maanantai 14. syyskuuta 2015

Heinikossa kahisee

Nelivedot kotona

Tapahtui tänä päivänä, Torpan uljaat ratsut saapuivat kotiin. Ensin tuotiin Töttis joka sai kirmata yksin laitumella sen aikaa kun Ponimiestä ja varusteita lastattiin. Ihan yhtä pöljä tuo tamma on, ei ole kevään ja kesän aikana muuttunut mitenkään, paitsi täytti ekan kymppinsä.

Ponimies saapui yltäpäältä hikisenä, Nuorimmainen ratsasti hyvän perusjumpan, vähän jopa hyppäsivätkin. Uudet (jalka)suojat toimivat hyvin ja istuvat napakasti. Ei niitä suojia oikeastaan tarvita kun Ponimiehellä on niin ketterät kintut ja taito asetella ne alleen ilman kolhuja. Mutta etenkin noissa hyppelöissä on ihan turha ottaa turhia kolhuja kinttuihin kun ne voi suojata. 

Siellä ne nyt pellossa kahlaavat, koivujen ja ylipitkän heinän seassa. Näpistin naapurin puolelta (naapurin luvalla) aimo siivun vähän tuoreempaa heinää laidunalaan.

Pyhäiltana harjoitin hiljentymistä kiertämällä lankkutarhan uuden parhaan kaverini Ryobin kanssa. Nyppäisin kaikki parisataa eristintä pois tolpista. Vielä pitäisi jaksaa kerätä ja kieputtaa kelalle kaikki ne sadat metrit aitanauhaa. Jotenkin voisin kuvitella, että kerään nauhat huolettomille vyyhdille ja Äitikulta viettää tovin jos toisenkin pihakeinussa selvitellen nauhavyyhtejä kelan ympärille. Niin siinä varmaan käy. Taas.

Viikolla pellolle tuodaan paaluja uusiksi aitatolpiksi ja perjantaina illalla kaivuri jyrähtää käyntiin. On aika maansiirtotöiden. Ja taas saavat kyläläiset puhuttavaa. Nyt ne kaupunkilaiset siirtävät hyvää peltomaata pois ja levittävät hiekkaa tilalle. Voin niin kuvitella mikä jono niskansa nitkauttaneita autoilijoita jonottaa maanantaina Piäterveysasemalle.

Kätevä emäntä ja Ryobi

On se vaan helppoa ja kivaa työntekoa kun on oivat pelit ja vehkeet. Näpit krampissa noita vamaan muuten vääntäisin, mutta kun Iso-J esitteli eristimen asennus- ja irroituspään, työ olikin juhlaa.
Nyt nuo eristimet pitäisi lajitella, vääntyneet ja rikkinäiset nakata jätteeseen ja ehjät pistää jatkokäyttöön. Mikäli näitä ei käytetä uudessa aidassa, nämä saa hakea muodollista korvausta vastaan kenellä nyt ikinä käyttöä näille olisi. 

Tallikin on valmis vastaanottamaan yöpyjät. Seinät helottavat valkoisina, on puhdasta ja siistiä. Harjat ja talikot riippuvat nätissä rivissä seinätelineessä ja rehupistekin on siivottu, pois kaikki turha. Tänään kävin hakemassa säkillisen kivennäistä ja valkosipuligranulat sekä pellavarouheet. Heinää on hätävaruiksi (ylivuotista) mutta uutta satoa saadaan heti kun Iso-J tulee kotiin.
Nyt hevoset ovat vielä yötäkin laitumella, jos monsuunisateet alkavat, ne on äkkiä siirretty talliin.
Kenttätyömaalle ei nyt ketään laiteta, laidunkausi on pitkä tänä vuonna. Toivotaan, ettei pakkasöitä tule ainakaan viikkoon, mieluummin kahteen.

Kulje vain valoa kohti
Valkoisten seinien hetki

Voi että, kyllä minä tykkään kun on siistiä ja selkeää, kaikki on huollettu ja kunnostettu.
Huomenna meillä on varusteiden putsaussulkeiset. Otetaan satulat ja suitset, koko hiton kalusto pesuun. Turhat ja tarpeettomat kamppeet pistän kirppikselle myyntiin, vain oikeasti tarpeelliset kamat pidetään.

Loppuviikosta pestään hevoset, turvasta hännänpäähän. Puhtaaseen talliin puhtaat hevoset, eikös se niin ole hyvä?

Mitäpä muuta? No Leffe haukkuu hevosia, Peetu yritti napata Töttistä turpakarvoista ja Nasse nosti koipea vesipaljun kylkeen. Normisettiä siis.

Esikoinen on Tukholmassa, Iso-J kurvailee kohti etelää ja uutta autoa kohti, huomenna Iso Musta astuu palvelukseen. Vahvasti haiskahtaa myös siltä, että minä saan oman hopeanuoleni. Tuli hyvä tarjous ja esittelyautossa hyvät varusteet. Meinasin kyllä persiilleni lentää kun pelkkä talvirengassarja vanteineen (jotkut hiton hienot aluvanteet) oli tarjouslaskelmassa kahden tonnin arvoinen. Siis oikeasti!? Kaksi tonnia renkaista ja vanteista??  Tuon on pakko olla jotain sellaista autovarustelutiedettä, jota vain miehet ymmärtävät. 

Pitäkää nyt peukkuja, että saadaan kauppa tikistettyä päätökseen ja pääsen veivaamaan nimmarit papereihin.

Me jäätiin Nuorimmaisen ja Äitikullan kanssa vahtimaan Torppaa. Linnutkin lentävät joukko-osastoissa yli, suunta lounaaseen ja talvea pakoon. Mokomat elinolosuhdepakolaiset.

Täällä on outoa ja hiljaista. Ja minulla kytee syksyflunssan alku. Lataan siis iltapalalle tuplasinkit, inkiväärit ja hunajateen. 

Pidä varpaat lämpimänä, missä lienetkin, se on syksy nyt!

Siellä ne nyt menee, talvea pakoon




12 kommenttia:

  1. Heips, terveiset Kotkasta. Täällä kärvistelen paikallisessa majatalossa odottamassa huomista aamua. Viikonloppuna juostiin hyvässä järjestyksessä Valon Kymppi lähdöstä maaliin, alla oli pikainen päivävisiitti Tervakaupunkiin ja huristelua Tassulla n. 700 km. Sää oli upea ja juokseminen mukavaa. Vähän huolten tummia pilviäkin viikonloppu toi tullessaan mutta siitä lähemmin puhelimessa. Ensi viikonloppuna olisi suunnitelmissa Tallinnan visiitti. Kiva että Kaviokkaat ovat kotosalla ja Koirajoukot toimivat kukin omilla vahvuuksillaan. Toivottavasti Juniori oppii hevosten kuuluvan pihapiiriin, kuuluu ehkä osana mörköilyyn mutta se voikin olla Lefan vahvuus- mörkönäkijä:). Yritetään soitella ennen viikonloppua. Hugs from Nemppa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jassoo, Kotkassa tällä kertaa. Kaikkeen sitä sinäkin työssäsi joudut.
      Toivottavasti huolet eivät ole ylipääsemättömiä, pidän peukkuja asioiden järjestymiselle, mitä ne ikinä ovatkaan.
      Leffen tyyliin sopisi juuri tuommoinen 'vahvuus', näkee mörköjä ja pikku-ukkoja.
      Mukavaa viikkoa!

      Poista
  2. Hevosvoimia kotona - kaikki hyvin siis! Onnea ja puristusta taas arkeen aamutalleineen. Huoltorytmi palaa äkkiä arkeen.

    Torpan toiminnot kuulostavat työntäyteisille, mutta sitähän elämä vain on. Onneksi se on vapaaehtoisten valintojen tuomaa, eikä siten kerrytä mitään säälipisteitä :D

    Pari tonnia aluvanteilla olevista kumikiekoista on ns. käypä hinta - älä hirvittele, vaan googleta huviksesi. Niihin saa menemään halutessaan enemmänkin...

    Pohjamaa kuittaa leppeää eloa ja oloa. Guggenheimissa myös rento meninki ja talvikanala nytkähtää nyt rakennusvaiheeseen. Helpolla ja vähällä se entiseen hevosten talliin syntyy. Suosituksia lämmityksen järjestämisestä - infrapunaa vai perinteisstä patteria?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotona ovat ja olikin ihan kiva aamulla löntystellä koirien kanssa niitä katsomaan. Hengailivat vesipaljulla ja ottivat leipäpalaset vastaan tyytyväisen ja rauhallisen oloisina.

      Niinkuin tiedät, maalla asujalta ei tekeminen heti kesken lopu. Nämä ovat niitä valintoja. Mieluummin minä rämmin tuolla hatelikossa ruuvinvääntimen kanssa kuin löhnään sohvalla katsomassa ostoskanavaa tai jotain tyhjänpäiväistä b-luokan julkkisten hottistelua.

      Pitikin arvata, sinulta löytyy sen verran paljon äijäasennetta, että tuokin vannehomma on ihan bueno. Minusta silti ihan käsittämätön hinta, eihän kuski edes näe niitä ajaessaan :D Hauskaa tässä on se, että niiden kaikkien varusteiden hinta on moninkertainen nykyisen kiesini vaihtoarvoon verrattuna. Ja niin on ollut uskollinen kuljetusväline se vanha sininen salama! Siitä saa vielä joku hyvän ajokin, pitää vähän seurata millä hinnalla se ilmestyy nettiin myyntiin.

      Minä vetäydyn nyt peiton alle, räkäflunssa yrittää painaa päälle. Silmiin sattuu ja olo on ihan tukkoinen. Muutaman tunnin lepo tehköön ihmeitä, iltapäivällä on taas ajettavia kilometrejä.

      Poista
  3. No niin, nyt tíedän mihin vedota, jos jonakin kauniina päivänä saan päähäni ostaa aivan järjettömään kalliin käsilaukun, esim. kolmen tonnin Chanelin. Sitten voin sanoa, että ostaahan miehetkin sillä hintaa aluvanteita... Mun mielestä aika saman tason asioita...

    Sitä päivää odotellessa, vihjaatko jos laitat suitsia myyntiin, olisin kiinnostunut.

    VastaaPoista
  4. Kolmen tonnin Chanel... aivan yhtä karmivan hintainen ostos kuin kahden tonnin aluvanteet kumeineen :D Mutta autojen varusteethan ovat kaikki äärimmäisen perusteltuja miesten (ja Titan) mielestä, he ovat ihan oma rotunsa :D

    Suitsinipussa on heti yhdet Rohmulle sopivat jos ruskea väri vain passaa?
    Otan jossain välissä kuvia ja tyrkkään sähköpostiin.

    VastaaPoista
  5. Aluvanteet ja kunnon kumit ovat ilman muuta ajoturvallisuusasia. Siitähän ei tingitä. Ymmärrättehän että renkaat ja vanteet muodostavat kokonaisuuden, jonka välityksellä voimansiirto kohtaa tienpinnan. Ja kitka, se on olennainen osa tätä hienoviritteistä kokonaisuutta. Pari kolme tonnia on pieni raha turvallisuudesta. Ja ulkonäöstä.

    Käsilaukuista viis. Kunhan niihin saa ladottua tarpeeksi tavaraa. Onko niillä muuta funktiota?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Tita, sinuun voi aina luottaa! ;-)

      Poista
  6. Aluvanteista ei tämä maasturikuski ymmärrä, mutta korkeet niiden renkaiden pitää olla! niin että astinlaudasta on iloa ja että maanvaraa on riittämiin ^_^.
    Onnittelut hepojen kotiutumisesta! Kaunis on talli.. huah, olisipa täälläkin joskus selkeää ja siistiä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maavara on ehdoton! Ihan niinkuin vetokoukkukin.

      Kiitos tallin puolesta, mulla on helppo pitää se tuommoisena kun tilalla ei ole muita isoja eläimiä, niitä on vain kaksi ja meitä on neljä pitämässä tallia siistinä.

      Poista
    2. Mulla ei ole lainkaan isoja eläimiä tallissa, ja vain minä sotkemassa.. niin ja kanat.. paskovat päivisin aina vain mielikuvituksellisempiin paikkoihin.. mut säilytystilaa on ihan liian vähän ja suoria seiniäkin on vähän liian vähän :D

      Poista
    3. Sepä se, ainainen pula säilytystilasta, tavaran tai eläinten. Nyt olen ihan tyytyväinen siihen, että on vain kahden hevosen talli. Hetkittäin suunnittelen kolmatta karsinaa mutta sitten taas realismi (ja Iso-J) muistuttaa ajan ja rahan rajallisuudesta.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!