tiistai 3. maaliskuuta 2015

Tres Amigos


Toivepostaus Torpan marsuista.
Keväällä 2009 Perilliset olivat säästäneet viikkoroposistaan tarvittavan summan kokoon ja lähdettiin marsukasvattajan luo Nurmijärven suuntaan. Edellisenä yönä oli syntynyt kahden veljeksen pentue, rodultaan American crest. Ne ovat nuo musta ja ruskea tähtiotsa -tyypit. Niiden naapuriboksissa asusti pitkäkarvainen Sheltie (?) marsupoika, pari viikkoa vanhempi. Tyyppi viihtyi koko visiitin ajan kämmenelläni ja sai siinä ohimennen nimekseen Sulo.

Kun sitten vapuksi 2009 haimme marsupojat kotiin, kyytiin lähti myös tuo moppitukka Sulo.
Punainen sai nimen Nipa ja musta tähtiotsa oli Kalle.

Saman kevään aikana varmistui muutto Torpalle. Kun tuli muuton aika, marsupojat, kissat Patsy (R.I.P), mummo-Justiina ja Nasse pakattiin Äitikullan, Perillisten ja tv-systeemien kanssa autoon jonka kurvailin muuttoautojen edellä Torpalle.

Marsupojat olivat innoissaan vihreästä ruohosta jota riitti ja riitti, häkin yläosaa vain siirrettiin varjonpaikkoihin ja pojat söivät.


Talvet marsupojat asustivat Esikoisen huoneessa. Siellä niiden elinpiiri supistui väkisin häkin kokoiseen alueeseen koska Torpalla mellastivat silloin Veljekset Hulluudessa (R.I.P) eivätkä ne antaneet marsuille hetken rauhaa kun hoksasivat miten huoneen oven saa auki.

Niiden suurta hupia oli lojua häkin päällä ja haroa puolilaiskasti silloin tällöin marsujen heinäkasaa. Eivät marsut niistä mustista panttereista enää hätkähtäneet, eivätkä Peetusta joka uteliaana kurkki saaliseläimiä luontaisen vaistonsa varassa. Pian sekin hoksasi, ettei noista kavereista lähde muuta iloa kuin omituinen kuikutus ja jätti marsut rauhaan.

Joskus marsut pääsivät huoneeseen jaloittelemaan ja yllättävän vikkelästi ne pötkivät eteenpäin. Papanavana vain jäi jälkeen kun marsuralli pääsi käyntiin. Ne oppivat kulkemaan häkkinsä porttia siltana käyttäen häkkiin ja ulos.

Marsujen keski-ikä on käsittääkseni jotain 3-5 vuoden kieppeillä.
Nipa menehtyi viime kesän ukkosmyrskyllä salamaslaagiin, se sama salama halkaisi puun alle sadan metrin päästä ja Nipan sydän petti. Marsut viettivät silloin kesää riihen takana vesiheinää mussuttaen häkkikatoksessa.

 

Kalle ja moppi-Sulo elelivät Nipan kuoleman jälkeen rauhallista ukkomarsun elämää, kunnes viime lauantaina Sulo henkäisi viimeiset henkoset ja nyykähti heinäkasalle. Tiesin heti sitä vilkaistuani, että nyt on henki paennut Sulosta ja nostin vielä lämpimän marsu-ukon syliini. Se olisi täyttänyt 6 vuotta aivan näinä päivinä.

Kalle on vielä jäljellä. Se muutti pienemmässä häkissä Nuorimmaisen huoneeseen ja saa nyt erikoishemmottelua, lisäsalaattia ja muuta hyväskää. On varmasti yksinäinen ja ihmeissään. Eivätkä elinpäivät hänelläkään enää korkoa kasva, vähissä ovat. Askel on verkkainen ja uni maistuu.

Marsuhan on semmoinen epeli, että se virkistyy illaksi ja joskus öisin niiden metakka oli melkoista. Eivät ne kyllä tapelleet, ihan sopuisa joukko vaikka kolmeen pekkaan asustivatkin. Ei ollut tyttömarsuja rauhaa häiritsemässä.

Marsu on mukava lemmikki ja kiitollinen hoidettava. Meidän triolla oli monipuolinen ruokavalio kaikkea vadelmanlehdistä kuivaan heinään, juureksia, kuivaa leipää ja marsupellettiä. C-vitamiinilisää eivät saaneet elinaikanaan kertaakaan koska ruokavalio oli niin monipuolinen ja saivat kunnollista marsupellettiä jossa vitamiinit kohdillaan. Eivät sairastaneet mitään, koskaan. Joskus joku aivastus, mutta sekin oli selitettävissä puhtailla häkin puruilla tai heinätupon pölyhitusilla.

Ainoa hankala homma on kynsien leikkuu, mutta sekin sujuu kun pienestä pitäen opettaa marsut käsittelyyn.

Ei meille enää Kallen jälkeen uusia marsuja tule, laitetaan häkki myyntiin ja päätetään tämä ajanjakso  elämästä siihen. Oli mukava seurata näiden pikkuisten elämää vastasyntyneistä vanhuksiksi.
Toivotaan Kallelle pitkää ikää ja yhtä arvokasta lähtöä kuin Sulollekin. Nipakaan tuskin tajusi mikä sille tuli kun sydän äkkiä petti.

Pikkukavereista on ollut paljon iloa eikä häkin viikkosiivouskaan näin jälkikäteen ajatellen mikään mahdoton tehtävä ollut. Vaikka Perillisiä piti patistaa joskus sangen suurin kirjaimin hoitamaan homma.

Lämpimästi suosittelen marsukuikeloita lemmikiksi. Osta vastuulliselta kasvattajalta ja aina vähintään kaksi kaveria, marsu on laumaeläin!




10 kommenttia:

  1. Oi... Marsut ovat ihania! Ja somilta näyttävät nuo teidänkin kuikuttajat.
    Itselläni on ollut useita marsuja ja paras kuikuttaja elämässäni oli mustavalkoinen Bettina. Mikä persoona, pisti kuule lammaskoiratkin kuriin! :)
    Vanhin marsuni taisi olla kuusi... Serkullani olis yksi rusettimarsu, joka eli 8-vuotiaaksi.
    Ehkä pitää joskus pöllyttää muistojen albumeja ja kaivaa marsukuvat kehiin.

    Olen kanssasi samaa mieltä, että loistava lemmikki. Yleensä tosi seurallinen ja oppii hyvin tuntemaan omat ihmisensä. Ja mitä enemmän sen kanssa seurustelee, sitä seurallisempi se on. Parillista määrää kannatan minäkin.

    Kiitos, ihana postaus! :)

    VastaaPoista
  2. :D Ollos hyvä. Jotenkin arvelin, että sinullakin on marsuloita ollut :D
    Marsu on hirmuisen kiva ensilemmikki, mutta ei sitäkään pidä penskoille leluksi antaa. Aina pitää olla aikuisen vastuu eläimen hoidosta.

    Minua kauhistuttaa ne akvaarioista myytävät marsut, ei niiden tulevista oloista kysellä. Vanhemmat päätyvät kauppareissulla hommaamaan penskoille marsun ja häkin sen kummemmin ajattelematta. Hoito jää alkuinnostuksen jälkeen, kynnet leikkaamatta ja vesipullo pesemättä. Sitten ihmetellään kun henki lähti elukasta parin kuukauden tai vuoden jälkeen. Ei ole kertakäyttöeläin marsukaan.

    Mahdottoman kivoja nuo ovat ja yllättävän ilmeikkäitä. Nipa oli just tuommoinen orava, Kalle vähän jäyhempi ja moppi-Sulo muuten vaan blondi.

    VastaaPoista
  3. Minulle, ainaiselle yökukkujalle (että huomenta vaan) sopisi joku tuommoinen yöeläin seuraksi, joka ei sitten ihan hikilienkitystä vaatisi ja kerrostalossakin viihtyisivät, tosin kesällä sitten mökillä. Suloisia ovat. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinullepa hyvinkin sopisi marsuutin mainiosti kaveriksi. Niin on pieni ja köykäinen, että helppo olisi ottaa reissuunkin mukaan. Näillä meidän möhkiäisillä oli sukutaulutkin tiedossa ja muistaakseni ihan virallisessa marsurekisterissäkin ne olivat.

      Poista
  4. Kiitos marsupäivityksestä. Sympaattisia kuikuttajia ovat, ilmoittaudun myös entiseksi marsun omistajaksi. Siitä on kyllä aikaa, mutta mukavan seurallinen otus marsu kyllä on.

    Tosi kiiltävät ja upeat turkit kuvissa. Moppitukasta jäi lähempi muotokuva saamatta, mutta ehkä toisella kertaa. Kuvagoogletuksella tuli kyllä vastaan vaikka ja mitä. Näytti työläältä turkkimäärältä.

    Täällä on tomaatit nyt lautalla itämässä. Kohti kevättä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos hyvä vaan kera kuikutusten.
      Moppi-Sulosta en löytänyt naamakuvaa mutta kunhan se tulee vastaan vanhan koneen kuvavarastosta, laitan esille.

      Minä aion laittaa chilit tällä viikolla lautalle.

      Poista
  5. Olen aina halunnut marsua, mutta ajokoirat perheessä kävivät äidin ja isän puolustuksena kun selittivät, että turhaa stressiä marsulle kun koira kyttää vieressä. Yksilöt joihin olen tutustunut ovat olleet oikein seurallisia ja yllättävän oppivaisia talon rytmeihin ja tavoille. Edelleen nuo ovat niin vallan ihastuttavia pötkylöitä, että en vanno, etteikö jonain päivänä sellainen tule taloon jos talossa ei vain ole terrieriä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä marsuilla on aina ollut koira- ja kissavartio ja marsut kai pitivät kissannaamaa ja koiranlärviä ihan normaalina. Eivät ne näyttäneet pelkäävän kun tulivat itsekin haistelemaan.

      Terrieriä ja marsua en jättäisi vahtimatta samaan tilaan. Paitsi kyllähän koirat kävivät ulkona marsuja moikkaamassa, Nasse nosti häkin kulmaan koipeakin.

      Kivoja ne ovat, persoonallisiakin.

      Poista
  6. Laiton goolen kuvahakuun marsu sheltie, ja Torpan blogista tuli kuva kuopuksesta ynnä Sörsselssönistä! Piti kelata vain aika alas :D Öh... kumpi niistä on sheltie?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, en löytänyt mainittua kuvaa, mutta oletan, että olen tallentanut kuvan nimellä 'marsu' johtuen Nuorimmaisen lempinimestä :D

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!