sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Torpan kanat

Pölypallo

Torpalla asuu meidän ihmiskaksijalkaisten lisäksi liuta kaksijalkaisia, kanoja. Tupaantuliaiskanoista se lähti, kun täällä oli ihan valmis kanala riihen kyljen ruumenushuoneessa. Ulkotarhasta niitettiin pois metrinen nokkospöheikkö ja päästettiin 6 kanaa hoitelemaan maansiirto- ja muokkaustöitä.

Ensimmäiset kanat olivat tehokanalan poistoja, kolme ruskeaa ja kolme valkeaa. Oli se vaan liikuttavan kivaa löytää ensimmäiset valkeat ja ruskeat munat pesistä. Valitettavasti tehokanat ovat melko lyhytikäisiä, ne on jalostettu munimaan ja kun munahanat ehtyvät, kana heittää melko pian henkensä. Tykkään kovasti ruskeista tehotytöistä, ne ovat oman kokemukseni mukaan kovin uteliaita ja reippaita, valkoiset enemmän hätäileviä ja höntyileviä.

Kiuruveteläisiä rouvia

Pikkuhiljaa tänne on kertynyt kanoja niin, että nyt ollaan kolmessa osastossa.
Ykkösnyrkki on kiuruveteläisen maatiaiskannan osasto. Siellä on Pääkukko (täysi nahjus) ja arvelujeni mukaan keväällä kuoriutuneista tipuista ainakin kolme nuorta kukkopoikaa. Niiden kohtalo on ennemmin tai myöhemmin kohdata kirves tai siirtyä oman kanaparvensa johtohahmoiksi.

Nyt kun siipikarjaa riivaa keväällä alkanut mycoplasma -sairaus, ei lintuliikenne ole kovinkaan suotavaa. Meillä ei kyllä ole ollut mycon oireita, mutta kun en ole testannut kanoja, en voi varmaksi tietää.

Maatiaisia on nuoriso mukaanlukien noin 20 päätä. Seassa hortoilee vielä yksi valkoinen tehokana, se lopetti munimisen pari vuotta sitten mutta ei muista heittää henkeään. Muuten olisi puhdas parvi kiuruveteläisiä, mutta seassa on kaksi Heidin tuomaa alholaista ja keväällä kuoriutuneet ovat kiuru-alhosekoituksia.

Hupaisaa tässä on se, että tuosta parvesta päivän munasaalis on tätä nykyä 0-1 munaa. Kun se voisi olla parhaimmillaan noin 10 munaa per päivä. 

En tiedä mikä ihmeen kapinavaihe niillä on, nuorikotkin aloittavat munaamisen noin 16 viikkoisina eli nelikuisina ja toukokuussa kuoriutuneet ovat jo hyvinkin oikeassa iässä mutta ei munan munaa heru. Ränni tukossa.

Kääpiökoch -kukko

Kanoja on tullut ja mennyt. Muutama erikoisuus tarttui mukaan vierailulta naapurikaupunkiin ja siitä lähti silkkikanojen pito. Parven vanhin ja alkuperäinen kukko, vanha kääkkä Gaddafi on vieläkin hengissä, se on laskujeni mukaan vähintään 7 vuotias ellei vanhempi. Sokeahan se melkein on, yhdellä silmällä killistelee ja nokkii varmuuden vuoksi kaikkea eteen tulevaa, sokea kanakin kun joskus tuurilla jyvän löytää. Sananlasku toteennäytetty.

Syksyn tullen Gaddafi on pakko kalauttaa hengiltä, en pysty tunkemaan sitä talvikopperoon mahtailevan mustan silkkikukon höykytettäväksi. Silkkikanoja on neljä, kaksi valkeaa, yksi musta ja yksi riistanvärinen eli sekalaisen ruskea.  Seassa pyörii myös yksi sekarotuinen keväällä kuoriutunut tipu. Sen isä on mitä todennäköisemmin ylemmän kuvan Kääpiökoch -kukko.
Eli silkkiparvi on 4+1 ja yksi sekarotuinen = 6 päätä. Hyvänä päivänä sieltä heruu 2 munaa, yleensä 0.

Silkkikanojen lisäksi meillä on kääpiökocheja. Se on hauska ja kaunis kanarotu jonka kanat ovat erinomaisen ansioituneita hautojia. Munalakossa nyt tuokin sakki. 

Kocheja on puhdasrotuisina 1+4 ja sekalaisia 'kotseja' 2 eli yhteensä tuo parvi koostuu 7:stä linnusta.
Tykkään kovasti käppänöistä, etenkin tuo ylimmän kuvan harmaa pölypallo on herttainen lintu. Se tulee aina perässä ja sanoo piip, sitten pitää saada leipää tai pullaa. Yritän aina pitää taskussa jotain pientä nokittavaa Pölypallerolle.

Käppänäkukko
Yksi vanhimmista, sekarotuinen 'kotsi'

Ja sitten meillä on tietysti Vappupilli chabokukko ja hällä elossa yksi rouva. Voi kun te kuulisitte sen kukon huudon! Rääkyy kiekuutansa niin, että pomppii samalla tasajalkaa ilmaan. Hitokseen ruma friseerattuine höyhenineen (kts. yläkuvan friseerattu koch) ja muutenkin aika epeli. Aina kun kääpiökoch kukolta silmä välttää, pyrkii Vappupilli kaikkien kanarouvien selkään. Ja on onnistunutkin, Titalla on ainakin yksi Vappupillin poika. Korvapuustiksi se meillä nimettiin, isänsä 'lauluääni' ja pullanruskeankirjava. Tinnitus voisi olla toinen oiva nimi.

Chaboista kukko näytää olevan elinvoimainen, mutta rouvat heittävät henkensä yksi toisensa perään. Olenkohan minä alunperin 6 tai 7 chabokanaa tänne tuonut, osa kuoli ihan tipuina, yksi mätkähti salavasta maahan ja heitti henkensä ja yksi löytyi muutenvaan hengettömänä.
En taida moisiin kotkottimiin enää sortua, Vappupillin kuoltua varmaan sekin ainoa elävä rouva kuukahtaa yksinäisyyteen. Sievä ja sopuisa kana se on, ei muni eikä haudo.

Alan vähitellen kallistua siihen kantaan, että kaikki kanarodut eivät kertakaikkiaan pärjää meidän oloissamme. Haluan, että kanoilla on säädylliset olot kesällä ja talvella, toki talvella ei pikkuväki (silkit, kochit ja chabot) ulkoile, maatiaiset pääsevät osastostaan ulos hyvällä säällä.



Tässä kuvassa näkyy etualalla silkkikana, kääpiökochkana, Vappupilli ja silkkikukko Gaddafi. Pesissä lötköttää kaksikin kochia hautomispuuhissa. Kana on hassu kun se lätsähtää munien päälle ja aloittaa kolmiviikkoisen hautomisurakkansa. Se pitää ihan hassua sirinää eikä sallisi millään munien keruuta. Koska muut kanat änkeävät munimaan samaan pesään missä yksi jo hautoo, on lopputulos se, että hautova kana kekottaa ison munavuoren päällä ja koko haudonta saattaa mennä mönkään. Niinpä pyrin merkkaamaan haudottavat munat erikseen ja kerään pois ne, joissa ei ole merkintöjä.

Joskus kanat tekevät sen, että ne työntävät pois merkatut muna ja hautovat tyytyväisenä merkkaamattomia.

Ja silkkikanahan se oli se maratonhautoja jonka mahanalusen tullasin pari kesää sitten reilun kuukauden haudonnan jälkeen, ei munan munaa mutta yksi lämmin kivi.

Hauskoja otuksia nuo ovat ja etenkin kesäaikaan niiden puuhia on kiva katsella kun touhottavat omia juttujaan. Talvikauden jälkeen ensimmäinen ulkokylpy on niille aina yhtä autuas. Talvella pöllyttävät purua ja olkipellettumuhjua mutta ei se hiekkaa vastaa. Tuhka on niille ihan paras kylpyaine, se desinfioi jonkin kerran joten mahdolliset kuokkavieraat saavat kyytiä.

Kanat ovat pääsääntöiseti terveitä ja helppoja kotieläimiä. Joskus on tullut jonkun kanan mukana kalkkijalkaa, mutta se lähtee melko kätevästi pois niskaan laitettavalla valeluliuoksella jota eläinlääkäri kirjoittaa reseptillisen aina yhtä huvittuneesti hymyillen.

Kaupunkilaisten kotkotuksia, nääs.

Kun nuo riivatun helttapäät keskittyisivät nyt munimiseen, olisi Torpan munavaranto turvattu. Nykymenolla joutuu hiihtelemään marketin munahyllylle ja sehän ei kotikanalan luxustuotantoon verrattuna ole mistään kotoisin. Kaupan munat ovat riistomunia. Omien munien kilohintaa ei toinna laskea, mutta toisaalta, kompostoriin ei mene kuin suodatinpussit. Kanat ovat oivallisia jätemyllyjäkin. Ne nokkivat tyytyväisinä lohennahat ja rikkaruohot, pullat ja kuivahtaneet kissanruuanmuruset.

On mukavaa syödä tuttujen lintujen munauksia, jokainen on eri kokoinen, muotoinen ja värinen.
Onni on omat kanat ja munat!


PeeÄäs:
sen minä vielä sanon, että en usko pätkääkään näihin kaupassa myytäviin 'vapaiden ja onnellisten kanojen' muniin. Olen omin silmin nähnyt minkälaisia räähkiä, hermostuneita stressikyyhöttäjiä 'vapaat ja onnelliset kanat' osaavat olla, nokittuja ja laihoja. Heti kun ne saavat kuntoutua kotikanalassa parikin viikkoa, alkaa höyhenpeite korjaantua ja linnun heltta punastua.
Ymmärrän kyllä, että munateollisuus haluaa luoda positiivista kuvaa virikehäkkeineen ja söpöine koteloineen. Ja ihmiset tahtovat mielellään uskoa mielikuviin. Tässä vain todellisuus antaa korvatillikan tarinoille onnellisista kotkottimista.

6 kommenttia:

  1. Vappupilli on niin jees.

    Ja olen samaa mieltä noista kaupan munista, mutta minkäs teet? Hankit parvekkeelle pari kanaa, vai? (Kun siellä talouteni maidonkulutuksen huomioiden pitäisi olla jo lehmä ennestään). Pitäisikö munateollisuuden lanseerata joku stressitömän kanan muna? En tiedä tarkalleen luomukanaloiden kriteereistä, niiden pitäisi olla tiukat, mutta minusta ne on liian tasalaatuisia, verattuna esim. kotikanaloiden muniin. Olen tainnut kertoakin, että asuimme normaalilla OKT-alueella maalla, mutta naapurilla oli silti kanoja, hänen tontillaan oli vanhoja piharakennuksia. Niitä joskus sai vaivan palkaksi, kun hoiti kanoja tai haki pitkin metsiä karanneita kanasia. Ja, oli ne hyviä.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on outoja mieltymyksiä, Vappupilli on outo :D

      Niin, minkäs teet kanalayritysten suhteen. Ei ole omavaraisuus mahdollista ja ne työllistävät väkeä. Jos minäkin oikeasti jotain tekisin enkä vain länkyttäisi, kasvattaisin itse omat kananlihat enkä hakisi kaupasta Kotitilan rintafileitä.

      Minua ilahduttaisi jo se, että kanaloissa olisi huomattavasti pienempiä yksiköitä. 100 kanaa on jo hirveä massa samassa tilassa. Se eggxpress-yrityksen kanala vaikutti lehtijuttujen perusteella hyvältä, kanat saavat vapaasti kulkea hallin ja ulkotarhan välillä, jää varjoa orsillahuilailuun ja meteliä on vähemmän.

      Pelkkä luomurehun syöttö ei vielä kanaa ympäristöstressistä armahda.

      No, en lähde neuvomaan asiassa jota en tiedä.

      Kanat ovat jo niin olennainen osa elämää, että vaikea olisi olla ilman.

      Poista
  2. Omat kanat ja munat on tosi ihania! Hirnakka toi koko kesän parhaan ilon tuomalla kanasia tänne meille. Niiden puuhailua on tosi kiva seurata! Ja munat - voi jeemari kuinka hyviä!

    Yksi tehotytöistä osoittaa uupumisen merkkejä, taitaa taivaslaulu pian soida. Mutta nehän jo täyden kauden ovat palvelleet oikeassa munaamossa, joten elinajan odote ei ollutkaan pitkä. Onpahan ollut väljä ja virikkeellinen loppumatka.

    Takaisin talikon varteen - aurinko paistaa ja on lämmintä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se nyt synti ja häpeä ja hirmuinen puutos, ettei teidän markilla ollut kanoja. Nyt on se puute korjattu! Ja kyllä niillä onkin siellä teillä hyvät oltavat. Pitää vain se uusi kukko teille saada jostain, keväällä sitten tipusia hyysäätte :D

      Aurinko paistoi tovin täälläkin ja samantien alkoi naamassa nykiä ja kihistä. Erittäin ärsyttävää, etenkin kun sielu halajaa valoa ja lämpöä.

      Poista
  3. Melkoinen parvi!
    Omien kanojen munimat munat olis kyllä hieno juttu jo pelkästään sen takia että mä suhtaudun hemmetin skeptisesti ns. kaupan muniin koska pari kertaa on sattunut niin, että yksi kennon munista on ollut ylläri. Sinänsä pikkujuttu mutta ihmismieli kun on sellainen että se ajattelee automaattiset kaikkien munien olevan aivan p****ja vaikka näin asia ei tietystikään ole.

    Sulla kuitenniin tuota katrasta on sen verran että koko orkesterin huoltamiseen kuluu hetki jos toinenkin. Tästä syystä sä voisit laittaa aitaukseen pienen pahvilapun jossa muistutetaan sun pyyteettömästä työstäsi kanojen hyväksi ja loppuun jonkinmoinen vihjaus siitä mitä seuraa jos sun työpanoksellesi ei ala kuulua vastinetta...
    Josko ne siitä innostuisivat munimaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisinko viedä hakkuupölkyn kanatarhaan keskeiselle paikalle ja seuraavana päivänä vaikka vähän hellapuita siinä halkoa? Ehkä kiittämättömät helttapäät ryhtyisivät toimiin henkikultansa puolesta? Tänään oli kyllä jo 2 munaa maatiaisilla, ehkä se rännitukosepidemia vähitellen laantuu ja pääsen taas jakelemaan ylituotantoa ystäville ja naapureille.

      Joskus meilläkin on löytynyt munia joissa ei ole keltuaista ollenkaan, yleensä nuo häiriömunat enteilevät kanan munavaraston ehtymistä.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!