keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Paluu tulevaisuuteen



Mikäs tässä, viikko on lähtenyt yhtä rennosti käyntiin kuin kuvan koiramammalla. Kävin tänään iltapäivällä kuvaamassa Kasvistädin pentunelikon ja kun mammakoirana on tämä pallon lelun sohvan kaiken tuhoaja, ei pennuista kovin hellyttäviä kuvia herunut. Kieltä näyttivät ryökäleet jokainen vuorollaan.

Ei vaineskaan, jos meillä ei olisi jo kolmea koiraa, olisin ehkä kinunnut yhden niistä palleroista meille. Esimerkiksi tämän jota kiinnosti tuulessa kahiseva tammenlehti enemmän kuin outoja ääniä jollottava kuvaaja.


Iso-J on ollut reissusssa jo pari päivää, huomenna kuulema kotiutuu. Sittenhän se onkin melkein jo viikonloppu. Merkittävä viikonloppu sikäli, että Nuorimmainen aloittaa rippikoulutaipaleen ja lauantaina istuu sitten tiiviisti alkutapaamisessa.

Tänä vuonna otetaan kyllä joulunajan kirkkotapahtumista kaikki irti, niitä riparipassin leimoja kun pitää kerätä eikä todellakaan jätetä viime tippaan niinkuin Esikoisen kanssa kävi. Kevät istuttiin kirkossa, parhaana sunnuntaina kuunneltiin samat saarnat kahteen kertaan.

Eipä tässä oikeastaan tämän kummempaa. Uusi ruokapöytä istuu tupaan edelleen oikein mallikkaasti, kissat ovat löytäneet tuolien pehmusteista lokoisat pedit. Felix tosin valittelee petien pienuutta, mokoma pulska Kehvelix, aivan liian usein se norkoaa ruokakipoilla kytiksellä josko jotain tipahtaisi kuppiin. Ja eipä ole kuppiin asti herkut kerinneet, se katti nappaa eväät kitaansa ennenkuin ne ehtivät kuppiin. Oscarparka jää aina alakynteen.



Tähän vielä pakollinen Ponimieskuva, yritän haalia kuva-aineistoa eri tallenteilta Eläininventaariota varten. Se onkin työläämpi homma joten vielä pitää odotella. Tuo kuva on Ponimiehen sunnuntaisista puomiharjoituksista, vauhtia ja tilanteita riitti kaikkiin askellajeihin.

On syytä mainita vielä sekin seikka, että tämä syksy on ollut ihastuttavan vähäsateinen. Eli kuiva. Upouudet kumpparini odottavat yhä ensisateita ja portaiden ruukuissa kököttäivä kanervia saa kastella, kuukahtavat kuivuuteen muuten. Just tämmöisistä syksyistä minä tykkään. Harmi vaan, että päivän valoisat tunnit käyvät vähiin, päivä päivältä nopeammin.

Hauskaa illanjatkoa, missä lienetkin! Me olemme muuten nyt tulevaisuudessa...



PeeÄäs: savonmuan sairaalasta tuli maanantaina kirje, kahdeksan sivua esitietolomaketta (voi täyttää myös netissä) ja kutsu saapua lääkärin pakeille reilun kolmen viikon päästä. Odotellaan.

10 kommenttia:

  1. Hyvä, että se kutsu tuli, vaikka odottamista se näköjään on vieläkin.
    Voiko seuraavasta tehdä jotain tulkintoja, kun kerroit felixin napostelusta,sain päähäni, että tarvitsen juustovoikkarin?

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä odottaminen enää harmita, ehkä enemmän alkaa pelko nostaa päätään. Kivasti oli viikonlopun lehdissä lobotomiasta juttuja...

      Felix on sun toteemieläin ja vahva sellainen, lähettää toimintakäskyjä. Kai söit sen voikkelin?

      Poista
    2. Söin. Kolme.

      Joo, luin myös nuo lobotomia-jutut. Osalla se kai toimi ok, kun ei esim. ahdistukseen ollut lääkkeitä.

      OP

      Poista
    3. Nonnih, Felix on sun toteemieläin tai joku kaukokäskijä! Sekin vielä.

      Kaipa sillä lobotomialla jotain saavutettiinkin vaikka ihmiskokeelta se minusta vaikutti.

      Poista
  2. Koira-Mamma tosiaankin näyttää vähän siltä että *äiti on nyt vähän väsynyt*.Muistellen ensi kohtaamista Peetun kanssa, ymmärrän sen varsin hyvin. Joskin hupaisaahan se oli ja viimeksi Torpalla vieraillessani epäilin jo Peetusen olevan alakuloinen. Felix on parantumaton ahmatti, koeta pitää Oscarin puolta. Nemppalassa valmistaudutaan HIHS- lippukin löytyi eilen mielettömän metsästyksen jälkeen...huoh! oli kuitenkin lopulta niillä huudeilla missä pitikin mutta kiire ja tilapäinen epäloogisuus oli tehdä Nempalle tepposet! Paperisilppuri sai kuitenkin kalsaritoimistossa paljon purtavaa, joskin tulin yhdeksän jälkeen ja en viitsi ilahduttaa naapureita paperisilppurilla. Savonmaalla on ansioitunut yksikkö, olet varmasti hyvissä käsissä. Dosenttimiehiä koko klinikka pullollaan. Huomenna pikkureissu Pohjanmaalle ja sitten pe Etelä-Karjalan kautta Isolle Kirkolle. PS Ponimiehen kuskin istunta on hieno! ehkä tulevaa Nations Cup-ainesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuva on melko tyypillinen tilannekuva ko. koiramammasta. Se syö kaikkea.

      Peetulla on jonkinlainen aikuisiän kriisi, ei ole enää vauva vaan Leffe on se nuorin (ja tyhmin) ja vastuu painaa pienen terrierin hentoja harteita.

      Hyvä kun HIHS-tiketti löytyi, ettei mennyt paperisilppuriin.
      Niin on Ponimiehen kuskin istunta nätti, eipä tarvitse kuvia valita sen mukaan missä kuskin asento on korrekti vaan lähinnä katsoa sellainen kuva jossa poni on asiallisesti.

      Pitkä on matka vuonohevosen selästä Nations Cuppiin, Toivoisin, että hankkisi varmemman ammatin kuin kilparatsastajan, se on aina huono ja epävarma juttu kun jättää raha-asiat hevosten hoidettavaksi :D

      Eipä sillä, hieno on harrastus ja kaikin mahdollisin (kohtuullisin) tavoin siinä tuetaan. Etenkin nyt, kun se sairauspainajainen alkaa olla historiaa ja edessä pelkkää nousukiitoa.

      Poista
  3. Hah! Samaa katsoin kuin Nemppakin - istunta on just eikä melkein. Ja siinähän se on ratsastuksen taito... Rispektiä! Sisäohja löysää vähän, mutta poni kantaa kyllä itsensä energisesti yhteistyössä. Hyvä otos, jossa kuskin ei tarvi punastella. Minusta ei moista otosta saisi mitenkään...

    Kolme viikkoa odotusta. Minä peukutan ja tarvittaessa tuuraan blogin puolella. Keskittyisitkö nyt sitten ottamaan löysin rantein - ystävän kaino pyyntö...

    Sateen lotinaa tiedossa, eiköhän Torpan Armonkin kumisaappaat pääse koekäyttöön. Pohjanmaalla syystyöt hyvästi hanskassa (ja hanskat aika rapaiset ja märät) Kesäkanalan siivosin tänään ja vähän puutarhuroinkin. Vielä olis tulpun sipuloita istutettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuei moisia kuvia ole yhtään meikäläisen ratsasteluista. Nekin vähät joita jossain on, voisi jossain korpikuusen alla poltella tuhkaksi. Tai varoittavana esimerkkinä käyvät kyllä. Juniorilla on istunta kunnossa ja juuri sopiva asenne tuon hevosen ratsastamiseen. Kun on kerran jo ranteensa katkonut, ei kuulema oikeastaan pelkää mitään. Onneksi on terve järki päässä molemmilla eikä mitään kaahotusta. Tuossa tilanteessa Ponimies kävi jo vähän kierroksilla. Olisi kai halunnut siirtyä pituushyppyyn mutta pitikin asetella askeleet puomien väleihin passelisti.

      Hyvä juttu on tietää, että olet tarvittaessa etä-Hirnakkana jos sinne Savonmuan lasarettiin petipotilaaksi päädyn. Tämä käynti on vain lääkärin ja sairaanhoitajan tapaaminen.

      Kyllä, kumpparit piti tänään ottaa käyttöön. Harmaa tihkusateinen ja tuulinen aamu. Eikä päivä ole valjennut yhtään nätimmäksi. Pitkällehän niitä kauniita syyspäiviä riittikin, kiitos niistä ja näillä mennään.

      Arvaapa kellä on valkosipulit istuttamatta? Äitikulta on sentäs tulppaaneja istutuskoreissa piilotellut penkkeihin. Niistä ne myyränpirut eivät ole toistaiseksi käyneet syömässä.

      Poista
  4. Poni Ponteva!
    Hyvälle näyttää meno.

    Edellisessä postauksessa naureskelin semipullealle katille ja olin tyytyväinen että rontin ei tarvitse olla huolissaan siitä että pöytä notkuisi hänen allaan. Tukevat on jalat ja komean kokoinen on pöytä, kelpaisi vaikka catwalkiksi, eikä pelkäksi makuualustaksi.

    Hyvä että kutsu sairaalaan kävi. Onko ensin perinteinen vaihtoehtojen kartoittamiskeikka vai joko toimenpiteeseen joudut? Tsemppiä päätökseen, valitse viisaasti.
    Monesti tarjoavat posken läpi hermon polttamista avoleikkauksen sijaan, molemmissa on puolensa, itse valikoin avoleikkauksen informaatiokatkoksen (en tiennyt että päässä oli vikaa...) ja onnistumisprosentin vuoksi. Toisaalta jos polttaminen ei onnistu eli korjaa vaivaa, voi sitten vielä leikata, mutta kuka haluaa kahdesti sairaalaan? Ei kukaan.

    Aiemmin kysyit miksi mulla meni vuosikymmen ennen leikkausta, vasaus on koska jorvi.
    Mähän kävin useamman kerran jorvin mageneettikuvauksissa ja koskaan niissä kuvissa ei kuulemma löytynyt mitään korjattavaa. Ei löytynyt edes sitä teelusikkaa joka mielestäni siellä silmän takana aina jääkylmänä luurasi. Mitäpä sitä päätä aukomaan (kirjaimellisesti) kun ei kerran korjattavaa ole. Botoxia vaan, sillä homma korjaantuu,(not) neljännes vuosittain, kymmenen vuoden ajan... Melkoinen myrkkykertymä.

    Mielenkiintoinen yllätys oli vuosi sitten töölön neuron heräämössä kun kirurgi tuli kertomaan että vaiva saatiin korjattua melkein kokonaan, ja minä siihen että hienoa, mutta mitä siellä oli ? ja töölön neuron johtava kirurgi toteaa että olihan siellä se suonenmutka joka näkyi jo vuoden 2004 kuvissa...
    Että sellaista. Olen miettinyt että valittaisin, mutta toisaalta miten se toisi mulle menneen vuosikymmenen takaisin, kivuttomana. Ei mitenkään.

    Mutta joo, töölössä näin niitä poskenläpi poltettuja ja he olivat todella kipeitä Itse olin mielestäni leikkauksen jälkeen tosi hyvässä kunnossa ja kotiuduin ripeästi, sairaalassa olin ma-ke.
    Sääli että leikkauksesta jäi hermovaurio ja sen lisäksi vasempaan olkapäähän jänne ja lihasvaurio joita ei päästä hermovaurion vuoksi korjausleikkaamaan, joten elämä on aika rajoittunut vasemman käden liikeratojen osalta, mutta sellaista se on. Kolmoishermosäryn kovuudesta kertoo jotain se, että vaikka nyt päähäni kaadetaan nonstoppina kiehuvaa vettä ja vasen käsi ei nouse, niin olen/ koen olevani paljon paremmassa kunnossa kuin ennen leikkausta... Ja nyt olen vihdoin kipuklinikan asiakas;) Miten ihmeessä sitä selvisi elämästä ennen leikkausta. Olisi ehkä pitänyt valittaa ääneen... Tässä kunnossa työeläkevakuutusyhtiöstä tuli 17 päivässä päätös jonka mukaan olen toistaiseksi kuntoutuja. Ihan sairasta. Ihminen parhaassa iässä, alle viisikymppinen, mutta näillä mennään ja nyt vakuutusyhtiön toivomuksesta pitäisi miettiä mitä alkaisi opiskelemaan tai mitä työtä haluaisi ehkä joskus tehdä. Vaikeita päätöksiä!

    Mutta tulipa tästä latistava valitusromaani, ei ollut tarkoitus, yritin vaan kertoa että tiedän kivun missä nyt elät. Ja sulla on ihan just mahdollisuus päästä siitä eroon! Huippua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ponimies on Ponteva, nyt jo aikuinen hevonen jonka nahkoissa piilee aina ilkikurinen poniriiviö. Kuka muu muka?

      Huh, nyt muuten kertomasi perusteella pukkaa jännää. Vedetään varmaan pitkää tikkua. Tämä käynti on ilmeisesti vain ennakkokartoitus kun ei tullut mitään yöpymistiedotetta. Puoli tuntia lääkärillä ja sitten hoitajan tapaaminen. Tuosta ei nyt vielä voi päätellä mitään.

      Mulle jäi jo paikallisen neurologin tapaamisesta se käsitys, ettei lähdetä lääkitsemään mutta KYS päättää sitten lopullisesti hoitotavan.

      Voi että olen pahoillani puolestasi ja ärisen mielessäni Jorville. Kyllä ne osaa... ja kehtaa. Minut passitettiin kotiin läpilahon sappirakon kanssa ja vihdoin kun asiaintila heille selvisi, miettivät siirretäänkö pikana Meilahteen vai elänkö aamuun. Päättivät jäädä odottamaan aamua ja leikata sitten.

      Eipä noissa juuri potilasvahinkokantelut auta, hoito on annettu ja vaiva poissa. Eikä mikään korvaus anna sinullekaan kivuttomia vuosia hyvityksenä, ihan niinkuin itsekin totesit. On se sääli, kuinkahan paljon jonoissa on niitä, jotka eivät osaa tai uskalla kyseenalaistaa lääkärin tulkintoja?

      Minulla hoitona on ilmeisesti verisuonikirurgia kun valtimosuoni pullistelee siihen malliin, että se painaa sekä kolmois-, että kasvo-, kuulo- ja jotain muutakin hermoa ynnä tuottaa painetta oikealle takaraivolle. Käsittääkseni leikkauksessa asennetaan melko yleisesti jokin klipsi joka blokkaa pois pullistuman.

      Suurin riesa tässä on jatkuvan päänsäryn lisäksi oikean puolen puutuminen ja kihelmöinti. Tekisi mieli kynsiä koko naama pois.

      Onkohan sullakaan ollut kivutonta päivää? Muistatko? Joko pystyt ajamaan autoa?
      Onneksi positiivinen asenne kantaa pitkälle ja saat sitä turpaterapiaakin Torstenin toimesta.
      Kaikkea hyvää syksyysi ja roimat rapsutukset Torstenille. Sekä niille ei ihan hoikille kissoille ja sille tohelolle koiralle.

      Ps. meidän pöytä on catwalk, kirjaimellisesti. Hetkellisesti myös kiitorata...

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!