perjantai 8. toukokuuta 2015

Pönttö pöhisee

Munat muhimassa

Piti tämäkin päivä nähdä, se on nyt keinoemo hurisemassa pienyrittäjän työpöydällä ja merkityt munat haudonnassa.

Onhan se ihan höntin hommaa koneella hautoa, kun pesissä kököttää kaksikin maatiaismammaa munien päällä. Kokeilen nyt kun tilaisuus tarjoutui. En sentään oma hautomakonetta hommannut, yhden haudotuksen konevuokra on kokonainen kymppi, joten toki minä tilaisuuteen tartuin.

Työpöydällä ovat siksi, että koneeseen pitää lisätä vettä (kosteus on tärkeää) ja munia pitää kääntää kahdesti päivässä. Neljäntenä haudontapäivänä munaset pitää läpivalaista ja poistaa ne, joiden sisältä ei löydy 'hämähäkin seittiä' eli sellaista rihmastomuodostelmaa josta parin viikon aikana muotoutuu elävä kanantipu. Nuo meidän kukot kun ovat semmoisia hosuleita, ei voi olla varma ovatko kaikkia munia hedelmöittäneet. Laitan sitten vaikka uudet munaset poistettujen tilalle.

En sen kummemmin valinnut munia, vaikka jotkut tietävätkin, että suippopäiset ovat kukkomunia ja mahdollisimman pyöreät kanaversioita. Ihan sama, tuli mitä tuli.

Konehaudottuja tipuja saa kyllä hyysätä ihan mahdottomasti, täytyy pitää lämpölampun alla ja muuta. Jossain vaiheessa ne voi yrittää ujuttaa kanalaan. Yleensä nuo maatiaiset ovat vallan hyviä lastenkaitsijoita ja paapovat pikkuisia huolimatta siitä kenen hautomia ne ovat.

Vähän ylimääräistä hupaa tähän kohtuullisen kiireiseen kevääseen.

Tänään olikin varsinainen trafiikkiaamu. Aamulla kävi hautomakoneen toimittaja, sen jälkeen kävin kyytimässä Esikoisen viimeiseen TET-viikon työpäiväänsä, kurvasin kotiin ja vastaanotin halkotoimituksen. Peittelin klapit pressun alle, tänään ei todellakaan tehdä ensimmäistäkään pinomottia. Sitten tuli Polygonin kosteuskartoittaja tsekkaamaan lämminvesivaraajan putkiliitoksen vuotokohdan. Luojan kiitos, märkyyttä oli vain yhden lattiakaakelin kohdalla, kämmenen kokoinen läntti sementtipohjassa. Varaaja pitää tietysti uusia, mutta mitään paniikkiremonttia ei käsittääkseni ole nyt luvassa. 

Siinä välissä skannailin auton tilaussopimuksesta allekirjoittamani version takaisin myyjälle ja totesin, että olisi syytä vähän tutustua tämän Macin sieluun, en nimittäin saanut skanneria toimimaan omalla koneella. Piti nöyrtyä ja hoitaa homma iänvanhalla Acerilla. Onneksi se sentään toimi kuin se klassinen junan vessa.

Kemialliset aseet

Seuraavaksi tulikin jo kiire, piti kurvata kaupunkiin koska oli sovittu treeni koutsanderin kanssa. Koutsi oli nilkkuna (polvessa jotain) mutta se ei todellakaan tarkoittanut kevennettyä treeniä minulle. Ehei. Kyllä kyykättiin kaikissa mahdollisissa variaatioissa ja tietysti triplasarjoina kaikki. Eivätkä painotkaan olleet ihan keveimmästä päästä. Ja toistojen määrä, kolme sarjaa ei todellakaan riitä, tehtiin neljä.

Hiki virtasi korvissakin. Mutta kyllä sielu taas lauloi, on ihanaa kun pystyy ja jaksaa!

Kotipäivää viettänyt Nuorimmainen oli leiponut aikansa kuluksi Hanna Tädin kakkuja ja hitsin hyvä resepti hänellä onkin.

Kotona kävin siis kääntymässä ja nappasin Äitikullan ja Nuorimmaisen kyytiin, haettiin Esikoinen töistä (ei olisi lähtenyt millään pois) ja ryysättiin ruokakauppaan, pahimpaan perjantairuuhkaan tietysti.

Onneksi siitäkin selvittiin, nyt on Torpassa rauhallinen hetki (teinit toki nahistelee taustameluna).
Ulkona satelee hissuksiin kevätsadetta, piha vihertyy kaikkialla ja nyt on koivuissakin jo hiirenkorvat.

Arvelin pienen palauttelevan kävelylenkin heittää ja sen jälkeen painua yöunille, huomenna armo uus. Ja se kasvihuoneen laitto pitäisi aloitella.

Tuosta koirien kemikaalihommasta vielä, kyseessä on melko uusi lääke, ilmeisesti viime vuonna tullut markkinoille. Lupaa noin 12 viikon suojan niin, että punkki kuolee neljän tunnin sisään lääkittyä koiraa puraistuaan. Käytännössä koirahan on siis se kemiallinen ase, punkkien kannalta. Yhden, alle 10 kg:n painoisen piskin hoitoon riittää yksi pilleri ja se maksaa reilut 20 €. Ei todellakaan paha, etenkin kun ne pirun punkit heittävät veivinsä samoin tein eivätkä karkaa minnekään lisääntymään.

Muutama tuttava on jo kommentoinut käyttäneensä tuota lääkettä koirillaan viime kesänä, ilman sivuvaikutuksia. Kissoille laitan perinteiseen tapaan litkut niskaan jos ne ylipäätään pääsevät ulos.

Mutta nyt, nyt se on kuulkaas Hirnakalla lepo.
Morienttes, missä lienetkin!



6 kommenttia:

  1. Kanoista tän enenpää tietämömänä kyllä tuo haudutuskone tuntuu ylen määrin työläältä. Etenkin jos on kana, joka pyörittelee ihan ite munat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin! Mutta tuossa se kone nyt hurisee. Ja kanalassa kaksi hautoo. Ettei elämä tylsäksi kävisi...

      Poista
  2. Lepo vaan Hirnakalle! Ansaittu on!

    Punkkivuosi on ihan katastrofaalisen tuntuinen. Parhaasta pyyntikissasta poistetaan vuorokaudessa yli 10 punkkia. Pelottaa vähän noin litkut, jotka tekevät katista punkeille myrkyllisen... entä katin oma elimistö? Kestääkö vaurioitta? Onko kokemuksia?

    Kevät etenee hugeilla harppauksilla. Yhdessä päivässä vihertyy ja nousee vaikka mitä penkkien kätöistä. Olen kiertänyt tiluksia silmäillen sisustusta teidän kasvarin viereiseen penkkiin. Googletas Eryngium alpinum eli alppipiikkiputki. Metka kasvi, joka vetää mettiäisiä kuin hunaja. Käykö metallinhohtosininen sarjaan, vai pidetäänkö punaista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko on luottaa siihen, että tuo lääke on riittävästi testattu ennenkuin se on myyntiluvan saanut. Sitä ei saa apteekeista vaan ainoastaan eläinlääkäreiltä. Ehkäpä heillä on tieto siitä, minkälaisille koirille sitä ei voi antaa.

      Alppipiikkiputki on kiva, värin saat sinä päättää jos sinulta liikenee joku taimi.

      Kevät loikkii kolmiloikalla, nyt on hiirenkorvat täälläkin. Ja lehtikuuset aivan ihanina. Tykkeen!!

      Poista
    2. Ei tarvi valita väriä, kun alppipiikkiputki on vain metallinhohtosininen. Sinänsä kasvimaailmassa ihan uniikki väri. Minä kokoilen täällä taimivalikoimaa. Helppo tehtävä näin keväällä, kun saa lohkottua ja purkitettua kasvun aloittaneita. Onhan sulla jo Filipendula ulmaris 'Hjördis' elikkä se kirjavalehtinen pieni mesiangervo? Punakolmilehteä ajattelin jakaa Hirnakan kokoisen palasen. Se on UPEA! Muutamassa päivässä tulee kuvia suljetulle osastolle.

      Hyvää ja leppoisaa äitienpäivää Torpan kahden sukupolven äideille!

      Poista
    3. Oijoi, metallinhohtosininen kukka punaisten seassa on varmasti upea.

      Älä nyt hei ihan oikeasti nyt niitä aarteitasi minun takiani silvo. Minulla on kirjavalehtinen pieni riiviö, vuohenputki käsittääkseni. Muita variegataksia ei juurikaan ole. Paitsi kirjosaarnivaahtera. Joka muuten kasvaa ihan kummasti vaikka paleltuu osittain joka talvi.

      Minähän en poistu sieltä ilman kurvausta Särkälle joten katson sieltä sitten pari juttua. Kunhan ensin muistan mitä mun piti katsoa. Tuula-Annelilta saisin hakea Kriikunantaimia, täytyy yrittää venyttää aikataulua Kokkolavisiittiinkin.

      Siirryn tästä viimeistelemään luonnosta Äitienpäiväpostauksesta... miten niin viimetipassa?? No koska ulkona oli työkelit.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!