon kaikkea, enemmän tulossa
Juhannus vm-2015 alkaa olla pulkassa. Hyvin syötiin, mutta ulkona on niin paljon sääskiä, että syötiin sisäkattauksissa. Tänään oli mittarissa kesän lämpimin päivä, yli +23°  eikä vettäkään tullut taivaalta, vaikka hetkittäin näyttikin siltä, että taivaallinen vesihana aukeaa hetkenä minä hyvänsä.

Kitkin aurinkoisen viisimetrisen uuden perennapenkin, kasvihuoneen etelälaidalla olevan. Kitkin kahteen kertaan, harasin ja haravoin. Sitten kaadoin siihen viisi säkkiä á 50 l pussimultaa ja asettelin kevään aikana hommatut taimet mielestäni järkevään järjestykseen. Melkoista shakkia pitikin ruukuilla pelata ennenkuin visioni ja todellisuus oli sievästi synkronoitu. Totuushan tulee olemaan se, että noita istutuksia siirretään lähivuosina paikasta toiseen, olen tunkenut eturiviin kasvin josta tulee metrinen ja joka kukkii syyskuussa... ei olisi ehkä ihan ensimmäinen kerta se.

Ehkäpä Luoja pitää huolen hulluistaan ja nuokin kasvit saavat elämänsyrjästä kiinni. Moni taannoiselta Raahen reissulta tuoduista purkeista haisi koirankusemalle, ihmeen kaupalla itse kasvi kuitenkin oli hengissä, ainakin näennäisesti. Nasse etenkin pissaa jo happoa joten paikkausistutuksiakin tarvittaneen, ensi kevät näyttää paljon.

Äitikulta roilasi istutuksille kastelut ja luki loitsut, katsotaan miten käy.

Paljon on To do -listan hommia tehty, paljon on vielä tekemättä. Huomenna pitäisi puskea silkkikanojen osasto valmiiksi ja roudata asukkaat tallista sinne. Vihdoin nekin hattarat pääsevät ulkoilemaan.

Yksi monista lajikkeista

Komeasti kukkii, kaikkialla. paras kukinta on vasta edessä. Esimerkiksi pioneja tulee valtavasti, samoin unikot ja juhannusruusut posahtavat kukkaan vasta tulevina viikkoina.

Juhannusheila Remu on sopeutunut loistavasti, se on kyllä varsinainen toivevävy. Niin rauhallinen ja säyseä tapaus perusluonteeltaan, mutta semmoinen hassu pennunhupakkohan se tietysti on. Välillä on ihan pöljäenergiaa täys koko pakkaus, silloin mennään ulos loikkimaan. Ja miten pölhöltä se näyttääkään tennispallo suussa.

Huomenna on tiukka paikka jättää koira tallireissulla pois kyydistä. Nyt jo huokailuttaa, huomenna puskee silmähikeä. Toivottavasti ero on vain väliaikainen ja Remu liittyy Torpan muonavahvuuteen vakituisesti heinäkuun lopulla. 

Nuorimmainen on kuplinut iloa ja hyvää mieltä koko viikonlopun ajan, se on paljon se ja enemmän kuin tervetullut muutos. Kulunut vuosi on ollut todella raskas ja rankka ja siksipä arvostankin naurua ja hymyä enemmän kuin mitään muuta. Aito ilo ja yhteenkuuluvuus näkyy kauas, ei sitä voi feikata. Pidän itseäni jonkinsortin asiantuntijana mitä tulee Nuorimmaisen mielialaan.

Uskon, että Remu on se puuttuva palanen jolla särkyneestä saadaan taas ehjä ja entistä vahvempi.

Lumisotaa luvassa

Huomenna sunnuntaina otetaan matkalaukut esille ja nakellaan välttämättömät lomanaloittajaiskamppeet kyytiin. Sitten onkin koko päivä rästihommien suorittamista. Illan päätteeksi palautamme Remun ja suuntaamme vielä kerran Body balanceen venymään. Maanantaiaamuna on pikainen piipahdus sairaalalla ja sitten suunta on kohti etelää.

Tänään tein pöytävarauksen San Juanin aattoillaksi lempiravintolaamme. Ekana iltana syödään hyvin liinapöydässä. Pöytä on kahdeksalle eli ei ihan keskenämme olla. Kaksi tuttavapariskuntaa liittyy seuraan ja se on kyllä ihan kiva se. Toinen pariskunnista asuu tässä samassa tuulisessa kaupungissa, toinen siellä Torreblancan mäellä. Ja miehet ovat veljeksiä keskenään. Maailma on pieni ja joskus pitää matkustaa kauas, vaikkapa nähdäkseen shiatsuhoitajansa. Hoitoonhan en ole tänä keväänä joutanut.

Nyt alkavat nämä tämänvuotiset juhannustalkoot vaatia valomerkkiä ja illan kuittausta, siirryn ihan sovulla sänkyyn. Otan varuilta mukaan jonkun lukemattomista lehdistä vaikka tiedän, etten saa päätä tyynyyn kun jo nukun.

Kaunista kesäyötä, missä lienetkin!

Riepu kainaloinen



torstai 18. kesäkuuta 2015

Jo joutui armas aika

Shades of Grey

Säistä päätellen alkaa olla Juhannus. Tihkusateessa laittelin kanojen vesiä ja täyttelin ruokakippoja, asuna virttyneet verkkarit ja kirkuvan keltainen kevytuntsikka. Jaloissa elämää nähneet crocsit, koska niissä pohja sentään pitää vettä, kumppareissa on (taas) joku palkeenkieli. Eivät ole monivuotisia Hunterit, eivät ole.

Vaan hymyssäsuin puuhastelin, ei tässä enää ole montaa herätystä siihen kun herätään aamulennolle ja lounasaikaan ollaan jo pikkuisen suotuisammassa ilmastossa. Oikein odotan jo sitä hetkeä, kun saan kaupan kassalla viisikymppisestä takaisin ja saaliina on neljä kassillista ruokaa ja juomaa.

Suomalainen Juhannus näkyi kaupoissa (kiukkuisia ihmisiä) ja liikenteessä (kiivaita kuskeja). Lidlin parkkipaikalla oli monta keltaliivistä liikenteenohjaajaa, estämässä suomalaisvenäläistä parkkipaikkamaaottelua riistäytymästä täysin hallinnasta. Onneksi tiedän takareitin Lidlin parkkikselle ja siellä oli taas kerran paikkoja valittavaksi asti. Muutkin paikalliset, ajakaa Wahlforssin kadun kautta.

Hymyyn naamani veti myös Iso-J:n ilmoitus autoasioihin liittyen, mikäli tässä nyt kaikki hyvin käy, pääsen kenties sompailemaan liikenteeseen pikku-J:llä, siitä sitten tuonnempana. Ainoita oikeita autojahan minun (haave)maailmassani ovat J:llä alkavat. Ei niitä kai ole kuin kaksi ;-) 
No on tässä maailmankuvaa avarrettu monen merkin verran, pääasiahan on, että ihmiset ja tavarat kulkevat ongelmitta ja niin on tähän(kin) asti ollut. Mutta jos kerran pääsee herkkukattaukseen niin jo vain se passaa. Voi että. Aika kivaa. Aika näyttää. Iso-J:n kiesi on jo valmistuslinjalla, saapunee Suomeen samoihin aikoihin kuin mekin.

Juhannus on kukkeaa aikaa, pionin peijoonit tietysti pihtaavat vielä vuosikymmenen upeinta odotettavissa olevaa kukintaansa, posahtavat varmaan tiistaina kukkaan kaikki yhtä aikaa samalla hetkellä kuin koneemme pyörät irtoavat kotimaan kamarasta. Mutta sireenit, omput, raparperit sun muut kukkivat kieltämättä ihanassa harmoniassa. Tämä kuva on kännykkäräpsy männäpyhältä, iltamyöhällä saunan jälkeen otettu räpsy. Nyt omenapuut ovat jo kukintansa varistaneet, on kuin lunta olisi satanut. 

Eipä se lumisadekaan suurta kulmain kohottelua aikaansaisi, jotenkin sitä vaan tyytyy siihen mitä taivaalta tulee. Ja sää on kaikille sama, se on tasa-arvoinen.

Kukkii, kaikkialla kukkii

Viikonlopun tehtävälistalta saa ruksata jo monta asiaa pois. Migreenilääkkeet on haettu, Perillisten pankkitilien asetuksia muutettu, kananruokaa kuukaudeksi ostettu, Nassen eväät hommattu, kissojen pussiruuat varastoitu, kissanhiekkaa pienen Saharan verran. Huomenna on Esikoisen viimeinen kesätyöpäivä ja minä käyn puhaltelemassa viimeiset treenit ennen 'korkean paikan leiriä'. Rippijuhlien kiitoskortit kuvaliitteineen postitettu.

Huomenna on Nuorimmaiselle tärkeä päivä, hänen Juhannusheilansa saapuu aamupäivällä. Nuori herra Remu saapuu tutustumaan mahdollisiin tuleviin asuinkumppaneihinsa. Nasse lauman vanhimpana tepastelee jäykkäkoipisena upouudessa kesätrimmissään, Peetu rehvastelee kansainvälisenä naistenmiehenä. Saa nähdä tuleeko Torpalle Tres Amigos vai kuinka tässä käy.

Jännää on kuin kissalla pyykkipussissa!

Mukavaa Juhannusaattoa, missä sitä odotteletkin!

Juhannusheila



tiistai 16. kesäkuuta 2015

Kuvansiirtoja ja hermonmenetyksiä


Munahommilla jatketaan, minä nimittäin munasin ja tyrin oikein huolella läppärini kanssa. Yritän jotenkin olla kauhean nokkela ja fiksu kuvieni arkistoinnissa. Ei kannata.

Totuus on nyt kuitenkin se, että olen tuhannen jumissa kaikkien kuvakansioideni kanssa enkä saa näitä pahuksen helppoja ja fiksuja ohjelmia keskustelemaan keskenään. Silleen, että minäkin pystyisin seuraamaan mitä ne keskustelevat. Ja vieläpä ymmärtämään mitä ne ohjelmat ovat tehneet.

Ei, olen koneeseen kadonnut ja sillä hyvä. Hieman masentaa.
Sain nyt kuitenkin (käsittääkseni) siirrettyä 124 kuvaa paikallisen valokuvaliikkeen nettikaupan kautta kehitysjonoon. Eri kokoja, eri määriä, saa nähdä mitä huominen lunastuskäynti antaa.  Toivottavasti siellä on juuri ne kuvat ja juuri ne määrät joita laskin tarvittavan kiitoskortteihin ja -kirjeisiin, Esikoisen rippijuhlien kuvasato nääs. Kanadaankin on tulossa postia.

Tämä kotiverkkomme sai hieman lisäbuustia kun Iso-J onnistui tyrkkäämään jonkin reitittimen tuvan pistorasiaan. Enää ei tarvitse kohotella läppäriä kohti kurkihirttä vaan nyt Torpan wifi-verkko toimii kohtuullisen nopeasti tuvassakin. Helpotti muuten kuvien lataustakin kun verkko nopeutui. Olin noin tunnin odotellut ja siinä ajassa siirtyi kokonaista 15 kuvaa. Pilkoin määrän pienempiin eriin ja kas, kummasti bitti liikahti.

Masentaisivat myös nämä säät, mutta ei kannata. Ensi viikosta lähtien on takuulla paistetta ja porotusta luvassa, siinä nahka tummuu ja pekoni käryää kun hinaamme talvenkalpeat kinttumme aurinkoon.

Säistä voisi nyt jauhaa ja valittaa maailman tappiin saakka. Tänäänkin on saatu rakeita, vettä, myrskytuulipuuskia, aurinkoa ja hirmuisen hyytävän kylmää tuulta. Kaikki noin vartin välein.

Tälle päivälle tärkeimmät tässä.
Mukavaa illan jatkoa, missä lienetkin!

Hieno Pärskäjuuri



maanantai 15. kesäkuuta 2015

Kaikenlaisia kotkotuksia


Siinä ne nyt ovat, tämän vuoden ensimmäiset (ja minun puolestani viimeiset) kiuruveteläistiput, 11 yhteensä. Nuo samat mustat rouvat olivat asialla viime vuonnakin, kohta meillä on silkkaa mustaa maatiaista.
Seassa kirmaavat myös 6 konetipua, ne ovat ehkä hitusen pienempiä kuin nämä luomusti haudotut, mutta muuten eivät porukasta ihmissilmin erotu.

Kanansilmä sen sijaan erottaa omat vieraista. Heti tulee huspois -elkeitä kun konetipu viipyy juomakupilla pidempään kuin rouvan mielestä olisi suotavaa ja etenkin jos hänen omahautoma perillisensä olisi janojonossa.

Yhdistimme eilen sunnuntaina nämä kaikki tiput kuitenkin samaan parveen. Loppuviikosta ovat toivottavasti sen verran sulkautuneet, että pärjäävät ulkoilmassakin sitten kun kanaemot ne sinne päättävät johdattaa. Luotan, että ne konetiput pötkivät toisten joukossa ja ottavat paikkansa parvesta.

Kukkojahan sitä tuossakin porukassa on enemmän kuin tarvitaan, niille pitäisi etsiä sitten syksyllä uudet kodit tai padat. Nyt on kuitenkin kanaväki varpaisillaan, Evira on tiedottanut Mycoplasmatartunnoista eikä vastuullinen kanaväki kuskaa kanoja mihinkään kunnes tautitilanne on selvinnyt. Jos tilanne jatkuu sekavana vielä syksylläkin, kirves lienee ainoa säädyllinen tapa hankkiutua liiasta siipikarjasta eroon.

Minä en moisesta tiennyt kun nämä kaksi valkoista kaunokaista toin viikonlopun reissulta kotiin, näiden pitäisi olla kiuruveteläisiä, kauniita ne ovat ainakin.


Kanalan kesäasumuksia on järjestelty uudestaan. Silkeille rakentuu ihan oma verkotettu tarha-alue entisen sisään, homma on hyvällä alulla ja laitellaan tällä viikolla loppuun. Silkkikanat majailevat nyt tallissa Töttiksen karsinassa eikä tallia saa tyhjennettyä vuosihuoltoa varten ennenkuin ne pallerot on siirretty ulkoruokintaan.

Tämmöinen pieni laventelinvärinen pölypallo tarttui mukaan taannoiselta Raahen kanakiertueelta, kääpiökochin on rotu, se on kyllä mainiota porukkaa.


Tämä alempikin on kääpiökoch, viime kesän hankintoja. Lisää käppänöitä on tulossa, kaverini hautomakone hurisee ja siellä on kohta h-hetki. Katsellaan niitä tipuja sitten heinäkuun lopulla. Olisi kyllä kiva saada silloin heinäkuussa yksi toisenlainenkin munasolu kasvamaan... siitäkin sitten lisempää kunhan Hispaaniasta kotiudutaan. Ja ei, meille ei ole tulossa iltatähteä. Töttis saa (ehkä) kokea äitiyden ilot *keheheehhee* vuonna 2016.

Tähän vielä loppuun kuva keltaisesta valaasta, että osaakin olla kauhea kuvakulma. Meidän hieno sporttiponi on kuin manaatti. Ehkä se on valevuonohevonen ja oikea laatu paljastuu silloin kun hevonen ei muista näytellä hevosta, vaan on reilusti mitä on. Mene ja tiedä.

Eipä sen puoleen, omakin olomuoto saattaa ensi viikon loppupuolella muistuttaa enemmän manaattia kuin ihmistä, kunhan pääsen kellahtamaan lepolasseen tinto veranoni kanssa.

Nyt minä menen kanalaan, sitten nukkumaan. Pahuksen raskaita nämä viimeiset päivät ennen totaalista irtiottoa arjesta!

Kesäistä viikonjatkoa sinulle, missä lienetkin. Täällä sataa ja paistaa ja välillä tuulee, lämmin ei ole ollenkaan.



sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Katsaus menneeseen



Pikkuisen puhalluttaa tämä tahti jolla päivät kuluvat, suorastaan kiitävät.

Viime sunnuntaina juhlittiin Torpan rippilasta, kaikki sujui hyvin ja astiatkin melkein riittivät kaikille. Kiitos vielä kerran tätäkin väylää mukana olleille. Työlistalla ovat kiitoskortit ja -kuvat. Niiden postileima voi olla Espanjasta mutta haitanneeko tuo?

Viikko kului lähinnä ratin ja penkin välissä, koko ajan joku jonnekin tai jostakin pois. Esikoisen kaulalla olleesta luomesta keskusteltiin lääkäreiden kanssa, olin nimittäin varannut sen poistolle ajan. Lääkäri kuitenkin kieltäytyi poistamasta. Poistetun luomen arvesta tulee nimittäin suurempi esteettinen haitta kuin luomesta itsestään. Luomi on ihan rauhallisen näköinen, siisti ja säännöllisen muotoinen joten sen poistosta päättää Esikoinen itse aikanaan. Toki se leikataan pois jos muoto tai väri muuttuu, toistaiseksi mennään näin.

Peetulle tuli morsian Norjasta saakka, deittalua oli sekä tiistaina, että keskiviikkona ja toivottavasti morsiamella on kotiinviemisinään muutakin kuin kauniita valokuvia sulhasen kotikaupungista. Peetu oli käyttäytynyt erittäin miehekkäästi ja suorastaan hanakasti.

Nuorimmaisella kuumottelee muuan Remu, asiasta enemmän kunhan neuvottelut Iso-J:n kanssa päätyvät molempia osapuolia tyydyttävään tulokseen. Sen verran voin paljastaa, että Remu on söpö, hyvin söpö ja vehnäpullan värinen.

Hevosetkin saivat kauan kaipaamansa pedikyyrin. Ihmepoika Sörsselssonilla on kesäiset tanssikengät ja Töttis hulluttelee paljain varpain.


Perjantaina pakkauduin Äitikullan kanssa siniseen salamaani ja kurvasin Haagaan. Lauantaina juhlittiin kummipojan häitä Mäntsälässä, Sälinkään kartanossa. Mitä kaunein tilaisuus, mitä upein kesäsää. Minäkin vollotin kirkossa vuolaasti, en sitten olekaan aivan niin paatunut kuin kuvittelin.

Hetikohta kakun leikkauksen jälkeen ampaistiin taipaleelle. Matkalla mukaan hyppäsi kaksi kaunista vaaleaa kanaa, kiuruveteläisten parven värisuora alkaa olla täydellinen.

Torpan pihasora ropisi kotiintulokurvauksessa kl. 00.19 eli vain neljä minuuttia arvioitua myöhemmin. Aika pätevästi sitä osaa jo nuo ajoajat laskea.

Viikkoon mahtui myös neljä roimaa salitreeniä, muutama hikinen combat tunti, pari palauttelevaa balancea ja normaalit arkijutut.

Nuorimmaisen viimeinen kesätyöpäivä oli perjantaina, Esikoinen jatkaa vielä ensi viikon.

Nousuviikko on kiireinen eikä ajokilometrejä puutu siitäkään. Iso-J hoitaa työjuttuja koko viikon, sitten tuleekin mukavasti Juhannus ja keskitytään Torpan töihin.

Jaksaa jaksaa!

Heippa taas, missä lienetkin!

Kiireinen on koirakin