sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Lilluntaa ja maailmantuskaa

Palju valmis

Lottovoittajafiiliksillä jatkui lauantaikin. Etenkin kun iltapäivällä minua ja Iso-J:a noudettiin illanistujaisiin. Pöytä notkui Andalucian hengessä tapaksia, pientä ja isoa, tikuilla ja ilman. Voi että, enpä olekaan sitten Hipsaanian loman valmiiseen pöytään istunut. Nyt istuttiin pitkän kaavan kautta. 

Kun tapakset oli tuhottu, oli aika siirtyä saunan kautta paljuun. Tähtitaivas, lämmin palju ja hyvä seura, voiko ihan oikeasti enempää ihmiskurja vaatia? En minä ainakaan kehtaisi. Paha maailma pahoine asioineen jäi jonnekin kauas kun me neljä keski-ikäistä lilluimme paljussa, höpöttelimme asiasta ja asian vierestä, sitten alkoi raskas sade ja painavat pisarat olivat kuin taivaallinen suihku. 

Kello oli jo huisan paljon sunnuntain puolella kun kömmimme paljusta yöpalalle ennen kotiinlähtöä. Kuljettaja saapui täsmällisesti ja huojuimme taapersimme Torpan pihatietä ylös pikkutunneilla. Perikunta oli ollut keskenään illan ja kaikki oli sujunut oikein hienosti.

Voin kertoa, että kl. 07:n herätys tuli vähän turhan aikaisin. Jotenkin kuitenkin onnistuin keräämään koirat hallintaani, ruokkimaan ne ja vieläpä toimitin kaikki kolme piskiä pellonlaitaan aamutarpeilleen. Sitten tuli ankara unentarve minulle, aamumyslien jälkeen kömmin takaisin petiin jossa lepuutin puolille päivin.

Pikkuisen oli maailmantuskaa ohimossa, onneksi vain vähän.

Helmenkalastusta

Perjantai-iltana syvennyin pieneksi hetkeksi melkein 600-sivuiseen kataloogiin, yritin löytää helmiä valtavasta valikoimasta ja miettiä mikä tuote olisi näytetilauksen väärti, maailmahan on tavaraa pullollaan ja minun tehtäväni olisi perkata tuo kattaus läpi, etsiä joukosta helmet.

Muutama Post-it -lappu löysi sivunsa, ehkä löytyi helmi, ehkä on huti. Uskoisin kuitenkin, että jokin vainu minulla on ja näistä löytyy työsarkaa.

Jäin miettimään vielä yhden lasillisen ajaksi maailman epäreiluutta, toisaalla hukutaan tavaranpaljouteen, toisaalla hukutaan evakkomatkalla Välimereen.
En oikein tiedä mitä asiasta osaisin ajatella, niin paljon tietoa, mielipidettä, faktaa ja fiktiota. Tänään totena esitetty asia paljastuu huomenna valheeksi. Ja ehkä myös toisinpäin.

Auttaisin jos voisin, auttaisin jos osaisin. Mutta realisti minussa vaatii oikeata osoitetta avulle, miten voin olla varma, että lahjoittamani eurot menevät oikeasti lääkkeisiin, sidetarpeisiin, ruokaan, puhtaaseen veteen? Ettei niitä vesiä viskota ojiin, etteivät eurot mene hyväntekeväisyysjärjestön byrokratiaan, että vaatteet päätyvät oikeasti apua tarvitseville. Että rakennettaisiin rauhaa, ei pyrittäisi lisäämään oman yrityksen voittoja hyötymällä sodasta. Sodissahan on aina myös niitä, joiden intresseissä on sotien pitkittäminen. Jokuhan ne aseet ja panokset myy, joku hoitaa lääkkeeet, joku muun kaluston. Äkkiä loppuu leipä ja osakkeenomistajat äänestävät uudet sätkyukot käskettävikseen.

Huoh. Nyt se viisasten kivi tänne ja äkkiä. Tai ainakin näistä asioista päättävien käsiin.

Tämä päivä oli Suomenhevosen päivä. Meillä ei liputettu eikä muuten nähty Suomenhevostakaan. Päivä jäi vähän torsoksi. Iso-J maalasi Torpan paraatipuolen seinän, me viimeistelimme tallin maalauksia. Aloitin myös sähkölankojen poistamisen tarhasta, nurinhan ne aidat menee pitkältä pätkältä joten sähkölangat vekspois.

Illalla kävin Perikunnan kanssa venymässä Balancessa ja uusi ohjelma meni suoraan tunteisiin, tykkään älyttömästi. Sauna hoiti loput. Nyt on keho ja mieli hoidettu viikon haasteisiin.

Alkava viikko tuo eteen kaikenlaista, perjantaina kuittaan uuden auton Tuusulassa. Sinne on pitkä matka ja paljon on tehtävä sitä ennen. Taidan aloittaa valmistautumisen siirtymällä petiin.

Tähän lopuksi Felixin kaksoisolennon (pelottavan samannäköinen kuin meidän läskipää) mietteitä, ei se ole helppoa kissallakaan vaikka kissanpäivistä puhutaankin.

Letkeää nousuviikkoa, missä lienetkin! 


Pikkupikkuraukka


8 kommenttia:

  1. On niitä hyviä ja toimiviakin järjestöjä, joissa hallinnolliset kulut on kohtuulliset - jonkunhan se täytyy organisoidakin se avustustoiminta. Itse yritän suunnata apuni naisille, lapsille ja vammaisille - aina.Nuoret miehet pärjäävät joka kulttuurissa.

    Pakolaiskriisiin pitäisi saada poliittinen ratkaisu Syyriassa, muuten Syyriasta uhkaa tulla toinen Afganistan.

    Ihmissalakuljetusta voisi hillitä systeemi, jossa pakolaiset valittaisiin vain leireiltä, jolloin heillä olisi jo UNHCR:n pakolaisstatus. Jos järjestelmä olisi esimerkiksi EU:n sisällä tämä, ja ihmisillä olisi realistinen mahdollisuus päästä leireiltä eteenpäin, se ehkä vähentäisi ihmissalakuljetusta, kun ei siitä olisi niin suurta hyötyä.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin kulkevat aatokset samoja latuja.
      Kun vain saisi kohdennettua apunsa juuri niihin, jotka eniten suojelua ja apua tarvitsevat, riuskat nuoret miehet eivät mielestäni ihan näitä kriteerejä täytä.

      Mikä siinäkin mahtaa olla, ettei rauhanturvaoperaatioita olla nyt ainakaan julkisesti kehittämässä?

      Likaista bisnestä on aina, ihmissalakuljetus yksi iljettävimmistä.

      Poista
  2. Hetki hengähdystä arjessa on todella tarpeellista toisinaan. Hyvässä seurassa viihtyy ja mukavan illan antien voimin jaksaa taas kummasti arjessa eteenpäin. Peukku hyvälle illalle!

    Pakolaiset ovat kuuma aihe, joka herättää kovasti tunteita avun puolesta ja vastaan.

    Tää lähtee pian Ouluun nauttimaan akupunktiosta ja matkalla mahdollisesti myy autonsa. Jos kaupat onnistuvat, niin siinäpähän saa sitten miettiä miten Oulusta pääsee takaisin jalkamiehenä...

    Antoisaa arkiviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilta oli kyllä kiva ja tuli tarpeeseen.

      Pitäisi ainakin luoda jotkin yhteiset määritteet sille, kuka on pakolainen, kuva turvapaikanhakija ja kuka muuten vaan vaihtaa maata. Hirveän suuria vääriänkäsityksiä tulee jo siitä, että puhutaan periaatteessa samasta asiasta mutta eri nimillä.

      Laitahan koodia miten kävi autokaupoilla ja miten selvisit kotiin. Ettei tarvitse jäädä Ouluun baariin odotelemaan menevää kyytiä ;-)

      Poista
    2. Ne pakolaiselle ja turvapaikanhakijalle on jo määritelmät, joita käytetään. Turvapaikanhakijasta tulee pakkolainen, jos hän turvapaikan saa. Sinänsä laittomia turvapaikanhakijoita ei voi olla, mutta perusteettomia hakemuksia kyllä voi olla, esim. Suomesta turvapaikkaa hakeneet albanialaiset on kaikki käännytetty.
      Maahanmuttajasta on esimerkki sukulaiseni, joka vaihtoi maata Suomesta Ruotsiin aina sen mukaan kummassa menee paremmin.

      OP

      Poista
    3. Albaanit pääsevät ihan palkoille täällä käydessään, siinä on kyllä semmoinen rahanreikä joka pitäisi kiireemmiten tukkia.

      Itsekin olen tavallaan maahanmuuttajataustainen kun isän äiti oli rajantakaisesta karjalasta ja mistä lie muu suku tänne harhautunut.
      Äidin sisaruksista lähes kaikki lähtivät 70-luvulla Ruotsiin, Volvolle ja Saabille, siivoamaan sairaaloita ja työllistämään itsensä perheensä elättääkseen. Eli työperäistä maahanmuuttoahan se kai oli? Ihan sama kuin aiemmin väki lähti ameriikkaan, metsätöihin ja kaivoksiin, mutta kuitenkin tekemään töitä.

      Nämä kansainvaellukset paremman elämän toivossa ovat aina olleet osa historiaamme, nyt vain tuntuu, että ihan kaikilla ei ole tähtäimessä työllistyminen alunperinkään.

      Poista
    4. Juu vielä jäi sitikka talouteen, kun pariskunta ekaa autoa olivat kokeilemassa. Aikoivat kattella parit muutkin, mutta ilmaisivat kiinnostuksen olevan kova. Niin että ihan sitikoimalla tulin kotiin. Autoilusta ei varsinaisesti voi puhua... :D

      Poista
    5. Minä toki tiedän, että sinulle autoilusta puhutaan silloin kun bärssen alla murisee Subaru ;-)
      Kyllä se sitikka kaupaksi menee, ehkä jo huomenna!

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!