lauantai 6. kesäkuuta 2015

Käytöskukkanen

Kieli keskellä suuta

Eilisestä peltopossusta sukeutui sitruunantuoksuinen, kiiltävä kisaponi.

Kaikki sujui niin mallikkaasti, että Ihmepoika ansaitsee kilon porkkanoita ja kokonaisen puskan Käytöskukkasia.

Ratasuoritus oli puhdas eli virheetön nollarata joskin rusetit menivät muille.

Olen erittäin ylpeä, niin on myös ponin omistaja Nuorimmainen.

Juhlavalmistelut jatkuvat, moikka!

Hops
Tarkkana nyt


perjantai 5. kesäkuuta 2015

Pienellä laitolla





Nyt menee elämä jännäksi. Ihmepoika on kyläkisojen listoilla ja huomenna viivalla, ristikkoluokalla alkaa matka maineeseen. Mainettahan on monenlaista, vähemmän mairittelevaa tai ylistävää. Hajuton ja mauton on kuitenkin maine, jota Ihmepoikaan ei voi yhdistää. Ikinä.

Jotenkin pikkuisen ennakkohytinät ovat siihen suuntaan, että kisoista tullaan maineella nopein rata, esteet atomeina. Että niinkuin vanhaan kunnon Kanuunankullaralli -tyyliin, karmit kaulassa ja silleen.
Sunnuntaina sipsutellaan kuulema kuvioliikehdinnän ohjelma, siinäkin voi tulla monta mielenkiintoista momentumia eteen, tuomarin pillinvislauksesta loppukiitoksiin. Joskin pölyn laskeuduttua tuskin kiitoskommentteja heruu.

Mutta ainakin kylällä puhetta piisaa nousuviikollakin. Ja kaikki kokemukset kasvattavat.

Huomatkaapa myös kisatykin tyylikäs camokuosi, ihan itse mudalla tahr... taiteiltu.

Toinen merkillepantava seikka on se, että Torpan kaikki kaksi hevosvoimaa ovat samassa, tänään illalla otetussa kuvassa.

Hommahan meni niin, että eilen Harriserkku lupautui pitkän työpäivän (Orvokin päivän tuulet ja niiden aiheuttamat sähkönjakelun harmit) päätteeksi kyytimieheksi. Niinpä sitten kurvailtiin naapurivaaralle ja napattiin Heidin traikku kytköön. Tamma kyytiin ja matkaan. En tiedä mitkä tuulet puhalsivat korvien välisessä tuulitunnelissa, mutta hevonen marssi koppiin kyselemättä. Ällistyi itsekin omaa nopeuttaan.

Ajomatka sujui vikkelään ja hetikohta päästiin purkamaan. Jossain hirnui joku ja Töttis vastasi. Kohta laitumen suunnalta kuului tuttu kimakka ja raikuva hirnahdus, Ihmepoika kommentoi! Siitä seurasi kahden hevosen välistä keskustelua korkeilla oktaaveilla ja suurella tunteella. Illan ilona olikin roima tinnitus.

Laitumen portilla odotteli komeana pörhistelevä Ihmepoika, iso mieshän se jo on.
Voi sitä jälleennäkemisen riemua, Töttis juoksenteli häntä kaarella, Poni perämiehenä. On hällä ruunaksi melkoiset orin elkeet, hetkittäin jo kävi mielessä mitenkä todennäköisesti ruunaus epäonnistuu.

Illalla Töttis oli laukkaillut ympäri laajaa laidunta jälleennäkemisestä ilmeisen onnellisena, Ihmepoika piti hännästä kiinni, ettei vaan enää pääse karkuun.

Tänään oli tuo tyylikäs maastoutumiskuosi kummallakin.
Pienellä laitolla kisoihin, pienellä laitolla kesämorsiameksi. Voipi muuten olla historian ensimmäinen kerta kun ori kieltäytyy astumasta morsiamen nähdessään, vai mitäpä sanotte näistä tyylinäytteistä?

Ravistan aivosolut kohtaaman toisensa
Kukkiihan se perunakin

Lauantai on tiivistä tekemistä, aamusta noudan cateringin loihtimat eväät ja sitten ihan listan mukaan ruksataan asioita sitä mukaa kun saadaan valmiiksi. Nuorimmainen lähtee hevosenomistajan roolissa kisahoitajaksi, kisapilotti tulee toiselta tallilta.

Esikoinen kotiutui tänään riparilta, kuulema jännittää jo sunnuntai.
Huomenna saadaan myös juhlaväkeä paikalle, loput tulevat sitten sunnuntaina kirkkoon ja/tai kirkonmenojen jälkeen Torpalle.

Iso-J joutuu hoitamaan lauantai-iltana edustusvelvollisuuksia. Joku kiteeläinen pitkätukkien pändi rämisyttää Laululavalla ja siellä pitää sitten heilua Iso-J:nkin. Minä jään ihan sovulla kotiin. On nimittäin pientä laittoa siinä, että tästäkin emännästä ruopataan sunnuntaina valokuviin kelpaava esitys. Rippilapsen äiti kun ei voi ehkä kaikista kuvista livistää.

Mukavaa viikonloppua, missä lienetkin!

Edustushommia, pakko jaksaa




keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Sadetta ja paistetta

Nyt mennään ilman kuvia. Täydennän jos jaksan (eli jos muistan).

Muistiin merkitään seuraavaa:
Nuorimmaisen synttäreitä juhlistettiin kahteen pekkaan Ilosaaren Kerubissa todella hyvien burgereiden äärellä. Minä vetäisin mahdottoman makoisan luomulehmäversion, juustokin oli paikallisen tuottajan tekeleitä. Hyvää oli.

Sankarityttö valikoi listalta ahvenfile-rapukastike -version bataattiranskiksilla ja viimeistä murua myöten katosi annos lautaselta. Yritin hokea 'eat your greens' mutta ne jäivät vähemmälle syönnille.

E-operaattorin puhelinkassista löytyi suklaalevy, kiva kun myyjäkin muisti noin mukavalla tavalla. Pieniä mutta tärkeitä juttuja.

Aiemmin päivällä oli aika päästää mummokissa Justiina ilmavoimiin, sinne lähti nätisti nukkuen. Kehräsi ja hyrritti kunnes uni tuli. Kiitollinen olen kaikista vuosista ja kokemuksista joita tuon kissankehvelin kanssa saimme, monet näyttelytkin kierrettiin ja tittelinä tuollakin kissalla oli Europa Champion, se on melkoisen paljon se.

Illalla teimme visiitin Esikoisen riparille, oli perheilta. Siellä vaikutti kaikki olevan melko mallillaan, pientä ulkopuolisuuden tunnetta kokee kun on aivan ventovieraassa porukassa. Pikkuisen harmittaa, mutta tyttö kyllä pärjää. On ihan kiva, ettei norkoile niissä porukoissa joissa tehdään toisiin vaikutus K-18 -jutuilla. Vaatii melkoista kanttia olla rohkeasti oma itsensä eikä mennä massan mukana. Arvostan!

Piipahdimme moikkaamassa kesämorsian Töttistäkin. Ensin kuikuili Tuiskun takaa, lopulta lähti lämpystämään juomapaikalle jossa hän suvaitsi suoda meille hetken aikaansa. Kolme vadelmavenettä katosi kitusiin sukkelasti ja sitten hän poistui takaisin laumaan. Kaunis ohut kesäkarva on vaihtunut ja tuttu ilmiö, hopeanväriset peitinkarvat kankuilla ja kyljissä. Kaunis hevonen. Mikäli onni on myötäinen, tamma muuttaa huomenna Ihmepojan seuraksi. Josta on muuten kasvanut yhdessä yössä Iso Mies, yksin laitumella. Onneksi kahdessa viereisessä lohkossa on hevosia eli ei tämä urho yksin preerialla vaella.

Täydellinen päivä oli kyllä tämä kesäinen keskiviikko. Heti aamulla oli reipashenkinen liikuntatuokio, ensin tunti koutsin kanssa laatutakuutreeneillä ja sitten päälle pääkopan tuuletusta bodycombat -tunnin merkeissä.

Illan viimeisiin askareisiin eli haudankaivuuseen kiirehdin kilpaa sadepilvien kanssa. Selvisin kuivin jaloin. Viisi kissaa siellä nyt rivissä pötköttää, kaksi lähti vanhuuttaan, kolme liian aikaisin.

Säiden puolestakin päivä oli erittäin vaihteleva. Kaikkea saatiin, pistävästä auringonpoltteesta hirmumyrskylukemissa riehuneeseen tuuleen. Tuuli irroitti kasvihuoneesta kaksi kattopanelia ja piha on tukossa salavanoksia. Vettä on tullut vaihtelevasti, välillä monsuunisateena, välillä tihkuna.
Sähkökatkoksia on ollut kaksi, toinen kesti kuulema vartin, toinen minuutin.

Sekavaa, eikö totta? Nyt ei liikahda ajatus enempää, petiin on paras suunnata. Iso-J yöpyy Puijontornin mäellä savon ytimessä.

Huomenna lisää, piirakoita nyt ainakin paistetaan.
Kivaa torstaita, missä lienetkin!




tiistai 2. kesäkuuta 2015

Liljan kukko, tulipunainen

Prunus tenella

Hopsanhei, viikko kiitää vinhaa vauhtia, hädin tuskin ehdin napata tiistaita liepeestä kun jo meinasi sekin karata. Tämä eka kesälomaviikko on täynnä vauhtia ja tapahtumia. Sen kyllä sanon, että jahka näistä kesäkuun vauhtiajoista selvitään Hispaanian koneeseen, huokaisemme koko perhe äärimmäisen pitkään ja syvään.

Esikoinen on riparilla, tänään toimitin hänelle sinne kyynärsauvat koska oli lonksauttanut nilkkansa turvoksiin.

Nuorimmainen painaa kesätöitä, hymyssä suin ja dollarin kuvat silmissä kiiluen. Huomenna hakee synttärilahjansa E-operaattorin yritysmyynnistä, sitten ollaan omenaklaania koko poppoo paitsi Iso-J joka on nokiamiehiä maailman tappiin saakka.

Äitikulta polkee koneellaan Herrasväen eteiseen verhoja, kangaskaupan verhojono ylti yli Juhannuksen joten pakkohan ne oli ottaa mukaan, että saadaan sunnuntain juhliin. Väliovia ei ehditä maalaamaan valmiiksi asti, toivottavasti juhlaväki kykenee kulkemaan ovista vaikka karmit ovatkin maalaamatta.

Konditoriaan jätin tilauksen maanataina, kannatan naapurikunnan naisyrittäjää. Kovasti on suositeltu paikka ja pätevän tuntuinen emäntä siellä ohjaksissa joten ihan huoletta olen kakkujen suhteen. Torstaina rykäistään karjalanpiirakkatehdas tulille tässä meidän tuvassa, on isompi uuni ja väljemmät tilat kuin Äitikullan kyökissä.

Kukkii kukkii

Pohojammaan kasvituliaisia en ole isommin päässyt käpälöimään. Eilen jemmasin multiin Kartanonpionin ja pari muuta. Se pääsi oikealle paikalle. Minulla on ollut yhdessä sisäänkäynnin penkissä tyhjä neliö jo kauan, nyt se sitten kirkastui mitä paikka on vailla. Pioni istuu nyt siinä Torpan symbolina ja toivottavasti viihtyy vielä perikunnan ilonakin.

Tämän illan harmituskertoimet veti tappiin liljapuskassa kökkinyt liljakukkoyhdyskunta. Punainen perhana joilla oli varsinainen lystinpito meneillään, arvaatte varmaan mitä tarkoitan. Keräsin kaikki ja huuhtelin tulikuumalla vedellä viemäriin. Niin käy punakukoille täällä. Ikinä, koskaan ennen, ei ole meillä liljakukko hillunut ja lähtö tulee nytkin. 

Sain ulkoilutettua kameraakin, mutta nyt ei enää jaksa kuvasaalista purkaa. Ehkä lähipäivinä. Kuvasin uusia kanasiakin, niistä lisää tuonnempana.

Koko loppuviikolle on luvassa kaikenlaista haipakkaa, Töttiskin pitää siirtää Ihmepojan luo. Ihmepojan tyttöystävä (se tumma) lepuuttaa tallissa kaviokuume-epäilyn takia ja laidunkaverin paikka aukeni valitettavasti tällä tavoin. Olin suoraan sanoen unohtanut koko hevosen, siellä se on Heidin laumassa möllöttänyt ja tuskin on kotiin kaivannut kun Tuisku on niin ihana.

Nyt pitkä puhallus, verenpainetta tasaava huokaus ja sitten vähän huomisten synttäreiden valmistelujuttuja. Nuorimmainen vanhenee ensi yönä yhdellä pykälällä. Neljätoista vuotta sitten piti muuten haipakkaa, tuli ns. lentävä lähtö kotoa ja tenava oli maailmassa noin puolen tunnin kuluttua siitä, kun tarrasin Naistenklinikan ovenkahvasta kiinni. Ei ollut aikaa täytellä papereita eikä jaaritella joutavia.

Huoh. Aika rientää. Niin minäkin.
Keskiviikkona on kuulema syytä pitää hatuista kiinni, tuulta ja töhinää on luvassa. 
Heipat sulle, missä lienetkin!


Nätti se on


sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Toukokuun viimeinen viikonloppu

Lauantain aamupannu

Kiesin matkamittariin kertyi tuhannen ajettua kilometria ja paljon mukavaa muistojen reppuun.
Perjantaina kolmen maissa kurvasimme Nuorimmaisen kanssa kuutostielle, Suuri Kanarundi alkoi. Liikehdimme liukkahasti halki Savon synkeiden metsien, pohjanperän selkosille. Vihannin korkeudelta kyytiin nousi kaksi kääpiökochin kananeitoa, Laventeli (savunharmaa) ja Milla Magia (musta).

Majakarin pihaan kurvasimme hitusen vajaata iltayhdeksän. Siellä Maestro väänsi viimeisiä ruuveja kesäkanalan eli Kukkenheimin ikkunanpieliin. Luovutin kiuruvetisen kukon rouvineen, tehotytöt ja Korvapuusti -kukon teinivaimoineen Titan ja perheen hoiviin.

Lauantaiaamun pikkutunneille saakka istuttiin jutustelemassa, aika todellakin rientää kun on mukavaa. Laatu korvasi määrän unen suhteen, lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja suloisena. Istuksin kaikessa rauhassa vanhojen kuusten katveessa ja nautiskelin mukin jos toisenkin ehtaa hyvää pannukahvia. Tita ajeli rallia kodin ja koulujen välillä.

Tita kaiveli kasvistostaan aarteen jos toisenkin, Torpalle lähti purkkitolkulla vuokkoja, punahattua, vaahteroita ja muita ihanuuksia. En edes yritä muistaa kaikkien nimiä, hienoja kasveja ja paljon harvinaisuuksia.

Sitten siirryimme Särkän perennataimistolle, tuo kasviharrastajien aarreaitta on vuosien aikana hioutunut yhä vain upeammaksi käyntikohteeksi, siisti, jämpti ja selkeä esillepano ynnä vaikuttavat istutusalueet tarjoavat hengästyttävän elämysvalikoiman. Minulle kertyi kolme korillista taimia, vähän sitä sun tätä ja muutama ekstraherkku. Kartanonpioni pääsi vihdoin kyytiin, samoin viiniköynnös. Paljon jäi seuraaviin kertoihin, yhtään puuvartista ei nyt mukaan mahtunut.

Lähtökahvit Titan luona ja sitten oli aika huiskuttaa hyvästit. Kiitos kuomaseni yösijasta, seurasta, kasveista ja vertaistuesta. Onnea matkaan kanojen kanssa kohti Munamummon uutta tulemista.

Aamukahvimaisemat

Teimme pienen pyörähdyksen Oulun liepeillä, Tupoksessa. Sieltä kyytiin nousi kolme kopallista kanoja. Paikalliselle tuttavalleni Mille fleur -kanoja ja kolme tipua, meille silkkikana ja kukko (joka etsii uutta kotia).

Monen kurvin ja kiemuran kautta pääsimme perille Sotkamon Nuasjärven rantamökille jossa toinen Toverini 'nuoruudessa ja hulluudessa' odotteli illalliskattauksen kanssa. Oi onnea, olipa ihana istahtaa taas kerran valmiiseen pöytään ja syödä kesän ensimmäinen kattaus ulkona.

Seuramiehinä pörräsivät hassut putkiluuaddiktit koiraherrat ja vain maltillinen määrä sääskiä. Kaksi joutsentakin läpsytteli rantaviivan suuntaisesti kohti kesää ja uusia seikkailuja.

Jälkiruuaksi poikkesimme lähistölle katsomaan Villeä ja Kallea, kahta rakastettavaa ja hurmaavaa kilipoikaa. Enpä tiennyt, että ne näin suloisia ovat. Ja kun nuorena kastroidaan, kauhea pukinhajukin jää ilmestymättä. Harvoin ovat tennareideni nauhat olleet yhtä puhtaita kuin näiden tyyppien käsittelyn jälkeen, tulivat syliin ja rrrrrakastivat ihan hurrrjasti.

Samassa talossa asusti myös hilpeä joukko tipuja joita ihastellessa vierähti tovi ja toinenkin.
Yllättäen tässäkin majapaikassa aika sai siivet ja yöpuulle vetäydyimme kellon käydessä kahta. Nukuin kuin tukki ja possu, pyhäaamu oli vanhentunut kymmeneen kun könysimme sängystä valmiiseen aamiaiskattaukseen. 

Pusu pukilta
Pää kuin poutapilvi
Kooste

Sielu ja mieli virkistyneenä pakkauduimme autoon puolen päivän jälkeen ja taas piti vilkuttaa hyvästit. Nuorimmainen hyrisi tyytyväisyyttään, kummitäti näes yllätti synttäreitään keskiviikkona juhlivan Perillisen mykistävän mieluisilla lahjuksilla. Kiitos vielä kerran, oli ihanaa nähdä ja jutella, höpötellä ja hihitellä. Pitkä tie on taivallettu niistä kahdeksannen luokan vuosista jolloin päädyin samalle luokalle, oh my, my oh!

Kotimatka huiskahti vikkelästi kohti Karjalan kunnahia, kotiin Torpalle saavuimme pikkuisen jälkeen kolmen. 

Täällä olivat asetelmat muuttuneet, Esikoinen on rippileirillä luomassa omia muistojaan.
Äitikulta on saanut kylvökset päätökseen ja Iso-J hosunut apupoikana siellä sun täällä. Täytyy tehdä pieni kierros pihalla ja syynätä tilanne. Nuorimmainen valmistautuu ensimmäiseen kesätyöpäiväänsä (teki eväät ja nyt lakkaa kynsiään) ja minä yritän taas palata arkeen joka on (onneksi) tulevina viikkona vähän vähemmän aikataulutettu. Tekemistä ja ajamista kyllä riittää.

Leppoisaa pyhäiltaa, missä lienetkin! 

Kotona

PeeÄäs:
Perillisten koulutodistukset olivat mykistävää luettavaa, ysiä ja kymppiä, muutama kasikiemura. Hyvin ne vetää, mokomat. Ei kyllä minun nuoruudessani tuommoisia todistuksia kotiin tuotu...