tiistai 3. helmikuuta 2015

Tyrnin Marja, talvirenkaat ja lumisade


Tänään oli hyvä päivä.
Minä sain uskolliseen kiesiini uudet talvinakit. Nyt on nastaa ja pitoa eikä tarvitse ohitustilanteissakaan peljästyä, että kiesi heilahtaa raviojan puolelle.

Vanhat nakit olivat suoraan sanoen laittoman huonossa kunnossa. Vaikka päällisin puolin oli urasyvyyttä sun muuta, fakta on se, että ne Continentalit ovat olleet alla jo viisi talvea eikä nastoista ollut jäljellä kuin paikat. Ja kyllähän se kumiseoskin ajan myötä kovettuu, hapertuu ja ties miten vanhettuu. Silloin ei ole pitoakaan.

Odotteluaikana laajensin maailmankuvaani ja löntystelin kylän huoltikselle puoli viiden teelle. Se on se sama huoltis jonka tankista noin vuosi sitten herui Iso-J:n autoon jäteöljyä. Nyt on huoltis rempattu ja siisti ja tankista tulee sitä tavaraa mitä tilaakin.

Muuten kiva kokemushan se teehetki oli, mutta kolikkopelien luota rääkyi tuo (v)ihastuttava Pallivahan kotileipuri Marja Tyrni munakelloineen. Voi jösses! Onneksi sitä pelannut ukkeli hiihteli jonnekin muualle ja pelikone vaikeni. Ei ollut kuulema Marja antavalla päällä totesi ukkeli ennen poistumistaan.


Minä nieleskelin välipalan korvikkeeni ja kulautin teet ääntä päin ja lähdin kyselemään kiesini vointia. Siellä se reppana oli, tunkilla ja kaksi uutta rengasta alla. Nopeastihan se aika meni rupatellessa ja korjaamon Emma-koira kerjäsi rapsutuksia.

Kotiin oli kiva kurvailla kun ei sutinut yhtään. Huonompi kuski olisi kyllä hilpaissut pöhheikköön niillä vanhoilla renkailla. Onneksi rötös on vanhentunut ja jatkossa aion ihan itse seurata renkaitteni kuntoa. Ikinä enää en noin riskirajoilla aja.

Kotona oli mukava ylläri, Heidi tuli katsomaan Vallupappaa. Kyseinen katsonnan kohde notkui tarhan äärimmäisessä alalaidassa eikä tullut vahingossakaan tervehtimään emäntäänsä. Pappa mökötti.

Kun ei ollut Vallusta seuramieheksi, sain Heidistä juttuseuraa tupaan asti, kiva kun kävit!
Oscar ja Felix kävivät kumpainenkin kiehnäämässä, varma keino löytää ne roistot tästä torpasta on kattaa mukit pöytään ja istahtaa alas. Salamana kumpikin lojuu keskellä pöytää.

Jospa se Vallukin olisi ensi kerralla vähän suopeampi. Iltatallissa Vallu oli ihan oma itsensä ja äsken valoja sammuttaessani kerjäsi suu napsuen leipäpalasia. Minulla on tapana tipauttaa muutama leivän känttyrä heinäkasojen päälle ennen valojen sammuttamista. Eivät ole hevoset ikinä yöpalasta valittaneet, lähinnä tuhahdelleet kitsaalle annostelulle.

Turha kai mainita, että tänään on satanut lähes tauotta. Piti olla heikkoja lumikuuroja. Oli kaksi lyhyttä taukoa ja sitten satoi taas.

Traktorimies ehätti käymään ennenkuin ehdin lykkäämään pihapoluilta lumet ajoreitille. Nyt joudun ihan itse ne kippaamaan penkalle. Tänään en tosin kippaa mitään muuta kuin iltapalan käkättimeen ja itseni vaateriin. Luonnollisesti Iso-J on taas kerran turvallisen välimatkan päässä Espoossa. Aika laimeasti yritti puhelimessa osoittaa myötätuntoaan valittaessani lumitöistä, luulen kuulleeni vaimean nauruntyrskähdyksen. Ikävä ihminen.

Huomenna on ohjelmaa aamusta alkaen joten uudet talvikumit pääsevät pyörähtämään lenkin jos toisenkin.

Mukavaa keskiviikkoa, missä sitä vietätkin!



6 kommenttia:

  1. Ahhh... hevosen mökötys omistajalleen :D. Tiedän niiiin tuon ilmeen. Ja sen ultimaattumin vaihtumisen taas mökötyksen kohteen poistuttua... On ne kelmejä - ne osaa sen. Ja ihmisellä on sitten omatunto mustelmilla, mikä on tietenkin hevosen Main Point! Heidille huumorin toivotukset - ne vain osaa vedättää...

    Minä olen palautunut kotiin kolmen vuorokauden jälkeen. Minun eli The Äidin arvo nousi taas monta pykälää - jälkikasvukin huomasi, että mitä tapahtuu kun olen kotona - tai pois sieltä. Ah niin tervehdyttävää :D

    Nyt olen ihan raato ja painelen nukkumaan... arki ja asiakkaat edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä hevonen tosiaan osaa näyttää mieltään. On hevosia, jotka eivät ikinä sitä tee ja sitten on näitä jotka tekevät. Uskon, että perusluottamus ihmiseen antaa hevosille uskallusta näillekin metkuille.

      Ja aplodit äitiyden äkilliselle arvonnousulle, nauti nyt kun sitä on toviksi tarjolla.

      Poista
  2. Kyllä huvitti Vallun mökötys. Tarvoin hangessa kyllä tarhan päähän sitä rapsuttamaan ja höpläili rukkasia, muttei lähtenyt perään kävelemään kuten tamma tai osoittanut sen suurempia huomionosoituksia... Voi olla sekin, kun unohdin ottaa taskuun herkkuja. Miesten sydämeenhän käy tie useimmiten vatsan kautta... Eikä näytä hevosissa olevan mitään eroa ihmismiehiin ;D

    Thank You Hirnakalle teetarjoilusta ja kissaterapiasta. Pääsin jatkamaan kissaterapiaa pirttihirmu-Valman kasvattajan luona, jossa oli pieni kissanpentu, sekin hurmasi ylisöpöydellään. Torpan kissat olivat juuri niin ihania kuin kuvittelinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AI sulla ei ollut herkkuja?? No eipä sitten ihme että pahoitti mielensä ;-)

      Kissankarvoja ja teetä, sitähän sä tilasit.
      Felix ja Oscar olivat yllättävän hillittyjä, eivät tainneet pahemmin spurttailla pöytäliinalta.
      Illalla ralli olikin jo täyttä totta.

      Poista
  3. Turpaterapia on sitten ihanaa, kävin HevosNaisen iltatallissa rapsuttelemassa karvakorvia. Tuulisesta illasta sisään noudettaessa oli talutettavilla keveät kaviot! Talon isäntä talutti kesällisen orivarsan ja koreografia oli kuulemma lennokas. Minä en huomannut, kun emätammaa edeltä talutin talliin. Ihmettelin kyllä mihinkä jäljessä tulijat jäivät...

    Tuuli ja hevoset - mikä mainio yhdistelmä. Tuuli menee hevosessa jotenkin sisään. Pitäis varmaan teipata sieraimet supumpaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korvien välisessä tuulitunnelissa niillä ujeltaa ;-)

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!