keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Syyskuun satoa

Tomato on it's way
Seniorikansalaisen työpöytä
Hortensian toinen tuleminen
Näitä tulee vähän. Tyhmää.

Ihan jos tarkkoja ollaan, niin kuvathan ovat elokuulta jolloin sain viimeksi kuvausherätyksen.
Tomaattia pukkaa, paljon. Kiva kun laitettiin eri laatuja, niissä on selkeä makuero. Ihan outo homma on se, että luumutomaateista monet ovat kärjestä 'puutuneet' eli tavallaan muuttuneet ihmeen puumaisiksi. Enin osa on kuitenkin ihan priimaa. Veikkaan, että ne ekat keskenjääneet ovat saaneet kesäkuun hallaöinä kylmää ja paleltuneet.

Tomaattikuvan etualalla kiemurtaa viiniköynnös, se on kauheasti kasvanut pituutta. Täytyy tutustua sen talveuttamiseen. Roudaanko ruukun kellariin vai peittelenkö kasvihuoneeseen, se pitää miettiä tässä jossain vaiheessa.

Hauska juttu on tuo Hortensian toinen tuleminen, äitienpäiväkukka ihastui kasvihuoneen olosuhteisiin ja antoi kiitokseksi uudet kukat.

Chilisadon äärellä puistelen päätäni ja puin nyrkkiä, perhana kun ei sitten ollakaan ensi talvea omavaraisina. Kylmän alku keski loppu kesän jäljiltä ne kukkivat vasta nyt ja vasta muutama palko siellä pullistelee vihreänä. Onneksi ne palot voi punastuttaa sisällä, kypsyvät hyvin uuninpankolla.

Valkosipulisadosta en hiisku vielä mitään. Pieniä ovat, penteleet, mutta onneksi edes maku on sitä mitä pitääkin.

Torpan punastus 
Parhautta, suoraan puskasta
Lisää parhautta

Punastuvista chileistä hataraa aasinsiltaa pitkin kipitellään ihastelemaan Torpan seiniä. Osa niistä on jo punakoitunut, osa taitaa jäädä ensi kesän kelejä odottelemaan. Tärkeimmästä aloitettiin, eli eteläpäädystä joka tuossa kuvassa onkin melkein valmiina.

Nyt on työn alla länsipuoli eli Paraatipuolen seinä.

Karviaispuskissa oli ensimmäistä kertaa kunnolla marjaa, sekä syötäväksi, että muutamaan hillopurkilliseenkin. Onneksi Torpan koirat eivät ole innostuneet karviaisista. Nasse vetää kyllä vadelmia niin korkealta kuin yltää ja maistuvat ne Leffellekin. Peetu ei piittaa terveysmarjoista, Äijäruokaa eli muroja ja raakaa lihaa sitä pitää olla.

Peetu on muuten Leffen tulon myötä alkanut suhtautua syömiseen ihan niinkuin terrierin pitääkin, kaikkimullehetitännenyt! Ruokarauhan turvaamiseksi Peetu syö eri huoneessa, Nasse ja Leffe hotkivat omat eväänsä pienen hajuraon turvin. Ja Nasse ryysää tietysti omat syötyään tullaamaan Leffen kupin mutta ei sinne jää tuon ahneen spanielin jäljiltä edes hajua.

Takaisin sadonkorjuuseen...
Omenasato on surkeaa katsottavaa, rupea, rupea ja rupea! Perhanan perhana, ei noista hilloa tai sosetta keittele. Enkä ole ihan varma syötänkö mokomia ruppanoita edes hevosille. Käykööt itse maistamassa kelpaavatko kunhan kotiutuvat.

Maahan asti 
Siellä ne punastuu...
... ja rupeuntuu

Mehua noista kuulema ehkä saisi, mutta sitä on vielä pakkasessa, edellisvuosien ylijäämää.
Ihailtavan uutterasti nuo ikivanhat omppupuut kuitenkin tekevät hedelmää, ovat nähneet sotavuodet ja maailman myllerrykset. Yksi halkesi viime syyskuun ensilumen alle, oli reppanalla vielä lehdet ja omput kannettavana kun satoi 20 cm märkää lunta, muistan sen kuin eilisen. Painajaisena.

Luontoäiti on ollut vitsikäs tänä vuonna. Kovasti ne väittävät oppineet, että ei ole ilmasto muuttunut, ihan normivaihteluiden skaalalla ovat sekä lämmöt että pakkaset. Minun sietokyvyn skaalaan tämmöiset vitsivuodet eivät oikein mahdu, joku roti perhana vieköön!

Mustaherukkasato oli pientä marjaa ja vähän sitäkin. Mutta punainen ja valkoinen, ne kyllä kantavat marjaa oksat notkuen. Onneksi naapurin suosikkimarja on punainen viinimarja ja puskat tyhjentyvät hänen ansiostaan rivakkaa tahtia.



Tähänkin päivään mahtui kaikenlaista. Ystävällisessä ja kotoisassa pankissamme sain hyviä neuvoja ja viitenumeroita laskutusta varten. Ei tarvinnut varata aikaa eikä jonottaa kuin noin 5 minuuttia.

Sieltä kurvasin kylän virastotalolle (semmoinen meillä oikeasti on, entinen kunnantalo) jossa on kaupungin yhteispalvelupiste. Kipitin käytävää rakennusviraston kansliaan. Kopkop oveen ja heti pääsin juttusille. Kun selitin ihan vakavalla naamalla huoleni siitä, tarvitaanko ratsastuskentän tekoon jokin toimenpidelupa tai -ilmoitus, mies hörähti nauruun. Ei kuulema tarvita, korkeintaan voi kohteliaisuussyistä ilmoittaa naapurille.

Naapuri valitti asiasta puhuessani. On kuulema epäreilua viedä hevoset pois, hänen maisemansa on ollut ihan tyhjä liian pitkään. Vaati hevosia takaisin, per heti.

Pienen miinuksen tähän päivään tuovat päiväkahvit Iso-J:n seurassa. Hän toi kaksi hillomunkkia kaupunkireissultaan. Minä hotkaisin toisen ja ryystin sumpit perään. Sitten kassi olalle ja kaupunkiin. Grit Strengthiä äheltäessäni se perhanan munkki paistorasvoineen lillui kurkussa ja pyrki väkisin ylös ja ulos. Jäi paha mieli niistä päiväkahveista. Ei kannata päiväkahvittelut ei.

Esikoinen hyppäsi kyytiin ja tehtiin pari lenkkiä. Matkalta tarttuivat kyytiin lähes priimat ruskeat nahkapäitset, toisen roina on toisen aarre -todettiin ja kaksikymppinen sekä päitset vaihtoivat omistajaa.

Nuorempi oli tänään(kin) ratsastamassa Ponimiestä. Eilien estetunnin seurauksena klikkailen vielä tänään nettikaupasta ostoskoriin uudet ratsastushousut. Entiset kävivät pieneksi (!!!) ja niihin tuli eilen polveen reikä. Ponimiehen hyppy ja sen korkeus yllättivät kuskin joka suistui satulasta. Onneksi mitään sairaalareissua vaativaa haveria ei tapahtunut vaan tunti jatkui pienen puhinan jälkeen.

Joo, ei huono päivä, ei ensinkään. Mitähän kivaa huominen tuo?
Mieti sitä, missä lienetkin.



PeeÄääs: tälle on naurettu tänään. Huonoa huumoria huonosti täytettyjen eläinten kustannuksella, olkaa hyvät.

6 kommenttia:

  1. Samansuuntaisia satokokemuksia täälläkin. Tomaatit, jotka nakkasin julmasti pihalle juhannuksen jälkeen ovat tehneet koko kesän satoa tasaisen hyvin. Vihreä paprika yksittäisenä kokeiluna on niin ikään ollut ilahduttava sadon suhteen. Yrttimaa fenkolista basilikaan maustaa päivittäin salaatit ja leivänpäälliset, niille ei tämä kylmyys ja vesimäärä ole ollut kuin hyvästä. Ne herneet, jotka eivät hukkuneet alkukesästä ja kuivuneet helteillä on kerätty talteen.

    Mutta ne chilit!! Mitä ihmeen peukalon pään kokoisia vihreitä tupanoita, joista osasta tulee punaisia ja osasta ei. Taitavat päätyä nyt sisätiloihin ottamaan lämpöhoitoa, josko edes noihin muutamiin saataisin väri pintaan.

    Marjasato loistelias, omenoista ei kannata edes puhua. Rupikuormallisia sai kantaa mäkeen tädinkin perinteisesti loistosatoa tuottavan valkean kuulaan alta, eivät kuulemma edes mehuksi kelvanneet matoineen ja rupineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kohtalotoverihan se siellä. Meillä hukkui porkkanakin, ostoporkkanoita syövät hevoset ensi talvena.

      Chilisurkeus on paha homma. Meillä ovat kasvilavassa ja liian kylmää oli sielläkin. Kyllä ne tasaisessa lämmössä punastuvat.

      Entisaikaan tätä olisi kai sanottu katovuodeksi, onneksi ei sitä ole oikeasti vaan kauppias hoitaa homman, myös kasvisten osalta. Pakastinkaapilla tavataan!

      Poista
  2. Sato on vaihtelevaista, monesta ei tule mitään. Chilit on pieniä ja vihreitä, mutta laitoin kasvariin pakkasvahdin hönkimään hellempiä lukemia yön ajaksi. Kylmiä on yöt.

    Jättäkääpä seuraavilla parisuhteellisella päiväkahveilla kahvit ja munkit nauttimatta. Ei tule jälkioireita :D Sopii käytettäväksi silloin kun lapset on koulussa....

    Leppoisaa loppuviikkoa/viikonloppua. Meillä ensin huomenna juhlitaan synttäreitä ja lauantaina juhlitaan vakavasti hautajaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parisuhteelliset päiväkahvit saavat viimeisimmän kokemukseni aikaan oksennusrefleksin keskellä kiivasta jumppatuntia joten ihan heti minua ei moisella kahvittelulla houkutella.

      Teillä on taas tunteita tulvillaan, onnea ja myötäelämistä viikonloppuunne.

      Poista
  3. Noista tomaateista sen verran vinkkiä, että heinäkuun lopulla kannattaa typistää latvat pois kokonaan. Elokuun alkupuolella kannattaa poistaa loput kukat - ne ei ehdi kuitenkaan satoa kypsyttää. Sitä mukaa kun alkaa raakileterttuja olla, niin alalehtiä karsitaan pois varjostamasta. Tässä syyskuun alun finaalivaiheessa on vain 3-4 lehteä latvassa, muut on jo poistettu. Tapaan ottaa kerralla 2-4 lehteä alhaalta laskien pois heinäkuun alusta lähtien. Se on suosituksena tomaatille kypsyttää satoaan - ei kasvaa enää yhtään.

    Kilon verran kypsiä tomaatteja tänään poimin omasta kasvarista! En puhu mitään laskennallisesta kilohinnasta. SE ei ole relevantti tieto. Tomaatit on makoisia kuin karamellit! Ja tooosi funktionaalinen elintarvike. Kokeiles ruisleipää, jossa on juusto, sipulisiivuja, tomaattia ja persiljaa. Kaikki omasta maasta. Paitsi leipä, voi ja juusto. Elämän ja iltapalan parhautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäpä kuule kopioin nuo ekan kappaleen ohjeet talteen, kiitos!

      Kilohinnasta viis, se on vain laskelmia. Maku ja laatu ynnä pienempi hiilijalanjälki omassa tuotannossa (vs. massatuotantolaitokset) tekevät omasta tuotannosta luxuslähiruokaa jonka tuotantoprosessin aikana ei ole riistetty ketään. Henkistäkin hyvinvointia kasvien parissa puuhastelu tuo. Jopa sääsket, nuo viheliäiset inisijät kasvattavat kitkijän ja pellollakyykkijän kärsivällisyyttä.

      Voi että, tuli (taas) nälkä!

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!