perjantai 22. toukokuuta 2015

Väsytystaistelua


Viikko alkaa olla arjen osalta paketissa eli nipussa. Viikonlopulle olisi paljon ulko... hevos... kaikenlaisia kivoja hommia, mutta on pikkuinen pakko istua koneella veivaamassa kuvia oikeaan asentoon. Tänään kuitenkin iski armoton happikato ja oli pakko livistää vähäksi aikaa sotimaan vuohenputkea vastaan. Aseena kiukku ja kaviokoukku.

Vastustajana vuohenputki on perin pottumainen, se luovuttaa kerkeästi ylimmät lehtensä ja ehkäpä sen mullanalaisen kyhmyrän mutta juurta, sitä se pirulainen ei anna kuin heruttamalla ja tipottain. Ja on niin mahdottoman hanakka leviämään, aivan järjetön riesa.

Meille se shittiäinen tuli ilmeisesti ensimmäisen ostamamme multakuorman myötä, piti olla seulottua ja ties mitä puutarhan parasta multaa. Bonuksena saatiin runsain mitoin vuohenputkea. Sitä on nimittäin eniten siinä penkissä, jonka perustimme (laajensimme) heti ensityöksemme. Siihen upposi tuosta kovan onnen multakuormasta roima läjä.

Huokaus... tätähän riittää (kuva netistä)

En minä tänäänkään saanut aikaan kuin näkyvien lehtien poiston ja ehkä metrisen pätkän juurta. Juolavehnä lähtee helposti kun saa juuresta otteen, näin keväällä se on vielä hento ja irtoaa kosteasta mullasta vetämällä.

Pakko oli todeta, että selkä ei jaksa kyykkimistä määräänsä enempää ja erinäiset slaavikyykyn versiot tulivat tutuiksi pionien välissä taiteillessa.

Muutama hyttynenkin tuli moikkaamaan, en tiedä otinko osumaa, ainakaan vielä ei kutise.

Mitä tulee tuohon vuohenputkeen, ilmaisversio leviää holtittomasti, tämä vasiten hommattu (kiitos Tita) kirjavalehtinen versio kasvaa kituliaasti. Tyypillistä.

Kirjovuohenputki (kuva netistä)

Kukkapenkkejä kiertäessäni totesin, että täällä viihtyvät vähän turhankin hyvin kanadanvuokko, kevätkaihonkukka ja pari hopeanväristä perennaa. Paikalliset lukijat saavat hakea niin paljon kuin tahtovat ainakin kahta ensimmäistä. Nyppäsin pari kauranversoakin pois, tuli ikävä hevosia.

Äitikulta viihtyy nykyisin hurjan hyvin kasvihuoneessaan, siellä köllöttää jo kolme kasvusäkkiä, kaksi täynnä tomaatteja ja yhdessä pönöttää kurkuntaimet. Kesäkukkien kylvötyöt näyttävät olevan vauhdissa ja mansikkamaallakin on näköjään hosuttu paikkausistutusten merkeissä. Täytyy välillä komentaa huilaamaan ja kieltää tikkailla kiipeily. Yrittää tietysti aina ensin itse ja vasta viimeisenä keinona tulee pyytämään apua. Vaivihkaa pidän silmällä ja yritän ehtiä hätiin ennenkuin päätyy omiin ratkaisuihinsa.

Tahtoa ja sisua hänessä on kuin pienessä kylässä, mutta iän tuomat rajoitteet asettavat omat esteensä. Ja sekös ottaa ohimohermoon, näemmä. Kiukkuista puhinaa tulee vastaukseksi. Yritän hillitä mieleni ja kieleni, hymyillen salaa sisäänpäin, tulen itsekin olemaan Perikunnalle pitkäkestoinen vastus johon ei väsytystaistelu vielä ihan lähivuosikymmeninä tepsi.

Tehköön Seniorikansalainen kuntonsa mukaan, hyvä on kun pysyy liikkeellä eikä sammaloidu nojatuoliinsa.

Uusi kasvu, vanhat raamit; Lipstikka

Taas näemmä lähti Hirnakalta ajatus... vuohenputkella aloitin ja Äitikultaan päädyin. No joka tapauksessa, pihan penkit on ainakin päällisin puolin kitketty joutavista, huomenna nakkelen sinne tänne vähän uutta multaa. Maakellarin katolta revin vatut hittoon ja kylvän unikkoa koko kummun täyteen. Saavat kylälläkin puhuttavaa, nyt kaupunkilainen viljelee unikkoa.

Meinasin ensin siirtyä suorin sorkin vaateriin, mutta sitten arvelin ansainneeni lasillisen kylmää valkoviiniä. Ja kyllähän se maistuukin pitkästä aikaa oikein oivalliselta. Totesin tuossa taannoin, että valkkaripulloja kierii jääkaapissa monessa lokerossa. Sinne niitä on ihan viilennystarkoituksessa asetettu -ja unohdettu samoin tein.

Päivän kivoihin juttuihin kuuluu muuten ehdottomasti serkkupojan puhelu. Kiva kun soitit, toivottavasti joudat pyörähtämään Torpalla jollain lomalla.

Nyt pikkuisen musaa luureista ja sitten Höyhensaarille.
Hyvää kevätyötä, missä lienetkin!


PeeÄäs: kuukauden musalinkki 

Voi sitä nuoruutta... kaikki on auki, kaikki edessä. 
Nuoruuden huimuudessa sitä vaan menee ja tekee, elää ja kokee.

Mistäkö tuli mieleen, no tänään on tasan 30 v siitä kun MS Viking Mariella lähti Itämerta kyntämään -ja on samalla merellä edelleen. 
Tuo kesä -85 oli kaikin tavoin yksi ikimuistoisimmista kesistä ikinä, Mariellakesä.


6 kommenttia:

  1. EU:n suurin virhe oli kieltää "vesaikko - RoundUp" sillä se oli todella hyvä ja toimiva ratkaisu näiden ei toivottujen kasvien ja pensaikkojen eliminoimiseen. Olen koettanut metsästää sitä syrjäkylillä sijaitsevien kauppojen varastoista (koska mä tiedän että sitä on vielä jossain) mutta eipä ole sattunut kohdalle.

    Lauantaita ja hyvää sellaista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on vielä Rounduppia muutama tölkki mutta ei sitä hirviä kukkapenkkeihin työntää.
      Nyt minä lähden nyhtämään ne villivatut hittoon maakellarin katolta ja kylvän unikkokukkulan!
      Hirvee tuuli on kyllä, lentelee kanat ja kihvelit, täytyy laittaa kanoille nilkkapainot?

      Rentoa lauantaita sinnekin.

      Poista
  2. Olen kateellinen sinulle vuohenputkista. Eroon siitä pääsee myös syömällä. Ihan herkkua. Yksi esimerkki on laittaa ruisleivän päälle voita, vuohenputken lehti ja kunnon juustoa ja vaikka tomaattia. Nam. Meillä kasvaa niukasti vuohenputkea, voitko toimittaa mulle isot alueet sitä, kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänne vain, saat vaikka minkälaisen salaatin, monta saavillista.

      Poista
  3. On ihme juttu, jos ei kirjavasta versiosta vuohenputkea ole tullut riesaa! Minä purkitin sitä isoihin ruukkuihin ja upotin maahan. Karkasihan se heti sieltäkin... Taidan purkittaa sulle vähän rohtosuoputkea. Suljetulla Osastolla siitä lisää. Riesoja täältä saa mukaansa.

    Seniorikansalaisen puolesta olen kovin iloinen. Kasvihuone on mukava puuhastelupaikka myös huonolla säällä. Tänään viimeistelin kasvualustan päivityksen uuteen kauteen. On siellä parit tomaatit ja yrtin taimetkin, mutta lisää sopii. Yöt vielä on kylmiä, joten vähän himmaan vauhtia.

    Pohjanmaa myrskysi oikein ansiokkaasti, mutta ilman tuhoja sentään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole riesaksi asti levinnyt, ei ollenkaan. Kuviesi perusteella mulla on jo rohtosuoputkea, sekin on ihan maltillisesti pysynyt siinä missä pitääkin. Älä aliarvioi mun kykyä nitistää kasveja, eihän mulla menestynyt se vuorirevonpapukaan Espoossa.

      Kasvihuone on kyllä mukava paikka, etenkin hieman kolealla tai sateella. Nytkin siellä oli +20° kun ulkona oli +11°. Taimet kasvavat niin että humina kuuluu.

      Meillä ei ollut myrskyä mutta hitollinen tuuli kyllä oli eilen. Sähköttä ei oltu hetkeäkään. Onneksi.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com