sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Mitä mielen päällä viikonloppuna?




Olipahan taas viikonloppu, säiden puolesta eritoten.
Lumet ovat sulaneet ja vinha tuuli pöllytteli sekä kanojen sulkia, että salavien oksia. Onneksi lehdet on haravoitu ja kompostoitu, ei tarvinnut niiden kanssa enää telkuta.

Maatiaiset pääsivät jatkamaan väliaikaisesti katkolla ollutta ulkoiluaan ja pulinaa riitti. Nyt nimittäin aukenivat ovet sekä kääpiökochien että silkkien osastoillekin. Nuoret kukot tepastelivat terhakkoina ja pörhäkköinä ja pikkuisen mahtailivat pääkukolle (ylin kuva). Mutta toki viisaasti niin, että oli turvallinen välimatka sekä sen verran maltillisesti, ettei Pääkukko anna nuhteita ankarimman mukaan. Se kun on pitkä ja ikävä talvi koppihoidossa jos on pahasti sukset ristissä Pääkukon kanssa.

Sain purettua ja kerittyä kiepille viimeisen laitumenkin. Keväällä ei tarvitse muuta kuin ottaa kepit kainaloon ja nauhakela toiseen ja siirtyä aitaamaan ensilaidunta. Jahka se aika joskus koittaa. Toki toivon mahdollisimman aikaista kevättä ja lämmintä sellaista.

Lisäksi Iso-J ja Äitikulta ahersivat talvisuojausten parissa. Viime syksynä energiani ei riittänyt edes ajattelemaan puuvartisten talvisuojausta ja siitäpä syystä meillä on nyt runsain mitoin bonsaityylisiä hedelmä- ja koristepuita.

Eiväthän nämä varsinaista silmäkarkkia ole, mutta hankaloittavat toivottavasti jänesten ja rusakoiden elämää. Kyllä kai se niitäkin ketuttaa kun huuli jäätyy katiskaverkkoon kiinni.

Moneen kertaan jyrsitty kirsikka
Taisto Tammen panssari

Hevoskastanjan talvitakki
Vaahtera ja valkomarjapihlaja

Kas tässä oli katsaus Torpan puuvartisten talvimuotiin 2015. Toivottavasti lumi sataa pian ja peittää armeliaasti nämä hökötykset. Yhtä vihlovan näköisiä ovat hedelmäpuut huppuineen ja hattuineen.

Jopa Taalainmaankoivu sai verkon runkonsa ympärille, ei tarvitse rusakon ainakaan ihan tyvestä sitä tuhota. Latvaan ei enää yllä.

Voihan tässä käydä niinkin, että kasvava susikanta pitää tänä talvena jänekset poissa ja myyrät sen sijaan rellestävät juuristossa. Että keväällä on sitten liuta pystyynkuolleita puita.
Pidellään peukkuja ja toivotaaan parasta. Eikä niitä susiakaan tarvitse ihan pihapiiriin tulla norkoamaan.

Hevosvoimia katsellessa on mielessä pyörinyt montakin ajatusta Töttiksen suhteen.
Yhä useammin olen miettinyt, että sen voisi myydä/antaa ylläpitoon ihmiselle joka tajuaa juuri tämän yksilön korvien välisen tuulitunnelin pyörteet ja puhurit. Se hevonen olisi varmasti mahdottoman hoitava ja hyysäävä emätamma eikähän tuo rumakaan ole, nätti naama korvaa ehkä pienet rakennepuutteet? Ei mikään liitokavio, mutta ihan kiva ja yritteliäs tapaus. Vaatii ehdottomasti lauman ympärilleen ja selkeän johtajan ihmisekseen.

Kyllähän minä sen täällä pidän, sillä Ponimies tarvitsee kaverin. Yhä useammin on kuitenkin käynyt mielessä se, että minä olen Töttiksen kanssa polkuni kulkenut ja siitä hevosen tehnyt. Ehkä sen on aika mennä ja toteuttaa itseään hevosena ja ystävänä jonkun toisen kanssa.

Minulla on mielessä muutama henkilö jotka olisivat kuin tehtyjä Töttiksen ihmisiksi. En kuitenkaan lähde sitä ainakaan toistaiseksi tarjoamaan. Kyllä tässäkin asiassa ajopuu kolahtaa rantaan ja se oikea ihminen ilmaantuu näkyviin. Ponimiehen seuralaiseksi olen kaavaillut esimerkiksi issikkaa joka on varma peli maastossa.

Pallo on heitetty, saa nähdä kuka ottaa kopin!

Uusia näkökulmia 
Neiti Umpimieli
Kenttä marraskuun kunnossa, taustalla paskova hevonen

Ponimies on liikehtinyt hyvin viikonloppuna. Taas nähtiin se maailman totuus, että kun hevonen on hokkikengässä, pitoa ei tarvita. Töttiskin touhusi ratsuna ja oli taas kerran väläytellyt syvintä olemustaan, eli yritteliästä ja rehellistä hevosta.

Tänään on ensimmäinen adventti ja kynttilävati on valmiina. Pikkuhiljaa jotain jouluun liittyviä koristeita kuljetellaan varastosta esille. Adventtikranssi on jo portaikossa, kyntteliköt ikkunoilla. Iso-J on lisäksi koristellut kasvihuoneesta jouluhuoneen, siellä on kynttilälyhty ja olkipukki.

Arvaan myös, että eräs odottaa kynnet syyhyten jouluvalojen virittelyä pihapuihin. Jokavuotinen vääntö väreistä edessä, keskustelu alkanee tänään päivällispöydässä. Minä en kestä sinisiä tai vihreitä valoja maalaispihassa ja punainenkin menee läpi vain hammasta kiristellen perhesovun merkeissä.

Huomasin myös, että joulutervehdys Kanadaan on vielä täällä, se tulee sitten kun posti suvaitsee kuljettaa, toivottavasti ehtii jouluksi.

Muuten viikonloppu on sujunut tavalliseen tapaan. Poislukien se, että olen jokaisena iltana ollut nukkumassa heti kymmenen jälkeen ja juodut viinitkin mahtuvat yhteen desiin. Sen verran kieltä kostutin, että sain lauantain pizzan kyytipoikana huikan. Eipä tee tiukkaa ja onhan se ihan hyvä pitää pidempääkin viinipaastoa.

Lääkkeen sivuvaikutukset ovat lähinnä turtumus, ärtymys, väsymys ja ankarat biopäästöt. Että semmoinen kiva lääke se. Verenpaine on edelleen aivan liian korkea, huomenissa kyselen Savonmuan tietäjiltä toimintaohjeita. Tosin tällä kertaa en itse huomaa verenpaineen korkeutta, vaan joka mittauksella hämmästelen lukemia. Elämän Outoja Asioita.

Mukavaa pyhäiltaa, missä lienetkin!


PeeÄäääs: olipas vapauttavaa kirjoittaa auki ajatuksensa Töttiksestä. Itse taisin hämmästyä eniten omaa reaktiotani. Taisi olla niin valmiiksi ajateltu asia, ettei sen 'ääneen sanominen' tunnukaan enää yhtään pahalta. Alitajunta 6, minä 0.

16 kommenttia:

  1. Mitäs jos antaisit sen erään viritellä kerrankin kaikki mahdolliset värivalot ja letkut (yöks) pihaan, vilkkukytkimellä, oikein silleen överi.
    Meillä on muodissa pakkauslaatikon ruskea tänäjouluna.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En en en!!! Päätä vihloo pelkkä ajatuskin. Pakkauslaatikon ruskea on periaatteessa rauhoittava väri, mutta koska muutot on yleensä aikataulutettu, se ei ehkä ole kaikkein rentouttavin tapa valmistautua jouluun. Koettakaa jaksaa, may the Force be with you!

      Poista
  2. Tehokkaan näköiset suojaukset teillä! Samanlaisia estetiikan kukkasia täälläkin askaroidaan - silmä sairastaa, mutta kokemuksesta tiedän vitutuksen määrän kun tontilla on silputtuja puita ja puskia. Tulee aina sangen verenhimoinen olo...

    Kanaset ovat varmasti nauttineet pienestä ulkoilutuokiosta. Meillä saavat viihtyä kanalan sisuksissa, mutta siellä tuntuu väki kuitenkin viihtyvän. Kukon virkaa yrittävä Elvis odottaa rouvien rypyhetkeä - silloin se yltää selkään kiipeämään. Tuloksellisuudesta en osaa mennä kehumaan, mutta yritystä on :D

    Majakarin jouluvalot ovat erittäin vaatimattomat, vain yhteen pieneen kuuseen viritetään lämpimä kirkkaat ledvalot. Lisänä sitten kynttilälyhtyjä. Passaa mulle oikein hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, nyt on vuosikymmenen parhaat suojaukset. Puuttuu enää ne axella tehostetut wunderbaumit kaikista suojauksista. Ja koiranpaskaa aion työntää noiden juurelle, ihan vaan myyrien kiusaksi. Ehkä (jos enää löydän) lorotan vähän viskiä ja konjakkiakin juurille.

      Kanat nauttivat kyllä, kukot erityisesti kun pääsivät pykälään Pääkukon ollessa toisaalla kiireissään. Voin niin kuvitella kuinka Elvis hyökyy kanojen selkään, se on kyllä kukkona syntynyt Herra 47:n inkarnaatio.

      Voin kuvitella kuinka kauniit teidän valonne ovat. Minä joudun nyt katsomaan toisaalle kun kasvihuoneessa on sinänsä kauniit lämpimänkirkkaat ledit pikkukuusessa ja ne hiivatin SINISET valot katossa... Pääsipä Iso-J nyt mielensä päähän. Kaikkeen sitä perhesovun nimissä suostuukin.

      Poista
  3. Onpa komea kukko! Eikä kantaan hassumman näköisiä.

    Noista talvisuojauksista, meilläkin suojataan nuoret puut mutta vain kanaverkolla. Talvella sitten tallotaan lumi siitä ympäriltä, että otukset ei yllä syömään oksia.

    Meillä onneksi vallitsee yksimielisyys valojen väristä, siis värittömyydestä. Ei värejä, ei, aika moni naapuri on tuolla jo viritellyt sini-puna-vihreät ja niitä voi katsella kävelyllä, huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis: kanatkaan. .. samperi tätä tabletin näppistä.

      Poista
    2. Katiskaverkko on yliveto, pitäisi vain muistaa talloa lunta matalammaksi talven aikana. Joskus olen käynyt viskomassa kissanhiekkapallukoita lumelle, haisee tehokkaalle. Nyt aion kokeilla oikeasti Wunderbaumeja.

      Näppushärjöt ovat viheliäisiä!

      Poista
    3. Ja kukko on komia poika. Ensin oli vähän reppana kun joutui nuorena vastuuseen mutta hyvin on nyt miehistynyt.

      Poista
  4. On kyl niin komee kukko, että oksat pois. Käyppä katsomassa mummon kammarissa Fugen jouluvalot. Lämpimät ja aurinkoiset terveiset täältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukon puolesta kiitos. Kiuruveden kantaa on tämä.

      Kiitos vinkistä, jo piipahdin fiilistelemässä.
      Ensi vuonna sinne viikoksi, näin olisi toiveissa.

      Poista
  5. Asioilla on aikansa ja paikkansa. Mun silmiin Töttiksellä ja issikalla ei ole paljoa eroa;) mutta onhan Töttis teidän kartanolla hiukan pihankoristeen roolissa. Ehkä vielä nuorehko hevonen voisi käyttää lahjojaan muuhunkin kuin olemaan nätti?
    Mä luulen että se on saanut kasvaa ehjäksi sun kanssa, eikä kärsisi vaikka jatkaisi matkaa johonkin kivaan kotiin.
    Nyt on hirveästi hyviä hevosia liikekannalla. Välillä on aika tuskasta olla "viisas" ja sanoa ei kun tarjolla on ollut vaikka mitä helmiä.

    Tiedätkö, uskon että lääkärit käyvät vuosittain lyrica-koulutuksessa karibialla tai jotain muuta kivaa... Yhdeltäkään lyricaa käyttäneeltä en ole kuullut hyviä kokemuksia. Jokainen on raportoinut sivuvaikutuksista joiden oireet ovat melkein yhtä, mutta erilailla kurjat kuin alkuperäinen vaiva. Hurja lääke -ja yllättävän määrätty.
    Toivottavasti pääset sen kanssa sinuiksi, tai saat vaihdettua sen sinulle paremmin sopivaksi. Tai ennenkaikkea, pääset eroon lääkkeestä.

    Mukavaa ja toivottavasti hiljalleen tyyntyvää alkavaa viikkoa teille, toivottavasti myrskytuulet eivät vie kaikkia pihaanne koristavia jouluvaloja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heti aluksi, suurkiitos kymmenen pisteen vinkistä, tuulihan se kätevästi lennättää hirviövalot jonnekin peltoon josta ne 'löytyvät' tuhannen silppuna (rusakot) :D

      Niitä helmiä on todella paljon nyt myynnissä ja sikäli en lähde ylitäysiä hevosmarkkinoita rasittamaan meidän peltohevosella. Mulla on aika selkeä visio siitä, minkälainen ihminen tammalle olisi paras. Ja se ihminen tulee vielä eteen. Ainahan se hevonen tulee olemaan särkynyt astia, mutta kyllä sen korvien väli on nyt paremmassa balanssissa kuin meille tullessa. Siinä on hevonen joka ahdistuu liiasta kuormituksesta tai yksinolosta. Rutiinit, säännöllisyys ja rutiinit, niiden avulla se hevonen jaksaa ja innostuu yrittämään parhaansa.

      Täällä se saa olla, kyllä joku jossain vaiheessa omansa pois hakee.

      Lyrica on outo lääke ja aiheuttaa paljon oireita jotka todellakin ovat pahemmat kuin alkuperäinen vaiva. En oikein ymmärrä sen lääkkeen ideaa. Yritän hankkiutua siitä eroon.
      Aloitan nyt soittamalla KYS:n hoitajalle ja jätän lääkärille viestiä verenpaineesta.

      Täällä kääntyi kylmäksi, seuraava sateet tulevat lumena ja lumi peittää näppärästi tuulen viemät valot.

      Mukavaa viikkoa teillekin! Voi hyvin!

      Poista
  6. Lyrica on haastava kuten moni muukin neorologian valmiste mutta valitettavasti kovin paljon parempia vaihtoehtoja ei ole tarjolla ja uuisen lääkkeiden markkinoilletulo ei ole läpihuutojuttu myyntilupa- ja rahoitusjärjestelmän näkökulmasta. Sallan kommenttiin totean että luet ilmeisen ahkerasti ns. Keltaisen lehdistön tuotoksia. Lyrican myyntiluvan haltijaa koskee lainsäädäntö ja markkinoinnin ohjeet Lääketeollisuus ry:n jäsenyritksenä. Lisäksi yhdystvaltalaisten yritysten sisäinen ohjeistius on eurooppalaista säädntöä tiukempaa. Lähikauppai valikoimaniohjaus nauttii lääkäriäsi suurempaa vieraanvaraisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sallan kommenttia puolustan sen verran, että Salla on käsittääkseni itse kroonisen neuropaattisen kivun pitkäaikaispotilas ja on joutunut kipujensa keskellä heittämään välillä hurjaakin huumoria. Joten heitto Karibiasta oli vitsi. Jokainen meistä tietää, miten tarkassa syynissä lääketeollisuus on, ei vähiten taannoisen sikainfluenssarokotekeissin ansiosta. Ja kyllä, amerikkalaisten lääkealan yritysten seuranta ja ohjeistus on käsittämättömän tiukkaa. Kaukana ovat ne päivät jolloin lääkärit kantoivat lääketeollisuuden lahjoina kokonaisia astiastoja kotiinviemisinä, muusta kestityksestä puhumattakaan. Se oli 80-luvun menoa se.

      Mitä tulee Lyricaan ja muihin 'päänvaivalääkkeisiin', minua henkilökohtaisesti hiertää se, että neuropaattisia kipuja ja mielialahäiriöitä hoidetaan samoilla pillereillä. Mutta toki, ne vaikuttavat käsittääkseni samoihin hermostoihin tjtn. Varmasti Lyricasta joku saa avun, minä koen sen lähinnä lamaannuttavana lääkkeenä. Katsotaan nyt, tässä ollaan kuitenkin tukevasti jonossa.

      Poista
    2. Jopas jotain, vai vielä pitäisi keltaista lehdistöä ryhtyä seuraamaan. Hyvin olen siltä välttynyt vuosikymmenestä toiseen ja samoilla linjoilla jatkan, vaikka ilmeisesti sieltä voisi oppia jotain?

      Anteeksi jos jollekin asia osui liian lähelle, totuus nyt sattuu olemaan että siellä missä rahaa ja valtaa, siellä korruptio ja kartellit kukoistaa, tavalla tai toisella. Minulle on eurolleen selvillä lahjan ja lahjuksen ero koskien esim. kotimaisia ministeriöitä joten koska seurantaa ja sääntelyä on, se on syntynyt tarpeesta. Varmaan aikanaan myös niihin lääkefirmoihin?

      Poista
    3. Kumpainenkin teistä puhuu omalla kokemuspohjallaan joten ei tässä ole mitään sillä lailla henkilökohtaista. Sääli, ettette tunne toisianne oikeasti.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com