sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Isyyden iloja

Vastuu painaa. Ja uudet häät

Iso-J sai aamulla hoilotusherätyksen, lahjanyytin ja kortit sänkyyn. Sen jälkeen sai nukkua vielä reilun tunnin. Esikoinenkin paineli takaisin sänkyynsä, Nuorimmainen lähti rippikoulupassin kanssa kirkkoon.

Aamiaiskattauskin oli tavallista laitetumpi, sai istua valmiiseen pöytään eikä tarvinnut itse muniaan paistella tai kahvejaan kaadella. Harvinaista herkkua meillä moinen hyysääminen. Mutta kerran vuodessa on isäkin kahvinsa ansainnut vähän nätimmin laitettuna.

Peetukin vietti ensimmäistä isänpäiväänsä, norjassa on matkamuistot äiteen suomenreissulta, pontevia pikkukoiria.

Peetulla oli sikäli kiva isäinpäivä, että uusi morsio oli jo lähtenyt aamulla matkaan. Niin nopeasti olikin morsian täällä, ettei ehditty edes kosiosolmiota sulhaselle asettelemaan kaulaan. Tallissa oltiin siivoamassa kun morsiota jo tuotiin.

Tämä tapaus oli melko helppo nakki, suorastaan varma. Ensin vähän tutustuivat, sitten morsio pois hetkeksi ja sulhanen jäähylle, sitten pariskunta yhteen ja kas, niin oli homma hoidossa. Ehtaan russelityyliin tallinkäytävällä. Hevostilalta oli tämä morsio joten ei ollut mikään ongelma pitää häitä tallissa.

Kasvattajatäti istui fleeceloimen päällä ja piteli häntiä kiinni, liiton sinetti nääs.
Sitten juotiin jälkikäteen kihlajaiskahvit ja morsian lähti kotimatkalle.

Hänelle joka on jo poissa

Isänpäivä on monelle haikea päivä. Joillekin vihan, katkeruuden tai kaunan höystämä. Minä muistan omaa isääni vinosti hymyillen, hän oli omanlaisensa. Häneen minä omat nuoruusangstini purin ja kiukkusin, hän selvitteli monet sotkut ja sählingit mihin onnistuin itseni hankkimaan. Kannusti puurtamaan läpi lukion ja oli tyytyväinen kun sen tein.

Uskoisin, että hän olisi ihan tyytyväinen siihen, miten elämä on minua kuljettanut ja nyt tänne Torpalle tuonut. Pikkuisen ehkä puistelee päätään polttopuuvaraston pienuudelle. Mutta varmasti muuten on tyytyväinen näkemäänsä. Moi vaan sinne jonnekin. Minä muistan isää aina kun taivaalla on nappikauppa auki, hänen kuolemattomia sanontojaan sekin.

Ponimies pääsi jumpalle, koska hänelle joka päivä on Miestenpäivä.
Kivan näköisesti liikkuivat, kaikki askellajit käytiin läpi ja minusta meno lähti jo heti alkuhetkellä oivallisesti käyntiin. Teetin tarkoituksella erilaisia tehtäviä kuin virallinen PT, en minä ole mikään ratsastuksenopettaja. Minä painotan niitä asioita, joista itse ratsastaessani lintsaan eli taas kerran ratsastettiin huolellisia neliöitä, suoria linjoja ja kunnollisia kulmia. Pyöreitä ympyröitä ja tasaisia kahdeksikkoja.

Illalle ei ole mitään ihmeempää. Ihan perusmeiningillä saatetaan tämä viikko finaaliin ja lähdetään uudella tarmolla uuteen nousuun.

Mukavaa pyhäiltaa, missä lienetkin!

Rentoa kuin ruunan ravi


4 kommenttia:

  1. Lämmin ajatus kaikille Isille! Onnea myös Peetun panostukselle isyyden saralla, olkoon itäväiset siemenet ja paljon pikku-Peetuja järsimään viattomien ihmisten jalkalistoja :D Perästä varmaan kuuluu parin kuukauden päästä?

    Rentoa alkuviikkoa jokaiselle lukijalle Torpan muonavahvuuden lisäksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peetun syyskylvöt ovat paremmalla jamalla kuin minun, mitään en saanut aikaan puutarhan puolella,

      No, ensi viikko armo uus ja melko tyhjä on kalenterikin. Eiköhän viikko tuo eteen yhtä sun toista äkkiväärää ylläriä.

      Se jo tuli vähän yllättäen eteen, että perjantaina pitäisi olla illalla jollain areenalla pitkätukkien ujellusta kuulemassa.

      Kivaa viikkoa Titankin suuntaan, olisi kiva nähdä pitkästä aikaa.

      Poista
  2. Peetusta saa sen kuvan, että isyys on rankkaa.
    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Vaikka onkin täysin holtiton etäisä. Otti näemmä kunnon päälle se kylvöpuuha, makasi koko päivän kuin isommankin urakan raatanut.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!