perjantai 6. helmikuuta 2015

Ihan tavallinen perjantai

Pakkoruotsia?

No hups kun viikko taas luiskahti niin liukkaasti viikonloppuun, että en juurikaan jaksanut päiväkirjamerkintää tehdä, saati vierailla muidenkaan kuulumisia kurkkimassa. Kyllä minä yhä kuitenkin meinaan tätä päiväkirjaa pitää ja tehdä niitä eläinpostauksiakin. Titalle täällä haudotaan omia kanasia, siitä sitten enemmän tuonnempana. Nyt vielä eletään puhelinräpsyjen varassa ja merkitsen muistiin talven tapahtumia verkkaisella tahdilla. Yritän kuitenkin saada vähintään kolme merkintää per viikko jotta edes joku roti säilyy.

Eihän tänne isoja ihmeitä mutta yhdelle perjantaille kuitenkin ihan riittävästi. Eka kuva kertoo kohtaamisesta bensamittarilla. Kaupungin matkakeskuksen kulmilla olevalla St1:llä päätti automaatti asioida kanssani toisella kotimaisella. No mikäs siinä, tack tack, nu ska vi tanka på svenska. Pikkuisen yritin kurkistella ympärilleni onko kyseessä joku piilokamerajuttu mutta koska mistään ei kuulunut hihitystä tai muutakaan epäilyttävää, jatkoin puuhiani tankin ja auton parittamiseksi.

Onnistui ja kvittokin tulostui ihan nätisti. Voin vain kuvitella jonkun ilomantsilaisen isännän ilmeen kun kone hälle alkaa ruotsiksi ohjeistamaan. Äkkiä tulee tunkkia tankin kylkeen jos ei kieli muutu.

Myöhemmin muistin, että Duudsoneitten H-P on kaupungissa, mutta tokkopa hänkään joutaa tankkikällejä tekemään kun on puhumassa kiusaamisesta koululaisille. Myös Nuorimmaisen koulussa.

Kiesi hörähti tulille ihan nätisti joten ilmeisesti sain ihan oikeaa polttoainettakin, ei mitään jätteneutralia lightversiota.

Iltapäivän aurinko helmikuussa

No sitten toinen ihme oli iltapäivän aurinko. Sinne se on länteen laskemassa, mutta kuvanottoaikaan, n. 14.30 se oli vielä noin korkealla. Ihana kirkas ja kaunis valoilmiö joka vetää suun hymyyn ihan väkisin. Minkäänlaista lämpötehoa tuosta ei vielä irtoa, mutta mieltä toki lämmittää ajatus lähestyvästä keväästä ja kesästä ja valoisista ajoista.

Korkealla ovat kinoksetkin, ihan hirveä miten paljon tuota lunta nyt sitten kuitenkin kertyy.
Viime yönä oli taas pyryttänyt viitisen senttiä lisää vaikka minä jo tilasin yläkerrasta kevättä. Ei heru näemmä vielä tai sitten tilasin väärällä koodilla.

Myrskyä ja mylvintää on luvassa tuleviksikin öiksi. Siksipä tänään on lämmitetty tuvan uunia. Rannikolle näyttäisi tulevan ihan kunnon myteri, ainakin Norjassa on päädytty jopa evakuoimaan joku rannikon saari. Pikkuisen minua hiottaa ajatus meriyöstä maanantain vastaisena yönä Helsingistä Tukholmaan, mutta uskon tuulten laantuvan siihen mennessä *koiranpentuilmeitä yläkertaan*.

Viime kesän ukkosen tihutyö, rajapihlaja on haljennut nätisti kolmeen suuntaan, meille, teille ja heille. Tuo on se hevosten kesälaitumen varjopuu jonka alla yleensä notkuvat pahimman paahteen ajan. Ensi kesänä ei varjoa ole, tuo raasku on kaadettava kokonaan pois ennen aitojen laittoa.

Kolmeen jaettu pihlaja

Eivätkä kyläläisetkään jääneet osattomiksi Torpan ihmeistä. Illan päätteeksi tarjoilimme heille vähän jännempää actionia, ohikulkijat joutuivat hidastamaan oikein kunnolla nähdäkseen kaiken. Uteliaimmat taisivat peruutella useampaan kertaan. Uskon, että kaurapusseja kuumennellaan monessa talossa niksahtaneita niskoja varten, lämpöhoitohan se auttaa moneen vaivaan, myös uteliaisuuteen. Tai sen seurauksiin.

Meillä oli se päältäajettava ruohonleikkuri huollossa ja tänään haettiin musta paholainen kotiin. Koska meiltä ei löytynyt tähän hätään ajoramppia kärrystä alas, piti kone ajaa sieltä alas kun nostamaan ei kahteen pekkaan tohdittu ryhtyä.

Kuomullinen peräkärry, leikkuri kyydissä ja leikkurin kyydissä Iso-J joka peruutteli vehkeen alas. Minä pitelin takalautaa (koska olen vahva) ja sitten painovoima hoitikin lopun, kärry niiasi nätisti taakse ja Iso-J huristeli sievästi talliin. Pikkuisen jänskätti pitääkö kuomun lukitus, se olisi nimittäin sopivasti alaspaukahtaessaan tehnyt rumaa jälkeä sekä mieheen että koneeseen. Onneksi kumpikin on vakuutettu.

Homma päättyi onnellisesti. Sama kärry pääsee huomenna heinänhakuun. Minä karautan heti aamusta viikon viimeiseen BodyViveen hikoamaan ja sitten onkin aika pakata nyytit ja huristella Nuorimmaisen kanssa etelään vievälle tielle. Sunnuntaina sitten valkoisella laivalla kohti länttä. 

Nyt on hevosten iltaleipien aika ja sitten minäkin oikaisen itseni petiin. Pikkuisen yläselässä kihelmöi, aamun jumppahetki koutsin kanssa oli haastava, mutta palkitseva. Otin kuvan treenipäiväkirjan sivusta. Eihän tuo mitään kerro jos ei osaa tulkita, mutta minulle se kertoo paljon siitä, että voimatasot alkavat olla entisellään. 

Viime vuonnahan taukoa tuli ja paljon koska tärkeämmät asiat (Nuorimmainen) menivät omien treenien edelle. Niinpä nyt olen kirinyt ja melkeinpä saisi jo vähän kiitellä itseään. 

Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin!

Päivän saldo

PeeÄäs: kuulin tänään erityisen ihmeellisen termin: pakarakimara. Kyseessä on fitnessbuumilla rahastamisen uusin multihuipentuma ja epäilemättä tähänkin fit and beauty -trainingcampiin löytyy liuta maksavia asiakkaita. Mutta oikeasti hei, pakarakimara! En kestä. En.


5 kommenttia:

  1. Aurinko näyttäytyi tänää täällä pohjanmaallakin! Näin se omin silmin sälekaihtimien raosta :D Töistä lähtiessä ei ollut pimeää, kevät tulee kuten on kalenteriin kirjattu. Tai no - ehkä sitäkin nopeampaa.

    Ja rennolla otteella isoon paattiin, tuulet on jo karanneet kauas pois. Sitä ennen on viisainta köyttää irtain omaisuus, lapset ja kotieläimet sun muut mitä ei halua hukata.

    VastaaPoista
  2. Jo, men nauttikaa Ruåtsin reissusta, toivon, että se olisi jätte trevilig.Tuosahan on muuten telepatiaa: bensamittari preppäsi sinua ymmärtämään ruåtsia tulevaa matkaa (resa) varten.

    OP

    VastaaPoista
  3. iPad on ärsyttävä laite. Käsibreakin aikana olen lukuisia kertoja ilahduttanut itseäni poikkeamalla blokissa kurkistelemassa Torpan kuulumisia ja Heidin viehättäviä liinaharjoja mutta kerta kerran jälkeen kommenttini eivät vain suotu liittymään Bloggeriin Padilla. Anyway, käden kanssa on huilattu jo reilu kaksi viikkoa, vaihtelevalla menestyksellä. Hiukan huoltakin on ollut mutta siitä lisää puhelimessa. Toivottavasti täkäläisen Seniorin terveyshuolet hellittäisivät. Matalamieliseksi vetää että en voinut lähteä mukaanne sen sijaan suuntaan junaille Turkuun hoitamaan koulutustilaisuuden. Laina ja Ove varmasti purjehtivat ohi ja suovat teille molemmille ihanan ja antoisan Ruotsin matkan. I love Stockholm. Kärä hälsningar från Nemppa.

    VastaaPoista
  4. Toivottaasti reissu oli mukava, eikä keinuttanut paattia ylen määrin! Miten kevään tulo näkyy Karjalassa? Meillä ihan huikeat tuulet, auringonpaiste ja sulavat kinokset :D

    VastaaPoista
  5. Kiitos Tita, OP ja Nemppa kommenteistanne. Oli niin lystiä ja vauhdikasta, että en ole vielä malttanut koneelle istahtaa kuulumisten kertomisen merkeissä. Pari muuta hommaa täytyy hoitaa ensin alta pois. Palataan!

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!