keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Kumma keskiviikko

Kultu Kimallus

Kas näin olemme jo keskiviikossa. Marraskuu etenee kiitettävää tahtia. Pimeää on kuin säkissä, koko päivän on tullut vettä erilaisissa olomuodoissaan ja muutenkaan ei ole mieli säätä kirkkaampi. Aamulla olo oli niin kurja, että heitin Esikoisen koululle ja ajoin suoraa tietä takaisin kotiin, siirsin kylmästi aiotut jutut iltapäivään. Aikeena oli hautautua sohvaan ja nukkua päänsärkyä pois.

No sehän on saletti kuin Moskovan baletti, että ne aikeet ovat tuomittuja epäonnistumaan. En saanut kunnolla päätä tyynyyn kun puhelin soi. Sovittiin Hopianuolen renkaittenvaihto ja lämppärilaittoaika torstaille, Savonlinnaan.

Pää tyynyyn, tilulilulii.... X täällä hei, se meidän narttu on vielä juoksussa, minä lähden nyt ajamaan teille sinne. Jahas, totean, että on kaksi tuntia aikaa nukkua, pää tyynyyn. Tilulilulii... Iso-J täällä terve, mitä kuuluu? Sovittiin torstaiksi treffit Savonlinnaan. 

Pää tyynyn... Nasse päästää hälytyshaukun (koira ohitti Torpan) ja seuraa yleinen älämölö ja hälinä. Komennan koirat hiljaiseksi, Oscar loikkaa vatsalleni. Hyrisee ja puskee.

Totean, ettei nukkumisesta todellakaan tule mitään, siirryn tonkimaan erästä isoa lipastoa jonka uumenista pitäisi löytyä yksi kauan sitten kadonnut lomake. Ei löydy.
Takaisin sohvaan, pää tyynyyn. Hirmuinen haukunräyskytys päälle, Peetun morsio saapui.

Sitten vietettiin koirien (ei niin) herkkä hetki, tällä kertaa takkatuvassa. Minä pitelin hännistä liiton sinettinä ja koko homma kesti parikymmentä minuuttia. Peetu on riuska mies kun toimeen ryhtyy.

Seuraavaksi juotiin jo toiset kihlajaiskahvit parin päivän sisään. Jospa nyt loppuisi nartun vonkaaminen ja alkaisi iloinen odotus.

Siitä se iltapäivän ajoralli sitten taas lähti, Hopianuoli hyrskähti tulille ja sainkin monta keikkaa hoidettua. Mitään ei jäänyt (käsittääkseni) rästiin huomiseksi.

Pikkuisen olin tavallista tarkempana kun auto ohjeisti keltaisella hiutalemerkillä mahdollisesta jäästä tien pinnassa. Hienosti selvittiin kotitalliin saakka. Onnistuin myös yhdistämään puhelimeni bluetoothilla autoon, vehkeiden yhteinen sävel löytyi ja nyt muuten raikaa autossakin musat Spotifyn kautta. Ilman mainoksia. On se huimaa tämä teknologian kehitys.

Ei ole koiraa karvoihin katsominen

Tiistai-illan aktiviteetteihin kuului Leffen talvisiivous. Karvan alta paljastui pikkuisen liian hoikka koira, joten lihotuskuuri jatkuu. Ällistyttävä määrä ruokaa tuohon otukseen uppoaakin. Onkohan kaikilla keltaisilla eläimillä joku ahneusgeeni? Meinaan kun meillä on Ponimies, Felix ja Leffe joita kaikkia yhdistää suunnaton ruokahalu ja keltainen karva. Muilla kasvaa maha mutta ei Leffellä, vielä.

Koira ei ollut milläskään karvojen lähdöstä ja nyt helpottui myös ulkoilu. Enää ei tarvita lenkin jälkeen alustanpesua vaan pelkkä pyyhkeellä kuivaaminen riittää. Ravat voi huuhtaista pois ja piski on kuiva hetkessä.

Onhan se vähän ristiriitaista, että on koira joka karvoistaan tunnistetaan juuri kyseinen rodun edustajaksi, ajellaan sileäksi. Voihan se olla helppo pitää jenkkicockeri siistinä karvoineenkin, kuivissa olosuhteissa. Mutta meillä jossa vuodesta noin 1,5/4 on märkää ja lumista, on touhusta mielekkyys kaukana. Etenkin kun kyseessä on sporttinen kotikoira joka ei tule käymään näyttelyissä.

Tällä tyylillä mennään ja veikkaan, että Leffekin arvostaa enemmän sohvalla loikoilua kuin kylppärin kaakeleiden tuijottelua.

Tänään Leffe toi minulle lahjaksi ponin. Tuossakin kuvassa minä nukkuisin jos voisin, mutta kun Leffelläkin oli asiaa.

Leikitään poneilla, joooooo!!!!

Lupasin Titalle kuvan geelikynsilakkauksesta (jonka siis eilen sain uskollisen asiakkaan ansioistani).
Ylimmässä kuvassa se nyt sitten on. Käytännöllisen lyhyt malli, sileä ja kestävä. Kimallus ei näy liian räikeänä vaan on juuri sopivan vaalea. Suuresti tykkäämääni ruusukultaa ei (vielä) ollut saatavilla, piti tyytyä tähän vaalemapaan vertaan. Kulta mikä kulta, ihan kiva näinkin. Ja kun perjantaina on ne The Pikkujoulut eli Edustustilaisuus niin on kiva kun on kerrankin siistit kynnet.

Tänään uhrasin puolikkaan ajatuksen Edustustilaisuuden asuvalinnoille, uutta ei tarvita, kaapista löytyy kyllä mustaa monessa rätissä.

Seuraavaksi ohjelmassa vähän sähköposteja (ei vieläkään kissapostia, prkl!!) ja iltatalli. Sitten vielä vähän aikaa sinnittelyä valveilla ja kun talli on pimeänä, säntään kärppänä petiin.
Aamulla on aikainen herätys ja on paras olla skarppina, koska nyt satanut roina voi hyvinkin kosahtaa jäähän yön aikana. Saa kieputella varovasti Hopianuolta.

Huomenna ostan lounaaksi Savonlinnasta lörtsyn!
Miellyttävää torstaita sinulle, missä lienetkin.

Liehuu kaikkiin suuntiin

PeeÄääs: siitä LPG-hoidosta jatkokommentti. Penikkatauti on huomattavasti vähemmän äkäinen eikä polven ulkosyrjän seutu ole läheskään niin kipeä kuin ennen käsitelyä. Sääriluun päällä ollut ryynipussi on silinnyt. Melko ihanaa. Menen uudestaan.

22 kommenttia:

  1. Kyllähän tommoisilla kynsillä vielä oikeita töitäkin tekee, hyvät ja hienot on!

    Peetu pääsi sitten ihan panohommiin - se on ura josta miehet on yleensä aidon kateita. Maksetaan siitä, että morsiamet tuodaan kotiin muokattavaksi eikä perään huudella elatusmaksuja :D

    Leffen uusi kuosi on paljon virtaviivaisempi ja ehdottomasti siistimpi. Jokainen turkkikoiran omistaja tietää syksyisen ravan määrän - talvella sitten kannetaan sisään massiivista määrää lumipalloja. Joka tapauksessa koira joutuu pesun/sulatuksen jälkeen viihtymään pesuhuoneessa kuivamassa. Järkiratkaisu kaikin tavoin ja jokaisen osapuolen viihtyvyydeksi.

    Kai sulle annettiin raja-arvot siitä minkälainen päänsärky/oireet vaativat siirtymään lääkärin luo? Terveisin huolestunut kanssakulkija...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä nimenomaan EN halunnut mitään jatkokynsiä, niitä puistattavia bitchhook'seja. Omilla mennään ja nyt on vähän vielä lyhennetty viilaten tasamittaan. Yksi keskisormen (!!) kynsi oli rujosti katkipoikki joten se on töpöin. Mutta kasvaa onneksi nopsaan. Pitää aina muistaa nuuskaista hevosten biotiinipurkkia niin saa omankin annostuksen samalla.

      Kyllä minäkin tykkään, että tämä Lefan talvimuoti on kaikille helpoin ratkaisu. Keväällä maan kuivuttua voidaan jättää pari ajelua tekemättä ja sitten meillä on kesäksi kiva pikkuisen pidempiturkkinen otus.

      Ensi tiistaina on JO Savonmuan tietäjien tapaaminen. Niin kauan kuin käsikauppalääkkeillä ja levolla talttuu, ei ole syytä lähteä päivystykseen. Muut oireet tiedän myös.

      Mitä tulee Peetuun, se roisto saa vielä jokaisesta hypystä satasen palkkaakin. Ne tosin menevät lähes lyhentämättöminä Esikoiselle. Nuorimmainen verottaa lenkityspalkkiota parikymppiä.

      Poista
    2. Muahhahahah... yrittäjän lapset...
      * reps *
      Suosittelen yhteiskuntakasvatuksellista verottajan roolia. Muista myös alv!

      Poista
    3. No äläpä ;-)
      Jos ne pyytää kymppiä ja kympin heille antaa niin heti ovat tinkimässä alveja päälle. Tai jos vippaan niiltä saitureilta vitosen, takaisin pitää maksaa kymppi joka sis. Alv ja korko.

      Kerran jompikumpi marisi, että tekee hommia liian pienellä katteella, vaati korotusta kuukausirahaansa. Lisäksi meillä on säännöllisesti 'anna yrittäjän lapselle elämä' -keräys... Revi siitä.

      Poista
    4. Revin siitä ihan omakohtaisesti... sama meininki täällä :D

      Poista
  2. Juu, ehdottomasti tuo päänsärky pitää hoitaa asianmukaisesti.

    Hienot kynnet.
    Koska siskoni ei lue tätä blogia, voinen kertoa, että hän on usein, syystä, kutsunut kynsiäni poron kavioiksi...Sen ne on näköiset.
    Minusta monet koirat, joiden näyttelykuosiin kuluu pitkä turkki, ovat söpömpiä lyhyessä kostuumissä.
    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoidetaan ja tutkitaan. Tänään todellakin tajusin, että ensi tiistaina on varattu päivä Kuopijolle. Lounas Ikean lihapullilla luvassa, todella romanttisia nämä minun ja Iso-J:n yhteiset kahdenkeskiset ateriat. Huomenna Lörtsyjä Savonlinnassa, ensi viikolla Ikean lihapullat.

      Poronkaviot, pakko googlettaa :D

      Näyttelykoira toki pidetään parhaassa mahdollisessa turkissa. Terrierien kanssa turkin ajoittaminen tiettyyn näyttelyyn on taidetta ja jatkuva näyttelyturkin ylläpito vaatii jo lähes meedion ja taikurin pätevyyttä.

      Kotikoira voi olla käytännöllisemmässä kuosissa.

      Poista
    2. Ne on KOPARAT eikä kaviot... tssissös teitä etelän ihmisiä.... :D

      Poista
    3. Sorkat!!! Koparat on kyllä tuttu sana myös.
      :D

      Poista
    4. En mie ole etelästä. Mie olen Rovaniemeltä. Poroemäntä mie en tosin ole olenkhaan.
      Kopara käsittääkseni on isompi osa jalkaa. Esim. poronkoparakeitossa on muutakin ko net "kynnet"..
      Sitä paitti soli miun sisko, joka niin sanoit.
      OP

      Poista
    5. Sorkkaeläin poro kyllä on.
      No joka taphauksesa minun kynsissä on vähän kaviota ja sorkkaa, oikeasthaan molempoia siis.
      Ja siis mie olen Aavaksaksan kupheestä, Roin korkeuvelta.
      ja isosta G:stä toishaalta, mutta en Jykylästä.
      OP

      Poista
    6. No johan! Et sitten ole mikhän joutava junantuoma vaan ihan ehta laphilainen.
      Kaikkea sitä saa tietääkin ;-)

      Poista
    7. Sulla varmaan on hyvä resepti lapinäijän keittoon, laitatko jakoon?

      Poista
  3. Ai persetti, munkin pitäs varmaan mennä sinne LPG:hen, kun olen kantanut tota lähetettä jo maaliskuusta mukanani. Mutta kun se itseensä investointi on niin vaikeeta. Ponille ostin just uuden sadetakin, mutta itselle... Vaikkakin toi vasen pohje säännöllisesti itsestään huutelee, mutta silti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mene!!! Sulla voi olla vaivan alkusyy jossain paljon ylempänä, esimerkiksi lonkan koukistajassa ja LPG voi hyvällä tuurilla aukaista jumeja.

      Poista
    2. Nyt tähän vielä ilmestyi pakkaa sotkemaan sellainen fysioterppa, joka on tehnyt kaverille melkein magiaa. Kaverilla mm. oli kurkussa joku möhkäle, jota luultiin kilpirauhaseen liittyväksi eikä kaveri voinut vuosiin koskea kurkkuunsa, mutta nytpä voi, kun kävi tuolla fysterpalla. Ja pääsee taas portaat alas kuin nuori tyttönen, kun on siinäkin ollut ongelmaa jo vuosia. Että tekisi mieli nyt sitäkin kokeilla, kun juuri viime viikolla tästä puhuttiin. Mutta toisaalta tekis mieli sitä LPG:täkin kokeilla. Mutta tällä hetkellä vaaka kallistuu ehkä hiukan tuon suorastaan magic touch fyssarin puoleen. Harmi kun en varmaan voi mennä samalla lähetteellä molempiin..

      Poista
    3. Kysäise paljonko LPG:n hinta teilläpäin, ei ole järin kallis yleensä. Pyydä vaikka joululahjaksi käynti. Tuommoinen taikurifyssari kannattaa kyllä kokeilla.

      Poista
    4. Joo se kuulostaa todella taikuudelta. Ja unohdin siis sanoa äsken, että se mötti kaverin kurkusta hävisi! Ja sitten kun kaveri joutui keskeyttämään jonkun kuntoutuksen takia tuolla terpalla käynnin, niin fyssari sanoi, että joo mene vaan pariks viikoks sinne kuntoutukseen, niin korjataan sen kuntoutuksen jäljet sitten täällä. Ja just niinhän siinä sitten kävi... Kaveri (ponin tallinemäntä siis) on leijallut niin sfääreissä noiden "ihmeparantumistensa" takia, että on melkeinpä pakko kokeilla tota tyyppiä. Jahka nyt olen maanantaiaamuna puhelimen ääressä, kun sinne voi varata aikoja vain yhtenä tuntina viikossa.

      Joo ehkä pitäs käydä se LPG testaa ihan muuten vaan. Joskus katoin, että olikohan se 45 euroa, mutta siinä tais silloin olla vähennettynä kelakorvaukset.

      Mulle tuli muuten noista sun kynsistä pakkomielle hankkia täksi jouluksi kultaista kynsilakkaa. Olen yleensä käyttänyt sellaista vähän niin kuin viininpunaista, mutta nyt kun sitä kerran laitoin niin näytti jotenkin niin tunkkaselta, mutta kultahan on hyvä ratkaisu joulun ajan kynsiin :D

      Poista
    5. No johan on, tuommoinen taikuri pitää käydä kokeilemassa kun tarjolla on.
      Mua yleensä aina häiritsee jos omat kynnet on lakassa, vahdin koko ajan milloin lakka lohkeaa ja sitten lähinnä ärsyttää. Nyt on kyllä helppo ja kiva olla. Eikä tuo kultaisuus hyppää silmille yhtään kun kynnen pituus on noin lyhyt ja tuossa on lähinnä mattakultahippusia.
      Tämä lakkaus on minun 'hyvän maun rajoissa' -mittapuulla vielä ihan ok. Mutta lyhyt matka olisi övereihin. Ihmeen paljon niitä överirakennelmia näkee niin ripsissä, kulmakarvoissa kuin kynsissäkin. Ehkä ihminen sokeutuu omalle peilikuvalleen?

      Toinen väri mitä voisi harkita kynsiin, on tämä sama lakkaus hopeisena.

      Poista
  4. Hienot kynnet ja hieno Leffe! Kyllä minä oikeasti ihmettelen kaikkia niitä jenkkien omistajia, jotka tässä maassa jaksavat turkit näyttelykunnossa pitää (sama pätee afgaanien omistajiin). Mie en jaksais!

    Toivottavasti tietäjien tapaaminen sujuu hyvin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaveri kasvattaa kaaneja ja onhan se pesu ja föönaus ihan kauhea savotta. En kyllä itse ryhtyisi. Monet koti- ja eläkekaanit on muuten lyhyessä karvassa.

      Luottavaisin mielin menen Tietäjien tykö, Nemppa tsemppasi tänään hyvin!

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!