perjantai 24. huhtikuuta 2015

Parempi perjantai


Pelastava perjantai, ihan huippukiva päivä! Viikko on kynnetty ristiaallokossa, välillä ns. köli pohjassa ainakin mielialan suhteen, mitälie kevätmasentelua. Meni ohi jo.

Vaikka aamulla olikin kirkas ja kaunis auringonpaiste, se muuttui tunnissa lumisateeksi. Meillä on nykyisin ihan islantilainen ilmasto, sää muuttuu suunnilleen vartin välein. Kevät kyllä etenee, vääjäämättä.

Kun aamun sovituista tapaamisista oli selvitty, kiiruhdin hieman kivistävin lihaksin 'ette kyllä ikinä arvaa minne' eli tutulle salille. Tänään höykytin selkää ja vähän käsivarsia, etu- ja takaosaa eli hauista yritin pullistaa ja ojentajaa kiristää. Tuloksesta en nyt niin tiedä, mutta oivalsin, mitä tarkoittaa tehokas jarrutus liikkeessä. Oi varjele, että täsmentyi tekemisen kohde kun oikein keskittyi.

Sen jälkeen täysin vapaaehtoisesti ja tapojeni vastaisesti kurkkasin jopa peiliin ja yritin naamioitua normaaliksi ihmiseksi. First aid -meikkipussista löytyi vähän sitä sun tätä ja jotenkuten sain sudittua sitä sun tätä sinne sun tänne.

Vielä ihmeemmäksi menee, minä ajoin tyynesti, hyperventiloimatta ja päättäväisesti paikallisen osuuskaupan hirmumyllyyn. Vapaaehtoisesti kyllä, tällä kertaa jopa mielihyvin. Toimittelin ostoksia eläinkaupassa, hommasin täydennystä vitamiinikaappiin ja hamstrasin ihan sieltä marketin puoleltakin muutaman levyllisen Skyrejä.

Koska unohdin puolet mitä piti hommata, tein uuden kierroksen, siellä marketin puolella. Myslihyllyn ja paperitarvikeosaston kautta kiertämällä sain puuttuvat palaset ostoslistasta ruksittua.

Hyväksi lopuksi istahdin heselän pöytään blogituttavan kanssa. Voi että oli kiva saada blogille kasvot.  Bloginsa valitettavasti on nyt määrittelemättömällä tauolla (en muistanut kysyä kyllä tilanteesta) mutta jotkut ehkä muistavat Oma tila ja ajatuksia -blogin. Ihminen sen takana on mahdottoman mukava ja rento tyyppi, ei meillä kai montaa hiljaista hetkeä tullut, ehkä silloin kun jompikumpi haukkasi sapuskaansa.

Kiva kun kävit, nähdään taas! Eihän sitä tiedä mihin elämä sinutkin kuljettaa.

Loppupäivä perjantaista sujuikin perinteisen kaavan mukaan. Iso-J kotiutui reissultaan ihan ihmisten aikaan. Nuorimmainen värkkäsi salaatin johon jokainen lisäili omat lisukkeensa. Kylmäsavulohi, vahva cheddar ja munat, ne tekevät salaatista älyttömän ruokaisan ja hyvän.
Siihen kyytipojaksi tilkka rapsakan kuivaa ja raikasta valkoviiniä ja elämässä on hyvyys vikana.

Jos ei aina ole helppoa, niin kyllä nämä bonuspäivät tasoittavat kummasti.
Nyt tämä hinaa kivistävät gluteuksensa ja muut musculuksensa yläkertaan. Ilkimyskissat ovat jäähyllä ja talossa on rauha maassa.

Viikonloppuna hommia tehdään säiden mukaan, sisä- ja ulkohommaa riittää kyllä. Toivottavasti aikaa liikenee myös hevoshommille.

Mukavaa viikonloppua, missä lienetkin!

Ilmetty Felix The Ilkiö


torstai 23. huhtikuuta 2015

Kehno keskiviikko ja tyhmä torstai

Katsaus keskiviikkoon
Nythän nämä kuvat heittelevät ihan omilla säädöillään, en lähde koodaamaan kun en jaksa opetella ja Blogger on joskus kaikessa nokkeluudessaan käsittämättömän joustamaton. Tämäkin teksti taitaa upottautua kuvatekstiksi.

Keskiviikko oli ihan tyhmä päivä. Mutta tyhmälläkin päivällä on kai tarkoituksensa ja opetuksensa. Ensinnäkin, Herrasväen (kaupunkilaisvieraiden) sisäänkäynti hahmottuu pikkuhiljaa. Sain pestyksi kaikki 98 ikkunaruutua rikkomatta ensimmäistäkään. Kovasti mietin mistä saisin puuttuvat 2 ruutua pestäväksi mutta koska väliovi on varastossa maalausta vartomassa, tyydyin hinkkaamaan ulko-oven laseja. Niitä ei kuitenkaan ikkunalaseiksi voi laskea. Älkää kysykö miksi. Siis: 98 pestyä ruutua.

Kun itseeni tyytyväisenä löntystelin tupaan, näin kaikki tuvan neljä ikkunaa kaikkine kymmenine ruutuineen ja koirien tekemiä nenäleimoja lähes kaikissa alarivin ruuduissa. Melkein masennuin. Tajusin, että kaikkihan ne on pestävä ennen kesäkuun kahvijuhlia. Meinaan jokaiselle kyllä mainita, että katso nyt, lasitkin pesin kun Esikoinen ripille pääsee. Tosin, koska perillisellä on varsin arveluttava geenikeitos taakk syntymälahjanaan, voihan sen rippikoulunkin reputtaa.

Ehkä voin skipata ikkunanpesun tällä tekosyyllä. Voinhan?

No sitten satoi rakeita. Minä jo peljästyin, jotta nyt tuloo vettä ja räntää ja roiskii pestyt ikkunat ihan viiruisiksi. Ei sentään, rakeilla pommitti. Pieniä olivat rakit ja rakeet, eivät tuhoa tehneet.

Hyväksi lopuksi Felix löytyi lojumasta Pienyrittäjän johtajan tuolilta, persaus valuu tuolin yli ja jätkä senkun kuorsaa. Ulkona lyllertää lihavia hiiriä ja myyriä mutta jätkät senkus lihovat tuvassa ja ryöstävät omin lupineen ruokakaapin antimia. Harva se päivä on vähintään pari Latz -pussia revitty auki ja sisukset imetty nälkäisiin kitoihin.

Joo, keskiviikko oli semmoinen semiärsyttävä päivä, mutta jotain sentään sain aikaankin. Illalla kuopaisin vähän kukkapenkin kulmaa ja löysin paljopaljon penkkipunnertajia. Sinivuokkokin jo yhdellä tupsulla kukkii. Pitää kuvata kunhan säät tuosta selkenevät.

Ja tietysti käytiin taas autokaupassa. Nyt löytyi Iso-J:n toivoma tilaihme. Minua kyllä miellytti enemmän esillä ollut punainen Ranger, mutta hintalapun lukema 61000 € palautti taas elämän realiteetit mieleen. Enkä kyllä ikänä päivänä moista summaa autoon laittaisi. No ehkä siinä tapauksessa, että joku Eurojackpotin päävoitto napsahtaisi, voisin ehkä sortua kevytmielisiin auto-ostoksiin.  Rangerissa sentään oli vetokoukku vakiona, Iso-J:n vaihtoehdossa ei. Joku hiton tyhmä panoraamakatto kyllä on ja ne turhamaisuuden huiput, erikoisvanteet.

Taas Hirnakkaa harmitti. Kaupasta poistuessamme saimme niskaamme hurjan sadekuuron, varmaan ihan kostona yläkerrasta. Nöyrä pitää olla.

Torstainen kevätaamu
Tänään heräsin huonosti nukutun (hukun räkään) yön jälkeen talvisiin tunnelmiin. Ikkunan takana pyrytti ihan kunnolla. Linnut huusivat hätäpäissään puissa kun ruoka katosi valkoisen hyhmän alle.
Iso-J lähti reissulleen ja ihan tarkoituksella on vielä talvinakit autossa. Yrittäkööt vaan sakottaa, vappuna vaihtuu meillä kiesit kesärenkaille.

Aamulla pukkasi kaupunkireissua ja kaikesta mahdollisesta (mukaanlukien säätila) närkästyneenä luikahdin salille ja tein ylimääräisen treenin, mikäli kohdensin oikein, huomenna istuminen on vaikeaa. Sitä nöyryyttä minä haen, jos ei muuten niin persauksen kautta.

Iltapäivällä oli ohjelmassa toinen reissu ja nyt iltaa kohden näyttää tahti asettuvan. Säätila jatkaa sen sijaan riehumistaan, tuli taas lumituisku, kova tuuli ja nyt paistaa kuin viimeistä päivää. Etelämpänä on puita katkipoikki ja sähköt menneet samalla.

Kyllä meinaa talvi vielä hanttiin pistää keväälle, ei se mokoma helpolla hellitä mutta tappio on varma. Kevät voittaa ihan näillä näppäimillä. Tuntuu kyllä ihan oudolta kun ei tarvitse miettiä laitumien aitaamista, hevoset tulevat näillä näkymin kotiin vasta joskus elokuussa. Silloin toki jotain aitaa vedetään, mutta turha niitä on nyt suunnitella.

Hyväksi lopuksi tähän vielä kuva Kyttäkaksikosta jonka yllätin näin sopuisasti. Meillähän on ollut portti tuvan ovella rähinöitä rajoittamassa. Joskus portti unohtuu auki ja Nassehan sujahtaa oitis tuvan puolelle tutkimaan onko taivaasta satanut mannaa ruokakuppiin.

Peetu pääsi eilen Kasvistädin trimmiin ja nyt olisi turkki melko mukavassa kunnossa seuraavaa näyttelyä ajatellen.  Saapa nähdä tekeekö Tenavatähti comebackin vai jatkuuko sama nihkeä tuomarilinja. Mustavalkoinen Jack Russel on kovastikin makuasia ja niiden perusteellahan ne koirat sijoitetaan riviin.

Leppoisaa torstain jatkoa, missä lienetkin!

Pitkästä aikaa, kyttäkaksikko



keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Dodiih!


Minun on pitänyt laittaa tämä kymmenen kohdan muistilista näytille jo pitkän aikaa. Mutta koska laho pää, tulee se vasta nyt. Myöhäistä ei ole milloinkaan, tämä on oikeasti tärkeä asia. Toivoisin jokaisen lasten ja nuorten kanssa jollain tavoin tekemisissä olevan sisäistävän nämä pointit. Niin paljon pahaa mieltä, aivan turhasta, pelkästään siksi, että aikuiset eivät älyä/välitä pitää kaikkia aivopieruja sisällään vaan katsovat oikeudekseen möläytellä, vertailla ja kommentoida.

Tuli tämäkin mieleen kun viime aikoina on vellonut sun minkälaista tissigatea, pyllygatea ja muita first world problems -osaston juttuja. Tietysti yhtenä syynä männä viikonloppuna pidetyt lihasnäyttelyt joista ihan jokaisella iltapäivälehtensä lukeneella on mielipide, viis siitä, ettei oikeaa tietoa kisajutuista olisikaan. Eikä mitään mielenkiintoa ottaa asioista selvää. Yksi tilannekuva kuivan kesän oravan -mallisesta, ruskeaksi värjätystä kropasta ei kerro koko, eikä edes osatotuutta lajista, jota yhä useammat saleilla ja kuntokellareissa äheltävistä harrastavat.

Uskallan väittää, että harvempi kuin joka kymmenes saleilla viikottain/päivittäin treenaavista edes unissaan haaveilee kiipeävänsä spottivalojen loisteeseen kilpalavoille ruskeaksi värjättynä paljettibikineissä tai pikkuspeedoissa pyllistämään ja pullistamaan. Muutama minuutti lavalla ei ole koko laji. Se on ääripää.

Minä ja muu 'valtaväestö' käymme kuntosaleilla ja jumpissa tasan omista (joidenkin mielestä hyvin itsekkäistä ja turhamaisista) syistämme. Minulle ykkösprioriteetti on ollut ja tulee olemaan oma terveys eli kunto eli hyvinvointi. Eli valoisa vanhuus terveemmässä kehossa.

Jaa että mistäkö on nyt Hirnakka ärsytetty? No eipä juuri mistään ja ihan kaikesta. Lähinnä ihmisten jumalattoman kapeakatseinen ja ahdasmielinen maailmankatsomus tässä kevätpäivänä sielua korventaa.

Vaalitkin oli ja meni ja nyt on sitten jälkinillityksen aika. Väärin äänestetty.
Minua jännittää ihan kauheasti mitä tekee vanha kunnon Väyrynen. Muistelen lukeneeni, että mikäli hän ei saa ulkoministerin salkkua, hän lähtee takaisin Brysseliin. Voi että, niin olisikin hyvä. Mitä vähemmän maamme asioista päättäjiksi valitut tyypit änkyröivät, sitä enemmän jää aikaa oikeisiin ja tärkeisiin asioihin. Ei sinne näitä jarrumiehiä ja vänkäreitä tarvita.

Siellä vaan tuntuu olevan nyt ministerinvirkoja kärkkymässä niin isoegoista porukkaa, että yhteiseen hiileen puhaltaminen käy mahdottomaksi. Jokainen toki puhkuu ja puhaltaa mutta lopussa kaikilla on naama noessa. Ja nuotio sammunut.


Mitäs Torpalle. No eipä mitään. Harmaa päivä ja kevät lymyää jossain pilvipatjan takana. Nokka vuotaa, kurkkua kihelmöi ja aivastus toisensa perään tekevät elämästä hieman tylsää.
Sain jo niputettua maaliskuun kirjanpidon ja yhden matkalaskun, tehtyä jonkinmoisen yhteenvedonkin. Tänään pitää muistaa napata Peetu mukaan kaupunkiin. Seuraavat näyttelyt ovat jo ihan nurkan takana ja karvaturri pitää siistiä. Kasvistäti lupasi asian hoitaa joten piski autoon ja matkaan.

Sitä ennen tässä olisi muutama tunti joiden aikana kunnianhimoinen tavoitteeni on pestä Herrasväen eteisen ikkunat. Joka hemmetin ruutu molemmin puolin. Yhh. Se tarkoittaa myös sitä, että joudun hengittelemään kurkkua kutittavaa kevätilmaa ja aivastelen ikkunat täplikkäiksi sitä mukaa kun ne on pesty. Eli aivan hukkaanheitettyä aikaahan se on. Mutta joskus tuokin on tehtävä joten miksi lykätä. Kunpa keksisinkin jonkin syyn jolla lykätä. Voin toki kertoa, että koko aamupäivän olen syytä etsinyt, turhaan.

Ehkäpä siis keräilen ämpärit ja ikkunalastat ja siirryn hommiin.
Ai joo, nyt meillä haudotaan taas. Muuan kiuruveteläinen kanarouva lyyhistyi pesään. Alla on yhdeksän sinisellä ruksilla merkattua munaa. Saapa nähdä tuleeko hommasta mitään ja montako sieltä kuoriutuu, pari viikkoa vielä ja sitten saattaa siiven alla piipata.

Nyt piippaa huono omatunto, siirryn winduksen huuruiseen maailmaan.
Tätä tänään, mitähän huomenna? Parempaa päivää, missä lienetkin!

Kevät tuo katukuvaan vähäpukeiset naiset ja lyhyet hameet!








sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Majakarin kukko



Siinäpä hän pyllistelee tai keekoilee, Majakarin kukko.
Totuushan on se, että olen autuaasti sotkenut kukot. En enää muista kumpi on omaa tuotantoa ja kumpi haettiin tänne syksyllä. Muistaakseni tämä eka on se meillä kuoriutunut, kanaksi luultu, mutta talven aikana heltan ja harjan ynnä massiivisen pyrstön kasvattanut kiekkumaralla. Toisaalta, kun kanaparvea katselen, luulen että hän onkin tuo ruipeloisempi pilkkupaita. Pitää oikein tarkalla luupilla jätkiä verrata. Uskoisin kuitenkin, että eka veikkaus osuu lähimmäs ja ylempi on Majakarin parven piällysmies. Viime syksyn valokuvista se totuus paljastuu, täytyy selata.

Täällä valkeni vaalipäivä kirjaimellisesti valkeana. Maa on lumen peitossa ja lisää tulee.

Esikoisen kanssa pakkauduimme kiesiin ja kurvailimme Töttiksen luo. Siellä se mussutti paalilla tyytyväisenä eikä ollut millään tulossa porukan luota pois, piti hakea. Sitten piti hakea Vallu.
Onnistuimme sitten säikäyttämään Heidin ja Tallimiehen, ajoivat pihaan eivätkä nähneet Vallua missään. Heidi kurkisti tallin ovesta naama valkeana ja ilokseen huomasi, että Vallu oli tallissa Töttiksen kaverina kauneudenhoitotuokion ajan.

Mukavalta tuntui kun hevonen oli niin rauhallinen ja tyyni. Pari kertaa hörähti kun näki ikkunasta Tuiskun ja muun lauman liikkuvan, mutta ei mitään hätäilyä saati panikointia.

Voi varjele miten sitä karvaa lähti! Luulin jo enimpien lähteneen mutta ei. Niin paljon kuin jaksoi erinäisillä astaloilla hevosta hinkuttaa, sitä enemmän karvaa irtosi.


Harjatessa supattelin Töttiksen korvaan tulevista deiteistä ja ilmeisen kiinnostuneena tamma höpinöitäni kuunteli. Sai myös muutaman vadelmaveneen suuhunsa ja näytti oikein tyytyväiseltä.

Aikamoisen sylyksen hevosen karvaa jo jouhia kannoin lantalaan, pikkuhiljaa villahousut kuitenkin ohenevat ja sileä kesäkarva pääsee esiin. Se tietää myös hevosen värin muuttumista, valkeat päistärkarvat tulevat selkeästi esiin. Erikoinen kesämekko tällä meidän liinaharjalla.
Pitäisi joskus tehdä oikein viralliset geenitestit (whatever) ja tutkituttaa tamman värigeenit.

Tallilta ajeltiin kotikylälle sakeassa lumipyryssä ja onnittelinkin itseäni, että talvinakit rapisevat vielä alla.

Koska oli vaalipäivä ja ennakkoäänestys meni sairastamisten takia ohi, pitihän sitä hankkiutua kunnantalolle oikeutensa käyttämään. Lopullisen valinnan tein vasta kopissa, kompromissiin päädyin eikä ehdokkaani näytä menevän läpi. Onpahan taas lupa valittaa valtakunnan asioista ja asioiden hoitajista seuraavat neljä vuotta. Harmittaa vain se, että ihmiset jättävät äänestämisen väliin 'kun ei kiinnosta'. Pitäisi kyllä kiinnostaa, melko isoista asioista nuo nyt valitut päättävät.

Päivän hyväksi lopuksi kurvailtiin Nuorimman kanssa kaupunkiin venymään ja rentoutumaan Body Balance -tunnille. Tuli tarpeeseen. Koska katson nyt parantuneeni kaksiviikkoisesta räkätaudistani, voin hyvällä syyllä buukata ensi viikolle maltillisen määrän liikunta-aktiviteetteja. Siitä se taas lähtee, arki rullaamaan.

Nyt kuikuilen hetken aikaa vaalituloksia ja sitten onkin syytä painella kiireen vilkkaa Höyhensaarille. Maanantaiaamu on aina armoton ja sunnuntain ja maanantain välinen yö tavallista lyhyempi.

Pari kuvaa kanatarhasta tähän loppuun ja sitten se on moikka.
Mukavaa alkuviikkoa, missä lienetkin!