lauantai 21. helmikuuta 2015

Korkealta ja kovaa

Ja se soi

Tämä Steinway & Sons -merkkinen flyygeli (?) soi niin kauniisti säestäen perjantai-illan konserttia. Istuimme Äitikullan kanssa eturivin parhailla paikoilla ja nautimme ensimmäisestä koskettimen helähdyksestä lopun huikeaan O sole mion -yhteisesitykseen. Ihan pitää vasiten mainita, että Herra Kaupunginjohtaja puolisoineen istui takanamme *tirsk*

On syytä merkitä tämä korkeakulttuurin annos Torpan päiväkirjaan, niin merkittävä se oli. Vaikka en tuntenut alkuosan ooppera-aarioita sen kummemmin, nautin kyllä Taikahuilun, Jevgeni Oneginin, Toscan, Turandot'n, Carmenin ja monen muun aarian tulkinnoista. Väliajan jälkeen oli kevyempi osio musikaalisävelmiä ja napolilaislauluja.

Tähtinä loistivat tenori Tero Harjunniemi (ihan Orlando Bloomin näköinen), karismaattinen baritoni Juha Kotilainen ja sopraano Henna-Mari Luolamo. Flyygelin ääressä istui Kemal Achourbekov ja harmonikkaa näpelöi Arto Tarkkonen. Tanssijana lihotti Mira Heiskanen. 

Kovasti paljon tykättiin kuulemastamme ja yritetään jatkossakin hankkiutua musiikkitaiteen äärelle jos tilaisuus tarjoutuu. Ehdotinkin Äitikullalle kotiin ajellessamme, että seuraava onkin sitten Deathmetalkeikka tai Tuskafestarit, kun sitä mukavuusaluetta pitää kuulema aina vähän laajentaa.

---

Viikonloppu on ollut oikein leppoisa. Perjantaina rehkimme Siskolikan kanssa salilla, minä koutsin kanssa ja Siskolikka omillaan. Sitten käytiin toinen keikka kaupungilla, Esikoinen osti ne farkut *hmph*. Tänään kävin viemässä Esikoisen ja Peetun kaupunkiin aamuvarhain, lähtivät Savonmuan puolelle näyttelyyn. Tuliaisina oli vaatimaton EH, koska turkki ei ollut hyvä ja Peetun liikkeet hieman töpöt, niin on kipeästi hieronnan tarpeessa koko piski. Hälytin jo Heidin hommiin eli parkkeerasin Peetun hoitojonon jatkoksi.

Siskolikka lähti etelän tielle, seuraavan kerran sitten pääsiäispyhinä, ehkä.
Illan ohjelmassa on lähinnä vötkistelyä naistenlehtien parissa, väsyttää ankarasti eikä ulkoilukaan maita. Siellä on nyt niin liukas pääkallokeli, että saattelin Äitikullan saunalle ja takaisin, hän hiihteli potkurin avulla ja minä yritin varmistaa, ettei kuljetus kellahda kumoon. Mikään hiekoitussepeli/hiekka ei pysy vaan valuu vetisen jäiseltä pinnalta sivuun. Ainoat pitävät jalkineet ovat ihme ja kumma vanhat uskolliset crocsit, niissä on jokin pito sentään. Kumppareilla on nurin saman tien.

Huomenna Iso-J lähtee hänkin etelään, me jäämme aloittelemaan viimeistä viikkoa ennen hiihtolomaa. Rippikoulupassi vaatii vielä rasteja ruutuun joten Taize -messu on luvassa illalla. Kyllä sitä kaikkea näkee ja kokee kun tarpeeksi vanhaksi elää. Ihan kivaahan tämä on, näkee vähän uuttakin ja muuta kuin kotitorpan nurkat.

Leppoisaa lauantai-iltaa, missä lienetkin!



torstai 19. helmikuuta 2015

Tekniikka tutuksi

Samsung aukene! Ja Samsung aukeni

Torppaan melko tasan kaksi kuukautta sitten kannettu monsteri-tv osoittautui savolaiseksi malliksi, suattaapa kuva ilmestyä vuan suattaapa olla ilmestymättäkkii. 

Tuommoisilla monsteritelkkareilla on ihan ikioma Vip-huolto jossa huoltomies pyytää luvan käyttää tv:n nettiyhteyttä ja klikkautuu sisään telkkariin sieltä jostain nörttikonttorin peräkammarista. Ihan turha enää pohtia valvotaanko meitä ja kuka niin tekee, telkkarin kautta voi varmaan ihan kuka vaan huoltohemmo tsiigailla perheemme olohuonetapoja, kyllä kai siinä kaksisuuntainen kamera on.
No, siinäpä katsovat ja näkevät monta erilaista tapaa röhnöttää soffalla ja tuoleilla, monta tapaa kaivaa nenää ja laajan kirjon teinien ruokavaliosta. Tokkopa silmät lasittuina ruutua tuijottava, posket lakuja pullollaan mussuttava teini on pidemmän päälle mitenkään inspiroivaa katsottavaa.

Siinä vaiheessa kun kuuntelevat Torpan äänimaailmaa, on minun syytä punastua. Saattaapa nimittäin olla, että nörttikonttorin pojilta menee energiajuomat nenään kuullessaan kuinka meitsi käskyttää kissoja, teinejä tai koiria. Tai keskustelee Iso-J:n kanssa. Ups. Sori.

Asiaan. Telkka piti kantaa tuvan pöydälle koska ei ollut muutakaan tarpeeksi laajaa pintaa mihin sen asettaa. Lattiamatolle ei voinut laittaa koska jalusta. Joten tupaan. Älysin onneksi passittaa eräät nelijalkaiset pallittomat kaaharit jäähyboksiin, olisi kuulkaa tullut rumaa jälkeä kun tuosta virtapiireiltä lähdetään sutimalla hatkaan.

Piti vaihtaa emolevy. Tässä kuitenkin vielä jonkinlainen lähikuva telkan 'sisuksista.

Kuka pölli kuvaputken? Litteä on.
Emolevy, en muista kumpi versio

Niin tuli emolevy vaihdetuksi sekä telkkariin, että erilliseen mustaan ohjausyksikköön. Tämä uusi telkkaan asennettu levy ei keskustellut samoilla sävelillä ohjausyksikön levyn kanssa,  joten molemmat piti vaihtaa. Jopa ilmestyi ääni, jopa tuli kuva.

Kaikenkaikkiaan huoltomies värkkäsi täällä yli kolme tuntia, matkat päälle ja päivä oli hänelläkin täys.

Tekniikka pelaa taas ja Torpassa on sen osalta rauha maassa. Minulle on herttaisen yhdentekevää onko meillä koko vehjettä, en minä sitä juurikaan istu katsomassa, mutta muille se on ajanvietettä ja olkoon niin.

Siskolikka ja kaksi nuorempaa poikaa hurauttivat pihaan iltapäivällä ja viivähtävät täällä vain hetken, lauantaina lähtevät ajelemaan etelää kohti. Pyykkivuori auton perässä vaatii kuulema kiireellisiä toimenpiteitä. Ymmärrettävää.

Meillä saadaan hiihtolomaa odottaa vielä yksi kokonainen viikko, kymppi on se meidän lomaviikko.
Esikoinen viihtyi eilen lumilautailuopetuksessa niin hyvin, että tahtoo kuulema toistekin. Opettaja oli kuulema 'tosi kiva, nuori ja jajaja... *punastus* joten äkkiähän tuosta johtopäätöksen tekee :D

Mikäs siinä, kyllä minä häntä rinteelle kuskaan, eihän lähimmälle nyppylälle ole kummoinenkaan matka. Se opekin on kuulema hänen ikäisensä ja käy Itä-Suomen koulua (venäjä ekana vieraana kielenä). Ja oli se lautailukin kuulema ollut tosi hauskaa ja sujuvaa sitten loppuvaiheessa.

Huoh. Nuorena kaikki on niin täyttä ja totta ja ihanaa.

Nuorimmainen valmistautuu huomiseen taksvärkkipäivään. Kotitalousope oli antanut tehtäväksi suunnitella ja valmistaa italialainen tai ranskalainen kolmen ruokalajin ateria ja siihen on nyt suurella hartaudella paneuduttu. Yritin ehdotella jälkiruuaksi limoncelloa mutta ei kuulema kuulu terveelliseen ruokavalioon. Höpöhöpö. Mulla on Limoncelloflinda pakkasessa ja äkkiä sieltä suut makiaks saadaan.

Taksvärkkiläinen saa retuuttaa kaikki irtisaamansa tekstiilit hankeen, raanut ja tyynyt ja torkkupeitot ja matot. Sitten luvassa on jännittävä imurikiertoajelu joka huipentuu lattian huolelliseen pesuun.

Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin!
Tähän loppuun suosikkipoliisini Rauno Repomies kiteyttää tv-kannanottoni:

Nykyajan laitteet!





tiistai 17. helmikuuta 2015

Tule mukaan muuttumaan

Joko mennään, joko??
Valkeni tiistainen aamu. Koko aamun ne surkeat nälän näännyttämät karvanaamat kehräten kerjäsivät ruokaa, mutta pidin pääni eikä herunut murun murua. Felixiltä ei tullut naukuakaan, kielikin oli ihan kuiva. Kävin kaupungissa ja tulin ajoissa kotiin, ei tarvinnut sitä käheää mouruamista kuunnella koko aamua.

Pikkuisen ennen kymmentä kerroin pojille, että nyt on aika lähteä Tule mukaan muuttumaan -matkalle. Kerran elämässä -tilaisuus muuttua kollista konsultiksi. Bonuksena aamupäiväkännit.
Sinne siis. Jo vain oli helppo nakki saada kissakelmit häkkiin. Ei tarvitse kuin avata boksin ovi ja utelias katti sujahtaa sisään, toinen perään. 

Nukku-Matti iski yllättäen ja tuli paha elämä
Eipä mennyt ekasta piikistä kauaa kun Felix äkkinäisenä poikana sai päihteistä pahan elämän ja puklasi mitä lie sylkeä. Oscar simahti saman tien.  Itse toimenpide ei kokeneelta mieheltä kauaa kestänyt, suunnilleen tyyliin viilto, viilto, pisto ja plops, ensimmäinen pallukka pyörähti virkaheittona pöydälle. Sama toiselle, pari pistoa tikkejä ja katti lepoon, ensimmäinen konsultti oli syntynyt.

Eniten minua hirvitti kissojen avonaiset silmät, ne kun eivät tuossa tajuttomuuden tilassa sulje luomiaan. Niihin laitettiin paksu kerros geeliä etteivät kuivu ja kolhiinnu.
Se oli noin 40 minuuttia kaikkine puheineen kun poistuin sangen kohtuullinen lasku taskussa kattilaatikkoa retuuttaen. Kissat saivat myös rokotukset ja koko homma kustansi 133 €. Ei paha. 

Kotona asettelin uupuneet seikkailijat suihkutilan lattialle heräilemään. Yllättävän monta tuntia jätkät elpuuttivat. Ensimmäisenä (alleen laskenut) Oscar hoiperteli omin jaloin kuivempaan paikkaan nukkumaan. Felix virkosi paljon myöhemmin. Nyt ovat kumpikin syöneet, hyppäävät jo entiseen malliin ruokatarjottimelleen mutta istuvat turvallisella 'selkä penkkiin' tyylillä, ilmeisesti hännänalus on kipeä kipulääkkeistä huolimatta. Felix pitkistä unista johtuen siristelee silmiään melko lailla, taisivat kuivahtaa tipoista huolimatta. Muita murheita ei ole. Lattiakin on pesty ja hajua ottanut pikkumatto pyörähti koneessa.

Tikit sulavat aikanaan eivätkä pojat edes tiedä mitä menettivät kun viihdevehkeet hukkasivat reissullaan. Täydellinen win-win tilanne jossa kaikki voittivat.
Hyvä näin.

Nasselle on varattu oma aika ensi maanantaille, katsotaan se sydän koska oireet viittaavat sydämen vajaatoimintaan (nesteen kertyminen hengitysteihin) ja kopaistaan eturauhanen.

Rauhallista illan jatkoa, varo päihteitä missä lienetkin!

Konsultit elpymässä

PeeÄäs: se taannoinen Pages -ohjelmamurhe on poissa. Olin vain valinnut väärän tallennustavan. Kun älysin kokeilla 'vie' -toimintoa, kuvat pysyivät just semmoisena kuin pitikin. Että ihan ite osasin. Kerrankin.

Vielä siitä ystävyydestä


Ehkä tämä kuva kertoo enemmän kuin pystyn kirjaimin selostamaan. Siinä se on, ystävyys ja luottamus eikä edes vadelmavenekarkkeja ole rukkasessa. Onni on hevosen kokoinen ystävä.

Ihmepoika voi hyvin ja on entisellään, rento ja kiva kaveri. Näytti toki tarhakaverilleen, ettei hänen ihmistensä luokse ole tuleminen tai tunkeminen ja tammavarsa väisti nätisti. Jännä oli nähdä miten antoi kaverinsa ensin meitä haistella ja sitten ajeli kauemmas, että varmasti saisi jakamattoman huomiomme.

Osasipa vielä kääntää ahterinsa minulle sanoen 'tuosta takajalkojen välistä nyt sitä rapsutusta sitten', se on meidän yhteinen juttu ollut ihan Ihmepojan varsa-ajoista asti. Pitääkin valistaa tallilaisia, että muistavat karvanlähdön muututtua totiseksi hakea heinäharavan ja raapia ponin persausta, siitä poni tykkää.

Meille tuli todella hyvä mieli jälleennäkemisestä enkä usko, että Ihmepoikakaan harmittelee yllätysvieraita. Nyt on ruunalla hyvä.

Palataan taas!




Kuka muu muka??


maanantai 16. helmikuuta 2015

Sakset sanoo nips ja naps


Ah ma nauran! Sain kuin sainkin tänään eläinlääkärin puhelimen päähän ja sovittua ajan toimenpiteelle. Niin, juuri sille toimenpiteelle jossa sakset sanoo nips ja naps ja pari machopallukkaa per kissa helähtää kaarimaljaan. Siitä alkaa taas hieman rauhallisempi ajanjakso Torpan paljon nähneiden hirsien huomassa.

Siitähän lähdetään, että nämä kaksi karvaista pentelettä ovat kaikin tavoin pahempia ja riiviöisempiä kuin Veljekset hulluudessa koskaan. Veljekset ovat varmasti lähettäneet nämä kaksi terr... hunnia Torpan kissanvirkaa toimittamaan ja hyrrittävät tyytyväisyyttään siellä jossain. Näihin huligaaneihin on istutettu joku virhekoodi joka saa ne lietsottua sekunnin sadasosassa täysin reikäpäisille riehunta-asetuksille joka loppuu vasta siihen, kun roistot retuutetaan jäähylle.

Vieläkään emme elä niitä auvoisia aikoja, jolloin lämmin kissannahka lämmittää ihanasti jalkoja öisin. Sen sijaan täällä säntäilee kaksi yön saalistajaa portaita ylös ja alas, tehden koko muusta Torpan asujaimistosta hermoraunioita kymmenessä minuutissa. Kokeiltu on. Jätkät viettävät yönsä takaeteisessä ja kylpytiloissa. Siellä on kiva nujuta lämpimillä kaakeleilla ja saunanlauteilla, raadella välillä vessapaperirullaa ja härnätä Justiinamummoa.


Aamulla ne sitten päästetään kirmailemaan ja totta totisesti ne kirmaavatkin. Siis rynnistävät sorkat kopisten huoneesta toiseen, rypistävät matot ja kanttaavat leivinuunin kulmasta superloikalla suoraan portaikkoon. Ja sama alaspäin tultaessa. Tähän kun lasketaan mukaan satunnaiset helähtelyt, räsähtelyt ja kolahtelut erinäisten esineiden tipahdellessa lattiaan ei voida puhua rauhallisista öistä. Ehkä pahimpia ovat mätkähtelyäänet jotka syntyvät kun useampi kilo hyvinsyönyttä kissanlihaa mätkähtää lattiaan, seuraava ääni on vonkaisu, parkaisu tai rääkäisy, riippuu kumpi iski ensin. Joka kerta havahdun sydän takoen hereille, siihen ei vaan ikinä totu.

Minusta (ja koko perheestä) on ihan perusteltua viedä poikakullat huomenna toimenpiteeseen ja toivoa, että tulisi edes vähän jarruja, järkeä tuskin noihin paksuihin umpiluukalloihin mahtuu yhtään.
Kumpikaan ei tiedä kollien ulkoilmaelämästä mitään, tupakissoina ovat olleet tähän saakka. Pissa haisee jo jäätävälle, joten äkkiä ne kilkuttimet pois ennenkuin keksivät reviisinmerkkailun ja kilpakuseskelun.


Lysti alkaa jo tänään kun nämä suursyömärit pannaan paastolle. Vesikippo, murokuppi ja latztarjoilu korjataan pois, sillä ennen nukutusta pitää olla paastolla 10-12 tuntia. Kun aika on aamulla kl. 10 (mikäli lääkärille ei tule jotain lehmänpoikimistapausta), paaston on alettava puoliyön tienoilla, mieluummin vähän ennen. Yhtään en valvo ylimääräistä jätkien tankkauksen nimissä vaan kerään kipot veks ja poistun nukkumaan. Korvatulpilla vältyn kuulemasta raivokasta mouruamista ovien läpi.

Minun osakseni jää huomenaamulla kahden äkäisen ja nälkäisen kissahulttion pakkaaminen kuljetuskoppaan ja lääkärin auttaminen rauhoittamispiikkien kanssa. Loppuhommahan onkin helppoa, krapuloissaan löhnöttävät kissat on helppo pakata laatikkoon ja roudata kotiin selvittelemään päätään. Voin vain kuvitella, etteivät nämä veljet järin riemastu kun ne otetaan yksi kerrallaan boksista pois peltipöydälle ja tuikataan pitkällä piikillä perskannikkaan unetusainetta. Annostus on hankalaa, Felix on iso roikale ja painaa varmasti yli 5 kg, Oscar pienempänä jää alle, toivottavasti pystytään joku arvio painoista laatimaan, kissat eivät taatusti istahda vapaaehtoisesti vaakaan.

Huomenna ollaan viisaampia ja toivottavasti myös pallittomia ja toivottavasti krapulastaan selvittyään jätkät eivät kanna kaunaa, ainakaan kauaa.


Peetu ei tällä kertaa tarvitse eläinlääkärin palveluita, mutta Nassen arvelin pakata mukaan. Eturauhasta olisi taas syytä epäillä ja kenties jarrupiikillä vähän hillitä sitä veitikkaa kasvamasta liikoja. On myös syytä kuunnella mitä Nassella on sydämellään, epäilen jotain vanhuudenvaivaa vaikka terrierin sydän sitkeä onkin. Tiedä vaikka nitroresepti saataisiin.

Tästä maanantaista tuli oikein kiva muutenkin. Vaikka pakkasta oli liki -20°, aurinko paistaa kirkkaasti, linnut visertelevät jo vähän ja uskallan väittää, että aurinko vähän jo lämmittääkin. Onhan se aina juhlavaa vetää kaamoksen jälkeen ensimmäisiä kertoja aurinkolasit silmille, siitä tietää ettei kevät ole kaukana.

Onhan tässä toki hiihtolomatkin vielä edessä mutta mitään suunnitelmia ei sen varalle ole vielä tehty.
Ainakaan mihinkään pidemmälle reissulle ei päästä koko perheen voimin.
Alkaneen viikon sääennuste on mielenkiintoinen, luvassa on roima lauhtuminen ja epäilemättä lisää luntakin saadaan. Esikoisella on koulun liikuntailtapäivä läheisessä laskettelukeskuksessa, onkin mukava nähdä teini pitkästä aikaa toppahousuissa, ilmoittautui nimittäin lumilautailuopetukseen. Koska kyseessä on lähes yhtä onnettomuusaltis tapaus kuin äitinsä, pikkuisen hiottaa jo etukäteen. Torstaille ei olekaan mitään ihmeempää vielä kalenteroitu, Siskolikka tulee illalla hiihtoloman häntiä pitelemään. Toivottavasti ei tarvitse torstaita istua kipsipolilla...

Nuorimmaisella on perjantaina taksvärkki, ehdotti työmatkaa Kuopijoon, siellä on joku kauppa jossa on kuulema liki täydellinen takki. Täydellisin jäi Åhlensin tavarataloon, merkki 48/7 Sweden tai jotain. Ja hintaa aivan törkeän paljon. Kuopijon takin saisi murto-osalla siitä.

Pikkuisen on erilaiset käsitykset Nuorimmalla taksvärkkipäivästä kuin minulla. Minä arvelin pesettää parit ikkunat ja pistää hänet retuuttamaan kaikki sohvatyynyt ja tekstiilit hankeen tuulettumaan. Täytyy asiasta neuvotella kunhan sinne päästään viikossa eteenpäin.

Mukavaa viikonjatkoa, missä lienetkin!


PeeÄääs: ai että minuu turhauttaa. Kitostelin eilen pyhäpäivän ratoksi erään tuote-esitteen Pages -ohjelmalla. Oli hienoa saada valmista. Hienous loppui siihen vaiheeseen kun tallensin tuotoksen pdf-muotoon. Suurin osa kuvista vääristyi aivan tolkuttomaan muotoon. What the hittoa?? Mikä ihme niitä kuvia nyt vääntää kun ovat ihan samat kuvat samoilla paikoilla kuin pages-versiossakin? Mikäli lukijoissa on Pages-tietäjiä, nyt olisi sopiva hetki laittaa parhaat neuvot jakoon.

Ja vielä, suurkiitos Heidille joka niin huomaavaisesti tarjosit lauantaina lippua Sami Hedbergin keikalle. Sydän verta vuotaen oli sanottava ei. Kiitos kuitenkin tarjouksesta. Toivottavasti keikka oli hauska. Hengessä olin mukana. Ja nyt myötäelän suurta menetystänne, voi Pässikultaa.