tiistai 2. kesäkuuta 2015

Liljan kukko, tulipunainen

Prunus tenella

Hopsanhei, viikko kiitää vinhaa vauhtia, hädin tuskin ehdin napata tiistaita liepeestä kun jo meinasi sekin karata. Tämä eka kesälomaviikko on täynnä vauhtia ja tapahtumia. Sen kyllä sanon, että jahka näistä kesäkuun vauhtiajoista selvitään Hispaanian koneeseen, huokaisemme koko perhe äärimmäisen pitkään ja syvään.

Esikoinen on riparilla, tänään toimitin hänelle sinne kyynärsauvat koska oli lonksauttanut nilkkansa turvoksiin.

Nuorimmainen painaa kesätöitä, hymyssä suin ja dollarin kuvat silmissä kiiluen. Huomenna hakee synttärilahjansa E-operaattorin yritysmyynnistä, sitten ollaan omenaklaania koko poppoo paitsi Iso-J joka on nokiamiehiä maailman tappiin saakka.

Äitikulta polkee koneellaan Herrasväen eteiseen verhoja, kangaskaupan verhojono ylti yli Juhannuksen joten pakkohan ne oli ottaa mukaan, että saadaan sunnuntain juhliin. Väliovia ei ehditä maalaamaan valmiiksi asti, toivottavasti juhlaväki kykenee kulkemaan ovista vaikka karmit ovatkin maalaamatta.

Konditoriaan jätin tilauksen maanataina, kannatan naapurikunnan naisyrittäjää. Kovasti on suositeltu paikka ja pätevän tuntuinen emäntä siellä ohjaksissa joten ihan huoletta olen kakkujen suhteen. Torstaina rykäistään karjalanpiirakkatehdas tulille tässä meidän tuvassa, on isompi uuni ja väljemmät tilat kuin Äitikullan kyökissä.

Kukkii kukkii

Pohojammaan kasvituliaisia en ole isommin päässyt käpälöimään. Eilen jemmasin multiin Kartanonpionin ja pari muuta. Se pääsi oikealle paikalle. Minulla on ollut yhdessä sisäänkäynnin penkissä tyhjä neliö jo kauan, nyt se sitten kirkastui mitä paikka on vailla. Pioni istuu nyt siinä Torpan symbolina ja toivottavasti viihtyy vielä perikunnan ilonakin.

Tämän illan harmituskertoimet veti tappiin liljapuskassa kökkinyt liljakukkoyhdyskunta. Punainen perhana joilla oli varsinainen lystinpito meneillään, arvaatte varmaan mitä tarkoitan. Keräsin kaikki ja huuhtelin tulikuumalla vedellä viemäriin. Niin käy punakukoille täällä. Ikinä, koskaan ennen, ei ole meillä liljakukko hillunut ja lähtö tulee nytkin. 

Sain ulkoilutettua kameraakin, mutta nyt ei enää jaksa kuvasaalista purkaa. Ehkä lähipäivinä. Kuvasin uusia kanasiakin, niistä lisää tuonnempana.

Koko loppuviikolle on luvassa kaikenlaista haipakkaa, Töttiskin pitää siirtää Ihmepojan luo. Ihmepojan tyttöystävä (se tumma) lepuuttaa tallissa kaviokuume-epäilyn takia ja laidunkaverin paikka aukeni valitettavasti tällä tavoin. Olin suoraan sanoen unohtanut koko hevosen, siellä se on Heidin laumassa möllöttänyt ja tuskin on kotiin kaivannut kun Tuisku on niin ihana.

Nyt pitkä puhallus, verenpainetta tasaava huokaus ja sitten vähän huomisten synttäreiden valmistelujuttuja. Nuorimmainen vanhenee ensi yönä yhdellä pykälällä. Neljätoista vuotta sitten piti muuten haipakkaa, tuli ns. lentävä lähtö kotoa ja tenava oli maailmassa noin puolen tunnin kuluttua siitä, kun tarrasin Naistenklinikan ovenkahvasta kiinni. Ei ollut aikaa täytellä papereita eikä jaaritella joutavia.

Huoh. Aika rientää. Niin minäkin.
Keskiviikkona on kuulema syytä pitää hatuista kiinni, tuulta ja töhinää on luvassa. 
Heipat sulle, missä lienetkin!


Nätti se on


10 kommenttia:

  1. Nuorimmaiselle Huikeasti Onnea synttäreiden johdosta ja tsemppiä kesätöihin. Jossakin sopivassa kohtaa poiketaan sitten yhdessä LV.lle, vaikkapa Banuksessa. Tämä on lupaus:) Toimistohommia on nyt rustailtu, aamulla Isolle Kirkolle ja sitten pikkuinen kurvi Raisioon ja sitten Länsisatamaan. Viikko vilistää huimaa vauhtia, pian karautan jo Torpan pihaan! P.S tänään huomasi liikenteessä että kesäkuu on kalenterissa, kesäautoilijat, (valitettavasti samaa sukupuolta) olivat lähteneet liikenteeseen, vauhti ei huimannut mutta vaarallisia tilanteita ainakin kanssakulkijoille riitti sitäkin enemmän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onnittelut menevät perille. Jos minä nyt erehdyn kertomaan tulevasta LV -keikasta, ei se ryökäle muusta puhukaan joten pidän suuni visusti kiinni.

      Kesäautoilijat on huomattu, viikonlopun reissu halki Suomen esitteli kyllä kaikenlaista tienkäyttäjää. Pahimpia ovat rattia kädet valkoisena puristavat tädit joilla ei pää käänny eikä katse herpaannu keskiviivasta hetkeksikään. Siinä vahtiessaan unohtavat katsoa mm. liikennemerkkien nopeusrajoitukset, samaa 60-70 km/h ajavat vaikka moottoritiellä. Tausta- ja sivupeilien tarkkailu ajon aikana on luonnollisesti mahdotonta.. Huoh.

      Poista
  2. Kirsikankukkaa pukkaa lahjakkaasti siellä! Olkoon Pohjanmaan perennat ehtoisia kukanpukkaajia Karjalassakin! Ne on purkitettu silleen, että selviävät vaikka syksyyn asti purkeissaan, älä hätäile stressiksi asti niistä. Pärjäävät jos saavat silloin tällöin kastelua.

    Voimia tuleviin ponnistuksiin ja kiireen keskelle. Oli mukava kun ehditte pyörähtämään täälläkin!

    Liljakukot tulevat eteläisten tuulten mukana. Joka päivä kävelen läpi istutusten ja tsekkaan onko reikiä lehtien laidoilla. Syömäjäljet paljastaa toivomattomat vieraat ja voi siirtyä kohtaan torjunta. Kato nyt liljojen lehtien alapinnat onko munarykelmiä. Linttaat ne kynsin tohjoksi, niin eivät kuoriudu.

    Be happy and hurry!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkaa pukkaa juu. En minä malta niitä purkeissa pitää, kyllä pitää saada jotain valmistakin aikaan. Ehkäpä jo ensi viikolla on joku vapaa ilta jolloin voin kärrätä lantaa ja sotkea multaa. Olen minä lajitellut ne kasvit jo. Vaahterat etsivät vielä sijaansa.

      Otan joka ilta tarkastuslenkin liljojen luokse, munarykelmiä kyllä on löytynyt jo. Yhhhh.

      Poista
  3. Onnittelut nuorimmaiselle ja jaksamista juhlia edeltäviin töihin sillä niissä riittää duunia enemmän kuin tarpeeksi.
    Itse koitan olla hiljaksiin kun ei kroppa tahdo pysyä siinä tahdissa mitä asioiden hoito vaatisi.

    Terveisiä koiruuksille ja tietysti koko poppoolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, juhlittu on tänään. Syötiin kahdestaan 'firman piikkiin' paikallisessa Kerubissa kunnon hampurilaiset. Päivänsankari vetäisi oman ahvenfile & rapukastike -versionsa ja bataattiranskikset viimeistä murua myöten. Iso asia, iso voitto. Iso ilo.

      Sulle kyllä pitäisi nyt vähitellen päivän paistaa ja elämän helpottaa, voi jos olisi mulla valta... Tsemppiä.

      Poista
  4. Ui, jui ! Juhlaa pukkaa :)

    Mä huokasin maanantaina syvään kun sain viikonlopun lakkiaiset "siivottua" pois ja raahattua loput minimuffinssit työkavereiden ihasteltaviksi ja puputettaviksi.

    Tuollaisia kekkereitä on ihana järjestää, mutta kyllä ne vievät veronsa. T. Nimim. Pitääkö mun kaikki hoitaa ?

    Ja vastaus edelliseen: Pitää ! Kun kukaan muu ei osaa ;)

    Löysin muuten äsken meidän välistä kirjeenvaihtoa vuodelta 2010 kun wausa-asia oli ajankohtainen puolin ja toisin. Oli Pikkumustan myyntiä ja MiniMe:n tuloa.

    Kaikkea mekin olemme kokeneet "yhdessä"...

    Ihanaa juhlien säätöä ja terveisiä kaikille torppalaisille !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kemut on kivoja. Yksi tuttu äiti kerran huokaisi, että nyt kun on nuorimmaisen saanut lakitettua, olisi jo melkoisen rutinoitunut kahvikemujen järjestäjä. Mutta sitten ne nuoret muuttavat kotoa ja järjestävät itse omat kemunsa.

      Monessa jutussa ollaan oltu, ajatuksissa ainakin ja vertaistukena, totisesti!

      Poista
  5. Tipi the Bird sai undulaattihäkistä turvapaikan Kukkenheimin kanakoppiin. Siellä on myös oma ruoka- ja vesikippo. Vain Tipi mahtuu kulkemaan sinne. Samoin kanaluukku saatiin asennettua, jonka jälkeen näimme hupaisen kanakarusellin. Kotkot ihastuivat uuteen ulko-oveensa ja kiersivät ringissä ulos ja sisään. Kissat kiertävät kaukaa koko Kukkenheimin - Kukon tuijotus ja motkotus on vaikuttavaa kissan silmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi pikkuista Tipiä, onneksi sillä on suojelevia ihmisiä kun kerran muut kanat eivät sitä oikein kanana pidä.

      Kanakaruselli kuulostaa kivalta, enkös minä sanonut, että niitä katsellessa aika kuluu... :D

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com