perjantai 17. huhtikuuta 2015

Torpan sisustus- ja hiuspläjäys

Lupaan, että tämä on ensimmäinen ja viimeinen sisustukseen ja etenkin Beautyosastoon liittyvä postaus.

Ensinnäkin, eteisen työmaa on nyt lopputarkastettu ja hyväksytty. Siitä tuli ihan mahdottoman hyvä. Laitan nyt lopputarkastuskuvan. Kun tuohon leväytetään perheen takit, nutut, pusakat, kenkiä ja muuta eteisroinaa alkaen koirien remmeistä kenkälusikoihin, voidaan unohtaa tämä harmonia. 

Hetken herrasväen puolen (vieraiden) sisäänkäynti on tyylikäs.

Olen iloinen materiaalivalinnoista, ne menivät nappiin. 


Sitten se bjyyticorneri.
Istahdin tänään Johannan tuoliin aivan liian pitkän (4 kk) tauon jälkeen. Mukanani oli pari kuvaa netistä ja sitten tehtiin suunnitelma.

Sain lukea uusimmat seiskat ja autobildin ja ennenkaikkea höpötellä vauvajuttuja. Minä kyselin Johannan esikoisen odotuksen käänteistä ja toki varsa-asioitakin puitiin. 

Haikea oli jättää ties miten pitkät jäähyväiset. 

Johannan jäljiltä Hirnakan kuontalo oli vihdoin niin nätti ja niin ihana. Lyheni reilut 10 senttiä. Kiharat ja kaikki. Ai että. Kävin salillakin näyttämässä tyttölookiani, eivät meinanneet tuntea. 

No, ensi viikolla palataan taas arkeen ja hikiruoskatukkaan. 

Heidiin ja Tallimieheenkin törmäsin apteekin kulmalla, ei meinattu toisiamme tuntea kun oltiin ihan kaupunkilaisen näköisiä.

Onnittelut myös Sadulle, synnynnäinen autokoulun opettaja olet. Toivottavasti nähdään huomenna.

Nyt illan ohjelmassa on tovi huilia ja sitten katsotaan uusi Komisario Beck.

Leppoisaa illanjatkoa, missä lienetkin.





torstai 16. huhtikuuta 2015

Uusi ajanlasku

Nassen villahousut

Kevät etenee kyllä, mutta sangen omituisin askelmerkein. Pari päivää jatkunut vesisade muuttui yöllä rännästä lumeksi ja haihtuneet hanget ovat vaihtuneet ohueksi lumipeitteeksi. Joka päivän vanhetessa sulaa pois. Viileää on ollut, muutaman asteen plussalla eli sillä keväisemmällä puolella kuitenkin.

Penkeistä punnertaa esiin piippaa ja töyhtöä, silmut turpoavat ja routa sulaa. Suuria myyrätuhoja ei ole vielä näkynyt, ehkä ne ryökäleet kuolivat maksakirroosiin kun täällä on ollut myyrille avokätinen viskitarjoilu suoraan tunneliin. Nyt on viskit loppu ja näyttääpä siltä, että myyräkantakin on harventunut. Ihan turha iloita, ei tätä riemua kauaa kestä siltä uusi, entistä hanakampi myyräsukupolvi on varmasti jo kasvamassa. Ne vanhat palaisivat viikon sinisellä liekillä, viskimarinoituja kun ovat.

Isot kanat ovat päässeet ulkoilemaan niin halutessaan. Ja päivittäin ne ulkona touhuavatkin. Nuoret kukot ovat kauhean tohkeissaan kun hangen alta paljastuu jotain nokittavaa. Titalle on kasvamassa kiva kukko. Se lennähti käsivarrelle yhtenä iltana, vahingossa tosin mutta ei hätääntynyt yhtään. Tiirasi minua silmiin pää kallellaan ja selkeästi pohti mitä pitäisi tehdä seuraavaksi siirroksi. Samainen sankari lennähti aiemmin talvella hartioilleni ja ryhtyi lähentelemään pipon isoa tupsua.
Minä, lievästi lintupelkoinen ihminen, olen oppinut roimasti lisää itsehillintää, kukko on kuitenkin ihan kunnioitusta herättävän näköinen ja kokoinen lintu.

Pienten puolella talvi on muuttanut muutaman varman kanatipun kukoksi ja nyt sitä sakkia pitää harventaa reilusti. Kolme on saanut häätökäskyn, täytyy vain miettiä ensin mihin niitä tarjottelen. Pataan en tohdi laittaa. Eikä noissa pikkuisissa ole syötävääkään.

Nyt on Oscarilla jännää
Eilen istuin illalla Esikoisen rippileirin vanhempainillassa. Siinä hiljaa istuessani tajusin, että tässä tulee muuten oikeasti melkoista hässäkkää keväälle jos meinataan kaikki kuviot veivata ennen Hispaaniaan lähtöä. Parilliset viikot saivat nyt uuden merkityksen, Heidi raportoi eilen, että Töttiksellä oli hännän alla keväthulinat. Se meinaa sitä, että suunnilleen parillisina viikkoina olisi ottipäivät. Pikaisen kalenterin selaamisen jälkeen ynnäilin, että toukokuun viimeisillä viikoilla olisi hyvä kyörätä neitihevoinen orin luokse ja pois se kannattaisi tuoda juhannuksen tienoilla.

Siitä sitten seuraava kuukausi näyttääkin jo onko ns. pulla uunissa vai lähdetäänkö heinäkuulla uudelle reissulle. Aikaahan on aina elokuun loppuun saakka joten ei tässä ihan jäniksen selässä olla. Eikähän nämä asiat ikinä mene niinkuin ihmisen kalenteriin passaa vaan elämä jatkuu tai on jatkumatta ihan omien sääntöjensä mukaan. Sattuma hoitaa loput.

Tutkin eilen tietokannoista tamman emälinjan tiinehtymishistoriaa ja melko säntillistä sakkia ovat sekä tiinehtymisen että varsomisen suhteen. Tähänkään ei voi uskoaan nojata, sattuma on hauska veikko ja sekoittaa pakkaa aina tilaisuuden tullen.

Joka tapauksessa tämän kevään parilliset viikot ovat nyt ajanlaskuni virstanpylväitä ja niiden mukaan mennään.

Rippileiristä sen verran, että me vanhemmat äänestimme yksimielisesti siitä, että puhelimet annetaan yötelakalle jokaisena leiri-iltana. Hyvä niin. Eikä leirille tulla mopolla tai mopoautolla. Sekin on hyvä.




Näissä kuvissa on muuten kirjanpitäjäni uusi assistentti. Kerrassaan hurmaava labbispoika jolla on vielä pennunhaju tallella ja piikit hampaina. Onneksi olen suhteellisen immuuni koiranpennuille, ukkovarpaassa kirvelee vieläkin yhden russelipennun hampaan ote, se yritti ravistaa varvastani hengiltä!

Näissä alkuviikon sutinoissa unohtui ennakkoäänestäminenkin, pahus. Toisaalta en ole ollenkaan varma kenelle ääneni annan ja mitkä numerot lappuun taiteilen. Tein kolme eri vaalikonetestiäkin. Kaikista tuli sama puolue, mutta eri tyyppi.

Olkoonkin niin, että täällä ehdokkaan täytyy läpi mennäkseen kerätä iso potti, ei se vielä takaa mitään. Puoluekuri on tiukka ja kaikkihan ne jollottavat puoluejohdon laulua. Enkä oikein tykkää tämän puolueen linjauksista kaivosten, ydinvoiman ja EU:n lainoitustalkoisiin osallistumisen suhteen. Kovasti ovat yrittäjän kavereita vaalien alla, mutta eiköhän siellä ole jo uusia suunnitelmia pienyrittäjien kuristamiseksi. Ainakaan pienyrittäjille ei ole luvassa sosiaaliturvan helpotuksia, ei edes teoriassa. Sinä päivänä lehmät lentävät!

Päivä jatkuu nyt sillä, että lykkään luurit korville ja koetan taas uppoutua olemaan visuaalisesti virkeä ja luova. Ei helppoa kun remppamies ulisuttaa sahojaan muutaman metrin päässä ja paineilmakompura jyskyttää. Onneksi työmaa päättyy tänään. Sen verran olen suojamattojen alle jo kurkkinut, että harmaa-valkoinen värimaailma on todella seesteinen ja nätti, ihan meni nappiin materiaalivalinnat ja sävyt. Kalusteita pitää pohtia pitkän kaavan kautta. Eikä siihen tarvita parillista viikkoa.

Näin täällä. Ole tarkkana liikenteessä, missä lienetkin! Se nyt vaan on tyhmää ottaa sakot tänään kun on suuri valvontapäivä. Ettäs tiedät.

Joutsenet naapurin pellolla (Esikoisen kuva)








maanantai 13. huhtikuuta 2015

Kevättä rinnassa jos toisessakin


Kevättäpä tosiaan. Säät heittelee auringonpaisteesta raekuuroihin, välillä tuulee niin, että tukka lähtee, välillä on niin keväistä aromia ilmassa.

Eivätkä ne ole säät jotka pelkästään heittelevät. Myös hassuja ideoita heitellään puolin ja toisin ja nyt mulle tipahti ns. virtuaalinen hääkimppu syliin kun kysyttiin (kysyikö joku??) kuka ryhtyy Suomenhevosvarsatalkoisiin. Ennenkuin huomasinkaan, varaus oli tehty ja nyt sitten Heidi pitää silmällä erään tamman hännänseutua ja kirjaa havaintonsa almanakkaan. Sitten ynnätään ja tuumataan ja jossain vaiheessa lähdetään kyöräämään morsianta kohti eteläisempiä Karjalan kunnaita. Häitä tanssittaneen alkukesästä ja mikäli tarvitaan, jatkot on sitten heinäkuussa.

Hupsista, tässä nyt kävi näin. Hykerryttävän herttaisia mahdollisuuksia. Toki tiedän, että tie suunnitelmista onnelliseen loppuun saakka on pitkä ja vaaranpaikkoja täynnä. Luotan kuitenkin luonnonvalintaan ja siihen, että nämä hommat eivät ole meidän käsissä.  Jos nyt saan lukijayhteisöltä peukutuksia pyytää niin huutelen täällä sitten kun on niiden aika.

Sulhon omistajakin oli tehnyt sukututkimusta ja kiitteli yhdistelmää toisiaan täydentäväksi ja monien mahdollisuuksien keitokseksi. Pikkuhevonen sieltä on odotettavissa, kooltaan.

Joku kysyy kuitenkin miksi? Koska YOLO! You only live once, kerranhan täällä vain eletään.


Päivä on muilta osin mennyt luurit korvilla koneella istuen. Persaus puutuu ja sielua korventaa kun ei vielä(kään) pääse punttien pariin. Sen verran on vielä piikkilankaa hengitystiehyeissä, ettei passaa lähteä liikehtimään. Tyydyn liikehtimään jääkaapin ja työpisteen väliä.

Monta sivua valmista työtä on sentään valmistunut, pitäisi vaan osata ajoissa lopettaa se pilkun viilaaminen ja kuvien kanssa puljaaminen. Loputonta hieromista pienten yksityiskohtien kanssa, eivät ne pienet detaljit ole kuitenkaan minkään arvoisia, myyntiinhän minä vain apuvälineitä työstän.

Toisaalta tekee mieli kokeilla tehdä homma uusiksi alusta alkaen, vertailla mikä on selkein, toimivin, paras ratkaisu. Ja niitä vaihtoehtojahan on tolkuttomasti.

Perikunta on pyörinyt tänään enimmäkseen kotona. Esikoisella röhisi ääni aamulla niin, että lupasin vapaapäivän koulusta. Nuorimmainen tuli kotiin vähän etuajassa ja painui nukkumaan. Äitikulta räkii ja niistää hänkin. Väsähti apteekkireissulla ihan silminnähden ja taisi nukkua useamman tunnin päiväunet.

Tähän loppuun vielä se Toivevävyn kuva, komia ja selväpäinen nuorukainen hän on.  Ihmepojasta tulee sitten ehkä Setä? *tirsk*

Mukavaa viikonjatkoa, missä lienetkin!

Morsian menee
Sulhanen tulee

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Omituista elämää


Siellä se blondi heiluttelee tukkaansa. Koppi on lastattu likaisilla hevosilla ja juhlavan herraskainen vetoauto valmiina koeajoon. Hevoskuljetuskyyti kohti naapurikaupunginosaa voi alkaa. Tuo kahden hevosen lasti ei tuntunut vetoautoon missään, tasaista matkantekoahan se oli.

Silti kopissa odotti hiestä märkä blondihevonen ja viileäncool Vallu. Mitä lie tyttömäistä hätäilyä taas tammalta, se hevonen totisesti jaksaa yllättää.

Tallimies päästi Vallun kotilaumaansa toiselta portilta ja papparainen pyyhälsi kuulema niin vauhdilla  laumaansa, että vetäisi kyljelleen. Onneksi ei tainnut tulla mitään pahempaa, vekki koipeen mutta se ei näyttänyt tämän isännän menoa haittaavan. Melkoisen home coming show'n herra vetäisikin.

Töttis lipsahti laumaan toiselta portilta eivätkä muut hevoset ensin tainneet hoksata, että porukkaan on uinut salaa uusi jäsen. Sinne liinaharjojen sekaan oli helppo maastoutua.


Muiden hevosten mielenkiinto kohdistui Valluun, jokainen vuorollaan kävi tervehtimässä ja jokaiselle tuli palautetta, joillekin inanhdus, joillekin jotain muuta. On se vaan hassu pappahevonen.

Töttis sai kaikessa rauhassa nuuhkia uusien kavereidensa kanssa eikä siitä sitten sen kummempaa draamaa irronnutkaan.

Iltatalliin oli marssinut Vallun perässä ja todennut, että vain yhden boksin ovi on auki enää, sinne siis oman pinkin puurokupin ääreen. Aamukin oli kuulema sujunut yhtä mallikkaasti.

Jos minulla oli jonkinlaisia epäilyksiä Töttiksen suhteen, ne kyllä haihtuivat katsellessani lauman touhuja. Ei sillä ollut ensimmäistäkään hysteriaan viittaavaa ilmettä, ei huolestunutta mutrua suussa eikä muutenkaan hädän päivää.

Tokihan tuleva viikko haetaan lauman järjestystä uuden tulokkaan kohdalla, onneksi Töttis on säyseä ja rauhallinen hevonen. Kunhan on kotiutunut, lähdetään tallustelemaan maastoreiteille, niitä noissa maisemissa piisaa. Asia josta olen avoimesti kateellinen, meillä joutuu joka paikkaan menemään autoteiden kautta ja lisäksi seudulla asuu hevosia pelkääviä/inhoavia ihmisiä. Ja myös niitä yksityistien yksityisyyttä hanakasti vartioivia tyyppejä. Kenenkään kanssa en tahtoisi joutua kahnauksiin joten maastoilu on lähinnä peltojen reunoissa kiertelyä.


Täällä kotipihassakin haetaan uutta järjestystä. Aamurutiinini sujuvat vaikka silmät ummessa, koirille ruuat, takaovesta kanalaan, kanalasta varastoon, vesiämpärit mukaan, tallin läpi tarhaan, ämpärit vesisaaviin, heinät tarhaan valmiilla kassilla, Töttis ulos, kaveri ulos. Sitten koirat ulos ja vihdoin omiin aamuhommiin.

Tänään tuntui ihan hassulta kun ei tarvinnut muuta kuin ottaa koirat ulos ja käppäillä laittamaan kanalaan valot ja päästämään maatiaiset ulos. Ihan toimettomana pyörin pihalla koirien kanssa ja ihmettelin omituista aamujärjestystä. Ehkä tähän tottuu. Heinien vientiaikaan sitä huomaa tekevänsä jonkinlaisia pakkoliikkeitä tallin suuntaan, mutta sitten taas muistaa.

Nyt jää hienosti aikaa korjata tarhan aidat, rakentaa uusi tarha riihen takaiseen koivikkoon ja kenties jopa laittaa se kauan kaivattu kenttä kuntoon. Tarvitaan kaivurimies muutamaksi tunniksi kaapimaan pintamaa kentältä pois ja junttaamaan puhelintolppia aitaa varten maahan.

Kuivakoon nyt ensin tallin piha ja tarha, katsotaan sitten.
Siihen saakka vaan totutellaan hevosettomaan elämään joka sanalla sanoen on omituista.

Subaru on palautettu ja arkeen palattu autojenkin osalta. 
Mukavaa sunnuntaita, missä lienetkin!


PeeÄäs:
on se ihmisen mieli merkillinen. Heti kun ns. arkirealiteetit (hevoset) poistuvat tiluksilta, löydän itseni selaamasta Suomenhevosten orikuvastoja. Täytyy varmaan lähteä talikoimaan tarhasta talven jätöksiä pois, tunnin kun paskassa tarpoo, varsakuume kummasti helpottaa, uskoisin.

PeeÄäs2:
ei se helpota. Kohtalon ivaa, eräs ihminen heitti ilmoille tismalleen sen oriin nimen jota itsekin olen käynyt ihastelemassa moneen otteeseen. Tulisi kyllä parhaimmillaan mahdottoman hieno varsa. Auh.