keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Katajalainen

Sisäpiirin vitsi
Torpan päiväkirja vaatii merkinnän historiallisesta tapahtumasta. Joensuun Katajabasket voitti eilen tiukassa matsissa vihdoin kaivatun kullan. Hopeaa on ropissut aiemmin ja pronssiakin joskus mutta nyt se sitten kirkastui. Itse en sen kummemmin asiaa seurannut mutta toki lehdistä ja netistä luin finaaleja koskevat jutut edes pääpiirteittäin. Tiesin siis, että viimeinen finaali pelataan katkeraan loppuun Joensuun jäähallissa tiistaina.

Eilen (tiistaina) tankkailin kiesiä osulan hotellin vastapäisellä bensiksellä ja totesin, että Bisonsin bussi seisoo hotellin edessä ja pitkiä honkkeleita pomppelehti bussiin ja ilmeisesti aamuharkkoihin. Muistan arvailleeni onkohan pojilla bussissa valmiina mestaruuslippikset ja paukkukorkkijuomat.
Pakkohan ne lätsät on kuitenkin värkätä varuilta, olisi pirun tyhmää jos voitto tulisi eikä olisi näitä mestaruussymboleita.

Kenenköhän tehtäväksi jää suurin toivein värkätyin lippisten hävittäminen tarpeettomana?
Joensuulaiset ovat niin monena vuotena hopeat kaulassa finaalista lähteneet ja taatusti on ollut heilläkin kultahatut varattuna. Pitäisi melkein esittää kysymys seurajohdolle jotta mihin ja miten ne turhat hatut hukataan. Siinä hommassa varmasti koetaan kauden odotusten, viimeisten matsien ja kaiken sen tsemppaamisen haihtuminen savuna ilmaan. Hopea ei lämmitä, se aina hävitään. Mutta ei toki hävetä.

No nyt ei tarvinnut hävetä, hävitä eikä hukata, kultakypärät olivat pojilla päässä ja isot miehet itkivät. High five! Hienosti pompoteltu.

Aamu valkeni kultaisena, itse aurinkokin ilmestyi tätä keskiviikkoa kaunistamaan. On se kyllä merkillistä miten paljon enemmän energiaa ihmiseen virtaa kun saa kääntää aamu-unisen naamansa kohti lämmittävää aurinkoa.

Päivän ohjelmassa on ollut jo yksi kaupunkireissu, toiselle lähden aivan tuota pikaa. Pöydällä odottaa nippu papereita järjestämistään ja muutenkin olisi oltava aikaansaava ja reipas.

Tulta päin, missä lienetkin!

Kultainen toukokuu

PeeÄäs: selitys yläkuvaan. Paikallislehtemme virallinen nimi on Karjalainen, tänään se oli jotain muuta.

4 kommenttia:

  1. Mulla on muistikuva, että jokin muukin lehdykkä on muuttanut päiväksi nimensä jonkin suuren kultajuhlan kunniaksi. En valitettavasti muista nimiä. Karjalaisen etusivua hehkutti joku muukin tuttu facessa tänään :).

    Tähän aikaan keväästä on maailmassa mielestäni hienoimmat värit koko vuoden aikana. Ihania vehreän vihreitä sävyjä rinta rinnan. Tänään ihastelin vaahterankukkien limeä vaaleanvihreän koivun ja punertavana lehteen puhkeavan haavan vieressä. Että tämä on mahtavaa aikaa.

    t. Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin on mullakin sama muistikuva. Joka tapauksessa, kiva oivallus.

      Juuri tämä aika on ihanaa, metsätkin näyttävät hyvältä kun ei ole vielä heinänturaa ja muuta aluskasvillisuutta. Fifty shades of green.

      Poista
  2. Öööh... kaikinainen urheilun kommentointi menee ohi oman tontin, mutta kevää tuloa heilutan kaksin käsin. Tänään saatiin perunat maahan - SE on kevään highlihgtejä. Syksyllä kuokitaan sato kellariin. Kesä syödään sitten uusia pottuja omasta maasta. Kookas arsenaalin siemeniä ja istukassipuleita odottaa maahanpanijaisia myös. Märkää on ja lisää ropinaa taitaa kuulua vastakin peltikatoilta.

    Armokasta loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvun ihmettä ei voita mikään. Paitsi ehkä oman sadon korjuu.

      Tänään varmustellaan kasvihuonetta, nyt siellä on jo potut itämässä, chilin taimet, pelargonit (!!?!) ja muutama muu pytty joista vain Äitikulta tietää mitä ne ovat.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!