perjantai 16. tammikuuta 2015

Luminen perjantai

Aamunaama

Perjantaihin on päästy. Viikko on ollut pitkä mutta ihmeen äkkiä se on kuitenkin jo perjantaissa.
Lunta tulee välillä enemmän, välillä vähemmän mutta koko ajan se muuttuu märemmäksi. Tuulee, tuivertaa ja myrskyää. Odottelen tässä sähköjen poistumista, sitä ennen olisi hyvä ladata laitteet.

Auramies kävi vihdoin, koko viikon sateet olen kolannut pihapoluilta ajotielle ja tänään Postipeku juuttui autollaan pihamäkeen. Ei huomannut valleja myrskyssä. Onneksi pääsi pakittelemalla alas. Onhan se minulta tyhmää kolata keskelle tietä, mutta jotenkin odotin auraa aiemmin tulevaksi.

Nyt on vähän aikaa ajokuntoinen piha, huomenna pitäisi mahtua trailerin kääntymään pihassa. Pikkuisen haikea, pikkuisen iloinen mieli Ihmepojan lähdön takia. Iloinen siksi, että se pääsee nyt säännölliseen treeniin ja kunto kasvaa kohisten, kevääseen päästyä meillä on hyvällä tuurilla tikissä kunnossa oleva Ihmepoika joka palaa halusta päästä pullistelemaan muskeleitaan ekoihin harkkakisoihinsa. Ei kai me nyt suorilta lähdetä rotumestaruuksiin... tai sitähän ei tiedä. Mitäpä tuota suotta paikallisiin lähteä nönnöttelemään jos on formula vireessä heti alkukaudesta.

No leikki sikseen, tervettä treenikautta toivon kädet kyynärpäitä myöten ristissä. Hiljaa mielessäni toivon, että Ihmepojan patoutunut energia kanavoituu nyt tihutöiden sijasta kuvioiden hiomiseen. Että enemmän niitä hyviä treenejä ja vähemmän portille istumista. Kirjaimellisesti.

Sitten vielä varovainen ennakkouutinen toisesta ihmeestä. Nimittäin minun kestokramppautuneen selkäni alkaa avautua. En tiedä voiko se edes olla mahdollista mutta näin nyt taitaa hiljalleen tapahtua.

Tänään oli vaihteeksi vatsalihaskuntopiiri muun treenin lopuksi. Siinä teen kolme erilaista liikettä joko kehon omalla painolla tai lisäpainoilla. Yhdeksi liikkeeksi valitsin tänään jalkojen laskun. Äärimmäisen raskas liike heti istumaannousujen jälkeen. Vasemmasta selänpuoliskosta alkoi kuulua sisäistä ryskettä ja rutinaa, ei se käsittääkseni muiden korviin kuulunut mutta minä tunsin sen. Tein toistoja hitaasti, selkää kuunnellen. Koko ajan odotin koska hirveä kipu iskee ja koska pitää aloittaa avun kiljuminen. Ei iskenyt kipu mutta rutina jatkui. Tein sarjan loppuun, siirryin vinoihin vatsalihaksiin ja pysähdyin sitten miettimään kokemaani. Selkä tuntui hyvältä. Joten tein toisen kierroksen. Ja pystyin omin jaloin kävelemään, seisomaan ja muutenkin olo oli ihan fine.

Pohdiskelin crosstrainerissa loppuverryttelyä sätkiessäni, että muutaman kerran Body Balance -tunnit alkavat ehkä kantaa hedelmää. Kaikki ne venytykset avaavat ilmeisesti niin syvältä, että se tehoaa.
Kyselin asiaa vielä omalta koutsiltani joka oli samaa mieltä. Mikään muuhan ei treenissäni ole nyt muuttunut kuin Body Balancen mukaantulo osaksi viikko-ohjelmaani.

Tita, voikohan tässä olla uljasryhtisen tulevaisuuteni alkurytinät nyt menossa??

Hitsinpimpulat kun olen tyytyväinen, hieno homma!

Totesin samalla crosstrainerilla rimpuillessani, että ainoat ohjelmat joita ehdin satunnaisesti telkasta vilkuilla ovat Matlockin uusinnat ja Tvins -paistinpannujen esittelyt. Kotona en ole koko viikkona katsonut minuuttiakaan telkkaa, tuolla se saa minun puolestani pölyttyä rauhassa.

Nyt on taas mentävä. Matot pihalle raikastumaan ja tunti riuskaa imurointia ja moppausta.
Mukavaa viikonloppua, missä lienetkin!


PeeÄäs: tässä vielä kerran tämä kuva jossa näkyy Ihmepojan boksin ovi (painoa on paljon ja saranat ovat jykevät). Loimiteline on kuvan ohi vasempaan, reilusti pitää kirahvin kaulaansa venyttää siihen yltääkseen. On se huima.

torstai 15. tammikuuta 2015

Roistoryökäle


Arvatkaapa mikä tuo on?
No sehän on tietysti Ihmepojan yksiön oven alasarana. Tai se mitä siitä oli aamulla jäljellä. 

Kesti hetken, ennenkuin aamulla talliin astuessani ymmärsin näkemäni. Ponin karsinan ovi retkotti käytävälle vain tuon sittemmin pettäneen saranan varassa, yläsaranasta ovi oli NOSTETTU irti. 
Eivätkä ole heppoisaa tekoa nuo. 

Ponin ilme oli jotain voitonriemuisen ja seminolon väliltä. Sitten havaitsin lattialla sadenutun etusoljen toisen kiinnityskappaleen, siinä luki Rhino. Vanha, uskollinen Rhino oli tuhottu täysin. Ei siitä enää käypää saa. Varsinainen loimi oli riekaleina karsinan sisällä, siellä Ihmepojan jaloissa. Samassa mytyssä oli myös melki uusi Wahlstenin fleece, kuivatusloimien aatelinen. Onneksi en tullut hetkeäkään myöhemmin, Ponilla on nimittäin raivostuttava tapa kusta lorottaa loimisaaliidensa päälle. 

Voin kertoa, että poni sai korvien täydeltä nuhteet ja melko suurin kirjaimin huudettuna. Läppäsin pari kertaa persuuksille loimen mahavyöllä, irtonaisena sekin sieltä löytyi. 

En ole asiasta ylpeä, eihän se huutamalla parane. Eikä etenkään läimäyttämällä. 
Keskustelen asian hevosen kanssa viimeisellä iltatallikäynnillä. Pyydän anteeksi. 

Mutta on se kyllä epeli. On saanut pungerrettua paksun kaulansa kirahvimittoihin ja kihnuttanut loimet telineeltä karsinaan. Sitä minä en ymmärrä, miten se sai nostetuksi oven pois yläsaranalta. Jää ikuiseksi arvoitukseksi. Ovi on nyt korjattu eli sarana vaihdettu, Perhetuttu tuli hätiin. 


Aamun verenpaineita nostaneiden käänteiden jälkeen oli erittäin ansaittua vaipua hetkeksi Body Balancen avulla venytyksiin ja aurinkotervehdyksiin. Tuli tarpeeseen. 

Nuo lautaskuvat kertovat vähän sitä, millä ruokamäärillä elelen nykyisin. Eilinen ja tämänpäiväinen päivällinen, puoli kiloa kasviksia plus muut hilppeet. Ei tule nälkä tässä ihmiskokeessa. Aterioita on kuusi per päivä. Perheen virallinen Potilas katsoo silmät selällään noita määriä ja repesi hillittömään nauruun kun punnitsin ruusukaaleja ja muita, vaakakuppi vyöryi yli ja vielä olisi pitänyt lisätä tavaraa. 

Reilu kaveri, ihan on Roistoponin klaania. Ovat totisesti toisensa ansainneet.  Potilas näyttää muuten voivan aina paremmin. Hyvä juttu se!

Tänään varmistui Ihmepojan lähtö, lauantaina vaihtuu lennossa hevoset, keltainen tuhoase vaihtuu tummaan komiaan eikä Töttis tajua ennen ensi viikkoa mitä tapahtui. 

Tamma oli muuten aamulla ihan aidosti osaaottavan näköinen, ihan kun olisi hävennyt kämppiksen kolttosia. 

Nyt olisi taas lähdettävä talli- ja kanalahommiin. Lunta ei ole kolattavaksi tänään, traktorimiestä ei ole näkynyt moneen päivään ja huomenna on kyllä vaikeuksia pihaliikenteessä jos noita omia kasauksiani ei aurata pois. 

Kaupungilla näytti muuten tältä:


Reilut kinokset. No, kyseessä on hehtaarin kokoinen parkkipaikka joten kyllä siellä isot kasat lunta kertyy.

Migreeni yrittää koputella pääsisikö käymään, en päästä. Pitäisi nimittäin keskittyä ihan töihinkin ja joutua niistä huolimatta ajoissa nukkumaan. Mahdoton yhtälö. Saas nähdä kuinka tässä nyt käy, veikkaan, että yöunet kärsivät tappion. 

Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin! 













keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Nyt sitä on


Takapiha eilisiltaisen aerobisen treenin jälkeen. Askeleita tuli 1,5 km:n verran enkä kolannut niitä alueita jotka auramies hoitaa. Päinvastoin, kolasin pokkana polkujen ja porrasalueiden lumet traktorin reitille. Muuten hyvä juttu, mutta nyt ei ole omalla kiesillä mitään asiaa yläpihalle. 

Onneksi sekä heinä- että pellettikuorma ovat tallin ovien sisäpuolella. 

Pellettikuorman haku olikin mielenkiintoinen ja hetkittäin vähän kammottavakin. Pikkuinen kiesi oli hieman ylilastissa kun peräkontti ja takapenkki olivat piukassa pellettisäkkejä, kanaruokaa ja jääkaapin täytettä. Ajoreitti piti suunnitella tarkkaan, sillä loivakaan mäkilähtö valoista ei onnistunut, pelkkää paikoillaan sutimista ja kytkimen käryä.  Niinpä lasettelin kiertoteitä ja yritin päästä mäkikohdissa pitävämmän lumen päälle. Kurveissa sai pitää tiukan otteen ratista ja lukea loitsuja sillä sivuluisu oli totinen uhka, kiesi meni kuin juna. 

Onneksi päästiin ehjänä kotiin Esikoisen kanssa. Seuraava keikka tehdään jykevämmällä autolla. Tai ainakin uusi talvirengassarja on sitä ennen hommattava. 


Aja tuohon pikkukipolla ja siihen jäät. 

Viikko on alkanut lumisateista huolimatta hyvin. Potilas Nuorimmainen edistyy nyt hyvin ja kohta etappipalkinnoksi luvattu Tukholman keikka pitää varata. Jos hyvin käy, ehdimme reissuun ennen hiihtolomia. 

Nyt kun varaisi, saisi hyvän hytin hyvällä hinnalla. Täytyy varmaan tutkia tarjontaa ja tehdä varaus. 

Posti toi mukavan yllärin, Seija lähetti kopionivaskan. 


Ajankohtainen aina. Perusasiat kun eivät hevosen hoidossa muutu vaikka maailma ympärillä muuttuisikin. 

Ihmepoika lähtee lauantaina, asia jonka ajatteleminen saa palan kurkkuun ja silmät hikoamaan. Onneksi välimatka on vain muutama kilometri ja järjestely väliaikainen. Ja ennenkaikkea, tämän ajanjakson tulokset satavat suoraan Ihmepojan laariin hyvänä kuntona, uusina taitoina ja itseluottamuksen kasvuna. Viimeksimainittu kohoaa kyllä jo yliluonnollisiin määriin, kuka muu muka!?!

Pakkanen hellitti mutta tupa jäähtyy joten nyt pökköä pesään ja lämmityspuuhiin. 

Mukavaa viikonjatkoa, missä lienetkin!


Ylläoleva kortti toimi Seijan lähettämän paketin saatteena, hieno! Kiitos vielä kerran <3





sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Joulukuusi viedään pois pois pois 🎶

Ei ole kuvaa mutta mitäpä sitä tyhjää lattiapaikkaa kuvaamaan. Kuusi on poissa.
Enkä ole vieläkään saanut kameraa tyhjennettyä. Miten vaikeaa niin yksinkertainen asia voi olla?

Joulu on pakattu laatikoihin ja kuskattu varastoon. Joulusta muistuttavat vielä amaryllikset jotka huojuvat massiivisten kukkaterttujensa alla sekä kynttiläasetelmat. Onhan tässä tätä pimeää kautta vielä jäljellä joten kiva on kynttilöitä poltella. Felixkin onnistui käräyttämään häntänsä, ehkä oppi kerrasta, ettei kannata pyllistellä kynttilöiden lähellä. Onneksi se törppö ei kaatanut kynttilöitä ja käräyttänyt perskarvojensa lisäksi muutakin.

Jokunen punainen tuolinpäällinen on paikoillaan, tuvan valkoinen pöytäliina saa kaikkine läntteineen lähdöt pyykkiin viimeistään huomenna.

Joulukuusi on kannettu hevosten tarhaan ja aamulla niillä alkaa massiivinen kalttausurakka. Äitikullan kuusi alkaa olla jo työstetty joten ihan sopivaan saumaan tämänvuotinen joulupuu sinne vietiin. Ovatpahan poissa pahanteosta senkin ajan. Ihmepoika etenkin osaa kyllä keksiä puuhaa ja virikettä, yleensä se askaroi aitalautojen parissa.

Joulukuusi oli ennätyshieno ja upea. Vasta nyt se vähän karisti neulasiaan mutta ei vielä(kään) häiritsevissä määrin. Uutta kasvua pullistelevat silmut (vai mitä ne nyt ovat) olivat melko suloisia.
Kyllä minä sen vaan sanon,  että kyllä se on kuusenjalasta kiinni kariseeko neulaset Tapaninpäivänä vai pysyvätkö kiinni yli Loppiaisen.

Se kuusenjalka on hyvä silloin, kun kuusen rungon katkaisukohdan ja kuusenjalan pohjan väliin jää sentin, parin verran väljää tilaa. Kuusi nimittäin imee vettä sieltä alakautta, ei suinkaan kuoren läpi. Ja siellä väljässä tilassa pitää siis olla vettä.

Näin vanhaksi piti elää, että tämäkin fakta tuli todistetuksi. Ja niin monta kuusta pilattua liian pienellä ja ahtaalla kuusenjalalla.

Pakkanen naukuu samoissa -20°:n lukemissa, ikävä viima koillisesta tekee pakkasesta sikamaisen neulanterävän purevan. Ja ilmassa leijuu pieniä, teräviä hiutaleita.
Lunta on tullut ihan kiitettävästi, alkaisi jo piisata.

Alkava viikko tuo omat kiireensä ja kiemuransa, Iso-J lähtee maanantaina pidemmänpuoleiselle reissulle ja me yritetään pitää naisvoimin Torppa kunnossa. Huomenna on heinänhakureissu, naapurin isännän kanssa tietenkin. Kananruoka on finaalissa ja kuivikepellettiäkin täytyy hakea isompi satsi. Suursäkkiä ei nyt tähän hätään ehditä saamaan.

Kiva viikonloppu kääntyy näin lopuilleen ja arki alkaa ensimmäisellä kokonaisella viikolla. Ei yhtään arkipyhää! Miten siitä selvitään, se nähdään loppuviikosta.

Pidä pipo päässä, siellä on kylmä. Ihan varmasti on, olitpa missä tahansa! (nojoo... Hispaaniasta ja muista inhimillisen lämpimistä oloista on turha ilkkua)

---

PeeÄäs: ihan tyhmä, tossa otsikossa oli hienot nuotit laulun merkiksi mutta näkyvätkin julkaistussa versiossa kysymysmerkkeinä. Minä kun niin uskoin wysiwyg -mantraan (what you see is what you get). Petkutusta ja huijauspuijausta :(