lauantai 16. toukokuuta 2015

Himmel... Himmeli! Hilfe...


Himmelin osat valmiina lajitteluun
Inventoitu, lajiteltu!
Nuotit on annettu
Ruokatauon paikka
Nuoresta vanhaan, kaikki apu lasketaan
Harjakorkeudessa!
Tästä jatkuu pyhäpuhde!

Eipä mulla juuri nyt muuta.
Hirvee nälkä, ehkä nyt on illallinen tienattu? Hapanta on lasillinen ja pihvit paistettu. Syönnin päälle saunaan ja veikkaan, että raitisilmamyrkytys hoitaa loput eli emännän vaateriin suhteellisen sukkelaan.

Se on kyllä pakko mainita, että ihmeen sopuisasti sitä liki 20 vuoden jälkeen tämmöisenkin himmelin värkkää. Vain pari kertaa teki mieli tunkea kourallinen ruuveja asennuskumppanin kitaan. En kysy mitenkä asennus hänen mielestään meni. Ei se uskalla vastata.

Työmaa odottaa nyt yön yli, aamulla nähdään!

Mukavaa lauantai-iltaa, missä lienetkin!







perjantai 15. toukokuuta 2015

Osaman lapanen


Rakas Päiväkirja, on tullut tämän päivän vuoro. Päivän jolloin Torpan eläinkunnasta viimeinenkin järjen valon pilkahdus on sammunut. Puff. Meni jo. Ja pimeys laskeutui, tyhmyyden riemuvoitto.

Juuri kun alan joten kuten toipua eilisen lätkämatsin 'tuomarilinjasta' ja Leijonalauman valitettavan aikaisesta kotimatkasta joudun kohtaamaan tämän surkeuden päivän. Meidän Osama, siis Oscar -kissa, on löytänyt lohdun lapasesta. Se reppana kanniskelee lapasta ympäri Torppaa.

Lapanen on ollut menossa talvivarastoon jo hyvän aikaa, mutta Osama ns. söi kuormasta ja otti omansa. Onko kyseessä morsiamen ryöstön kissamainen versio vai mikä, ei voi tietää.

Kun kyselin Oscarilta, että mitenkä meni kosiohommat noin niinkuin omasta mielestä, tämä konsulttiketjuun siirtynyt katti katseli rakkauden sumentamin silmin ja kehräsi, hurrpuurrrrhuurrrrpurrr.

Ei käy elämä tylsäksi näillä selkosilla ei.

Tämä älyvapaa kuva on pakko laittaa, siinä ne meidän hiirikissat vetävät latzia ja tähtimisseä niin, että rouske käy.

Ulkona hiiret, myyrät, rotat ja päästäiset riekkuvat kirjaimellisesti kuin pellossa ja nämä loikovat uuninpankolla, lapasen kanssa tai ilman.

Ulkona meni tämäkin ilta, ihan pihalla oltiin ja ihan mielellämme. Sää on mitä mukavin, aurinko paistoi eikä tuullut. Aamupäivän sadekuurot olivat painaneet koivun siitepölyt maahan ja oli helppo hengittää.

Yksi pikkuinen jobi poiki toisen ja siitä se idea sitten lähti. Kunhan tästä tokenen, laadin pitkästä aikaa pihakatsauksen.

Nyt ei jaksa, ei pysty eikä kykene. Väsyttää aivan liian paljon.

Pari kuvaa kumminkin tähän loppuun, vinksahtaneita juttuja Torpan mäeltä.
Mukavaa perjantai-illan jatkoa, missä lienetkin.









torstai 14. toukokuuta 2015

Arkipyhän iloja


Ensin tähän alkuun Päivän Kuva. Valitettavasti ei ole oma otokseni eikä oivallukseni, mutta kyllä on kuvaaja osannut keskittyä olennaiseen. Iso peukku tälle.

Nämä arkipyhät ovat kyllä kivoja. Mukavasti katkaisee viikon ja tuo tilaisuuden keskittyä kotihommiin. Paljonhan pihallakin taas aikaansaatiin, joskaan Kasvihuoneilmiö ei vielä edistynyt. Nyt kun sitä ympäröivät hommat alkavat olla hoidetut, päästäneen ihan asiaankin. Viittaan näillä ympäröivillä hommilla mm. ruohon paikkausta, voikukkien kitkentää, haravointia ja muita kosintarituaaleja joiden avulla päästään lähelle kohdetta ja suoraan sanoen, kerätään rohkeutta itse työhön ryhtymiseen.

Onhan se ihan hel-ve-til-li-nen savotta. Pari litteää pahvilootaa täynnä levyjä, metalleja ja ruuveja, kiskoja, putkia ja muuta suljua joista vain lehmänhermoinen poikkeusyksilö saa loihdittua kasvihuoneen.

Muutama istutushommakin on tehty ja kitketty metrikaupalla juolavehnän ja vuohenputken juuria. Ja pahuksen voikukkia.

Huominen pitäisi vielä pusertaa muita hommia ja sitten se on hiljennyttävä niiden kasvihuoneen osien äärelle. Huoh.

Nyt en kuitenkaan vielä hiljenny mihinkään vaan siirryn kisakatsomoon, kohta pelataan lätkää niin maan perusteellisen tosissaan. Onneksi ne ruotsalaistunarituomarit saivat 'ansionsa' mukaan ja toinen istuu jo koneessa, toinen on varmaan vielä jossain kriisiterapiassa diskuteeraamassa.

Jännää illanjatkoa, missä lienetkin!



tiistai 12. toukokuuta 2015

Hämähäkki väärinpäin

Hämis (kuva netistä)

Pienyrittäjän työpöydän nurkassa on hurissut hautomakone viime perjantaista saakka. Laitoin sinne 10 maatiaiskanan munaa. Munia pitää kääntää kaksi kertaa päivässä, yritän pitää kääntöajan noin 12 tunnin välein.

Tänään oli ensimmäinen Suuri Päivä, itäneisyyden tarkistaminen läpivalaisulla. Eli vähän niinkuin ultraus. Tarvikkeina oli tehokas otsalamppu, se todellakin riittää. Netistä saa ostaa läpivalaisukynälamppuja, mutta kyllähän muukin tehokas valonlähde passaa.

Tähystyksen tulos: 9/10 oli itänyt. Kaikissä köllötti hämähäkki oikein- tai väärinpäin. Eli eivät meidän kukot mitään turhia tuhkamunia ole, hyvin on hommat hoidettu.

Yksi muna sai kylkeensä kysymysmerkin, katson sen vielä uudelleen ja jos mitään ei näy, nakkaan kompostiin.

Sukupuoltahan ei tiedä ennenkuin kuoriutunut räähkä joko munii tai kiekuu. Meillä on ollut näitä outoja lintuja niin paljon, että en enää sano kanaa kanaksi liian aikaisin.

Hassuintahan tässä on se, että samaan aikaan kanalassa yhdellä savolaiskanalla on allaan 3 itänyttä munaa, toisella 6. Että liki 20 piiperoa on tulollaan. Uhh, mihinkä minä kaikki ne kukot tungen?
On kuitenkin hyvä, että kananhautomiakin on tulossa, saan nämä konehaudotut ujutettua sinne sekaan. Täytyy vaan merkata jollain nilkkahilulla konepenskat erikseen.

Voi että, hauskaa kun noin hyvin lähtivät kasvuun!

Tässä vielä kanan kehityskaari kuvamuodossa:


Torpan rauhaan ei mitään erityistä kuulu. Töttis lähtee deittailemaan vasta heinäkuussa, sitten kun ollaan palattu Hispaaniasta. Ehkä parempi niin, on nimittäin seuraaville viikoille hulinaa ja töhinää kokolailla kiitettävästi.

Kissat jaksavat yllättää, päivittäin. Tai siis Felix, Oscarhan on kiltti ja hiljainen poika. Felix on se, joka istuu eteisessä ja tuijottaa jännittyneenä kengänkiillotuskonetta (kyllä, meillä on semmoinenkin). Se täppää koneen käyntiin tassulla ja katsoo kuinka kone hurisee ja pyörii. Ja taas. Ja taas. Ja taas.

Lisäksi se on oppinut, että tulee jännä ääni kun vessassa painaa huuhtelunappia. Aivan lumoutuneena se hönö istuu pytyn kannella ja kuuntelee kun alla kohisee. Tulemme varmasti hämmästymään seuraavan vesilaskun suuruutta.

Sää kääntyi sunnuntain paisteen jälkeen tylsäksi. Tuulee vinhasti ja välillä ripeksii vettä. Kasvihuoneprojekti ei ole edistynyt sunnuntain jälkeen, eihän tuolla myrskyssä heilu hullukaan saati kasvihuoneen pystyttäjät.

Oma kiesi sai tänään uuden rengassarjan alleen, kieltämättä oli kiva ajella kotiin ja pitokin on varmasti parempi nyt kun on tuoretta kumia alla.

Viikko etenee, kohta täytyy tehdä kakkutilaukset kesäkuun juhliin ja miettiä muutenkin juhlakuvioita. Jonkinlainen juhlakolttu pitäisi varmasti laittaa, pätkääkään ei kiinnosta sovituskopeissa äheltäminen koska se ei todellakaan ole vahvin lajini.  Onneksi koltulle on käyttöä peräti kahtena peräkkäisenä viikonloppuna, ei jää kertakäyttömekoksi.

Näillä mennään, palataan taas!
Kannusta Leijonat voittoon, missä lienetkin!!



sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Kakkua ja kivitöitä

Suut makiaks

Oi että, tämmöiset suloiset sunnuntait ovat kyllä niitä elämän hohtohetkiä. Ihana päivä aamusta alkaen. Retuuttivat aamiaistarjottimen yläkertaan, joka-aamuisen myslimössöni korvasivat ihanat lohivoileivät ja kahvi. En voisi kiitollisempi olla. Ja hortensia tuli, eivät luovu perinteisestä Äitienpäiväkukasta vaikka miten pyydän. No onhan se hortensia kaunis, tykkään kyllä.

Kun aamupalasta oli selvitty, siirryimme ulkokattaukseen Äitikullan vohvelibaariin. Aurinko Armas jaksoi paistaa ihan koko päivän ja hupparit sun muut ylimääräiset vällyt siirtyivät oitis narikkaan. Ihan oli t-paitakeli.

Sieltä olikin hyvä lyllertää pullean vatsansa kanssa kasvihuonetyömaalle. Tänään tehtiin kestopuusta lattiaritilä, ensin yksi iso joka sitten katkaistiin kolmeen ritilään. Niitä on kätsä liikutella huoneesta ulos pesuun jos tarvis. Kuvassa homma on vielä vaiheessa, lankut on vasta aseteltu suunnilleen omille latusilleen.

Iltapäiväkahvilla olikin yläkuvan suklaamansikkakakku jonka Nuorimmainen ihan itse värkkäsi alusta loppuun. Mansikkaruusun veisteli keklumestari Esikoinen. Ovat ne taitavia, ryökäleet. 

Hyvin suunniteltu ja niin edelleen

Tarkempi katsoja huomaa kivikokoelmia kasvihuoneen molemmin sivuin. Tuonne taakse Iso-J värkkäsi varsinaisen pirunpellon. Koko pitkä matka on kivetty etureunastaan. Hevostarha on ehtymätön kivien syntylähde, sieltä saa vaikka minkä kokoista murkulaa niin paljon kuin jaksaa kantaa. Otan kuvia lähempää kunhan päästään sitä puolta ajattelemaan. Kasvihuoneen pohjatyöt on nyt tehty sisältä ja ulkoa. On sorat, suodatinkankaat ja nurmen rajaukset. Eipä tarvitse kitkeä, kunhan vaan haravalla vetelee soraan somat kuviot. Kasvihuoneen eteen toki tulee laattaa ja muuta rekvisiittaa, sitten aikanaan.

Seuraava urakka onkin aloittaa himmelin kasaus. 

Lauantain töistä on tietysti mainittava puukuorman riiheen pinoaminen. Minä ja Perilliset tehtiin noin 5 tiukkaa pinokuutiota, siinä on saunapuuta kesäksi. Tänä aamuna tuntui kieltämättä selkä ja persaus hieman 'kireältä', jalkalihakset lyhkäisiltä ja muutenkin eteneminen oli hidasta ja kankeaa. Mutta onpahan klapit siellä missä pitääkin.

Lauantain hommia (kasvihuonetyömaalla) hidastivat kaksi kaupunkireissua. Ekalla käytiin Iso-J:n kanssa kahdestaan tekemässä asiakkaalle yksi esillepano joka on vielä(kin) vaiheessa. Tokalla Iso-J ja Perilliset kävivät keskenään, minua ei sille reissulle huolittu mukaan. Ostivat hortensian ja muita lahjuksia.

Nuorimmainen kerkesi lauantaina humputtelemaan Ihmepojankin kanssa, oli kuulema ollut mukavaa ja kivaa. Minulta jäivät hevoshommat täysin paitsioon, olihan se mielessä päästä maastoon Töttiksellä mutta kun ei joka paikkaan veny niin ei veny.

Nyt alkaa päivän ulkoilma-aktiviteetit painaa silmäluomissa ja iho kihelmöi, kevätaurinko on kuumottanut oikein kunnolla. 

Alkava viikko on aikataulullisesti melkein normaali paitsi Helatorstai taas sekoittaa pakkaa. 
Siitä sitten lisää tuonnempana. Kunhan nyt maanantaista selvittäisiin.

Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin!

Kaikille äideille onnittelut.

Omena kukkii jo !