tiistai 27. lokakuuta 2015

Metsurit

Nurin, oikein?
On pakko dokumentoida tämäkin Torpan hevosvoimien ansiolistan osanen. Ei suinkaan puuttuva palanen vaan oikeastaan melko looginen jatko edellisille kolttosille.

Hevoset ovat nyt olleet kotiintulosta saakka aidattuina väliaikaiseen laitumeen. Laidun on loppuunkaluttu jo viikkoja sitten, mutta niin kauan hevosia tuossa pidetään, että saadaan varsinainen talvitarha lankutettua ja sähköt päälle.

Tuo ala on viimeinen, jossa ennen tänne tuloamme istutetut koivunrääpäleet vielä sinnittelivät hengissä.

Ponimies twerkkasi monta koivua nurin vuosia sitten, nyt arvelin näiden olevan jo niin jämäköitä, että pysyvät pystyssä vaikka hevoset vähän perskurkkanoitaan kihnuttaisivatkin.
Väärin. Niin väärin taas luulin.

Äkkiä laskien neljä koivua on jo nurin ja nyt tuo viimeinen ryhmä on ilmeisesti hankelistalla seuraavana.

Olisiko tuo seuraava kohde?

Minusta olisi ihan kiva, että hevostarhassa olisi vähän puiden tuomaa varjonpaikkaakin, avotaivaan alla kun ovat kaikkialla. Taisto Tammi ja Hevoskastanja kun ovat vasta polvenkorkuisia rääpäleitä ja nämä nykyiset hevoset lykkäävät jo horsmaa ennenkuin niistä puista on varjoksi. Hevoskastanja taitaa jäädä bonsaipuuksi muutenkin, huomasin nimittäin, että Ponimies olisi kovin hanakka nyppäisemään sen latvasta lehden tai pari. Ja äkkiäkös se kiireessä lähtee latvakin mukaan. 

Tänään tutkin sitä hevoskastanjarukkaa ja kyllähän se on yhden latvan osalta hampain typistetty. Syyllistä en varmaksi tohdi nimetä vaikka epäilykset osoittavatkin keltaisen kyljen suuntaan. Voihan se olla talvennäivettämä rusakko joka on haukannut nälkäänsä mehevän latvasilmun.

Ehkä se kaatui itse?

Kävin tänään näitä tuhoja tutkimassa ja jututtamassa Neitihevosta. Hän norkoili aivan pitkästyneenä persaus tuultapäin, Ponimies ahersi ratsuntöissä kentällä kun PT tuli tunninpitoon.

Edellinen Nuorimmaisen ja Ponimiehen yhteinen ratsastus päättyi pieneen katastrofiin. Ensin tekivät kentällä huisan kaunista ravityötä, semmoista jossa etuaskel vetää ja taka-askel työntää, hyvin tasapainoista ja kaunista etenemistä. Loppukäppäily pellolla muuttuikin yhdessä kierrepukitussarjassa kiitolaukaksi ja kanuunankuularalliksi. Ihme ja kumma, Nuorimmainen pysyi kyydissä mutta naama oli kalpea ja ripsarit poskilla.

Tänään oli sitten hyvitykseksi oikein mallikasta menoa alusta loppuun. Ja Ponimiehellä hiki.
Kivaa on myös se, että sekä Naapurinrouva, että Ponimiehen varakuski olivat viikonloppuna kentällä pyörittelemässä hevosia. Jopa Töttis pääsi kahtena päivänä hommiin.

Takamatto

Tänään oli myös ensimmäinen todella talvinen päivä. Aamun plussa-asteet ja tihkutuhnusade muuttui kirkkaaksi (päätävihlovaksi) auringonpaisteeksi ja hyytäväksi pohjoistuuleksi. Nyt ollaan varmaan jo nollan tuntumassa. Kenttäkin oli pikkuisen kohmeessa, mutta ei mistään kohta kova saati jäinen. Mitenkäs olisikaan kun ei ole vettä kentällä missään muualla kuin Torpan armon silmäkulmassa ja Ponimiehen rintamuksessa.

Kannoin lopulta silkkikanat sisään, muu pikkuväen porukka saa vielä sinnitellä kesämökissään pari päivää. Niillä on onneksi ihan hyvä koppi jonne kaikki älyävät mennä yöksi orrelle. Torpan hellankin latasin tulille ja nyt tarkenee. Kiva ottaa siitäkin tuplahyöty, ruoka kypsyy vikkelästi ja tupaan tulee soma lämpö.

Viikko on alkanut muutenkin ihan vauhdilla. Iso-J on etelän suunnalla, Esikoinen tekee TET-viikkoa missäpä muualla kuin 'meidän' kuntosalilla. Aamulla mennään yhtämatkaa.

Ja mikä kivointa, Heidi ehti kahville! Unohdin sitten tarjota ne mandariinitkin... pullaahan meillä ei ole, eikä se taida Heidin ruokavalioon nyt kuuluakaan. On kuulkaa emäntä tiivistynyt, huima muutos vaikka melko pikkuruinen minusta oli entuudestakin.

Tästä jatketaan, viikon puoliväli on jo käsillä ja kohta alkaa marraskuu... voi varjele!
Kivaa viikonjatkoa, missä lienetkin!


PeeÄäs: lisäsin tuonne väliin kuvan Ponimiehen hiustyylistä. Nyt kun 'kaikilla' nuorilla miehillä pitää olla takajeejee, myös Ponimies surffaa trendien aallonharjalla. Harja lyheni sänkimittaan mutta säkätukka on takatukka ja siinä on ihan aidot Jaroir Jagr -vaikutteet. Tai matikaispena, ihan miten vaan.



8 kommenttia:

  1. Olen kyllä ollu tietoinen, että hevosia on käytetty tukkimetsässä, mutta että tuolleen, tuo on uutta. Vaan onpa teille polttopuita. Reipasta tverkkaamista siis.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo olivat ne koivut jotka arvelin säästää. Mutta koivuhan on hyvä polttopuu lämpöarvoltaan joten pätkiksi vaan ja liiteriin kuivamaan.

      Kostoksi leikkasin Ponimiehen harjan ja jätin takajeejeen :D

      Poista
  2. Puut laitumessa on kuolemaan tuomittuja. Joku ikivanha mahtikuusi voi selvitä, mutta käsiteltyä tulee sekin. Niin että alistu sovinnolla - yhtälö ei vaan toimi. Testattu meillä 10 vuoden ajanjaksolla. Lepät osoittautuivat jotenkin kestävimmiksi.

    Kuvia takajeejeestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just lisäsin kuvan, vähän on huono kun söhäisin kuvan ihan pikaisesti. Huomenna lupaan paremman :D
      Ponimies on kuin partiopoika, siisti ja suittu tukka ja sitten takana sään päällä on liuhake.

      Poista
    2. Catch it! Ja ananas pään päällä... :D On niin särmässä frisyyrissä, että maahanmuuttajapojat kadehtien katsoo! Niillä muuten ihan oikeesti on tukat vimpan päälle laitettuja.

      Poista
    3. Sama parturi... No ei sentään, parempi kun meitsi pysyy kaukana saksista ja parturinveitsistä, hevosen kokoinen asiakas vielä kestää mun hiusmuotoilut mutta hintelämpi henkilö olisi helisemässä.

      Poista
  3. Kiitos vielä kaffittelusta. Ei muistella pahalla, vaikka unohdit tarjota mandariinin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saat ensi kerralla kanelipullan makuisen proteiinipatukan.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!