tiistai 17. marraskuuta 2015

Joutavalla jotakin


Siirretty neurologin tapaaminen ja joutoaika on huono yhdistelmä. Kun siihen vielä lisää vähän uteliaisuutta ja tietokoneen, käsissä on nippu termejä ja testamentin teko mielessä.

Tiedän kyllä mitä on lähdekritiikki. Tiedän kyllä, ettei netistä löydy yhtä ainoaa absoluuttisen oikeaa vastausta. Luin Duodecimin julkaisuja aiheesta, kirjoittajana lähes poikkeuksetta kaikissa minua perjantaina puhuttava lääkäri. Silti pikkuisen hyytää.

On ihan ennenaikaista tässä kotona nyt yrittää tietää mitä hoitoa minulle tarjotellaan, ihan ennenaikaista arvailla kauanko mahtaa kestää toipuminen jos (ja kun) leikkaukseen päädytään ja onko toimintakyky kovin pitkän kuntoutuksen takana. Mutta silti. Koska ihminen.


Tämä tiistai siis muuttui ihan erilaiseksi päiväksi kuin mitä odotin. Aamulla on aina pikkuisen pimeämpää, päivä valkenee pikkuisen myöhemmin. Lunta on satanut lähes koko päivän, välillä sakeasti, välillä pilkahti jotain keltaisenkultaista etelätaivaalla. Ehkä se oli vanha kunnon aurinko.

Ponimiehen PT on kipeä joten valmennustunti jäi väliin. Eipä siitä olisi oikein mitään tullut muutenkaan, lumi nuoskaantuu inhottavasti tilsoiksi hevosen kavioihin ja tekee askeltamisesta epämukavaa. Niinpä Ponimies pyörähteli vähän aikaa ympyrällä narunjatkona.

Nuorimmainen ratsasteli Töttistä. Se hupakko oli ollut kauhean touhuissaan ja tohkeissaan. Sitten kun Ponimiehen massiivinen peräsin purjehti tallin oviaukosta sisään, tuli Töttikselle hätä. Silloin kun se elukka hätääntyy, se kulkee vain takaperin. Tai ei kulje ollenkaan.

Niinpä kävin sitten taluttamassa ratsukkoa muutaman kiekuran vielä lisää kentällä. Piti puhua sangen isoin kirjaimin, ei se luupää silti tajunnut, ettei hätää ole. Mutta mielestäni otin kuitenkin jonkinlaisen työvoiton koska tamma tuli talliin vasta kun me ihmiset sallimme sen tapahtua. Eikä taivas todellakaan pudonnut tammankaan niskaan vaikka se hyvin epäluuloisena mulkoilikin yläilmoihin.

Joutava kopukka. Myisin perhanan pois ja laittaisin järkevän ruunan sen tilalle. Mutta koska se on Töttis, ratkaisu ei ole niin yksinkertainen.

Ihmisen on pidettävä hevoselle antamansa sana. Siihen hevonen luottaa.

Aamuksi olin buukannut vähän salipullistelua ja yhden BodyVive -tunnin. Oikein hyvä kombo jossa tuli riittävän rento olo. Huomenna lisää.
Päivät kuluvat, huomenna voi jo puhua ylihuomisesta.

Mukavaa viikon jatkoa, missä lienetkin.


28 kommenttia:

  1. Hus pois niiltä sivuilta nyt, katso vaikka nettipornoa niiden sijasta.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tihi, en ole enää lukenut yhtään artikkelia kun meni koilaamiset ja muut termit ihan sekaisin. Taidan siirtyä Netflixin pariin.

      Poista
    2. Tsemmpiä & onnistunutta lekurivisiittiä.

      OP

      Poista
    3. Kiitos. Aamupäivällä lähden ajelemaan ja treffaan Iso-J:n sairaalalla. Melko levollinen mieli nyt.

      Poista
    4. Hyvä kuitenkin, että Iso J on mukana.

      OP

      Poista
    5. Niin olikin hyvä juttu. Puitiin asia läpi lounastreffeillä ja kotiin ajettiin sopuisasti, peräkanaa :D

      Poista
  2. Pakko kyllä sanoa, etten tajua, miten oot pystynyt edes tähän asti ottaan noin rauhallisesti. Aikamoinen rautahermo oot. Mutta hyvin ymmärrettäviä on noi reaktiosi nyt ja kyllähän uteliaisuus ajaa lukemaan kaikenlaista ja onhan tuossa oikeasti riskinsä, niin ei ihme, jos vähän hyytää. Mutta ei se kai auta kuin odotella ja ainakin pääset sitten itsensä gurun käsiin :)

    Meikäkin lastoittaa peukut kattoon, se on tässä helppoakin, varsinkin tolla mäsällä kädellä, josta sain tänään lisää saikkua tän viikon. Ehdinhän tossa jo ollakin vajaan viikon töissä välillä. Mutta onpahan aikaa jöpöttää käden kanssa peukut pystyssä, kun muilla on vakavampia ongelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut hiljainen pakko pitää asiasta mahdollisimman vähän mölyä. En ole tahtonut huolestuttaa Äitikultaa ja Perikuntaa. Itsekseni sitten saatan joskus turhautuksen kyyneleen tirauttaa ja koota sitten taas itseni. Eihän tämä homma spekuloimalla etene.

      Voi sun käpälääsi, onko ns. käyttökäsi vai se toinen? Pikaista paranemista, kyllä käsi on kuitenkin aina paikkansa ansainnut ja ärsyttävästi rajoittaa elämistä jos on käsipuolena. Multa on mennyt ihan ohi mikä sille tuli? Oliko joku hevoshässäkkä?

      Poista
    2. Rasitusvammahan se siellä, työn (grrr) aiheuttama. Hermot oli ehjät eikä pinteessä, kävin maanantaina tutkimuksissa, joten siis pelkkä rasitusvamma periaatteesa. Oikeasta kädestä siis kyse. Viikon saikutin aiemmin, sitten noin viikko töitä ja nyt tää loppuviikko saikkua ja uudella onnella töitä ens viikolla. Rannetukea jouduin käyttään jo ennenii, mutta se kun vaan siirsi tulehdusta kohti kyynärpäätä, kun ranteen tilttas paikoilleen. Pöh!

      Mutta joo, pieniä ongelmia nämä, mutta täytyy katsoa saako noi fyssarit mun lavan tuen sellaiseen kuntoon, että käsi kestää jatkossa vai joudunko miettimään muita töitä.

      Poista
    3. Yhhh, inha vaiva tuokin. Kokeile sitä LPG -hoitoa jos mahdollisuus kohdalle tulee, mulla jo yksi käsittely helpotti kinttuvaivaa.

      Työ on vaarallista (ja haittaa harrastustoimintaa) :D

      Poista
  3. Hokit ja tilsakumit joka jalkaan poistaa yhden ongelmistasi. Perjantai toisen.
    Olet hyvissä käsissä, vaihtoehtoja jatkon suhteen varmasti kartoitetaan ja joitakin ehkä tarjotaankin, mutta muista että tohtorit eivät tiedä miltä sinusta tuntuu ja mitä sinä haluat, ellet sitä heille kerro.
    Tietenkin on kamalaa mennä päänalueen leikkaukseen, jossa on riskinsä, mutta ne kirurgit tekevät sitä ihan työkseen, proffille aivokirurgia on ihan vardagsmatia.
    Yritän tässä siis lohdutella, heikosti.
    Tavallaan tämä parin päivän lisäaika oli ehkä hyväksi, nyt olet valmiimpi ja rohkeampi kertomaan miten sinua hoidetaan.
    Tee perjantaiksi vaikka muistilista kysymyksistä joihin haluat vastauksia, ne lääkärit ja hoitajat ovat siellä ihan sinua varten.
    Ja muista, asioilla on tapana järjestyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maanantaina tulee hokittaja kumeineen joten Ponimiehen laiskurinpäivät ovat luetut sitten. Olen toki vongannut häntä tänne jo aiemmin, mutta kun matkat ovat täällä pitkät ja paljon järviä välissä, ei sitä ihan tuosta vaan kannata yhden kengityksen perässä ajamaan parinsadan kilsan kiekkaa.

      Mulle on aika hyvin selkiintynyt jo mikä on hoidon toivottu lopputulos, kivut ja hermokrampit naamasta pois, kiitos. Sinä jos kuka varmasti tiedät miltä tuntuu kun pelkkä kasvovoiteen laittaminen saa miljoona neulaa sytkyttämään kasvoilla, suihkusta, kylmästä tuulesta tai vaikkapa valosta puhumattakaan. Ja ainainen päänsärky, se on kroonisena todella sietämätön kaveri.

      Voihan se olla, ettei minusta tämän kummempaa tule, kenties itsekseen jokelteleva aikuisvauva, siis jos huonosti käy. Mutta luotan kyllä Neurotiimiin, kyllä he tietävät mitä tekevät ja päivittäistä kauraahan tämä heille on. Pitää vain itse koettaa tajuta, että minun maailmanloppuni on heille pelkästään yksi hoidettava potilas.

      Asioilla ON tapana järjestyä!
      Kiitos <3

      Poista
    2. Olet ajatuksissani, ihan koko pitkän perjantain.
      <3

      Poista
    3. Kiitos, hyvin se meni ja hyvin menee jatkossakin.
      <3

      Poista
  4. Nemppalasta suuren suuri voimahalaus Savonmuan Tietäjien visiteeraamisen suuntaan. Pidin kovasti Sallan kommentista, dosenttimiehille se on varjedags mat ja he ovat äärimmäisen sitoutuneita siihen 24/7. Kuluneella viikolla olen asioinut/saanut asioida jälleen muutaman proffan kanssa ja heidän ammattimaisuus on hämmentävän hienoa kun Meikäläinen piipittää siellä luurin toisessa päässä. Anyway, Powerhugs Kuomaseni, olet Ajatuksissa:) Tänään kurvailin Isolta Kirkolta kotiin, Kotikoti veti puoleensa Eduskuntaa enemmän, toki olisi ollut mielenkiintoista visiteerata mutta next time. Tänään Radisson-kodissa kiljahteli klo neljän jälkeen aamulla tod.näk MC:n konserttiväkeä käytävällä riistäen Nempan kauneusunta ja siksikin halusin vain Omaan Kotiin. Terkkusia Eläinosastolle, viikonloppu tuo Bokserineitojen Emännän näyttelyreissulle tänne! Mikäli Kasvistäti on kulmilla, voin vilkaista Tappijalkoja!

    VastaaPoista
  5. Et tätä varmaan ehdi lukea, mutta ihan hemmetin hienon lastoituksen peukaloihini tällään heti tämän viestin kirjoituksen jälkeen. Sijoitan kaikki lämpimät ajatukseni tukemaan Sawonmuan tietäjien ammattitaitoa (juu, sehän merkkaa tooosi paljon :P) Ajatuksissani olen mukanasi ja toivon kaikkea parasta ja hyvää... helpotusta kipuihin ongelman perussyyn hoitamisen muodossa. Onnistunutta operaatiota ja maltillista toipumista...

    Saa ilmoitaa, kun jaksaa/pystyy/kykenee. Muistan jopa blogisi avaimet, niin että voin vaikka tuurata, jos niin haluat. Anything, anyway... ja Lycka till!!!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3
      Ilmankos mulla oli niin hyvä ja varma olo siellä. Peukut pönöttivät monessakin suunnassa. Kiitos.

      Poista
  6. Häntäkipsi käyttöön <3

    VastaaPoista
  7. Tsemppiä Savon reissulle!
    Peukut ovat tanassa.

    t. Anu

    VastaaPoista
  8. Huoh... mä jänskätän täällä...

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com