sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Hirnakan sisustusvimma

Pirteä beige

On aikoihin eletty ja tämäkin päivä nähtiin. Torpan päiväkirjassa on sisustusmerkintä.
Esillepano tai sisustelu ei todellakaan ole vahvin lajini. Tykkään, että kamat ovat paikoillaan, ovet kiinni, rojua ei ajelehdi eikä tarvitse roskissa kahlata, sisällä tai ulkona.

Tässä on nyt kuulkaa sitten ensimmäisen kuuden vuoden edestä sisustelua. Kannettiin tuvan pitkä pöytä ja penkit varastoon. Sieltä ne lähtevät vankilaan tai jonnekin muulle halpatyövoimapajalle  kunnostettavaksi. Ostettiin aikoinaan pitkä pirttikalusto Torpan mukana, kun se oli omalla kylällä Torpan tupaan mittojen mukaan tehty. Paikallisesta koivusta veistelty. Sen on aika siirtyä uudelle vuosikymmenelleen faceliftin keinoin eli hiotaan ja valkaistaan. Sitten saa huilata varastossa kunnes on aika vaihtaa kalustusta.

Oli muuten hitoksen hikinen jumppa nokkakärryjen avulla keplotella liki satakiloinen pöytälevy varastoon, en edes kerro mitä akrobatiaa sen uloskanto Torpasta vaati, arvaa ihan ite. Ja kysypä joku toinen.

Tilalle tuotiin tämmöinen juuttaan jykevä pöytä, entinen sisustusmyymälän esillepanopöytä jonka Iso-J kaappasi mukaansa, myyntikilpailun voittona kuulema. Niitä pöytiä tuli samalla kyydillä kaksi, pitäisikö tulkita kaksoisvoitoksi? Valitettavasti pöydänjalkoja en saanut kuvaan, tuhdimmat ovat kuin meikäläisen kinttu.

Tolppajalka

En tiedä mistä kaukaa maailman ääristä ne pöydät ovat alunperin, jostain indokiinan ettäänperältä kuitenkin. Ja varmasti eivät ole mitään eettisen puunhakkuun tuotoksia nuo. Syyllisyys on ainainen seuralainen kun vetelen näkkäriä tuon pöydän ääressä. Varmaan on lapsityövoimaakin käytetty. Ehkä tukehdun näkkäriini. Perikunta haastakoon Leksandin oikeuteen jos hyväksi näkee.

Kinkku pöydässä

Kun pöytä oli paikoillaan ja tuolit pehmusteineen aseteltu ympärille oli aika sytyttää kynttilät ja ottaa tunnelmakuva. Tunnelmakuva Torpalta vaatii aina vähintään yhden hyvinsyöneen eläimen ja tälläkin kertaa Felixin pulska habitus onnistui änkeämään etualalle. No siinä on kissa pöydällä ja silleen. Huomatkaa aistikas mustunut banaaninkyrsä tuolla hedelmätelineessä.

Pöydän päälle väkerretään jonain toisena päivänä kaksi messinkistä kattokruunua, toistaiseksi valaisimen virantoimitusta jatkaa tuo *kööhhööhhööh* sarvihärveli, Iso-J:n vaatima valaisin. Se siirtyy valaisemaan takkatupaa jonne se istuu tuhatkolmesataa (ainakin) kertaa paremmin kuin tupaan. Jouluna on pöydän tulikoe, ympärille istuu toivottavasti tuttu joukko ja 11 tuolia. Pitäisi mahtua. Ehkä ruokatarjoilua varten tarvitaan apupöytä. Semmoinen meiltä löytyy, Espoon kodin entinen ruokapöytä, kaunis kuin koru, mutta valitettavan alamittainen Torpan tupaan.

Päivällä oli Ponimiehen ja Nuorimmaisen jumppatunti, raahattiin puomeja kentälle ja niitä sitten työstivät ravissa ja laukassa. Lopputuloksena puuskuttava ja hikinen Ponimies joka näytti joka solullaan kirkuvan Pelastakaa edes ponit -aktivisteja paikalle porkkanaelvytykseen ja hikeä pyyhkimään. Kuivin otsin ei kuskikaan selvinnyt. Oli taas liikuttavan kaunista katsottavaa.

Paremman puutteessa värkkäsin Ponimiehelle ratsastusloimesta kaulapyyhkeen ja leväytin paksun fleecen imemään hikeä vähemmäksi. Kuvia on kymmeniä, kameralla vielä kaikki. 

Enkä oikein tiedä kehtaanko joka postaukseen survoa kymmentä Ponimiehen ravi- tai laukkakuvaa vaikka ihalijakunta onkin laaja.
Laitan ainakin lupaamani Eläininventaarion ensin ja sitten lisää Ponimiehen liikehdintää.

Illalla käytiin Perikunnan kanssa venymässä Bodybalancessa, nyt luiskahti spagaati molemmille puolille. On se jännä, tällä kropalla venytään vielä aika ällistyttäviin asentoihin. Eikä edes sattunut. Liikutuin kyllä vähän  kyyneliin, se musiikki on niin ihana. Toinen leukaa värisyttänyt kohta oli tasapainoharjoitus, seisoin kuin tikku jalka oikosenaan eikä edes huojuttanut. Näköjään vanhakin kettu oppii uusia juonia. Hengitys on sen kaiken perusta. Ja onhan elämä helpompaa kun välillä hengittää.

Muista hengittää, missä lienetkin! Maanantai sujuu paljon ketterämmin, uskoisin.

Soittakee apuva, nuo akat on hulluja!!
PeeÄäs:
kun nyt olen niin tunnelmissani, laitan tähän toisenkin 'parasta just nyt' linkin. Osa teistä tajuaa kyllä miksi. Eikä ole Robinin biisi vaikka nimeä lainasinkin.

17 kommenttia:

  1. Olipa pirun vaikee rasti bongata kuvasta banaani!!! Kyllä uusi juttu tuvassa tuo näköä ja mukavaa muutosta - kiitoksia vain uudesta sisustuspostauksesta. Silti kaikkein voimakkain kokemus Torpan sisustuksessa on ollut tallin valmistuminen ja siellä olevat ratkaisut, se on vain niin hieno ja toimiva systeemi.

    Kanalaa valkoiseksi maalatessa nauroin kippurassa sitä dilemmaa, että karjasuojat maalataan valkoiseksi valoisuuden takia. Ja kaikki peittyy hiljalleen paskaan. Mutta paskanruskealla kukaan ei maalaa, vaikka se niin käytännöllistä olisikin. Ah mikä ongelma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaa, harrastanpa jatkossakin kuviin piilotettuja esineitä ja asioita. Kenties jopa salaviestejä ja piilokoodeja.

      Kiitos tallin puolesta, minustakin se on ihan maailman paras talli. Ja oikeastaan on ihan tosi hyvä, ettei siinä ole kuin kaksi säädyllisen kokoista karsinaa. Kolmannen saisi seiniä siirtämällä mutta sitten se on vähän tyhmän ahdas.

      Joo, se valkoisella maalaaminen on etenkin eläinsuojissa ihan hullunhommaa. Just tänään katselin Ponimiehen karsinan seinää, siinä on semmoinen viiden hännännoston rivi, sonnat sievästi lattialla seinän vieressä ja läntit seinässä. Tarkka poika.

      Ihan sama homma kanalassa, heti siivouksen jälkeen se on kuin pommin posahdettua. Eivät kanat arvosta ihmisen ponnisteluja.

      Poista
  2. Jo on aikoihin eletty, hirnakan torppa on muuttunut sisusblogiksi. Seuraavaksi tulee maailmanloppu.
    Tosin sisustusbloggarina sinun olisi kyllä kehityttävä. Nyt jäi kiinnostamaan ne pöydän jalat.
    Itse pistin just yhden pöydän ns fileiksi. Pitäisi joko pintakäsitellä tai pistää keirtoon muuton tieltä. Massiivipuuta, mutta aika heppasia silti nämä isku/asko pöydät ovat. Pitäisii löytää piehenkö pöytä, jolle saisi ompelukoneen ja saumurin.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole sisustusblogi tämä. Enkä jaa elämänohjeitakaan. Eikä nyt tarvita maailmanloppuakaan kun hommat on itse kullakin ihan kesken.

      Laitoin tuonne tekstin sekaan ne pöydän jalat, itseäkin nauratti että valitsin sitten semmoisen kuvan jossa ne jalat eivät näy. Piilokuva nääs :D

      Hyvät pöydät ovat harvassa. Semmoisen kun jostain nappaa, kannattaa pitää kiinni kynsin ja hampain. Oletko käynyt huonekalukirppiksillä?

      Poista
    2. Mulla on kaikki kalusteet poislukien sänky ja se fileinä oleva pikkupöytä vanhoja. Työtuoli pitää hankkia kunnollinen uusi myös. Pitänee lähteä kierrokselle, jotta löytää sellaisen, josta ei tarvitse joka päivä kiristää jalkojen kiinnitystä.

      OP

      Poista
    3. Hyvä työtuoli on kullanarvoinen. Itse hinkuisin satulatuolia mutta toisaalta kun röhnötän yleensä läppäri sylissä milloin missäkin sohvan nurkassa, on se ehkä turha investointi. Ostan mukavamman sohvan :D

      Tori.fi palsta on aika hyvä, Huuto.net myös, varmaan ovat sinulle tuttuja? Tosin jalkojen notkumista (huonekaluissa) ei voi muuten testata kuin hakiessa.
      Onnea etsintään!

      Poista
  3. Olihan mukava postaus ja uudesta pöydästä voin sanoa että se on pöytä isolla P:llä joten heitä nurkkaan syyllisyyden tunteet! Oikeesti, komia ilmestys ja pisteet muustakin sisustamisesta koska teillä näyttää kodilta, ihan sellaiselta kuin kodin kuuluukin olla. Muista en tiiä mutta minä ainakin tykkään.

    Lisää kehuja: Tiedän että sinä et ole vanha vaan nuor tyttönen mutta aina kun ihminen pystyy tekemään spaagatin, on hänen kehonsa sen verran hyvässä kondiksessa (hyvin pidetty) että sille pitää nostaa hattua. Luettuani spagaatin jatkeena olleesta tasapainoilusta, kunnioitukseni (ja hillitsemistä vaativat ajatukseni) teikäläistä kohtaan sillä nuo ovat asioita jotka eivät ihan joka ihmiseltä onnistu ja suurin syy siihen on sen pitkäjänteisen työn jota sä teet kroppasi eteen, laiminlyöminen pelkän laiskuuden takia. Siksi se on hemmetin kova juttu joen respektit teikäläiselle!

    Mainittakoon vielä että hillitsemistä vaativat ajatukseni eivät suinkaan olleet mitään riettaita tahi muuten sairaita, vaan notkeus yhdistettynä ponnariin on kombinaatio joka saa aikaan omituisia takautumia kaukaa, kaukaa menneisyydestä. Olkoonkin että näissä visuaalisesti sykähdyttävissä takautumissa teikäläisen habitus sekoitus alkuperäisen version kanssa mutta se annettakoon anteeksi koska on tiedossa ettei mun ettei mun taimitarhassa ole kaikki naatit samalla rivillä.

    Rakkautta ja jaksamista ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin notta kommentissa esiintyneen "kunnioitukseni teikäläistä kohtaan" jatkeena piti olla sana "kasvoi jälleen" mutta ko sitä yrittää olla nopiampi ko mitä oikiasti onkaan niin puolethan jää tantereelle jotta anteeksi, mie koitan hillitä nakkejani jotta saatais koko teksti samoihin freimeihin.

      Poista
    2. Kiitos! Ja kiva kuulla teikäläisestäkin elonmerkkejä pitkästä aikaa. Tundralla painetaan pitkää päivää?

      Kyllähän se niin on, että kehonhallinta lähtee lihaskunnosta ja joskus noita ihania kehityksen merkkipaaluja tulee eteen. Iloinen olen, etenkin kun hyvä olo löytyy nyt venyttelemällä ja treenaamalla, ei kipupilleripurkista. Kuinkahan paljon vähemmän ihmiset olisivat kipeitä jos panostaisivat omaan kehonhuoltoonsa?

      Kaikki naatit samalla rivillä, tuota käytän, kiitos!

      Kaikkea hyvää jne.

      Poista
  4. Jopa on komiat jalat. Pöydässä nimittäin. Emännällä ne lyö setsuuria, kun spagaatiksi vetää :D

    Joko kanalan yleislakko on ohi ja työsopimukset kunnossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se, komia pöytä.

      Kanalassa kapina jatkuu, nyt on jopa maatiaisista yksi heruttanut munan. Silkit ei yhtään ja kochinit pihtaa myös. Ovat ne ryökäleet kiittämättömiä!

      Poista
  5. Spagaati!!! Ihan silkasta kunnioituksesta menee nyt hetki hengittämättä täällä. Tämä nykyinen BB-ohjelma on kyllä aivan ihana, jotenkin vahva, ja myös musiikki osuu kyllä ihan sieluun asti. On minullakin aina välillä balancen jälkeen niin pehmeä olo, että tuntuu kuin pläjähtäisi spagaati tuosta vain, mutta todellisuus ei (vielä?) ole ihan tuntemusten tasalla. No ei siitä enää metriä jää, mutta pitkä on matka vielä kuitenkin. Myös tasapainokappaleessa minulla on tuo "notkeus" suurimpana esteenä; kyllä se ketara kukkasen terälehtenä nousee pään yläpuolelle ilman, että tuiskahdan nokalleni, mutta ei puhettakaan, että suorasta jalasta saisin kiinni yhtään polvitaivetta kauempaa. Olen päättänyt, että sen täytyy johtua siitä, että minulla on erityisen pitkät jalat ja suhteessa lyhyet kädet. En ehkä olisi kiekonheittäjä-ainesta(kaan)...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oooh, toinen BB:n rakastaja!! Tätä ohjelmaa voisi tehdä vaikka kuinka kauan, on vaan niin hieno. Musiikki on erityisen vahva, paitsi pilateskappaleessa, se on ihan tyhmä.

      En minäkään saa ristiselästä taitettua, jalat kyllä venyy hyvin.

      Balance on vaan niin kokonaisvaltainen tunti.

      Poista
  6. Voi Ponninnia, näyttää kyllä juuri siltä että soittakaa edes *Pelastakaa Ponit-palveluun*, tärkeintä on että tekemisen ilo säilyy sekä Ponniinilla että Kuljettajalla ja tekeminen tarjoaa sekä uuden oppimista että onnistumisen iloa. Täällä olen istunut hela dagen kalsarikonttorissa ja seurustellut Mr. Dellin kanssa. Huomenna Hämeenlinnaan, Tampereelle ja illaksi ehkä Seinäjoelle. Kotona olisi puuhaa vaikka kuinka mutta en kerta kaikkiaan ymmärrä miksi ei hommat etene? Johtuukohan ehkä Radisson -kodissa vietetystä ajasta...Hirnakka voisi kirmata tännekin sisustusvimman kera ja vaikka toteuttamaan ammattimaista järjestelijän tehtävää. Nyt etsimään sitä edelleen kateissa olevaa HIHS-lippua, prk..le:( Hugs from Nemppa. PS ihania kuvia Tuvasta mutta Felix tarvitsee dieetin isollaD:llä muuten ei hyppele ikkunoista vaan pikemminkin juuttuu kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jepjep, Ponniini oli sitten tänään ilman satulaa liikehdinnässä suistanut kuskin kyydistä, kunnon pomppusarjat oli vetänyt. Onneksi on hyvä hiekkapohja, ei katkennut käsiä tai muita raajoja. Ponin kosto :D

      Jos voisin kloonata itseni, tulisin sinne ihan mieluusti vähäksi aikaa 'kotirouvaksi' vaan kun en minä täältä pääse.
      Toivottavasti se kadonnut lippu löytyy ja Läski-Felix ei tuosta hoikistu, se vaan turpoaa ja laajenee. Ihme otus.

      Poista
  7. Siis sisustusta... Muuta en kommentoi kuin sen, että sulla on SAMANLAINEN kaappi keittiön seinällä kuin mulla! Ei oo todellista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai toi ruskea vitriinikaappi? No kuinkas muutenkaan... :D

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!