perjantai 4. syyskuuta 2015

Päivä lottovoittajana

Näkisitpä läheltä, niin hieno!

Voi että, tänään voisin hyvin kuvitella voittaneeni lotossa ja peräti tuplaten. Onni on sielunrauha. Siitä enempi hetken päästä.

Ylin kuva on puhelinräpsy Esikoisen rippilahjataulusta. Hänhän pyysi mahdollisia rippilahjoja rehtinä rahana saadakseen ostaa itselleen jotain todella mieluista ja sellaista joka kulkee mukana. Eli taulun. Korut voivat hukkua, ajatelmakirjoja ei kukaan oikeasti tarvitse eikä hän kerää vielä kapiokirstuun astioitakaan. Niinpä toiveena oli sylikummilta rippiristi. Rahat Perillinen sijoitti pitkän pohdinnan jälkeen tähän maalaukseen. Espanjasta se kuskattiin tiukasti kuplamuoviin paketoituna vahvimman matkalaukun uumenissa. 

Kun tämä maalaus lähti kehystykseen, keräsin Torpan taideaarteiden pinkkaan muitakin kehystystä tai lasinvaihtoa odottaneita kuvia. Valmista tuli ja hienoa jälkeä on tehty. Eihän se ihan ilmainen keikka ollut, mutta onneksi voi hieman oravannahkakauppaakin harjoittaa. Se on niin pieni synti, ettei varmaan näy taivaaseenkaan. Jos klikkaat kuvaa, se aukenee suuremmaksi ja kehyksen hienot yksityiskohdat näkyvät. Rosoinen rautaefekti sopii täydellisesti tuohon kuvaan. Ja kuvan koko raameineen on rapsakat 84x64 cm.

Olisi ollut kiva saada kuva rippilahjataulusta kiitoskorttien matkaan, mutta ei ehtinyt.
Liikkeessä, jossa taulut kehystettiin, oli käynyt väkeä ihastelemassa tätä(kin) maalausta. Joku lehtikuvaaja oli vasiten käynyt kuvaamassa Esikoisen ensimmäisen taidehankinnan, mistä sen tietää mikä tulevaisuuden Picasso tämän maalasi.

No sitten siihen lottovoittoon. Ensinnäkin, sain TK:sta ihan asiallisesti pyytämällä lähetteen päänvaivan takia magneettikuvaukseen. Nyt siis odottelen ihan rauhassa kutsua kuvaukseen ja sitten katsotaan mikä tätä päätä oikein vaivaa. 

Toinen voitto nasahti kohdalle kun siemenpakkaamolle suuntautuneella kauranhakureissulla puhuttiin männäkesän sadosta. Valittelin heinätilannetta ja sain kehotuksen ottaa suunta pellon taakse. Hetken päästä hirmukiiturini renkaat sutivat naapuritalon pihaan josta etsin nuoren isännän. Hän esitteli heinänsä, niin hyväntuoksuista kuivaa heinää somasti verkotettuina, korkeissa paalipinoissa. Yhden paalin paino on parisataa kiloa. Ihan hevosille vasiten tehty ja paaleina kuivurissa kuivattu. Nuuhkin heinäntuoksuista ilmaa ja hyrisin tyytyväisenä.

Viisitoista paalia on nyt meille varattuna, ekat kaksi haen varmaan jo ensi viikolla. Oi että! Mikä parasta, hakumatka on noin 10 km suuntaansa. Eikä hintakaan ole hirmuinen, toki huono satovuosi nostaa heinän hintaa, mutta nyt säästyy hakukustannuksissa jokunen ropo.

Puuttuvat paalit saan haalittua aiemmilta toimittajilta. Toivotaan aikaista kevättä ja sitä myötä nopeaa laidunkauden alkua. Ponimieheltä tulee varmasti palautetta heinämääristä, nyt nimittäin loppui hänellä vapaa heinä, enää ei kasvatella talvella mahaa vaan syödään tarkat kilot ja tehdään niitä hevoshommia ihan oikeasti kunhan se kenttä valmistuu.

Jep, voisin todeta tähän että olo on kuin lottovoittajalla. Arpajaiset nyt olivat vähän erilaiset mutta voitot tulivat tarpeeseen.

Mukavaa viikonloppua, missä lienetkin!

Pölhö ja Kustaa

PeeÄäs: OP tuolla kommenteissa kyseli kumpi koirista on Pölhö ja kumpi Kustaa, Pölhö on kyllä ihan itsestään selvä... kun kurpannoutaja noutaa jotain, niin sitten voi käydä näin. Tällä kertaa pesupallo toimi kurpan stunttina ja saalis tarttui noutajan alaleukaan. Ei se alapurenta nyt niin paha ole... Leffe vaan on hieman.. ööh... huoleton!

Pieni kurpannoutaja
PeeÄäs2: kun nyt vietetään vuotuista Suomenhevosen viikkoa, on tietysti Ypäjän Hevosopistolla asiaankuuluvat juhlakinkerit, Suomenratsujen kuninkaalliset. Eli ratsuhevosten ja kasvatustyön aatelisto paikalla. Menkää ja ihastelkaa, paljon komeita ja hurmaavia hevosia!  Iloa tuotti tämänpäivän uutiset suoraan pelipaikoilta, Ponimiehen ratsuttaja jenkkasi omalla ruunallaan komeimman ykkösrusetin luokassaan. Vesissäsilmin katselin tunnelmakuvia, on se vaan niin hienoa kun ratsukko pelaa täydellisesti yhteen, toisiaan tukien. Se on vähän niinkuin lavatanssit, jos toinen jenkkaa ja toinen humpppaa niin huonostihan siinä käy, yksissätuumin ja sopusoinnussa päästään palkinnoille. Onnea vielä kerran Ypäjälle, huomenna uusi tilaisuus! Olkoot tuulet suotuisat.

10 kommenttia:

  1. Minäkin odottelen eräänlaista lottovoittoa. Piteles peukkuja tjsp.

    Minä sain riparilahjaksi tinaiset kynttilänjalat - jotka ovat vieläkin käytössä siis. Hieno idea kummitädiltäni ja sedältä (R.I.P. kummitussetä).
    Korumaku ja -muoti ehtii muuttua, joten ei Perilliseltä hieno valinta lahjaksi.

    Kumpi on Pölhö ja kumpi Kustaa alimmassa kuvassa?

    OP, joka yrittää häätää migreeniä siinä onnistumatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peukut tukevasti tanassa! Myös migreenin nopean poistumisen toivossa!

      Minusta harvinaisen fiksu veto Esikoiselta, ei tarvinnut edes kauaa ideaa ehdotella kun tarttui täkyyn ;-)

      Pölhö on ehdottomasti Leffe, tänään sillä juuttui pesupallo alaleukaan. Yritän lisätä kuvan.

      Poista
  2. Migreeni teki tepposet - piti deletoida tuo "ei" tuossa ed. kommentista, mutta.
    Siis hieno valinta lahjaksi. Ja jotenkin niin, niin hevostytölle sopivaa. he ovat oma rotunsa.

    Taas näitä mun toteemieläin oloisia kuvia. "Jaa mikä pesupallo? Emmää vaan mittään....ihan normi settiä vaan...."

    OP, jonka ajatukset hajoilevat migreenin tykytyksen tahdissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä migreeni-ihmisenä ymmärsin oikein mainiosti kommenttisi, en ole itsekään terävimmilläni kun The Kohtaus iskee. Ja sehän on luvassa ihan päivämäärän ja ajan kanssa heti kun kutsu magneettiputkeen tulee. Nyt jo kammottaa a) se kuvaus ja melu b) sitä vääjäämättä seuraava migreeni. Toivottavasti ehdin ajaa ajoissa kotiin ennenkuin kohtaus alkaa.

      Leffe on... jotenkin erilainen. Olen niin tottunut terrierien terävyyteen ja älykkyyteen, tuommoinen liehuva, huoleton hippi on ihan toiselta planeetalta. Harmitonhan se enimmäkseen on joten kyllä me toimeen tullaan.

      Poista
  3. Oletko muuten kuullut, että koiran älykkyyttä voisi testata yksinkertaisella testillä? Heittää pyyhkeen niiden päälle, niin etteivät ne näe mitään ja katsoo reaktiot. Älykäs koira alkaa ravistella pyyhdettä pois päältään ja vähän yksinkertaisempi sitten tuumaa:"Jaa-a, pimeys laskeutui, tätäkö se sitten on koko loppuelämä, no ei voi mittään," ja tyytyy oloonsa.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä??! Mä niin tiedän vastauksen meidän koirien osalta. Peetu viskaa pyyhkeen pois ja puree sen suljuksi, Nasse ravistaa pyyhkeen pois yhdellä ylimielisellä niskan heilautuksella. Leffe rojahtaa oikoseen lattialle ja ottaa nokoset. Koska yö.

      Pakko kokeilla, silti.

      Poista
  4. Sinulla on tuo sana hallussa. Ihana tuo Leffe kurpannoutaja ja muutkin. Vesissäsilmin piti taas jälleen kerran nauraa :)
    Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että miten kiva kommentti, kiitos Liisa.

      Ihan on ilmaista iloa ja mukava jos nämä minun jorinat tuottavat hyvää mieltä. Mistäpä minäkin reppana muualta ammennan kuin tästä elämästä joka elettäväksi on saatu. Ja eläimistä, niiden huoleton elämänasenne on lahja! Etenkin Leffelle joka on yhtä hattaraa ja pullasuttua kirsusta hännänpäähän.

      Poista
  5. Kurpannoutaja sai täältäkin peukutuksen. Ei mokoma edes näytä kärsivän hämmentävästä pesupallosta alaleuassaan.... päivän naurut - kiitos!

    The Taulu ja kehykset ovat oivallisesti toisiinsa sopivat! Tuossa on ollut täysin napakymppi valinta, josta on iloa vuosikymmeniksi. Aiemminkin tuon kuvan taulusta olet näyttänyt ja se on HIENO! Kehys on hieno löytö, joka todellakin kehystää hienon teoksen. Tekee siitä ikkunan taiteeseen.

    Ja tervemenoa magneettiin. Ne antaa pyydettäessä semmoiset mömmelöt, että ei purista missään. Jos haluat, niin käytä optiota - mutta sen jälkeen et itse kyllä aja autolla. Ota oma cd mielimusiikkia mukaan, sekin voi helpata. Homma kestää suurin piirtein puolisen tuntia.

    Onnea myös heinälöydöstä!!!! SE on aika kovan luokan lottovoitto tässä kesässä. Huolettomana saat olla nyt hevosten eväistä laidunkauden alkuun asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoskiitos! Onhan tässä kyllä ollutkin aihetta iloon, tärkeitä asioita saatu jonkinlaiseen ratkaisuun, heinähomma on ihan huippujuttu.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!