lauantai 4. huhtikuuta 2015

Laiska lauantai

Desing Ihan ite
Näin sitä on päästy hiljaisen viikon lauantaihin. Eilinen perjantai oli pään tyhjentävän jumpparytkytysmaratonin jälkeen rento ja vähän väsynytkin, Nukku-Matti ei joutunut pitkiä puheita pitämään kun sai minut matkaansa. Muutaman sivun luin kuitenkin Islanti-kirjaa. Tänään luin sen loppuun ja nyt vähän harmittaa kun se loppui niin äkkiä. Ja sitten iski kiivas matkakuume sille hassulle pikku saarelle joka kelluu Atlantissa.

Pitänee laittaa kenot ja europotit vetämään. Tiedätte sitten mitä on tapahtunut kun Torpan päivitykset haisevat netinkin välityksellä lampaalle ja turskalle. Sitä odotellessa.

Siskolikka kurvasi juuri pihaan, Perilliset ja Nuoripari lähtivät lenkittämään koiria, Iso-J polkee mummolassa kuntopyörää ja minä odottelen ruuan valmistumista. Tänään on tarjolla kanantissejä avec mozzarella ja villiriisiä sekä kylmiä että lämpimiä kasviksia. Huomenna on luvassa lammasta ja pöytään katetaan kymmenen lautasta.

Ainoa ns. kriisi on toistaiseksi se, että olen hukannut pashareseptini. Sen parhaan. Toisaalta minulla on myös ankara valinta minkä sorttisen juustokakun teen... ja lusikkaleipiä tekisi mieli ihan halavatun paljon. Ei minulla ole pashamuottiakaan, joten ei kai tuo iso vahinko ole jos se (kaamea) kaloripommi jää tänä vuonna väliin. Sitä minä en oikeasti tajua, miksi ihmeessä kaikissa ohjeissa käsketään valuttamaan pasha kahvinkeittimen suodatinosassa jos muotti puuttuu kyökkivarusteista. Ja ohjeen mukaan pitää olla noin kilo rahkaa. Siinä yhtälössä ei nyt jokin toimi, ainakin moccamasterin suodatinosaan ei mahdu kyllä rahkaa kiloa... Ehkä minä jonain päivänä ymmärrän.

Jotkut sen osaa
Yksi variaatio
Kissat ja koirat ottavat rauhallisesti. Onneksi edes yhtenä päivänä vuodessa kissariiviöt ovat rauhassa. Tai sitten niillä on jokin 'kerää voimia kesäksi' -bootcamp meneillään. Tiedä häntä, tuommoinen rentoilu ja nukkuminen tietää yleensä kolinaa ja hepulikohtauksia potenssiin kolmesataa.

Tänään on paistanut aurinkokin ja hevoset ovat saaneet ulkoilla nakuina, sadetakit saavat hengähtää tovin tallin kuivatustelineessä.

Eilen kävimme moikkaamassa Ihmepoikaa. Siellä se mennä pötkelsi kentällä, päivän teemana oli laukannoston täsmällisyys ja rauhoittaminen heti perään. Eli ei rakettilähtöä kulmasta keskikenttään. Ponia turhautti ihan selvästi moinen viilaaminen.

Nuorimmainen pääsi herkuttelemaan loppuraveille ja työssä hionnut ratsuoppilas oli ilmeisen tyytyväinen tutun rääpäleen keikkuessa satulassa. Tallissa piti rapsuttaa vielä vähän perskankkusta, se on ihan maailman paras rapsutuspaikka ikinä ja ponin ylähuuli venyi muikeasti alahuulen lopsottaessa rentona. Osui ja upposi se rapsutus.

TyöMies
Tähän loppuun vielä Pääsiäisen virallinen kuva-arvoitus. Mikä on tuo pinkillä merkitty juttu?
Kuva-arvoitus

No, sehän ei suinkaan ole kauhea läskimakkara, ei nestepatti eikä kasvannainen. Se on löysää nahkaa joka ei ole vielä kiristynyt ponin muskeleiden ympärille vaan jäänyt vähän löysänä repsottamaan tuohon satulavyön  eteen. Eli Poni on nyt pienempi kuin nahkansa, toisin sanoen kutistunut. Eli laihtunut. Eli kiinteytynyt. Mikä atleettinen kotletti !

Iloista lankalauantaita sinullekin, missä lienetkin!



torstai 2. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen pelastettu

Ihan paras Pääsiäisylläri
Kiirastorstain iltaa!
Päivän kiirastulet on läpijuostu, kaupat käyty ja asialliset hommat hoidettu. Mikäs oli ruuhkaletkassa kököttää, kun sain bärsseni alle huollon ajaksi ihanan jykevän esittelyauton. Olisin voinut ajella ruokaostoksille vaikka Kuopijoon, mutta aikataulu ei moista huikentelevaisuutta sallinut.

Arkeen on palattu autonkin osalta, oma kiesi kärvistelee omalla tallipaikallaan ja Iso-J:n menopeli tekee seuraa. Mukava oli kyllä ajella ja kauhean kivasti oli kaikenlaista ihmettä auton varusteissa. Peruutuskamera on ihan huippu! 

Kaupoissa oli kyllä väkeä, mutta mielestäni maltillisesti. Kassamiehitys näkyi olevan kunnossa kummassakin hyperissä joista siinä vihreässä hyperventiloin ihan vaan kaupan koon vuoksi. Ei, minä en todellakaan halua ostaa maaleja ja maitoja saman katon alta. Mutta kun jääkaapin Skyr-varasto on alle hälytysrajan, oli pakko uhrautua ja saiturina suunnistaa sinne, missä sitä halvemmalla saa.
Liidelissäkin piti poiketa, koska tuoremehu. 

Posti, apteekki ja vihdoin kotiin. Iso-J haki vielä kunniakierroksen muodossa kylältä unohtuneen kissanhiekan. Phuuh, nyt ei tarvitse liikahtaa ruokakauppaan moneen päivään ja pakastimessa on vielä vaikka viikoksi ruokatarpeita.

Huomiselle, hyvin pitkälle perjantaille on ohjelmassa kiireetön aamu ja kahden tunnin jumppamaraton, oi autuutta!

Sääennuste ei ulkoilua suosi, räntää rätkii maahan saakka. Toki vanhat hanget vajuvat niin, että suhisee mutta onhan tuo aika tylsää kun on koko ajan ja aina harmaata. Ja märkää. Yhtä harmaata, märkää ja haisevaa villasukkaa koko sää. 

Vaan eipä hätää. Huomenna tulee pääsiäisvieraita ja Siskolikka tulee lauantaina. Kyllä tästä vielä hyvät pyhät saadaan! Ja onhan mulla tuo kirja, olen jo vähän kurkkinut sisäpuolelle ja kyllä, taattua lukuiloa ja riemua on luvassa.

Leppoisaa iltaa, missä lienetkin!

Vieno toive Pääsiäispupulle...
PeeÄäs:
vaikka minä miten osuuskauppaa vieroksunkin, on se sentään yhdessä asiassa hyvä. Kumpikin Perillinen sai kesäpestipaikan paikallisen osuuskaupan toimipisteistä. Parissa viikossa saa hyvää työkokemusta ja reilut 300 € käypää valuuttaa Hispaanian lomalle, muy bien.



tiistai 31. maaliskuuta 2015

Felix ja rosvosektori


Kamelinvar... käpälä ja pari muuta rehua
Pitäähän tämä tulla tänne muistiin merkitsemään kun on kyse Merkittävästä Tapahtumasta.
Felix, tuo potentiaalinen nuorisorikollinen ja kelmien kelmi pelasi eilen(kin) upporikasta ja rutiköyhää hengailemalla takaoven lähistöllä talliinlähtöaikaan. No tällä kertaa Felix pyöräytti rosvosektorille ja kärsi uhkarohkeudestaan karvaimman kautta.

Nimittäin tänä aamuna kun hoipuin aamukoomassa alakertaan ja ulkoistin koiria aamupissalle, ihmettelin miksei Felixin tyhmä naama killistele ruokakippojen äärellä odottamassa aamiaista. Ei näkynyt Felixiä mutta Oscar oli ihan eksyksissä. Jotenkin orpo ja hätääntynyt.

Iloisesti vinksahtanut Oscar
Siinä meni jokunen tovi kun tajusin, että nyt ei ole asiat kunnossa ja Felix pitää löytää ennenkuin lähdetään kotoa. 

Ei ollut saunassa, ei muualla talossa. Ei tullut vaikka kuinka huusi ja maanitteli. Yleensähän se on paikalla viivana kun ruokapussin saa käteensä, edes avaamaan ei ehdi kun keltainen naama on jo toisesta päästä pussia nyhtämässä.

Nuorimmainen etsi ulkoa kaikki kissojen perinteiset lymypaikat, riihen, leikkimökin, pihasaunan, aitan, nada. Ei kissaa missään. Ulkona myrskysi ja tuiversi pahemmin kuin pitkään aikaan.

Sen verran kävin minäkin ulkona katsomassa, että tielle päin ei tassunjälkiä mennyt. Kiinnitin uudelleen huomiota taloa kiertäneeseen kissanpolkuun. Pysähdyin takaovelle toviksi huutelemaan ja kyllä, jostain kuului surkeaa parkua! Felixin parkua, nälkäitkua ja harmitusnaukumista. Vaan kun ei näy kissaa. Katse puuhun, ei ole siellä. Katse kattoon, ei näy siellä. Katse maahan ja korva tarkaksi. Ja sieltä syksyllä nurkkaan jääneen jätesäkkimyttysen alta löytyi surkeasti uliseva Felix. Ihan se oli kuiva ja lämmin ja ehjä, mutta ehdottomasti hyvin järkyttynyt ja mahdottoman nälkäinen. Rääkyi kuin olisi isompiakin tuskia kärsinyt. 

Äkkiä laskien kattiparka oli ollut ulkona vähintään puoli kymmenestä aamuun, nimittäin niihin aikoihin kävin illalla sammuttamassa tallista valot. Aivan varma en ole siitä, oliko Felix kotona vielä kun lähdimme talliin kahdeksan aikaan vai lipsahtiko ovesta jossain muussa välissä.

Joka tapauksessa katti on tallessa ja kotona. Hetihän se kävi mielessä viime vuoden Pääsiäinen, kiirastorstaina noutaja korjasi Veli Winstonin. Onneksi nyt säästyttiin kyyneliltä ja surulta ja Felixkin leppyy kun saa riittävästi ruokaa ja lepoa.

Edes istua en jaksa
Yön onneton kulkija

Nyt onkin ollut rauhallista kun seikkailija huilaa, tankkaa ja huilaa taas lisää. Saunan lämmitetyllä lattialla on hyvä toipua seikkailusta ja miettiä mitä elämä opetti. Illan tullen se on kuitenkin taas sorhautumassa ovenraossa, ei se mitään opi.

Noista ekan kuvan kukista vielä sananen.
Iso-J sai Torpanmäen naisväeltä vinksahtaneen kukkakimpun, kuinkas muutenkaan. Siinä on kasvi nimeltä kamelinkäpälä, luutahirssiä ja tuon keltaisen palleron nimeä en todellakaan muista. Hassut kasvit kuitenkin. Vähän minua kyllä hymyilytti vinosti kamelinkäpälän sievistelevä nimi. Tuskin olen ainoa jolle nousee kuitenkin mieleen kamelinvarvas.

Mukavaa tiistaipäivää, missä lienetkin! Pysy lämpimässä ja ruokakippojen lähettyvillä.






maanantai 30. maaliskuuta 2015

Se o kesä ny!



Näkeehän sen nyt sokea otsallaan, se on kesäaika nyt. Kellot on veivattu tunnilla kesää kohti ja ulkona näyttää osimoilleen tältä. Jotta kesä se on, selkee homma.

Kuvat on otettu muutama päivä sitten kun se hyvässä vauhdissa eteenpäin posottanut kevät ajoi sivuraiteelle ja minnelie pöhheikköön, tilalle tuli vuorokaudessa liki 20 cm sitä ihtiään. Hädintuskin ehtivät sulaa pois ja ilma vähän lämmitä kun jo tänään tätä ihanuutta saatiin taas lisää.

Liikenne on kuulema puurona, hätähousut luistelevat kesärenkaineen ja hinausliike kiittää, rahaa tulee kuin rännistä näillä säillä. Tuossa meidänkin kylätiellä on tänään körötelty ihan maltillisia nopeuksia, yleensähän tuo on semmoinen kiihdytyskaista jossa pojankossit ja muut märkäkorvat ottavat datsuneistaan irti minkä saavat.

Iso-J tuli juuri kotiin Vuokatin suunnalta ja kertoi, että pliukasta on kuin seuraintalon parketilla. Milloin lie sinne kerennyt lattian pliukkauden testaamaan. No, syntymäpäiväänsä viettää hän tänään ja näistä keleistähän ne synttärit yleensä muistetaan. Sitä manaamisen määrää.


Torpan rauhaan ei mitään ihmeitä kuulu. Ihan tarkoituksella pidin vähän pienempää ääntä bloginkin puolella kun ei oikein herunut mitään. Eikä tänäänkään tämän kummempaa irtoa.

Tänään oli kyllä siitä erikoinen päivä, että läväytin ruotoni kuntosalin hoitolapuolen Taikanäpin lavitsalle ja hän nikkaroi muutaman rankaani piinanneen fasettilukon auki. Lisäksi väänteli niskani melkoiselle rusetille mutta se auttoi, veri kiertää taas vintille saakka ja pää kääntyy ihan issekseen. En minä edes tiennyt, että mulla mitään fasettilukkoja olisi. Fasettihionnan olen kuullut ja falsetti on se kimakka ääniala johon jotkut kykenevät. No, lukko mikä lukko ja aukaistaan kun kerran avaimet on.

Varasin samalla uuden ajan, ei tämä yhdestä vanutuksesta valmiiksi tule. Eikä ollut sikäli ihan hukkareissu, alustin nimittäin Iso-J:lle kaupantynkääkin siinä loikoessani.

Titalle tiedoksi, selän valuvikakohta on tasoittunut huomattavasti ja nyt sitä voi jo vähän varovasti suostutella uuteen asentoon, semmoiseen normaaliin. Ei kuulema ole tekemätön paikka. Ihme se on.
Toki osan kunniasta saan kyllä ottaa ihan itsellekin, ei ole turhaan salin puolella mörssäröity.

Tähän loppuun vielä tunnistustehtävä. Mikä tuo on? Räksä? Ei se ainakaan mustarastas ole, ihan outolintu kunnes joku fiksu lukija sen tunnistaa. Jään odottamaan.
Tänään saa räksäkin hangessa rämpiä. Sen verran olin jalomielinen, että tankkasin vielä kerran talipallorenkaan ja siemenmökin, sääliksi käy räksäreppanaa.

Kivaa kevät... öööh siis... kesäviikon alkua, missä lienetkin!