perjantai 27. maaliskuuta 2015

Jonkin sortin kooma


Ihmepoika lähettää terveisiä kaikille faneilleen ympäri maita ja mantereita.

Minussa ei juuri nyt ole kovinkaan kummoista älyllistä elämää, päivän aktiviteetit veivät kyllä tehot koneesta. Äsken tankattiin päivällistä eikä nyt jaksa kissaa sanoa, saati häätää pois jalkojen päältä makaamasta. 

Nousi ankara tuuli, huomenna saa kerätä risuja ja oksia eli ulkojumppaakin on luvassa. 

Ei mulla nyt muuta kuin leppoisaa perjantai-iltaa, missä lienetkin!


tiistai 24. maaliskuuta 2015

Viikko etenee


Tänään nostan luurit narikasta, pistän Spotifyn taustalle ja koetan keskittyä vaiheeksi vähän avustaviin tehtäviin eli sommitella kuvia ja tietoa jonkinlaiseksi järkeväksi yhdistelmäksi. Ei ihan helpoin nakki, mutta ihan kivaa puuhaa. Etenkin jos kukaan (joku) ei jatkuvasti ilmesty näkökenttään viittilöimään tärkeitä asioita 'onko kahvia?', 'voitko laittaa kahvia', 'haitko postin?'. Paino sanalla JOS.
Minä niin oikeasti kaipaisin omaa työtilaa, tässä tuvan nurkassa olen aina saatavilla ja aina puhuteltavissa vaikken tahtoisikaan.

Ei, en valita. Onhan tämä ihan mukava työpaikka, voin välillä poiketa Ihmepojan kengitystä seuraamaan, välillä käväistä koirien kanssa pihalla ja tietysti ihan itse on saanut 'sisustaa' työpaikkansa. Eikä ole pomoa niskaan huohottamassa.

Tässä näyttää nyt käyvän vielä niinkin, että joudun jalkautumaan asiakkaiden pariin. Iso-J ei kaikkialle ehdi ja minun aikatauluihini mahtuu kyllä lähiseudun pienemmät keikat. Asia vaatii toki vähän kalenterin kaivelua ja vielä vähän lisää asioiden sovittamista, mutta kyllä se varmasti hoituu.

Peetukin kaiveli hangella, varmaan joku mehevä myyränpesän käry kävi nokkaan.


Nyt ei ole enää hankia. Eilen satoi liki 20 cm uutta lunta. Tänään kävi jo aurakin pihassa. Ja kohta, kun +5°:n lämpötila tekee tehtävänsä, kumiteräsaapas lotisee rehvakkaasti sohjossa. Nyt on jo kovin märkää. Uutisissa toki kerrotaan jo kylmenevästä ja huomisen sääkartalla helottaa aurinko. Kyllä tämä kevät taas etenee mielenkiintoisin kiemuroin.

Monta kiemuraa tulee varmasti lähiviikkoina eteen. Onneksi Pääsiäinen on ihan kulman takana. Toukokuulle on jo varattu yksi reissu Isolle kirkolle, Helatorstaina kurvaan Perillisten kanssa etelän suuntaan. Sitten alkaakin huima loppukiri touko- ja kesäkuun alkuun. Siinä on koulujen loppumiset, Nuorimmaisen synttärit, Esikoisen ripari, kesätyöt (molemmilla, toivottavasti) ja konfirmaatio. Kovasti odotan kanaseurueen kuskaamista Raaheen, se on yksi mieluisimmista hommista tälle keväälle. Yhdet häätkin on mitä ilmeisimmin tiedossa ja tänään on 91 päivää lomaan, siihen viralliseen osuuteen. Jouluun 275 päivää.

Jännä miten tänä keväänä jokainen viikko tuo jotain uutta ja ennenkokematonta. Perillisillä on yhä enemmän omia juttuja, Esikoinen on tänään tukioppilaskurssituksessa, on TET-viikkoa, riparia ja muuta. Eipähän käy aika pitkäksi.

Heidin kanssa puhuttiin vähän semmoisesta vaihtoehdosta, että Töttis the Dramaqueen tekisi ehkä vastavierailun Vallun kotimaisemiin. Meillä olisi silloin talli tyhjänä muutaman viikon ajan. Tuntuu ajatuksenakin oudolta. Ja suoraan sanoen vähän houkuttelevaltakin.

Noo, näitä pohditaan sitä mukaa kun eteen tulevat.
Nyt ne luurit ja hommiin.
Mukavaa tiistaita, missä lienetkin!

What the hittoa, havuja??!

PeeÄäs: kiesi on pajalla, yhä. Jotenkin nyt tuntuu, että on pikkuisen isompi vikavika. Oi jospa kohta olisi oikeasti aika sonnustautua ostohousuihin ja lähteä potkimaan renkaita.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Revi tästä nyt sitten


Aurinkoinen viikko on muisto vain. Heidi kävi rapsuttelemassa Vallua ja hevoset nauttivat auringon lämpöterapiasta. Karvanlähtö on vielä vaiheessa eli punertavanruskeaa hevosenkarvaa on kaikkialla. Kevätkiireiset tintit ovat kantaneet tuhansia karvatuppoja pesiinsä. No, se oli silloin viime viikolla kun oli kevät. Nyt tintit istuvat nokka jäässä salavien oksistossa ja koettavat pysytellä hengissä. Eivät laula nuottiakaan.

Nyt on taas talvi. Lunta sataa aina vaan sakeammin ja kohta sitä on pihalla puolisääreen (meikäläisen hobittikoipi mittatikkuna).

Kevät on oikukas ja aina löytyy se 'positiivari' joka aloittaa iänikuisen lällätyksen kuinka uusi lumi on vanhan surma. Perhana vieköön ihan sama, minua jo vtuttaa tuo lumi, poispoispois kaikki heti!


Facebookissa olen saanut Ilohaasteen. Seitsemänä päivänä pitäisi listata pieniä ja isoja ilon aiheita. Päivät 1-5 olivatkin tosi helppoja, oli aurinkoa ja muuta pientä ja isompaakin kivaa.

Tämä viikko alkoi semmoisella kierteellä, että tästä on hieman haasteellista löytää niitä ilonpilkahduksia.

Aamulla Attack -ryhmätunti peruttiin. Satoi lunta. Oli liukasta, melkein kaaduin tallihommissa. Kaaduin koiria pissattaessa, käteen sattui. Tein salitreenin, olkapäässä on joku hiton pinne ihan kireellä. Vesipullo tyhjeni autonpenkille. Posti toi laskuja. Lunta sataa. Melkein kaaduin kun vein hevosille heiniä. Sukat kastuivat. Näkkäri on loppu.

Revi tästä nyt sitten lystiä. En revi.. eikäkunjoo!!
Kiva juttu oli se, että vanha koulukaverini oli saanut fb-viestini ja vastasi. Kyllä se taitaa tämän päivän pelastaa. Ja kello on vasta vähän yli puolenpäivän, tällä päivällä on vielä aikaa parantaa juoksuaan. Sian lailla.

Ei mulla muuta. Muikeaa maanantaita, missä lienetkin!



PeeÄäs: päivän toinen kaupunkireissu päättyi tasapeliin. Auto hyytyi menomatkalla ja ihan silkalla kiukulla sain sen potkittua takaisin, on nyt pajalla laitettavana. Kohta pitää niitä autonostohousuja sovitella jalkaan ja lähteä autokaupoille, nyt nimittäin alkaa mitta täyttyä noita puolaongelmia sun muita.
Päivän pelasti ihana Maria joka teki räpsyihin takuuhuollon, veloitus 0 € + hyvä mieli. Kiitos.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Valoa ja varjoa




Viime viikko oli varsinainen kevätviikko. Samalle viikolle sattui huikeita revontulia, auringonpimennys, kevätpäiväntasaus ja lämpöennätyspäiviä. Nyt on pakkasta, muutama aste vain, mutta kylmältä tuntuu.

Auringonpimennystä en lähtenyt kuvaamaan koska a) en osaa b) en opetellut ajoissa c) koska laiska.
Netti on pullollaan erilaisia pimennyskuvia joten mieluusti nautin toisten otoksista. Islantilaiset valokuvaajat ovat kunnostautuneet oikein hyvin, moneltakin sivustolta löytyy hienoja kuvia.

Pimennyksen hetkellä pidin ikkunaa auki ja seurasin valoa. Varjot pitenivät, valo tuntui jotenkin pysähtyneen ahdistavalta. Omenapuussa möykännyt talitintti vaikeni ja tuulikin tyyntyi muutamaksi minuutiksi. Outo tilanne, hyvin kummallinen.  Ihan kuin pieni maailmanloppu, kaikki pysähtyi.

Hrrr.... Luontoäiti voisi nyt palata normaaliksi ja antaa kevään edetä. Penkistä punnertaa jo esiin vaikka mitä, ensimmäisiä kevätkukkijoitakin (se Titan tunnistama Adonis) saa kohta kytätä kameran kanssa eivätkä takapihan varjopenkin pikkunarsissit kauaa mullan alla pysy, piipat on jo tunnustelemassa lämpötilaa.

Sarvipäinen metsäborderi

Mitä tulee kuvaamiseen, eilen sitten lopultakin nöyrryin ja latasin pahuksen Picasan koneelleni. Nyt on helppoa ja kätevää perkata kuvia saman tien roskikseen ja jakaa eri kansioihin. Eilen olikin purkamista, yli 600 jäähallikuvaa.

Joku siinä Picasassa tökkii, ehkä se, että luovutan kuvieni oikeudet Googlemonsterille, en minä ainakaan jaksa lukea kaikkia 'hyväksymällä nämä ehdot myyn sieluni googlelle' -litanioita. Toisaalta en koe tarvitsevani monimutkaisia Photoshop -ohjelmia. Koska kuva on joko hyvä tai huono. Huono poistetaan, hyvä pidetään. Tarvittaessa yritetään rajaamalla ja värejä pikkuisen fiksaamalla pelastaa mitä pelastettavissa on. Ja turha itsekritiikki pois, julkaisen juuri sellaista kuvaa jota itse kehtaan. Kellä silmiä kirveltää kuvien epäsuhta ja kohina ja ties mikä, menköön ihailemaan ansioituneempia räpsyjä. Nih.

Voisin kuitenkin yrittää tutustua Picasan maailmaan vähän paremmin, huomasin nimittäin eilen, että verkkoalbumissa (?) ovat ilmeisesti kaikki Picasan kautta siirtämäni kuvat. Hämmentävää. Jollain kuvalla oli yli 2000 katselua enkä edes muista milloin olen kuvan ottanut.

Mulla on selkeästi varjonpaikkoja myös sen ymmärryksessä mitä tulee nettiin ja kuvien lataamiseen.



Lätkäpojat olivat perillä Oulunkylän hallilla heti kl. 23:n jälkeen eli ihan kohtuulliseen aikaan. Tänään on uusi matsi saman vastustajan kanssa, toivottavasti homma ei ratkea vielä tänään vaan viimeinen ja ratkaiseva matsi pelataan keskiviikkona täällä. Rankka viikko pojille tulee mikäli näin käy. Katsomossa ollaan, se on varmaa. Kokoonpanoon kuuluu ehdottomasti myös Seniorikansalainen joka oli eilen hyvin innokkaasti seuraamassa matsin käänteitä. Kummipoika oli iloinen mummon nähdessään ja mikäpä ettei. Oli siellä pukkarissa pyörähtänyt muuan eduskuntaan mielivä Iso Persukin selfien ottamassa. Kyllä ne joka paikkaan ehtivätkin.

Muutenkin päättyvä viikko on ollut aika kiva. Esikoinen pääsi tukioppilaaksi, Iso-J:n aloittama elämäntaparemontti lähti mallikkaasti käyntiin ja tänään illalla saadaan Esikoisen riparipassiin myös se viimeinen leima. Aamulla haettiin jo yksi. Nuorimmainen linnoittautui huoneeseensa Oreojäätelönsä kanssa ja kun oikein tarkkaan kuuntelee, sieltä kuuluu ihan selvää tyytyväistä kehräämistä. Eikä se ole kissa.

Nyt on hyvä aika siirtyä ulkoilma-aktiviteettien pariin, hanki kantaa ja aurinko paistaa. Kylmä tuulikaan ei haittaa kun etsii sopivasti vaatetta päälleen. Sinne siis.

Oscar näyttää mallia laiskotteluun. Lepää ja ulkoile sinäkin, missä lienetkin!