lauantai 2. toukokuuta 2015

Toukokuu on täällä taas

Bridezilla

Tässä meillä lyhyt toukokuinen katsaus kesämorsiamen elämään. Mutakylpyjä ihon kuorintaan ja heleyttämiseen, ylämäkitreeniä koivikkorinteessä laukaten muhkean takaliston kehittämiseksi, laumaelämää vertaistukena ja säännöllistä ruokailua. Ah helppoa elämää. Työnteossa ei ole hevosen tarvinnut hiota. Hännänseutua tarkataan visusti, nyt taas näyttäisi olevan ottipäivät, niin huolella on Tuisku rapsuttanut perskurkkanoita ja niin vihjailevasti Töttis Tuiskun kyljessä nyhjää.

Neitihevoinen pääsi sisätiloihin puunattavaksi jossa me puunaajat saimme suurimman osan savesta ja mudasta sekä irtokarvoista ja jouhista päällemme. Kotimatkalla kiskoin lähes täysimittaisen häntäjouhen kurkustani. Ikävästi kutitti.

Mitä musta jää kun mä lähden täältä?

Peetu pääsi samalla puunausreissulla Heidin hierottavaksi, kovinkaan rentona hoidettava ei ollut, kaksi piti kiinni ja yksi hieroi. Pahuksen jäntevä ja vahva tuommoinen vähänläntä terrierinpätkä osaa olla. 

Kotimatkalla autossa nuokkui kuitenkin huomattavan rauhallinen koira. Douppasimme koiraa uskomuspillereillä sekä illalla, että tänä aamuna, tavoitteena vähän rennompi hurmuri.

Tänään kurvasimme naapuripitäjään koiranäyttelyyn. Onneksi terrierit oli sijoitettu sisähalliin, ulkona nimittäin satoi vettä. Siellä sateessa ajokoiramiehet näyttivät viihtyvän ihan hyvin.

Vieläkään eivät tenavatähden voittohanat auenneet, hyvät arvostelut kyllä tuli, mutta ei sitten mitään muuta. Höh. Eikä sitä rentoa hurmurihenkeä löytynyt tänäänkään, liikkeet olivat kuitenkin letkeämmät, kyllä sillä hieronnalla on tehoa. Tuomarikin oli niin tiukalla linjalla, että arvelen hänen luulleen niitä punaisia ja vaaleanpunaisia muovinauhan pätkiä maksullisiksi.

Eilen alkoivat taas vaihteeksi Äitikullan kasvihuoneen rakennuspuuhat. Perustushan tehtiin jo viime kesänä, muistanette kuinka lapioin kuormallisen soraa pois kuopasta johon piti tulla vain puoli kuormaa... Talven aikana luotilangat olivat liikkuneet vain sentin, ristimitta otettiin moneen kertaan ja sentti oli heittoa. Ei siis ole routaherkkää paikkaa ensinkään tuo kasvihuoneelle katsottu paikka. 

Nyt on vuorossa perusharkkojen asettelu ja kenties jo huomenna päästään itse palapelin kimppuun.

Sen minä kyllä sanon, että kun se päivä koittaa jolloin se himmeli seisoo koottuna paikoillaan, posahtaa paukkukorkkijuomapullo auki! Pelkkä osaluettelo on masentavan pitkä. Optimistinen kokoamisaika kasausohjeen mukaan on kahdelta tekijältä puoli työpäivää, hahhah!

Tuvan leivinuuni lämpiää, ulkona on kostean koleaa ja olo on vähän kehno. En oikein tiedä mikä ja mistä reistaa mutta ihan kondiksessa en ole. Peruutin huomisen Attack-maratoninkin.

Tämmöistä tänään, huomenna lisää.
Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin!









torstai 30. huhtikuuta 2015

Rosettirauta


Esikoinen kehui heillä olleen valinnaisainetunnilla kotitaloudessa Vappukemut. Olivat tehneet alkujuomat, paistaneet munkit ja muut herkut. Ja ROSETIT!!

Heti kuulkaa vettyi vanhan Hirnakan suupieli, oi niitä lapsuuden vappuja. Sai vappuhuiskan, serpentiiniä, kotona tehtyä simaa ja rosetteja. Kevään ihanin päivä. Kesän paras päivä oli tietysti kevätjuhlapäivä, se oli jo kesää se.

Piti ihan googlettaa rosettiraudan kuva ja pölliä Kinuskikissan blogista rosettikuva. On siellä resepti ja teko-ohjeetkin, tuosta pääset Kinuskikissan keittiöön

Äitikulta paistoi meille rosetteja, munkkirinkeleistä ei ollut tietoakaan, ne oli kaupunkilaisten juttuja. Tippaleivät jäivät syömättä, mutta rosetit, niitä me kyllä mussutettiin ja paljon. Vaadin joskus synttäreillenikin rosetteja, elokuussa.

Rosettirauta on muutoissa kadonnut ja uutta en nyt lähde kyliltä jahtaamaan. Ehkä minä sen ensi vuodeksi hommaan!

Räntäsateesta huolimatta, mukavaa Vappua kaikille lukijoille, missä lienettekin!


PeeÄäs: katsaus vappusäähän:
Ilta todellakin on aamua viisaampi

Aamukuva (ylempi) otettu hirveässä tuulessa työntämällä käsi ja puhelin ovesta ulos ja toivomalla, ettei tuuli vie puhelinta. Alempi on suunnilleen samasta pisteestä noin 12 tuntia myöhemmin.
Sää suosii mutta oma olo ei. Päätä särkee niin, ettei edes sima maistu ja taidankin ryömiä pimeään makkariin pötkönpötkön. Toivottavasti Vappupäivä valkenee pirteämmässä olotilassa.

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Se oli kukko

Kukko söhäsi

Merkittävä asia kirjattavaksi Torpan päiväkirjaan.
Vekki otsassa, törmäsin kanalan ilmatilassa lentävään kukkoon. Ja tämä tarina on tosi.

Kyseinen kukko taitaa kärsiä kohtuullisen vaikeista mentaalipuolen ongelmista, koska se on a) vauhko b) hullu c) patakamaa. Kaunishan se on ja ehdottomasti viriili, mutta eihän tuommoista päättömästi lentelevää puolihullua kukonräähkää tohdi kenenkään harmiksi myydä. Tutuille ei edes ilmaiseksi antaa. Kuva kukosta on edellisessä päiväkirjamerkinnässä, se komea heittoheltta.

Tähän saakka kaikki meillä asuneet ja eläneet kukot muinaisesta Urho Kukkosesta lähtien ovat olleet sopuisia, säyseitä ja arvonsatietäviä kukkoja. Vaan tämä pyryharakka on täysin toista maata. Siinä missä muut kukot tulevat katsomaan minkälaista evästä tulijalla mahtaisi olla tarjottavanaan, tämä ottaa siivet alleen ja lentelee päämäärättömästi ja samalla kauheasti rääkyen ympäri kanalaa. 

Sisätilat eivät ole niin avarat, että siellä mahtuisi lentämään tyylikkäästi kurvaillen ja leijuen. Ei, siellä otetaan räpsräps kaksi siivenlyöntiä, törmätään verkkoseinään (tai ihmisen otsaan) ja singotaan hurjasti rääkyen seuraavaan esteeseen. Olen minä nähnyt kun tuo vajakki lensi päin ikkunaa. Ei hajonnut ikkuna eikä kukolta lähtenyt taju. Ikkunan hajoaminen olisi harmittanut enemmän.

Vammat paikattuani siirsin eilen silkkikanat Töttiksen karsinaan. Ne kun eivät lentele eivätkä juurikaan korkealle kurottele eli eivät pasko seiniä. Tehtiin silkkikukon vaihto lennossa, entinen nuori kukko lähti lähikylälle ja tilalle tuli musta silkkikukko. Silläkin on silkkikukon tyyliin kukkakaalimainen helttaruusuke nokan päällä, mutta ilmeisesti se tehoaa kanoihin vaikka onkin aivan naurettavan näköinen. Vanha Hattarapääkin on aivan tohkeissaan uudesta kukosta. Musta Olga sai vihdoin värikumppanin mutta valkea silkkikana jää taatusti seinäruusuksi. Pitää hommata jostain toinen valkea silkkikana sille kaveriksi. Muuttohässäkässä valkean silkkikanan siiven alta tipahti tipu, se onneton oli sittenkin saanut haudottua yhdestä munasta elävän tipun. Ihme! Vanha Gaddafi kulki mukana, se nuokkuu itseksee omassa laatikossaan ja rääkäisee välillä kuin ilmoittaen, että henki kulkee vielä.

Nuoret kukot (3 kpl) siirsin Nuorimmaisen avustuksella kesäkanalaan ja sisätiloihin jäivät vielä Kääpiökochinit (1+3) ja vanhat sekarotuiset kanamummot (2 kpl). Ynnä Vappupilli ainoan elossaolevan rouvansa kanssa.

Näin tänään.
Illan ohjelmassa olisi vielä Esikoisen rippijuhlakutsujen räätälöinti, askartelu jää auttamatta huomiselle. Päätä särkee ja väsyttää, sain varmaan kukolta jonkun hullukukkobasillin.

Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin!





sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Marssilla Vappuun

Aina yhtä suloisia

Ja taas ollaan sunnuntaissa. Viikonloppu tuli -ja näköjään myös meni. Mitään suurempia mainetekoja ei muistiin jäänyt, mutta ainakin kaikki Torpan kukka- ja yrttipenkit on nyt siivottu talven roskista. Pientä kukkaa ja muuta punnertajaa puskee hartiavoimin ylös ja ensimmäiset jo kukkivat. Ovat tervetulleita! Ihme ja kumma on se, että liljapenkistä tunkee ylös myös tulppaaninlehteä, tuota myyrien herkkua. Eivät ne pirulaiset siis aivan kaikkialle uskallakaan. Valkosipulitkin pilkistävät jo heinäkatteen alta, panostin sipulipenkin syksyllä (talvella) suhteellisen täyteen. En tehnyt säntillisiä paririvejä vaan kolmen kynnen triomuodostelmia. Näköjään ovat paikkansa ottaneet ja juurtuneet.

Ilahduin kun näin valkosipulipenkkien vieressä, noin metrin turvavälin päässä tiukan kekorivistön, myyrät ovat ihan koko penkin mitalta käyneet turhautumassa ja haukanneet happea metrin välein. Ne ryökäleet eivät todellakaan tykkää valkosipulista (hyvähyvä) ja meillä taitaa olla aika topakkaa kantaa. Iloitsen!

Olkoon sato suuri ja muhkea, käyttöä kyllä löytyy.

Tätä lisää!

Nuorimmainen kävi ratsastamassa Ihmepoikaa tänään sunnuntaina, oli ottanut vähän koelaukkojakin maistiaisiksi. Ihmepoika ahersi koko viikonlopun, tehotreenissä oltiin jo päästy laukan kokoamisen harjoitteluun. Kuulema superkeskittyneesti oli hommaansa tehnyt ja jättänyt renttuilun kokonaan. Paitsi tänään kun piti lähteä viemään tarhakaveria, kolmivuotiasta tammaa tämän ekalle peltolenkille. Silloin oli iskenyt pakki ja jupotus päälle, en liiku! 

Ajelimme juuri tallille kun tämä uppiniskainen poni seisoi jalat harallaan keskellä tietä ja ilme oli juurikin se 'liiku keskenäs, minä jään just tähän koska en tee ylitöitä'. No äkkiä siihen kipaisi ratsuttajan puoliso joka talutti lyhyen, kahden hevosen karavaanin tien päähän ja pellolle. Samaa ylityövastaisuutta oli kuulema ollut koko matkan. Eli se jonka piti olla kärkihevosena, turvasi selustan ja ensikertalainen tarpoi ekana. Käyhän se niinkin.

Paitsi että ei käy. Asia otetaan nyt tehovalvontaan ja kaikki alku- ja loppuverkat tehdään kuulema jatkossa maastossa. Tuon maastoreissun jälkeen Nuorimmainen kipaisi satulaan ja sai herkutella kaikki askellajit läpi, pitkästä aikaa.

Töttistäkin kävin pikaisesti rapsuttamassa, siellä se seisoi hyvin rypeneen näköisenä lauman laitamilla ja armollisesti antoi rapsuttaa vähän kankkuaan aitalankojen välistä. Sokuriakin kelpuutti huuleensa. 

Illalla ajeltiin Nuorimmaisen kanssa kaupunkiin venymään Bodybalanceen ja kyllä vaan tuli tälläkin kertaa tarpeeseen, kireyttä oli taas vähän kaikkialla. Nyt on hyvä ja rento mieli lähteä marssimaan kohti vappuviikkoa. Kalenterissa ei ole mitään ihmeempää,  Peetun silmätarkastus on keskiviikkona, puhtaat paperithan ovat oletusarvona ja sen jälkeen saattaakin Kasvistädin puhelin piipata treffikutsujen merkeissä. Peetu on hottis ja monen muunkin kasvattajan mieleen.

Tähän loppuun vielä pari kuvaa Torpan ylijäämäkukoista. Molempia pidin kanoina kunnes ne muuttuivat tämmöisiksi. Perhana, olisivat olleet mahdottoman nättejä kanoinakin. Toivottavasti nämä kaksi saavat omat kanaparvensa, nyt käyvät vähän turhan kuumana pikkuväen osastolla. Siellä kanarouvat istuvat orrella ja kukkopojat patsastelevat alhaalla. 

Kanala on nyt siivottu kevätkuntoon ja kohtahan pikkuväki siirtyy kesäasuntoonsa. Nämä ylimääräiset täytyy uudelleensijoittaa ja järjestää parvet vähän fiksummin. Kyllähän niitä kesällä pitää eri leireissä mutta talviasunto on kimppakämppä ja kaikki rodut suloisesti sekaisin.

Mukavaa vappuviikon maanantaita, missä lienetkin! 

Röyhelöheltta
Jestas mikä heittoheltta