keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Kaksitoista plus yksi

Nälkää näkemässä

Leffe, oi Leffe. Rakas pieni Leif, liehuva rakkauden lähettiläs. Lefa, pohjaton kaivo joka on sikäli tyhjä, että ruokaa sinne uppoaa tolkuton määrä. Tyhjästähän ei voi myöskään ammentaa. Ei ole annettu lusikalla, kauhasta puhumattakaan. Ei loista järjenvalo tässä eläimessä ei.

Mutta Lefan lahjakkuus, jos sellaista ylipäätään on, piilee pienissä jutuissa. Niin pienissä, ettei olla reilussa kuukaudessa löydetty ensimmäistäkään. 

Hyvä puoli tässä blondissa on sen pentumainen hyväntuulisuus. Se ei ole ruuan suhteen ronkeli. Se on niin vietävissä, uunotettavissa, ukotettavissa, ettei mitään järkeä. Se nukahtaa (ja kuorsaa) mitä ihmeellisimmissä asennoissa eikä sillä näytä olevan minkäänlaisia niveliä. Karvamato, karvakääryle, semmoinen on Leffe.

Tänään tapahtui taas yksi leffeismin perusesimerkki. Eiliset putkiluukiekot oli terrierien toimesta kuiviin imeskelty. Ne piti heittää roskiin. Koska Peetun hampaat pystyvät murskaamaan jopa luuta, eikä sitä riskiä haluttu ottaa. Aamulla tuli kuitenkin perinteinen ajolähtö eli kiireessä ne luut unohtuivat.

Yhdeksän aikoihin Nuorimmainen soittaa ja raportoi, että luukiekko oli juuttunut Lefan alaleukaan. Ihan niinkuin se pesupallo viime viikolla.

Apuun oli tarvittu Äitikulta, joka piteli koiraa ja Nuorimmainen kihnutti hampaiden väliin kiilautuneen luurinkulan irti. Tilanne oli ns. päällä, mutta mitä tekee Lefa? Se ryökäle kyttää silmä kovana mummon herkkuja ja vispaa hännällään. Sille oli ihan ok, että alaleuassa on rinkula.

Lefalle kaikki on yleensä muutenkin fine. Ei huolet paina tätä hippiä, liehutaan vaan ja iloitaan. Ja ruokaillessa käytetään mummomyssyä jotta korvat eivät ryvety ruokakupissa.

Lefa oli siis tuo otsikon plus yksi -osio. Kaksitoista tulee tässä:

Oi kyllä, KYLLÄ!!!!

Jeijeijei, toiveeni on kuultu ja kaupungissa kuvataan parhaimmillaan hyväntekeväisyyshengessä palomieskalenteria. Kyllä, palo- ja pelastusmieskalenteria vuodelle 2016.
Ilmeisesti porukkaa on keräilty useammastakin maakunnan kaupungista ja kylästä, meillähän näitä könsikkäitä piisaa.

Tiedättekö, minulla meinasi tulla ananasviipaleet nenästä, kun käänsin tämän lehden päivän läpyskästä esiin. Tungin ne samaa reittiä takaisin ja keskityin lukemaan päivän ilosanomaa.

Tilauksen laitan heti vetämään. Sen voi käsittääkseni käydä esittämässä paikallisella paloasemalla, mutta enpä taida tohtia. Voi nimittäin käydä niin, että köhhöhhöhhöh -ujous iskee ja kyselenkin lupaa risujen poltolle. Niinpä laitan anomukseni sähköpostitse. Taidan vielä varmuuden vuoksi laittaa Äitikullan nimissä niin eivät rupea kylillä puumaksi nimittelemään. Eikäkun eihän se toimi, Äitikultahan on sitten puumien puuma.... hmm. Mietin. Mietin. Mietin. Ja hommaan sen pahuksen kalenterin vaikka miten.

Yksi reitti kalenteriin voisi olla sen kuvaaja. Hänen liikkeestään uskoisin kalenterin tai kaksi saavani.

Muilta osin tämä päivä oli oikein kelvollinen keskiviikko.
Vieläkin on eilisen saavutuksista johtuen hohdokas ja jotenkin ansiokas olo, niin monta asiaa sain ruksata to do -listaltani. Selvisin jopa parista 'palvelunumero'puhelusta.


Mitä tulee autoasioihin, Fordkarma on aloittanut. Osa teistä tutummista tietää, kuinka ristiriitainen suhde minulla on kyseiseen automerkkiin. Perjantaiksi sovittu Iso-J:n uuden kiesin toimitus siirtyy seuraavalle viikolle. Auto on kyllä maassa, ehkä jopa Suomessa. Mutta se ei ole luovutuskunnossa perjantaina virka-ajan puitteissa. Jotain siihen pitää asentaa, kilvittää ja mitähän lie. Jotenkin olin täysin unohtanut F-karman, nyt se sitten muistutti ihan tälleen pienesti, että elossa on ja silmä tarkkana vahtii tilaisutta opettaa ihmiselle nöyryyden hyvettä.

Joka tapauksessa, pakkaamme perjantaina nykyiseen autoon talvirenkaat sun muut hilppeet ja ajamme etelään. Ymmärtääkseni saamme käyttöömme jonkun esittelyauton, mitä ilmeisemmin jopa ihan samanlaisen pelin joka meillekin on tulossa. Tuskin ne meille mitään vaihtoautohallin perukoita löytämäänsä Ka -mallia tohtivat esittää. Tai eihän sitäkään tiedä, F-karma kun on mahtava voima.

Onneksi Iso-J:llä pukkaa keikkaa etelän suuntaan seuraavallakin viikolla jolloin oma ajokkimme pitäisi olla luovutuskunnossa. Pitäisi, F-karmasta kun ei koskaan tiedä.

Tänään kuin kiusalla, kaupungilla ohitseni pyyhälsi semmoinen kulkupeli josta odottelemme minulle tarjousta. Oli kuulkaa vinhan näköinen kapistus, eka tässä kaupungissa. Ilolla moisen omakseni kuittaan jos ja kun papereita jossain vaiheessa päästään tekemään. Esittelyauto on toki oikein hyvä vaihtoehto, tehdastilauksessa saisi valita värin. Värinvalinta on yksi autokaupan tärkeimpiä tehtäviä. Nyt se ilo saattaa jäädä, mutta uskon, etten purskahda kyyneliin jos minulle ojennetaan hopeanvärisen auton avaimet.

Jep. Iso-J on tulossa kotiin, siispä siivoamaan.

Kivaa keskiviikkoa ja toiveikasta torstaita, missä lienetkin!

Tyrnisato





7 kommenttia:

  1. Toivotan enkelten suojakilpiä mahtavaa F-karmaa vastaan. Jätän veistelemättä lukuista Fordisteja koskevat vitsit...

    Ilokseni voin kirjoittaa, että sitikasta tulee kivan rouvan cityauto huomenna. Se helpottaa ihan pienesti, sillä verottaja ojentelee entiselle yrittäjälle vielä monen tonnin maksulappua. Taidan laittaa toisenkin auton myyntiin... se on vain pahuksen paljon hankalampi myytävä, kun kuuluu sarjaan erikoisautot.

    Tyrnisatosi näyttää yhtä runsaalle, kuin täällä meren rannikollakin jossa se villinä kasvaa. Juu ei tule. Säätyypähän niiltäkin piikeiltä sormissa!

    Villiä keskiviikkoa ja noususuhdannetta loppuviikkoon!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, jätäpä nyt ihan sovulla ne Fordisteja koskevat läpät kertomatta. Olet nimittäin kertonut ne moneen kertaan, etenkin sen murheenmustan Gliimaxin kohdalla ;-) Ja tiedän, foordistit pääsevät taivaaseen koska he kokevat maanpäällisen helvetin ajaessaan fjoordilla :D

      Onnittelen autokaupoista, hieno homma. Tyhmää sen sijaan se, että verottaja yrittää vieläkin hamuta irtoropoja. Sitkeä se on, perhana.

      Tyrnisato on todellakin tuossa kuvassa, kaikessa komeudessaan.

      Poista
  2. Voi Leffe:) Mielenkiintoinen on kyllä Torpan Koirakattaus, Leffe kaikkien aikojen Hippi, Peetu Vuoden Näätä ja Nasse, brittiläinen Gentleman. Täällä päivät aloitetaan aamu-uinilla ja juoksulenkillä, jos vain kalenteri sallii. Huomenna kipaistaan Tervakaupungissa päiväseltään ja illalla osallsitutaan Valon Kymppi juoksutapahtumaan. Eilen harhailtiin iltahämärissä gaolfkentällä vielä ennen yhdeksää. Oli hassu tunne, kun ei enää palloa oikein nähnyt. Viikon saavutus oli lopultakin HIS-lipun ostaminen lauantaille GP-näytökseen. Terkkusia Torpalle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on semmoinen Trio, että löytyy jokaiselle jotakin. Yhä enemmän arvostan Nassen ukkomaista viisautta, Peetun sinnikkyyttä ja nokkeluutta ja Leffen täysin holtitonta liehuntaa. Jokaiselta voi ihminen oppia jotain.

      Voisko siellä kolopallokentällä käyttää otsalamppua? Vähän vaikea kuvitella sinulle semmoista, mutta ehkä joku punakultainen malli passaisi hyvin, kenties jotenkin kultaturbaaniin yhdistettynä?

      HiHs -liput ostamatta, en ole oikein saanut otetta näistä pitkän aikavälin suunnitelmista kun kaikki energia menee päivittäisten hommien kanssa rimpuiluun.

      Kivaa loppuviikkoa, soitellaan jossain sopivassa välissä.

      Poista
    2. Tänään nappasin hevostarvikekaupan tiskiltä Hihs esitteen. Lippujen hinnoista johtuen en todellakaan lähde Perikunnan kanssa reissuun, yskittää vieläkin.

      Poista
  3. Asia selvä, ei sinun tarvitse tehdä sitä koirien älykkyystestiä Leffelle.
    Ihan kävisi kyllä romanikerjäläisestä tuubihuivi päässä - paitsi, että on söpömpi. Ihana kukkaispoika.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit, Leffe vaan istumaan kaupungille ja kuppi eteen. Sitä kolikoiden ropinaa olisi soma kuunnella käskymatkan päästä. Tienaisi edes omat ruokarahansa, syö nimittäin yhdellä aterialla enemmän kuin kaksi terrieriä yhteensä. Ällistyttävä määrä safkaa sen kitaan uppoaa, silti mikään ei riitä.

      Ja on se, ihana.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!