maanantai 17. elokuuta 2015

Tihutöitä

Pupperaasu

Uutta viikkoa aloitellaan ja kerrankin voin jättää ainaisen säistä narisemisen. Nyt on korkeapaine Kurjalan kunnahillakin. Lämmöt eivät ihan Andalucian lukemiin nouse, mutta kyllä tuolla ulkona tarkenee shortseissa. Paitsi illalla kun verenhimoiset sääskiäiset liihottelevat ruokailemaan.

Tänään kitkin kaksi kottikärryllistä kukkapenkkien ylenpalttista rehotusta. Helppo nyhtää turhat pois nyt kun kukkivat, tietää mitä kitkee. Saattaahan siinä mennä jokunen pionin siementaimikin, mutta pakko oli tehdä tilaa syyskukkijoille. Näinä päivinä saisi hakea niin paljon leviäviä perennoja kuin kuvittelee tarvitsevansa, tänne vaan paikalliset tutut. Verikurjenpolvi on tullut hulluksi, sitä nyt ainakin saisi hakea pois.

Leffereppanan lempilelu, Puppe koki kovan kohtalon ja ekan kuvan kaltainen kuolinilmoitus odotti tuvan pöydällä. Rikollinen ja epäilty lienevät sama tyyppi, Suolistaja-Peetu. Näytön puutteessa tyydyin nuhtelemaan ja varoitin, ettei jatkossa(kaan) saa tuhota Leffen unilelua. Leffe tosin ei taida enää muistaa surra Puppen kohtaloa, se liitelee karvat liehuen levittämässä rakkauden sanomaa. Kissat eivät ole otollisinta väestöä rakkauden sanoman suhteen, konsultit kun eivät voisi vähempää kiinnostua muusta kuin latzpussin avaamisäänistä. Me muut toki saamme ylitsevuotavaisen runsaasti koirahaleja ja iholle puskevaa spanielirakkautta.

Jep, tähän on tultu, rakkauden lähettiläs on tassutellut Torpalle eikä ärrierikoirien machoärhentely oikein sovi Leffen maailmankuvaan. Rakkautta vaan kaikille ja ruokaa runsaasti, se on Leffen resepti kaikkeen. Peace and love. 

Kun normaali ei ole vaihtoehto; Felix

Iso-J aloitti Torpan maalaamisen purkamalla seinää. Pari päällirimaa piti vaihtaa kun etelänpuolen seinällä ovat niin kovissa oloissa. Tämä Torpan maalaushomma tuli minulle vähän puskista, että nyt just näillä kiireillä se pitää tehdä. Mutta myönnän, eteläseinä on kipeästi maalin tarpeessa ja nyt maalatut nurkkalaudat hohtelevat kuin uudet. Punamulta odottaa vielä pänikässä. Jos nyt tällä viikolla saisi etelä- ja länsiseinät maalattua niin hieno juttu. Ympäri ei ehkä ehditä kulkea, riippuu tietysti säistäkin.

Punamulta on viheliäistä, jälkeä kyllä syntyy, mutta sitten maalarikin on yltäpäältä punamullassa. Lykkään siis sovulla kampaamoaikaani, olisi turhauttavaa ja tuhlaavaista maksaa kampaajalle tuntien aherruksesta ja sotkea sitten itse kuontalonsa punamultamaalilla. Parempi toisinpäin.

Mitä tulee vähemmän järkevään toimintaan, viikon Felix on taattua kissaurpoilulaatua. Eihän kissa voi juoda omasta vesikipostaan joka on sievästi kissojen ruokapaikan tarjottimella, ihan siinä raksukupin vieressä. Ei, pitää juoda koirien kupista ja asentaa itsensä seisomaan viereiseen ruokakippoon. Tuo vesikippo piti Leffen korvien takia muuttaa suippoon spanielimallin kuppiin johon mahtuu kuono muttei korvat.

Huoh, tuo katti tekee minulle harmaita hiuksia enemmän kuin kampaaja ehtii korjaamaan. Mutta Felix on Felix. Koskaan ei voi tietää mistä sen kissan löytää.

Osuttiin sitten pyhäiltana Balancen jälkeen kaupungin uusimman sillan ylösnousemuk... suun. Yksinäinen purjevene puksutteli jokea ja sillat vuoronperään tekivät sille kunniaa. Onhan se aika juhlavan näköinen.

Mukavaa alkuviikkoa, missä lienetkin!

Läpsähti tie pystyyn

PeeÄäs:
Sillasta tuli mieleen, olen nyt useampana iltana katsonut Netflixistä Silta -sarjaa. Ekan tuotantokauden puolivälissä olen, kakkoskausi pitäisi vielä ehtiä ja joskus marraskuussa taitaa kolmoskausi tulla ihan telkkaristakin.  Saga Norén on ihan yliveto mimmi. Ei länkytä turhia, hetkittäin samaistun hyvinkin paljon häneen. En tiedä pitäisikö olla huolestunut. Minäkään en aina jaksa 'juttuja'.

Ja pointtihan tässä oli se, että minä en ikinä jouda katsomaan ohjelmia telkkarista, siis niinkuin normaalit ihmiset tekevät. Se on linnanjuhlat, lätkämatsit ja ehkä parit uutiset jotka katson niiden oikeaan ja viralliseen lähetysaikaan. Mutta Netflixin kautta minulle on avautunut ihan uusi ajanvieteikkuna. Harmi vain, että Netflixin seurassa vietetty aika on pois yöunista. Lilyhammer on nyt nähty, Silta on katsonnassa ja monenmonta muuta sarjaa on aloittamatta.

14 kommenttia:

  1. Teiltä ei tilannekomiikkaa puutu! Kiitos tästä, tuli hyvä mieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä.
      Kuten tietänet, eihän täällä selviä ilman huumoria. Hetkittäin vtuttaa niin ettei veri päässä kierrä, silloin on onneksi kissa tai joku muu tollo (perheenjäsen tms.) joka sopivasti keventää tunnelmaa ja nauru auttaa aina.

      Poista
  2. Hyvällä pohjarusketuksella selviää näistäkin auringon paisteista helposti. Minä sain matot pestyä ja kuivaksi! Onnea maalausurakkaan, kelien puolesta pitäisi onnistua, paitsi paahteessa ei ole hyvä maalata.

    Voimia viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnittelut matonpesu-urakan suorittamisesta *ojentaa virtuaalisen prenikan*.

      Kyllä se maalaushomma etenee mutta kun samaan aikaan pitäisi hosua parilla muullakin rintamalla ja jokainen uusi aloitettu työ poikii lisää uusia töitä niin kokonaisuuden hallinta on hetkittäin haasteellista. Mutta kyllä kaikesta selvitään.

      Tänään aion kurvata heinämiehen luo, teen varaukset niistä hänen ylivuotisistaan mikäli ne 40 paalia vielä hänellä ovat. Nyt on heinän suhteen myyjän markkinat.

      Voimia sinnekin, tiedän niitä tarvittavan!

      Poista
  3. Voi Leffen puppea! Leffellä pitäisi olla meidän VV ja Juniori kavereina, ne kun eivät ikimaailmassa suolestaisi yhtään lelua. Tai no, VV suolesti yhden aasin ja jonkun muun, mutta niitä ei lasketa kun se oli silloin vielä pieni ja tietämätön. :)

    Hyvä, että kelit ylsivät sinnekin asti vihdoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Russelit kuulema palvovat ikean råtta -pehmoja, niitä ei suolesteta. Mutta pinkki Puppehan on ihan pakko avata, aivan liian herkullinen tilaisuus hukattavaksi mustankipeälle entiselle 'pentukoiralle'.

      Kelit on hyvät, päivälämmöt saisivat puolestani nousta vielä kymmenisen astetta.

      Poista
  4. Minusta tuntuu, että Felix on minun sukulaissielu tai toteemieläin tai jotain.
    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sulla nyt niin huonosti asiat karman kanssa olla, että tuo keltainen paksu kissa olisi sukulaisielusi. Tai, noh, luova ratkaisu luojalta, onhan sekin jotain.

      Poista
    2. Tarkoitin erityisesti sitä, että F. hankkiutuu aina mitä eriskommallisimpiin tai vaikeimpiin tilanteisiin.

      Poista
    3. Niin, mikään ei ole felixille jännempää kuin hankkiutua uusiin, innovatiivisiin seikkailuihin.

      Poista
  5. Minä olen aina ihmetellyt, miksi ihmeessä koirille ylipäätään myydään vanulla täytettyjä pehmoja - meillä ainakin sellaisen eliniänodote lasketaan minuuteissa. Ja on muuten häkellyttävää, kuinka sellaisen pienehkön ötökän sisuksista riittääkin sitä vanua esim. keskikokoisen huoneen koko lattiapinta-alan verran. Mutta ilmeisesti kaikki koirat eivät sitten suolestakaan pehmoja..? Waaaat..?!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikiaikainen mysteeri on kyllä tuo! Sitä vanua räjähtää ilmoille käsittämätön määrä.

      Leffe on eka koira ikinä meillä joka hoitaa pehmoja. Noutajat ja spanielit käsittelevät 'saalista' hellästi, jenkkicockeri on kurpannoutsjaksi jalostettukin alunperin. Terrierit taasen ottavat saaliista hengen rivakalla ravistamisella. Borderi on poikkeus, se on ylös (luolasta) ajava koira.

      Poista
  6. Meillä narttu pitää elämäntehtävänään pehmojen suolestusta. Hyvästä lelusta tulee parempi, kun sen tyhjentää välittömästi. Uros katsoo vieressä tippa linssissä, että miksi sä mun rakkaan halikaverin tollai käsittelit, se kun kantelisi, nuolisi ja leikkisi mieluusti ehjillä leluilla. Papparaiselle onkin piilotettu pari special lelua jemmaan Pedolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Julma Petomamma siellä, kauhea julmuri. Mutta mihinkä ärrieri tavoistaan pääsisi. Surku tuli Papparaisen puolesta.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com