perjantai 8. toukokuuta 2015

Pönttö pöhisee

Munat muhimassa

Piti tämäkin päivä nähdä, se on nyt keinoemo hurisemassa pienyrittäjän työpöydällä ja merkityt munat haudonnassa.

Onhan se ihan höntin hommaa koneella hautoa, kun pesissä kököttää kaksikin maatiaismammaa munien päällä. Kokeilen nyt kun tilaisuus tarjoutui. En sentään oma hautomakonetta hommannut, yhden haudotuksen konevuokra on kokonainen kymppi, joten toki minä tilaisuuteen tartuin.

Työpöydällä ovat siksi, että koneeseen pitää lisätä vettä (kosteus on tärkeää) ja munia pitää kääntää kahdesti päivässä. Neljäntenä haudontapäivänä munaset pitää läpivalaista ja poistaa ne, joiden sisältä ei löydy 'hämähäkin seittiä' eli sellaista rihmastomuodostelmaa josta parin viikon aikana muotoutuu elävä kanantipu. Nuo meidän kukot kun ovat semmoisia hosuleita, ei voi olla varma ovatko kaikkia munia hedelmöittäneet. Laitan sitten vaikka uudet munaset poistettujen tilalle.

En sen kummemmin valinnut munia, vaikka jotkut tietävätkin, että suippopäiset ovat kukkomunia ja mahdollisimman pyöreät kanaversioita. Ihan sama, tuli mitä tuli.

Konehaudottuja tipuja saa kyllä hyysätä ihan mahdottomasti, täytyy pitää lämpölampun alla ja muuta. Jossain vaiheessa ne voi yrittää ujuttaa kanalaan. Yleensä nuo maatiaiset ovat vallan hyviä lastenkaitsijoita ja paapovat pikkuisia huolimatta siitä kenen hautomia ne ovat.

Vähän ylimääräistä hupaa tähän kohtuullisen kiireiseen kevääseen.

Tänään olikin varsinainen trafiikkiaamu. Aamulla kävi hautomakoneen toimittaja, sen jälkeen kävin kyytimässä Esikoisen viimeiseen TET-viikon työpäiväänsä, kurvasin kotiin ja vastaanotin halkotoimituksen. Peittelin klapit pressun alle, tänään ei todellakaan tehdä ensimmäistäkään pinomottia. Sitten tuli Polygonin kosteuskartoittaja tsekkaamaan lämminvesivaraajan putkiliitoksen vuotokohdan. Luojan kiitos, märkyyttä oli vain yhden lattiakaakelin kohdalla, kämmenen kokoinen läntti sementtipohjassa. Varaaja pitää tietysti uusia, mutta mitään paniikkiremonttia ei käsittääkseni ole nyt luvassa. 

Siinä välissä skannailin auton tilaussopimuksesta allekirjoittamani version takaisin myyjälle ja totesin, että olisi syytä vähän tutustua tämän Macin sieluun, en nimittäin saanut skanneria toimimaan omalla koneella. Piti nöyrtyä ja hoitaa homma iänvanhalla Acerilla. Onneksi se sentään toimi kuin se klassinen junan vessa.

Kemialliset aseet

Seuraavaksi tulikin jo kiire, piti kurvata kaupunkiin koska oli sovittu treeni koutsanderin kanssa. Koutsi oli nilkkuna (polvessa jotain) mutta se ei todellakaan tarkoittanut kevennettyä treeniä minulle. Ehei. Kyllä kyykättiin kaikissa mahdollisissa variaatioissa ja tietysti triplasarjoina kaikki. Eivätkä painotkaan olleet ihan keveimmästä päästä. Ja toistojen määrä, kolme sarjaa ei todellakaan riitä, tehtiin neljä.

Hiki virtasi korvissakin. Mutta kyllä sielu taas lauloi, on ihanaa kun pystyy ja jaksaa!

Kotipäivää viettänyt Nuorimmainen oli leiponut aikansa kuluksi Hanna Tädin kakkuja ja hitsin hyvä resepti hänellä onkin.

Kotona kävin siis kääntymässä ja nappasin Äitikullan ja Nuorimmaisen kyytiin, haettiin Esikoinen töistä (ei olisi lähtenyt millään pois) ja ryysättiin ruokakauppaan, pahimpaan perjantairuuhkaan tietysti.

Onneksi siitäkin selvittiin, nyt on Torpassa rauhallinen hetki (teinit toki nahistelee taustameluna).
Ulkona satelee hissuksiin kevätsadetta, piha vihertyy kaikkialla ja nyt on koivuissakin jo hiirenkorvat.

Arvelin pienen palauttelevan kävelylenkin heittää ja sen jälkeen painua yöunille, huomenna armo uus. Ja se kasvihuoneen laitto pitäisi aloitella.

Tuosta koirien kemikaalihommasta vielä, kyseessä on melko uusi lääke, ilmeisesti viime vuonna tullut markkinoille. Lupaa noin 12 viikon suojan niin, että punkki kuolee neljän tunnin sisään lääkittyä koiraa puraistuaan. Käytännössä koirahan on siis se kemiallinen ase, punkkien kannalta. Yhden, alle 10 kg:n painoisen piskin hoitoon riittää yksi pilleri ja se maksaa reilut 20 €. Ei todellakaan paha, etenkin kun ne pirun punkit heittävät veivinsä samoin tein eivätkä karkaa minnekään lisääntymään.

Muutama tuttava on jo kommentoinut käyttäneensä tuota lääkettä koirillaan viime kesänä, ilman sivuvaikutuksia. Kissoille laitan perinteiseen tapaan litkut niskaan jos ne ylipäätään pääsevät ulos.

Mutta nyt, nyt se on kuulkaas Hirnakalla lepo.
Morienttes, missä lienetkin!



torstai 7. toukokuuta 2015

Näitä päiviä kun...

Skyrsyömärit

Tämä on niitä päiviä joista ei oikein ota tolkkua. Aamulla päätä jäyti ikävä päänsärky vaikka nukuin pitkät ja (tietääkseni) katkottomat yöunet. Kahvin vähyyttäkään ei voi syyttää, sillä ennätin hörppiä kolme mukillista vahvaa Löfbergsiä ennenkuin tuli aika rykäistä kiesi tulille ja suunnata kaupunkiin.

Onneksi oli aikaa käydä venymässä Balancessa ja sinnehän se päänsärky jäi, hetkeksi.
Kotimatka sujui sukkelasti koska Kirkkonummelta tuli puhelu, melkein ajoin bensatankistakin ohi siinä rupatellessa. Olipa kiva, kiitos vielä kerran.

Tänään pitäisi säätiedotuksen mukaan sataa. Taivas on pilvessä ja ilma on lämmin. Melkein semmoinen ukkosta edeltävän hautova. Eilen tuuli niin paljon, että tukasta lähti väritkin, tänään ei liikahda lehti... eikun oksa. Lehdet puhkeavat puihin varmaan huomenna. Ihan ovat jo hilkulla, lehtikuusessa on jo pienet sudit.

Tämä on myös niitä päiviä kun mitään ei saa aikaiseksi, mistään ei saa otetta ja ajatuskin pätkii. Pitäisi maksaa laskuja, pitäisi tehdä vähän kuvahommia, pitäisi purkaa kameran muistikortin kuvat, pitäisi siivota (Iso-J tulee kotiin) ja kaikkea muuta tylsä -kategorian juttuja. En tykkee.

Nyt jos koskaan olisi kiva saada vaikkapa Veikkaukselta puhelu, jotta olisi lunastamaton jättipotti kuitattava tai edes posti voisi tuoda jotain kivaa. Tuskinpa tuo, plussapistesetelitkin tulivat jo aiemmin tällä viikolla.

Autokauppiaskin oli yrittänyt tavoitella, mutta ei vastaa kun yritän kilautella. Varmaan olisi tarjonnut jotain herkkujen herkkua vuodeksi (veloituksetta) testiajoon. Josta tuli mieleen, että kiesiin piti ostaa uusi kesärengassarja. No, ehkä niillä voi vielä seuraavat kuusi vuotta kurvailla, ei näistä autokaupoistakaan taida tänä(kään) vuotta valmista tulla. Nää on vähän kuin hallitusneuvottelut, tällä hetkellä tilanne on se, että neuvotteluosapuolten näkemykset ovat sangen kaukana toisistaan ja valtiovarainministeri purskahtaa kyyneliin hetkenä minä hyvänsä. Oppositio huutelee omia kommenttejaan väliin, eikä kukaan jaksa ketään. Toisaalta verottaja vaatii käsi ojossa kuukausittaisia osinkojaan ja pahan päivän varallekin pitäisi säästää.  Olkoot.

(se joka ei ymmärrä pientä sarkastista virettä tekstissä, voi siirtyä vaikka pelaamaan jotain Älypää -visaa)

Huomenna on onneksi taas perjantai, luvassa roima gluteusjumppa koutsin kanssa ja muita viikonlopun valmistelevia juttuja. Jos säät suinkin sallivat, kohoaa Äitikullan lasipalatsi korkeuksiin. Josta juurikin muistin, että pitää mennä heti inventoimaan riihessä säilötyt kakkosneloset ja etsiä joukosta 4-6 kpl kakkoskakkosta.

Huomenna tulee myöskin 7 mottia saunaklapia, eiköhän niillä päästä pitkälle saunanlämmityksessä.
No, ne on huomisen juttuja. Tänään on edessä vielä yksi kaupunkikeikka ja päätäkin taas jäytää.

Olisi kyllä kätevää, jos voisi pikakelata näiden tylsien päivien ohi ja siirtyä suoraan tehokkaaseen toimintaan.

Hohhoijaa, tulipa tämäkin säälittävä marina valmiiksi. Kiitos ja anteeksi, tämä vaan on näitä päiviä.
Parempaa iltapäivää, missä lienetkin!

*kehheheehehhhee*

PeeÄääs: no johan pomppas, Iso-J tilasi tänään auton. Kyllä kannatti pyytää useammasta paikasta tarjous, pelkät korot olivat 1,5-4,6 % Ei siis ole vaikea arvata, että kaupat tehtiin etelän kauppiaan kanssa, tarjosi parhaan hyvityksen nykyisestä ja parhaan diilin muutenkin. Paikallinen saa nyt luvan järjestää minun kiesiasiani kuntoon. Heinäkuun lopussa on Iso-J:n kuljettimen toimitus, ja se on sitten iso. Se auto siis, tarvittaessa kyytiin mahtuu 7 henkeä eli pienyrittäjä voi vaikka pimeää taksikeikkaa heittää jos elämä ahtaaksi käy (vitsi). Omastani en vieläkään mitään tiedä, katsotaan nyt. Yhteisymmärrys auton kokoluokasta meillä kuitenkin on, joten kyllä tästä vielä valmista tulee. Pitäisi vaan malttaa olla kärsivällinen.

Ja sitten taas elämä pisti asioita vähän mittakaavaan. Sain tuossa varovaisen kyselyn olenko kunnossa. No olenhan minä. Kaupungin ohitustiellä yhdessä kurvissa oli meidän auton näköinen vekotin ikävän näköisesti katollaan ja kuski heikossa hapessa.

Lopulta melkein nauratti omat marmatukset, paikallisuutisista nimittäin luin ettei hyvin mene silläkään viljelijällä joka kylvi kauransiemenensä tielle. Jahka kaurat oli siivottu, joku onneton rojautti kuormallisen perunoita samalle tielle. En tiedä missä kohtaa kylätietämme ne potut ovat mutta kaurakurvi on ihan tuossa meidän vieressä.
Olisikohan kukaan uskonut, jos olisin mennyt myöhässä tapaamiseen ja sanonut, että toki myöhästyin, tiellä oli tonni perunoita?

tiistai 5. toukokuuta 2015

Ihmepoika





Eipä mulla muuta kuin että Ihmepoika reenaa ja hyvin reenaakin.
Kuvat eivät ole omia otoksiani, ansiot kuuluvat Ellille. Ratsastajakaan en ole minä. Minun osakseni jää vain iloitseminen, hieno pieni talvisen metsän varsa Skogspojke on nyt Mahtimies.

Hyvä se oli, hyvä siitä on tullut ja paremmaksi vaan kehittyy. Voi että, tätä on kuulkaa hevosenomistajan onni puhtaimmillaan. Hyväntuulinen hevonen joka tekee työnsä parhaansa yrittäen, innoissaan ja mielellään.

Olen niin onnellinen, että apuna on joukko asiansa osaavia hevosihmisiä, tyyppejä jotka oikeasti ja aidosti tykkäävät Ihmepojasta ja auttavat meitä tällä hevosenelämän pituisella matkalla.
Sydän pakahtuu ylpeydestä, tuo hevonen on niin mainio.

Pitkää ikää ja kevyitä laukkoja, terveyttä ja onnea, niitä toivotaan!

Keväinen päivä, lämmintä ja perhosia. Pitkä päivä kaupungilla. Nyt ehkä pieni iltakäppäily pihalla ja sitten ansaitut unet.

Mukavaa tiistain loppuiltaa, missä lienetkin!




sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Pohjalta noustaan

Vaahtoliimaa
Tänään on kasvihuoneen perustustyöt saatu siihen vaiheeseen, että varsinaisen kasvihuoneen asennus voi alkaa. Ja sehän on valmistajan ohjeen mukaan puolen päivän homma, kahdelta tekijältä. Hahhah!

Tähän asti on tehty seuraavaa:
- valittu suotuisa alue pihasaunan takaa (vesipiste) aurinkoiselta, kuivalta paikalta.
- kaivettu puolen metrin syvyinen kuoppa
- kuopan pohja vuorattu suodatinkankaalla
- kumottu kuoppaan autokuormallinen soraa (miesten toimesta)
- lapioitu liiat sorat pois (minun toimestani) välineinä kottikärry ja lapio
- tärylätkällä jytkytetty pinta kovaksi.
- merkitty kasvihuoneen paikka luotilangoin
- annettu talvehtia
- tarkistettu paikka ristimitoin (sentin heitto)
- kaivettu lecaharkoille oja
- liimattu lecaharkot toisiinsa vaahtoliimalla
- otettu noin satakaksikymmentä mittausta ristiin, rastiin ja varmaan kirkkoveneenkin muodossa
- tarkistettu vatupassilla jokaisen harkon asento
- laitettu pikipahvi harkkojen ja päälle tulevan kakkosneloskehikon väliin
- porattu harjaterässauvat (4 kpl) kakkosnelosen, pikipahvin ja harkon läpi
- ankkuroitu harjaterässauvat kakkosneloseen
- kakkosnelosten kehikko vahvistettu kulmaraudoin ja mitattu absoluuttisen suoraksi ja tasaiseksi
- tasoitettu pohjasora huoneen sisältä ja sivuilta

Kaiken tämän lisäksi voin todeta, että milli on ehkä suurin heitto joka tuolla työmaalla on sallittu, sekin pitkin hampain ja kohtaloon tyytyen.

Päivän urakasta suurkiitos Harri-serkulle joka tuli avuksi. Itse notkuin työmaalla keltaisessa nutussani pomona, pitäähän jokaisella työmaalla yksi suulas pomo olla ettei homma mene ihan syljeskelyksi.

Nyt saa tekeentyä ja odottaa asennuspäivää, tämä viikko omine aktiviteetteineen ja Iso-J:n työmatkoineen pistää työmaan seisokkiin, ehkä jo äitienpäivänä saamme luovuttaa kasvihuoneen Äitikullalle. Olihan tuolla syntymäpäivälahjalla kahden vuoden toimitusaika mutta hitaasti kiiruhtamalla hyvä tulee.

Tarkkan miehen puuhaa 
Nuorimmainen pääsi tänään höntsäilemään Ihmepojan loppuverkkailut ja purkaa työläishevosensa varusteet ja harjata työn sankarin hyväksi. Tuotiin jotain varusteita kotiin pyykkiin ja vietiin puhdasta tilalle.

Illalla kävimme vielä kaupungissa venyttelemässä Balancessa. Nyt onkin niin väsynyt ja raukea olo, että Nukku-Matin ei tarvinne kauaa maanitella mukaansa. 

Esikoinen tekaisi makean nälkäänsä laittoman hyviä cupcake -tötteröitä joissa oli joku ihana limecremekuorrutus. Minäkin sitten söin muutaman  öhh..  viisi. Ja nyt kivistää vatsaa. Tiedänpä mitä ensi viikon salitreeni sisältää, runsain mitoin katumusharjoituksia vakiokuvioiden lisäksi. Yhh, liika sokeri ei todellakaan ole ihmiselle hyväksi.

Esikoisella on alkava viikko TET-viikko ja työelämään tutustuminen tapahtuu pienellä eläinlääkäriasemalla kaupungin laidalla. Mielenkiinnolla odotan sitä itsekin.

Nyt sitten ne loput rippijuhlakutsut valmiiksi ja sitten pikkuisen lätkämatsia. Ekalla erätauolla nukkumaan, toivon minä.

Keväistä viikonalkua, missä lienetkin!

Aukeni kukkapenkin paikka