lauantai 14. helmikuuta 2015

Ystävät



Näin Ystävänpäivän iltana ei juurikaan ole enää mitään lisättävää, kiitos Ystävät kun olette elämässäni.

Onnekseni ystäväpiiri on laaja, siihen mahtuu väkeä laidasta laitaan, kaveripiiri vielä laajempi ja voi veljet miten mainioita tuttavia minulla onkaan. Yritin tänään ajomatkalla kaupungista kotiin miettiä mistä kaikista ympyröistä ihmisiä onkaan tarttunut elämääni, lopetin muistelot alkuunsa, loputon määrä nimiä ja kasvoja vain vilisi mielessä. Vanhimmat ystävät ovat kouluajoilta, ihan sieltä huimasta nuoruudesta. Lapsuusajan ystäviäkin on vielä muutama tallella, eivät ole kaikki lukuisten muuttojen ja ihmissuhdekiemuroiden melskeissä jääneet.

Sukulaiset ovat oma lukunsa, meitä on vähän, mutta kaikki sitäkin tärkeämpiä. Oma perhe... rakkaita jokainen.

On matkoilta mukaan tarttuneita, hevosten kautta elämään tulleita, myös kissat ja koirat ovat toimineet puhemiehinä. Jopa täältä blogimaailmasta on tullut huikean hauskoja tuttuja, moni toki vain bloginsa välityksellä mutta kuitenkin.

Entisiä työkavereita, paljon mukavia ihmisiä elämääni tavalla tai toisella vaikuttaneita.
Joskus on ystävyys haaltunut tuttavuudeksi, onneksi vain harvoin on joutunut poistamaan nimen ystäväkirjasta kataluuden vuoksi. Valitettavasti joitakin ystäviä on siirtynyt pilvien päälle, mutta siellä sitten rämpytellään lyyraa jälleennäkemisen riemussa, hurskaudessa ja kirkkaudessa. Tai noh, varmasti siellä kellaribändissäkin on tuttuja.

Paljon on koettu ja paljon on varmasti vielä koettavaa. Toivottavasti nykyiset ystävät pysyvät kyydissä ja uusiakin mahtuu vielä mukaan.

Erityisen iloinen olen siitä, että olen saanut ihan omia, uusia tuttavia ja kavereita, jopa jokusen ystävänkin täältä synnyinkaupungistani. Vuodet muualla etäännyttivät tehokkaasti kaikesta ja kun tänne vuonna 2009 paluumuutimme, olin kuin se vanha kunnon Liisa ihmemaassa. Kaikki oli outoa, uutta ja onneksi kuitenkin jollain tavoin tuttua. Kotikaupunki on pessyt kasvonsa moneen kertaan ja tuntuu nyt ihan oikealta kotikaupungilta.

Kiitos kaikille, halataan kun tavataan tai jotain. Missä se sitten tapahtuukaan !



PeeÄäs: viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä erityisen kiitollisin mielin mietin Torpan karvaisia kavereita, nykyisiä ja jo joukosta poistuneita. Elämä olisi aivan kamalaa ilman eläinystäviä. Pitkää ikää ja elämäniloa kaikille eläinystäville, ihan kaikille !

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Matkailu on mukavaa

Aatelista eleganssia
No niin, Tukholma on taasen katsastettu ja todettu ennallaan olevaksi, valtakunnassa kaikki hyvin. Silviaa ei nähty, kurkki varmaan taas sieltä linnan ikkunoista, ihan kun olisi pinkit papiljotit yhden verhon takaa vilahtaneet.

Tällä kertaa matkaseurana (matkanjohtajana) oli Nuorimmainen joka visiteerasi Tukholmassa ensimmäistä kertaa. Kyseessähän oli pitkään odottamansa palkintomatka ja kyllä oli mieleinen palkinto.

Kaikki olennainen ehdittiin, tarvittava ostettiin ja muutenkin pidettiin mukava kaupunkipäivä. Toki tuleviakin reissuja varten jätettiin hankittavaa, myös ne taalainmaan puuhevoset. Saituus iski jälleen kerran tarjonnan äärellä enkä osannut tehdä valintaa värin, koon tai koristelun suhteen. Ja kalliitahan ne ovat, pikkuinenkin maksoi yli 20 €, ne koot joita itse haluaisin, olivat luokkaa 60 € ja yli. Siispä jäivät hyllyyn tälläkin kertaa. Turistipuotien feikkejä en osta periaatteesta. Jos ei ole aitoon varaa, ollaan ilman.

Nasukassit, ne suurimmat aarteet
Islatte ja parit bagelit

Laiva yllätti iloisesti hytin tasokkuudella, yhdeksänneltä kannelta oli mukavat näkymät merelle ja hytin ikkunakin isokokoinen. Ja mikä mukavinta, saimme molemmat nukuttua ihan kunnolliset yöunet. Merenkäynti oli hyvin laimeaa ja vaikka tuuli allamme roikkuneen pelastusveneen vaijereita vähän ulvottikin, ei se haitannut yhtään. Oikein onnistuneen faceliftin olivat Serenadeen tehneet, pisteet siitä.

Bon Vivantin viinibaarista sai iki-ihanaa Clio -punkeroa jota maistelin mennen ja tullen lasillisen verran, erinomainen viini. Säilön omaani kellarissa ilolla, ehkä jonain päivänä on syytä juhlaan ja oma Clioni pääsee lasiin saakka.

Helsingissä juuri ennen lähtöä

Ruokatarjoiluissa punainen kilpailija vetäisi niukasti pisteet kotiin. Menomatkan karitsan sisäfile oli erinomaista, mutta tulomatkan seisova pöytä oli vähän nihkeä. Ehkä nyt ei ole sellainen sesonki, että tarjoiluilla yritettäisivät tehdä hajurakoa kilpailijaan, sinänsä sääli. Ja kyllä minä vanhanaikaisena ihmisenä olisin kaivannut valkoisia liinoja buffetkattaukseen. Vaikka olikin illan ensimmäinen kattaus ja asiakkaana paljon pikkulapsiperheitä, oli aika karua kun pöydät olivat paljaana.

Laiva ol,i kuten jo mainitsin, lastattu pikkulapsiperheillä, kiinalaisella opiskelijaryhmällä ja senioreilla. Kiinalaiset liikkuivat kurinalaisesti kuin työmuurahaiset eikä heitä juurikaan näkynyt muualla kuin lähtö- ja tulotilanteissa. Ei voi kuin ihastella sitä kurinalaisuutta millä kymmenet 10-16 vuotiaat liikkuivat paikasta toiseen turhaan meluamatta, sähläämättä ja hölisemättä. 

Bussikyyti Värtanilta Oopperatalolle on nopsa ja kätsä eikä muutenkaan löydy mitään moitittavaa. Niin paljon tykkäsin, että hommasin klubikortin seuraavia reissuja silmälläpitäen. Hyviä hintaetujakin sillä kortilla sai, kunhan muistaa ostotilanteessa mainita jäsenyydestä, saa alet vaikkei korttia vielä olisikaan. Jättekiva och bra.

Merkille pantiin taas kerran ruotsalaisten liikuttavan yhtenäinen pukukoodi, eipä juuri yksilöllisyyttä katukuvasta erottanut, paitsi romanikerjäläiset. Muuten oli hyvin demokraattista meininkiä asuja myöten. 

Lagerhaus ei petä vaikka remontissa olikin

Kotimatka sujui sekin uusilla talvikumeilla sujuvasti, erityiskiitos Helsingin pään kuskillemme, Iso-J:n isälle. 

Kotiin oli kiva palata ja tänään olikin paluu arkeen. Vähän vielä väsyttäisi mutta se kai kuuluu asiaan onnistuneen matkan merkiksi.

Tänään on ollut keväisen lämmin päivä ja molemmat hevoset saivat ulkoilla loimetta. Vallu dyykkasi ensimmäisenä tarhaan päästyään hankeen ja hinkutti itseään lumeen hartaasti ja huolella. Voi sitä röhkimistä ja ähellystä mikä isosta hevosesta lähtee lumikylvyssä. Ihana pappa.

Tähän loppuun vielä asukokonaisuus joka saa silmät vetistämään. Tällä kertaa asialla eivät käsittääkseni ole ruotsalaiset vaan ihan toisen suunnan ihmiset.

Mukavaa viikonjatkoa, missä lienetkin.

Ballerinaponi