lauantai 26. syyskuuta 2015

Elämän hymynaamapäiviä


Tänään oli kiva aurinkoinen lauantai. Onnistuin yllättämään Leffen ja reagoin sen kainoon ulospääsypyyntöön, juurikin kreivin aikaan. Seuraava kyykistys olisi tuonut töräyksen makuuhuoneen matolle. Harmittava tapa aloittaa lauantaiaamu, nyt kävi tsägä ja säästyin mattopyykiltä.

Vein Nuorimmaisen kauneushoitolaan (kyllä!) ja palasin sitten Torpalle jatkamaan kohtuullisen rauhallista aamupäivää. Esikoinen yllätti minut marssimalla alakertaan ratsastushousuissaan ja ilmoittamalla vakaista ratsastusaikeistaan.

Niinpä join aamukahvini väijymällä verhon raosta kentän suuntaan ja niihän se Töttis pääsi hämmästelemään pihaan ilmestynyttä hiekkalaatikkoa. Oli puhinaa ja pöhinää, hirveän jännäähän se tammalle on kun tuttu tarha onkin yhtäkkiä muuttunut hevosia nieleväksi lentohiekaksi.





Hetkittäin Töttis näytti melkein ratsulta, oli hän ainakin kauhean tyytyväinen kun pääsi olemaan ihmisen kanssa ja ihan työvehkeissä. Edellisistä ratsastuskerroista on kuitenkin viikkoja ellei peräti kuukausia. Kun tässä elämässä on aina muutama muuttuja pakkaa sekoittamassa. Oli kuitenkin hurjan kiva nähdä tuo pari yhdessä, tunnustelua ja verryttelyähän se oli, mutta ilmeisen mieluisa kohtaaminen molemmille. Uskon, että jatkoa ei tarvitse viikkokausia odotella.

Nättihän tuo hevonen on, ihan hämmästyin itsekin kuinka sievä osaa Neitihevoinen olla. Tuonne selkään kun saisi vähän lihasta ja persauksiin työntövoimaa niin näyttäisi oikeinkin hyvältä. Kas siinäpä kiva projekti jollekin lähiseudun hevosihmiselle... ;-)

Voiko tammi olla pensas? Taiston mielestä se on ihan ok

Hevoskastanja odottaa kasvupyrähdystään, yhä.

Kun norkoilin kameroineni kentän kulmalla, räpsäisin pari kuvaa projektipuista. Taisto Tammi (ylempi) ei oikein osaa päättää kasvaako pensaaksi vai puuksi. Pituutta hän on hypännyt kesän aikana kymmeniä senttejä, ehkäpä jo ensi talvena latva yltää lumen pinnalle. Pitänee suojata jäniksen kehveleiltä.

Hevoskastanja on ottanut jo niin monena vuotena osumaa jänisten hampaista, että taitaa jäädä bonsaipuuksi. Siellä se kuitenkin päkistää kilpaa mittatikun kanssa, pieni mutta hauska. Mittatikku on lähinnä merkkinä ruohonleikkurille ettei tule yliajetuksi.

Nämä kaksi alempaa ovat ikuiset mysteerit. Toinen on lapun mukaan japanin siipipähkinä (tai jotain), toisen nimeä en muista millään. Tita varmaan kertoo?



Kauniita ovat. Taustalla ruskaväreissään keekoilee taalainmaan koivu, rimpsulehtinen hassutus.

Oikein hyvin näyttävät viihtyvän tallipihalla, maakellarin pohjoispuolella. Aluksi olin kovin epäileväinen sijoituspaikan suhteen, mutta tuulet ovat ilmeisesti suotuisat kun eivät ole mitään suojaa saaneet ja silti kasvavat reippaasti joka vuosi. Jäniksetkin ovat nämä jättäneet rauhaan, outoa.

Iltapäivä meni tiiviisti keittiövuorossa, naapurit pellon takaa olivat tulossa ensimmäistä kertaa (kuuteen vuoteen!!) syömään ja saunomaan. Tokihan olemme yhteyttä pitäneet säännöllisesti, mutta semmoinen rauhallinen illanvietto on jäänyt aina odottamaan aikaa parempaa. Nyt oli ajankohta kirjattu kalentereihin jo viikkoja sitten ja melko tarkalleen viideltä pelmahtivat pihaan. Isommat lapset fillareilla tietä pitkin, pienemmät vanhempiensa kanssa taivalsivat pellon poikki.

Olipa kiva saada pöydän täydeltä väkeä tupaan. Syötiin ja rupateltiin, kerrankin rauhassa. Saunassakin pyörähdettiin ja kotitaipaleelle lähtivät kellon lyötyä kymmenen. Se taisi olla valvomisennätys perheen pienimmille. Mutta Leffen ja Nassen sekä kissojen seurassa aika kului hyvin. Nyt on viimeinenkin koira-arkuus hoidettu pois, Leffe liehui ja typerehti niin, että lapsiakin nauratti.

Kiva kun on niin mutkattomia naapureita, ei olisi tullut kuuloonkaan Espoossa. Päivää sanottiin jos osuttiin postilaatikolle yhtä aikaa, mutta eipä kyllä kertaakaan pihatalkoomakkaroita enempää harrastettu yhteisruokailua.

Oli mukava saada kuulla tämänkin talon historiasta uusia juttuja, naapurin isäntä kun on pikkupoikana Torppaan muuttanut ja täällä nuoruutensa viettänyt. Nyt osaamme katsoa Nuorimmaisen huoneen ikkunan alustikkaita vähän tarkemmin. Niistä kun on kuulema käynyt jatkuva ralli molempiin suuntiin ja rännit olleet täynnä tupakantumppeja. Ei tule onnistumaan enää. Tieto on valtaa.



Meinasin ottaa Nassesta jonkun kivan kuvan mutta ainoa mitä sain, oli koivennosto leimukukille.
Joo, päivän saldo on ehdottomasti positiivinen. Aurinko jaksoi paistaa ja jopa vähän lämmittääkin. Oikein mukava ja vähän rennompi lauantai. Töitä ei juurikaan tehty, huomenna senkin edestä. Ainakin ratsastuskentän tolpat saavat tuta sahan hampaat ja vähitellen siirrytään vaakalaudoituksen pariin. Maalattavaa aitalankkua riittää talkoiksi asti. Se on sitten jonkun toisen viikonlopun teema.
Nyt on hyvä näin.

Mukavaa viikonlopun jatkoa, missä lienetkin!



10 kommenttia:

  1. Mukavasti tarinaa luettavaksi aamukaffin kaveriksi!

    Tammi voi haluta olla aluksi pensas. Leiko keväällä siihen vähän vartta, joku noista oksista keksii olevansa latva ihan varmasti. Tammi on siitä metka, että ekat vuodet kasvaa tosi hitaasti. Sama pätee hevoskastanjaankin, ja lohdutukseksi ilmoitus että meillä on ihan samanlainen jäniksen syömä sinnikäs nysä.

    Japanin siipipähkinä (pterocarya rhoifolia) on oikein, seuraava on Amerikan jalopähkinä (juglans cinerea) Luulisin tuoneeni tuon sulle joskus. Eivät maistu elukoille.

    Touhukasta sunnuntaita - minä koitan saada Maestron käynnistettyä remonttihommiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisto ei osaa päättää, hänellä on useampi sulka hatussaan ja niistä kaikista voisi tulla latva. Pitääpä keväällä tehdä pientä oksaharvennusta. Hevoskastanja saa tänä syksynä hupun päähänsä, viime syksynä kaikki syksyhommat (kuten talvisuojaus) jäivät tekemättä.

      Eli eka tuuheampi on Japanin siipipähkinä ja kapeampi puikko Amerikan jalopähkinä?

      Kivaa sunnuntaita teille kaikille!

      Poista
    2. Aivan oikea järjestys kuvilla ja nimillä.

      Tuli kahvitauolle, kun Mr. Vatupassi koolaa vähän viettävän betonin päälle koolausta. Suoraan. Järjestelmässä missä mennään milllin tarkasti...

      Poista
    3. Phuuh, nyt tuli sielunrauha noiden kasvien suhteen. Kysyn taas ensi vuonna mitä ne olivat.

      Herra Vatupassi on tarkka poika, ehkä ihan hyvä, että poistuit paikalta kahville. Onhan se kiva aloittaa uusi viikko puheväleissä.

      Poista
    4. Kyllä tulee hemmetin suoraa lattiaa... kovalevystä otetaan viimeiset kiilapalikat. Ja lattian kantokyky kestää norsukin. Naurettavaa viedä 10 kanaa ja kaksi kukkoa tuollaiselle lattialle.... ne kun viettävät orrella osan aikaa. Mutta hyvä siitä tulee.

      Superkuu ja kuunpimennys odottavat. Pitäisi mennä nukkumaan, että jonkun tunnin ehtisi vaaterissa olla. Herätys on 04:30 ja suunta meren rantaan. Sieltä on avoin näkymä länteen. Kamera ja jalusta on viritetty, viime yönä kertasin täydelliset manuaalisäädöt Canonille vitkalaukaisimen käyttöä myöten. Pitäisi vain jaksaa nousta ylös ja lähteä. Seuraavana vastaavana ajankohtana (2033) en ole enää elossa. Se on taottava kun rauta on kuumaa ja veri vielä kiertää!

      Poista
    5. No uskon kyllä! Tietysti jos jotain tekee, se kannattaa tehdä kerralla kunnollinen. Mistä sen tietää, vaikka jonain päivänä kanojen paikalla olisi muutama possu tai jotain ;-) Eipähän ota ainakaan pohjasta kiinni.

      Saitko kuvia? Minä totesin, että pilvessä on kuu ja jatkoin nukkumista.
      'Se on taottava kun rauta on kuumaa ja veri vielä kiertää!', erinomainen motto!

      Poista
    6. Ei tullut kuvia... jäätävän nolo tarina on suljetulla osastolla. Revanssi v. 2033.

      Poista
    7. No höh. Ehkä jo vuonna 2033 meidät vanhukset lennätetään kuuhun tai sitä kiertävälle vanhusten planeetalle ja saadaan ihan lähikuvaa :D

      Poista
  2. Oli todella viehättäviä kuvia Töötiksestä ja Esikoisesta:). Tötterökin on ymmärtänyt Prinsessa-luokan ja Duunari-luokan erot ja pikapikaa kipuaa takaisin söpöilemään Tähtiluokalle. Täti näyttää aidosti pohtivan voisiko nauttia Ratsun urasta ja uskon että tästä hyvä tulee. Täällä avasin koneen ja pari tunteroista ainakin...vähintään odottaa kaikkea puuhaa ennen Sillan kolmatta kautta, joka lienee niin kamala että voi hyvin odotella Superkuuta ja kuun pimennystä, joskin pilvet saattaa sotkea suunnitelmat. Terkkusia kaikille Nempalta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään näytti meno maistuvan, mutta lopussa molemmat väsähtivät ja sain komennon myydä mokoma hevosenpuolikas joutavana jonnekin. Verensokeri taisi olla alhaalla, mieliala korjaantui iltaa kohden ja ehkä hevonenkin saa armon, taas kerran.

      Sillan kolmoskausi jää minulta tänään katsomatta, onneksi mulla on joku kestotallennus jollekin laitteelle, eli ne pitäisi kyllä löytyä katsottavaksi.

      Superkuut ja pimennykset näkyvät suoraan makkariin jos pilvet väistyvät, nyt on ainakin tanakasti pilvessä.

      Ja hevoset tallissa. Miten minä muistan ne aamulla hoitaa ulos??
      Pitää ehkä laittaa muistutus kalenteriin :D

      Sulla alkaa kituviikko, lauantaina viimeinkin lehahdat lentoon kohti aurinkoa, olet kyllä lomasi ansainnut.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!