torstai 9. huhtikuuta 2015

Kärsivällisyyttä


Tuulen koura on kopaissut riihen takaosaa, tuohan vaatii jokseenkin välittömiä korjaustoimenpiteitä, perhana sentään. En tiedä ovatko vanhat varttikatteet rullautuneet näinä viime päivien mytereinä vai aiemmin.

Tuulinen päivä oli eilen ja kuulema tänäänkin puhaltelee. Minä kuulen tänne tupaan kyllä kolinat ja näen pihalla vellovan oksasilpun mutta en juurikaan mitään muuta kykene tekemään.

Se on nyt nimittäin sillä lailla, että tässä sitä kasvatellaan kärsivällisyyttä. Viimeksi olen sairastanut melko pilkulleen vuosi sitten kun oli se viimeinen megatulehdus. Ja nyt on kurkussa puoli metriä piikkilankaa, hakkaava yskä ja muutenkin potuttaa. Päätä särkee edestä ja takaa, korvat plopsahtelevat kiinni ja auki ja vatsa on karrella yskänlääkkeistä ja strepsilseistä.

Mitään ei oikein jaksa eikä kannata tehdä koska yskänpuuskat alkavat heti. Tänään saattaa kuitenkin olla pikkuisen parempi päivä, se kurkun piikkilanka nimittäin tuntuu nyt vähän liikkuvan. Eli ehkä sieltä jo vähitellen lähtee jotain liikkeelle. Se jotain on varmasti ruma, kiroileva ja pahanmakuinen, mutta häätötoimenpiteisiin ryhdyn kaikella jäljelläolevalla tarmolla. Nyt on voiteluaineena kahvi.


Perillisten kärsivällisyyttä on koeteltu myös. Esikoinen teki eilen urotyön ja sai (?) minut oppimaan kuinka telkkariin saa virrat, kuinka löydän Netflixin ja kuinka saan sieltä toivomani sarjan (Lilyhammer) ekan tuotantokauden näkyviin.

Nuorempi hoitaa kokkailut ja kyökkihommat ja yrittää ymmärtää kähinästä ja raakunnasta ohjeitani.
Onneksi mitään teinidraamaa ei ole näinä ankeina päivinä nähty, minusta ei nyt ole erotuomariksi.

Tämän päivän aion vielä toipua, teen vain minimin ja todellakin vain minimin. Onneksi ei ole mitään ihmeempää sovittuna pakollisiksi kuvioiksi joten kohtuullisen hyvällä omallatunnolla voin vielä yhden päivän sairastaa. Sitten saa luvan riittää.

Remonttimies saapui juuri tavaralastin kanssa hommiin, nyt on kuulema kaikki tarvittava, jopa ne lattiapäällysteet ja maalitkin. Käsittääkseni koko homma meinataan saada pakettiin tämän viikon aikana. Olisipa hienoa semmoinen.

Eteisestä tulee huisan avara kun väliseinä on kaadettu pois. Nythän olisi tuhannen taalan paikka tehdä 'toimiva eteinen' mutta minulta ovat ideat loppu. Tai semmoiset budjettiin sopivat ideat. Tokihan voisin hakea himoamani talonpoikaiskaapit ja systeemit ja tehdä kerralla hienon. Mutta koska antiikkihankintoihin ei nyt löydy ylimääristä massia, on pakko säveltää jotain muuta. Melkein kuulen jo ikealaisen myymälän äänimaailman korvissani. Ja haistaisin lihapullatkin jos hajuaisti toimisi edes vajaateholla.

Katsotaan mihin venytään. Asiasta kukkakeppiin, onpa kiva nähdä taas maassa vihreääkin. Ensimmäisenä lumen alta pungertavat esiin ketkäs muut kuin vuohenputket ja talviot. Ilolla tervehdin kaikkia. Talvio ei nyt varsinaisena 'vihermattona' kasva mutta yrityshän se on tuokin, muutama hassu rankula siellä täällä. Taitaa olla ankea kasvupaikka tuo salavan alusta.


Seuraavaksi ohjelmassa on vielä bonusmukillinen kahvia, pikainen silmäys sähköpostiin ja sitten aamuburanat ääntä (heh) päin ja soffan pohjaan elpymään.

Tähän loppuun vielä muutama hassu koirannaama maanantailta. Koirakuumeelle ei näemmä ikinä siedäty niin paljoa, että immuniteetin saavuttaisi. Aina nuo mokomat näädät ovat yhtä hurmaavia. Onneksi meillä on jo kaksi (keskenään uhittelevaa) urosterrieriä ja kolmas olisi silkkaa ikävyyksien haalimista. Ja onneksi noilla kaikilla on jo omat kodit joita kohti suuntaavat tulevana viikonloppuna. Peetun jälkeläisten kohdalla voikin olla jo tiukempi paikka...

Mukavaa torstaita, missä lienetkin!


PeeÄäs: Kasvistäti hämää, hällä on Golden Ringin fleece mutta sylin täydeltä näädänpentuja.

15 kommenttia:

  1. Onpa suloiset pienet koirulit :)

    Hyvää päivää sinnekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin. Ja kyllä, nuo ovat kuvissa suloisia mutta livenä hirmuisia varpaanpurijoita.

      Poista
    2. Kiitos reality checkistä, tulin juuri ystäväni luota, jolla on spanieli, eivätkä nämä kuvat kyllä helpota kroonista koirakuumetta.
      Toivottavasti paranet pian. OP

      Poista
    3. Joo OP, koirakuume kroonisena on paha tauti. Ja päättyy yleensä siihen, että ihmiselle tulee koira. Kyllä ne kehvelit konstit keksivät. Hetkittäin kuumetta helpottaa juurikin tuo, että käy purettamassa itsensä näätälaumalla, etenkin kun tietää, että niistä jokaiselle on jo oma koti odottamassa.

      Spanielit ja noutajat, niillä on jotain erityisen hellyyttävää siinä katsesssaan, voi varjele näkemästä kumpaisenkaan sortin pentuetta...

      Poista
  2. Ihanasti olet ottanut kasvikuviin valon! Ja saanut pentukuvissa liikkeen pysäytettyä :D Eläinlapset ovat vaarallisia. Ollaan parina iltana käyty anopin Eemeli-pentua hoitamassa. Korvapunkkihäätö ja madotus. Ja tuhannen paijaamus. Ikävä kyllä talon kissakiintiö on täytetty jo neljä kissaa sitten.

    Voimia ja paranemisia Torpalle. Lepo on tarpeen. Minäkin ilman flunssaa vetäisin 12 tunnin unet. Ei tehnyt tiukkaakaan. Selkä komensi viimein ylös, se ei jaksa vaaterissa pitempään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mitään ottanut, tuurilla sattui vastavalo hollille.

      Koiranpennut js ylipäätään kaikki eläinlapset ovat hyvin vaarallisia, ne tekevät söpöjä ilmeitä ja näpistävät palan sydämestä. Aina. Onneksi on Järjen Ääni jota kuunnella, sen toinen nimi on Arkirealiteetit.

      Tämä päivä on ollut selkeästi helpompi mutta päänsärky alkaa heti jos on liian kauan jalkeilla.

      Sain ihan itse virrat vehkeisiin ja tarvitsin vain kolme etätukiviestiä Esikoiselle kouluun että sain sen mokoman sarjan näkyviin. Yritin ensin väärällä kaukosäätimellä.

      Poista
    2. Kaukosäätimien maksimimäärä pitäisi lakisääteisesti kutistaa kahteen. Helpottaisi elämää...

      Poista
    3. Järjen ääni... tuossa on jotain tuttua, mutta en nyt oikein saa kiinni mitä se tarkoittaa...

      Poista
  3. Nuo kaukosäätimet ovat suoraan sanottuna prseestä. Niitä on nyt neljä ja käsittääkseni kaikki välttämättömiä. Telkkaria varten oma, toinen melkein identtinen johonkin telkan ohjausyksikköön, lautasantennia (?) tai digiboksia varten yksi ja äänentoistosysteemille omansa.

    Mulla on ikävä sitä aikaa jolloin oli vaan ylen ykkönen ja kakkonen ja telkassa kanavanappulat.

    Järjen ääni... jep. Se on just se mistä ollaan joskus kuultu puheita mutta jota ei oikein omalta kohdaltaan osaa etsiä. Puhuu ilmeisesti ihan eri taajuuksilla kuin me ja tämä aiheuttaa ongelmia ymmärryksessä.

    Oma ääni kulkee jo, aamuiset teinien valistustehtävät vaativat korkeampia äänenpainoja. Ihan kuin olisin viskiä imuroinut viimiset viikot, möreähkö basso irtosi näin pienestä ihmisestä. Outoa.

    VastaaPoista
  4. tuuli on tehnyt näilläkin selkosilla tuhoja ja kun olin liikkeellä maakunnassa niin kävi oikein sääliksi yhtä hevotallin omistajaa jonka kaikki tallin kattopellit olivat lentäneet pellolle.

    Koiranpennut ovat siitä mystisiä että ne kykenevät sumentamaan järjen äänen joka hokee : "ei ole tilaa, ei ole rahaa, ei ole aikaa" :D

    Helpompaa viikonloppua ja kevyempiä polkuja muutenkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Männä viikon tuulet olivat Kikan sanoin kiihkeitä. Peltiä rullautui ja aitaa kaatui, serkkutyttö lähetti karua kuvaa omasta hevostarhastaan joka näytti känniääliöiden hakkuutyömaalta. Puut konkeloissa keskenään, isoja petäjiä. Siellä on saanut isäntä sahaa laulattaa ja emäntä säestänyt.

      Koirat ovat äärimmäisen vaarallisia. Ja viekkaita :D

      Poista
  5. Lueskelin tässä tapani mukaan digimaailman uutisia ja ajattelin tulla kysymään että oletko sä tietoinen tästä?

    http://www.iltasanomat.fi/digi/art-1428634046285.html

    Tosin tämä ei taida koskea sua koska etkös sä talvella (syksyllä?) hommannut uuden koneen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On vähän fifty-sixty tämä homma. Mun läppäri ja puhelin sekä Esikoisen perimä iLuuri 5s ovat turvassa, mutta vanha mäkki ei pyöritä Yosemitekäyttistä, vielä. Pitää tsekata saako siihen päivityksen.

      Poista
  6. Viikko on vierähtänyt nopeasti. Ota iisisti niin kauan kuin flunssa vaivaa, taudit ovat olleet sitkeitä ja seuraamukset ikäviä. Näätäset ovat kyllä hupaisia mutta mieleeni ovat unohtumattomasti jääneet Juniori-Peetun talttanaskalit lahkeissani...Terkkusia kaikille tasapuolisesti, nyt Nemppa suuntaa ulös aurinkoon. P.S Islanti oli Suomen edellä parasta asuinmaata koskevassa tilastoinnissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nopee viikko oli kyllä.
      Räkää kyllä riittää, aamulla oli todella tukalat oltavat kunnes tajusin nostaa pääni tyynystä ja heilauttaa sinne kertyneet nesteet balanssiin.

      Taisitkin nähdä Peetun silloin ihan ekoina päivinä, sehän oli ihan kauhea näätä. Puri ja ärisi.

      Islanti <3

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!