tiistai 24. marraskuuta 2015

Hyvis ja pahis

Felix the Fatso

Nyt on sen verran takkuisia ongelmia tämän tietotekniikan kanssa, että taidan vain länttäistä tänne muutamat kuvat ja klikata koneen kiinni jonka jälkeen kulautan kurkkuuni uuden hermosärkylääkkeen. Sitten se on herran haltuun ja hyvää yötä. 

Sivuvaikutusluettelo on vaikuttava, vähimpänä ehkä huimaus. Saa siis olla tarkkana, että osuu oikeista portaista alas, oikeinpäin ja hallitulla alastulolla (telemark?) jos yöllä tulee tarvetta liikehtiä. esimerkiksi vessan suuntaan.

Oli niistä Torpan kissoista puhetta. Osuivat kerrankin kameran linssin eteen ja tämmöisiä roikaleita ne nykyisin ovat. Puhdasverisiä laiskureita, tupakissojen aatelia. Myyrät ja hiiret mellastavat vapaasti riihen ja kanalan liepeillä. En oikein tiedä mitä tämän kissa-asian kanssa pitäisi oikein tehdä. Nämä kaksi pallinaamaa viihtyvät hyvin raksukuppinsa ääressä, toisaalla tarjoillaan myrkkyä rotille. Kun kuitenkin myrkytön vaihtoehto rotille olisi kissa. Mutta koska vilkas tie, meillä on kaksi ahnetta tupakattia ja myrkkysyötit jyrsijöille.

Näin se vaan menee.
Rinnakkain tai yhteiskuvaan en tällä kertaa saanut jätkiä ahdistettua, kokoero näillä kahdella on nimittäin valtava. Oscar on pieni tappijalka, Felix iso reteä roikale. Pikku-Pete ja Iso-Pat vai miten ne nyt oli?

Osama, Massa-Ossi Oscar

Oscar on se kiltti kissa. Hyppää aina olkapäälle tai selkään jos tilanne sallii. Sanoo purrrr ja tykkää silittelyistä. Viihtyy veljeään paremmin sylissä ja tulee jopa vapaaehtoisesti jalkojen päälle makaamaan jos joku laiskuri vetelehtii päiväsaikaan torkkupeiton alla.

Oscarilla on kopiseva varvas, se on juurikin tämä tassu joka kuvassa näkyy. Varvas on jotenkin rustottunut niin, että se osuu luu edellä lattiaan ja kopina kuuluu. Yhtään ei näytä kissaa haittaavan joten Oscar on prosenttijengiläinen, 1% invalidi.

Sitten se toinen kelmi, Felix keltainen. Siinä on viimeisen päälle kovanaama. Keikistelee ja yrittää söpöillä, yleensä ruokapöydällä. Sallii silloin silittelyt ja rapsuttelut mutta syliin otettuna on rento kuin rautakanki. Ihan outo kissa jolla on hyvin leijonamaiset keltaiset silmät. Oscarilla on tuommoiset animehahmon pyöretä mollukkasilmät.

Felix on ihan varmasti semmoinen kissa jonka nahkoissa asuu leijona. Tai joku muu kissapeto.

Hakusessa on edelleen mustavalkea kiltti kollipentu josta saa koulittua rennon sylikissan. Veljeksiä Hulluudessa (RIP) ei voi kukaan koskaan korvata, eikä tarvitse. Mutta Torpalla on selkeästi yhden mustavalkoisen peräkammarin poikakissan vajaus. Yritin sieltä etelän suunnalta saada, mutta ei ole vieläkään vastausta sähköpostikyselyyn kuulunut ja kun ei ollut numeroa johon soitella niin sitten jäi sekin kissa hakematta.

Mutta kyllä se vielä löytyy. Nyt ihmetellään näiden kahden huiman edesottamuksia. Felixhän ei voi kulkea ovista normaalisti, sen pitää aina ottaa kova vauhti ja ponkaista oven kautta, ihan siis kunnon parkourkimmokkeella. Räminä ja kolina on siis melkoinen.




Nyt sitten se iltapilleri ja petiä kohti. Toivottavasti näkyy edes mielenkiintoisia unia, se edellinen  "Kissanäyttelymatkalla Islannissa" uni oli vallan vinha. Mielelläni jatko-osan katselisin.

Huomenna viikko on jo puolessa ja Marraskuu melkein selätetty!
Kivaa viikonjatkoa, missä lienetkin.








8 kommenttia:

  1. Eivät ole kissat nälkää nähneet, kyllä. Suloisia roikaleita. Tuo moppi on myös suloinen

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun toteemieläin on vähän paksu, more to love. Voit vain kuvitella miten idyllistä Torpalla on kun nuo kaksi riehuvat ralliaan ylös ja alas.

      Moppi on.

      Poista
  2. Voimia odotukseen ja hyvää vatsaa ynnä päätä kestämään lääkitys. Ei ole helppoa - toisin kuin noilla hyvinsyöneillä kateilla :D

    Nukkumaan olis viisainta mennä. Tämä maailma on niin hullu. Jos nukkuis hyvin ja heräisi taas vanhaan kunnon maailmaan? Saahan sitä unta nähdä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On muuten stydi pilleri. Näyttääkin vaaralliselta. Sammuin samoin tein kun pääsin sänkyyn, tuskin muistan miten sinne hoipuin.

      Kiitos tsempistä, tässä vain elelen niinkuin ennenkin ja kutsu tulee sitten aikanaan. Soittavat koska posti ei nyt kulje ajallaan.

      Maailma on niin hullu. Tuli siitä 'meillä on unelma' -mielenosoituksesta mieleen, minullakin on unelma, että maahamme saataisiin edes naisrauha. Arvaat varmaan että olen omaa Perikuntaa varoittanut kaupungilla kulkemisesta, jopa minua, vanhaa kurppaa vokotellaan. Oi näitä aikoja.

      Poista
    2. Raahea rikastutettiin maanantaista alkaen ja piti teinien kanssa keskustella menettelytavoista jos tulee ongelmia. Suomessa on kestämätön tilanne, mutta uutisten mukaan päättäjämme alkavat norsunluutorneissaan havaita toimintatapojen muutoksen välttämättömyyden.

      Lumi sulaa Pohjanmaalla ikävä kyllä. Lähden verkottamaan herkullisia puuvartisia. Kolmen peuran lauma on asettautunut maisemiin. Argh - niin kauniita tuholaisia!

      Poista
    3. Minä olen saanut olla rauhassa - myös nuoruudessani, kun olen väistänyt, enkä alkanut kaveraamaan, tai edes tervehtinyt.
      Toisaalta minulla on myös marokkolaisia ja iranilaisia tuttuja, mutta ne nyt ovat "itse valittuja ystäviä".

      Jos minulla olisi tytär siinä iässä, kertoisin kyllä vähän faktoja esim. naisten asemasta Afganistanissa ja siitä, että vaikka tavat tuntuvat jääneen sinne, voi olla että tulee eteen tilanteita, joissa ne pulpahtaa esiin, esim. seurustellessa tai perhe-elämässä.

      OP

      Poista
    4. Tita, täällä on myös käyty keskustelut siitä, kuinka kohdata kaupunkikuvaan ilmestyneet nuoret miehet tai erityisesti heidän lähestymispyrkimyksensä. Ihan kylmästi sanoin, että mihinkään ei lähdetä ketään opastamaan tai saattamaan mihinkään.
      Onhan se surullista, mutta tämä nyt on sitä kulttuurien kohtaamista tai paremmin sanoen, kulttuurien törmäystä.
      On vaikea sopeutua siihen, että naisrauha ei ole kaikille selvä eikä naisen asema ole koiraa kummempi. Maassa maan tavalla ja lakien mukaan tai sitten pitää hakeutua sinne, missä ne omat säännöt pätevät, valitettavasti vieläkin.

      Kolme peuraa, nehän yltävät korkealle. Jopa rusakkoa korkeammalle kun hangen päältä kurkottavat. Tietää kovia oloja puuvartisille. Siirrytään sitten puuvartisiin bonsaipuihin puutarhoissamme jos ei muu auta ;-) Taisto Tammi sai täällä kepit ympärilleen ja samoin käy hevoskastanjalle, sille moneen kertaan typistetylle. Ponimies typisti kerran... Vielä pitäisi laittaa verkot ympärille. Äitikulta oli tänä vuonna käyttänyt vihreitä muoviverkkoja, sangen rumia mutta toivottavasti toimivia.

      Jännä nähdä Töttiksen ilme kun huomaa huputetut puut, siitä riittää puhinaa moneksi päiväksi.

      Poista
    5. OP,
      itse valitut ystävät ovatkin suuri rikkaus, ettei peräti lahja. Ei vähiten uusien ruokareseptien ansiosta. Nykyisin yhteydenpito kaukaisimpaankin maailmankolkkaan on niin helppoa ja nopeaa.

      Oma Perikunta on sen verran elämässään jo reissunnut ja nähnyt, että tietävät mitä kaikki karikkoja elämä voi tuoda eteen, elipä sitten tavissuomalaisen kanssa tai eri kulttuurista tulevan kanssa.

      Onneksi nykyteinit seuraavat uutisia ja hakevat tietoa ja mikä parasta, osaavat jo lähdekritiikin. Koulu on antanut paljon aikaa yhteiskunnalliselle keskustelulle ja hienoja mielipiteitä ihan omassa ruokapöydässäkin saa kuulla.

      Uskon, että jokainen sukupolvi on edellistä viisaampi. Tai ainakin kokeneempi. Toivottavasti tulevien sukupolvien ei tarvitse elää terrorismin pelossa, vaan voivat toteuttaa unelmiaan rohkeasti. Juuri kun yksi sodat nähnyt sukupolvi alkaa olla historiaa, en toivoisi uutta.

      Sodan traumat ovat varmasti hirveät.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com